default icon

Lucan perintö

Erelynia | 24.02.2012

Julkaisen nyt vielä yhen vanhemman tekstini. Kirjotin tän vissiinki helmikuun alussa.

En muista mistä tää mielikuva sai alkunsa. Se piinas mua niin kauan, että se oli pakko kuitenkin kirjoittaa. Tästä olisin kanssa saanut tosi kivan tarinan aikaiseksi, mutta en sitten tiedä. On tää motivaatio niin pohjalukemissa nykyään. Tietysti vois yrittää tätä tai Duffelityttöä kirjoittaa siihen maaliskuu-nanooni. Saa nähä, miten naiselle käy ~ tää minkä ny julkasen on genreltään steampunkia sitten. Lue lisää »

Blogit,

Siivousurakka

Shimo | 24.02.2012

Siivousurakka

“Tämä autotalli täytyy siivota. Turhaa tavaraa joka paikassa. Milla ja Meri, te saatte auttaa.” Katselen huokaillen kaikkia epämääräisiä kasoja uskomatonta ryjää. “Te voitte jo aloittaa. Minä haen lainaan kuormurin.”

“Mitä meidän pitää tehdä?” Milla kysyy. Meri tökkii jalallaan sanomalehtipinoa.

“Kaikki tämä materia on saatava katoamaan”, puuskahdan. “Aloittakaa mistä vain”.

Kun ajan kuorma-autolla kotia kohti, näen kirkkaan välähdyksen. Hetken kuluttua kumea pamaus täräyttää autoa. Kaasutan täysillä viimeisen puoli kilometriä. “Mitä te taas olette keksineet?” huudahdan ja katselen kraateria.

“Me haettiin antimeteriaa!” huudahtaa Milla.

“Ja kaikki materia meni!” vahvistaa Meri.

Nyökkään hitaasti. Sinänsä hyvin keksitty, säästyy jätemaksut. Mutta autotalli pitää rakentaa uudelleen.

Blogit, , ,

Erelynia astuu näyttämölle

Erelynia | 23.02.2012

Terve taloon!

Mää oon Erelynia. Ja inhoan yhä alottaa blogeja… Mutta siis juu. Oon 21-vuotias liiketalouden opiskelija, ja erittäin intohimoinen kirjoittamisen harrastaja. Kirjailijan ura on siintänyt mielessä jo 11-vuotiaasta lähtien. Kymmenen vuotta tällä tiellä, koko loppuelämä eessä… Olin hiton ilonen tästä Rihmastosta. Jos vaikka saisi tätä kautta sitä niin paljon kaivattua näkyvyyttä.

Mutta koska tällä hetkellä poden pienoista luomiskriisiä, en pysty vielä julkaisemaan mitään tekstejäni. Yksi on jo tuolla foorumin puolella, niin en lisää sitä tänne. Mutta kunhan vaan pääsen kunnolla taas kirjoittamiseen kiinni, niin julkaisen tässä blogissa niitä mitä syntyy.

Kirjoittamiseni edistämiseksi lupasin itelleni, että maaliskuu on ihan oma henkilökohtainen nanowrimo-kuukauteni. Olen aikaisessa, mutta se onkin vain mulle itelleni, niin sillä ei ole sillee merkitystä. Tavote on tsempata itteään takaisin kirjoittamisen pariin ja todistaa itelleen, että vielä osaa kirjoittaa sen pirun kirjan. Viikko aikaa suunnitella, ens viikon torstaina alkaa kirjoittaminen. (Mulla on esikoinen yhä kustantajilla, mutten usko ihan hirveästi sen mahdollisuuksiin viiden hylsyn jälkeen…)

Pääasiassa mun genre on ollu kirjoittamisen alottamisesta lähtien romanttinen fantasia, mutta pyrin nyt pääsemään siitä pois ja kirjoittamaan jotain muuta. Saa nähä miten onnistuu, tänää mietin ton maalisnanon aihetta nii tuli ekaks mielee vaa fantsujuoni… Kestää hetki orientoitua toiselle genrelle.

Eiköhän tässä oo tarpeeks hyvä info. Lisää tekstiä tulee heti ku vaa keksin jotain :D

Blogit,

Vakoilija

Shimo | 23.02.2012

Vakoilija

Aukealla on yksi niistä. Seison pensaan takana ja uskallan tuskin hengittää. Olen nähnyt niistä kuvia, vaikka isä sulkee television aina uutisten aikaan.

Sen ruumiinrakenne on lievästi ihmismäinen. Pää on oudonmuotoinen, tai ehkä sillä on kypärä. Nyt se on kyykistynyt tutkimaan jotakin edessään ruohon seassa.

Sivulta näen, miten sen ranteista työntyy esiin teriä. Se leikkelee niillä jotakin, välillä näen verta. Sitten se nostaa kasvojensa eteen tumman möykyn. Se on sydän. Säikähdän niin, että pissaan housuihini. Se nuuhkii sydäntä arvioivasti. Haluan oksentaa.

Pala palalta se tutkii heinän kätkemän ruumiin. Ymmärrän. Ne tutkivat meitä ihmisiä.

Vihdoin se lopettaa ja poistuu. Vasta sitten oksennan.

Blogit, , ,

Perintöesine

Shimo | 22.02.2012

Perintöesine

Kun äitini näki, mitä olin löytänyt ullakolta isän jäämistöstä, hän romahti täysin. Itkien hän vannotti minua heittämään sen roskasäiliöön. Mutta minä halusin pitää sen.

En koskaan tavannut isääni ja tämä esine on ainoa, mitä minulla on hänestä. Kotona laitan sen yöpöydälleni. Kun sammutan valot, se tuntuu väreilevän kuunvalossa. Vaivun pian syvään, todentuntuiseen uneen.

Kävelen kaupungissa, jonka rakennetta en osaa selittää. Käsittämätön valo valuu valtavan temppelin ovista. Kiipeän loputtomat portaat ja astun sisään.

Valoa vasten näen jonkun polvistuneen korokkeen eteen. Hitaasti hän nostaa katseensa ja hymyilee. Se hymy täyttää minut sanattomalla, selittämättömällä kauhulla.

Haluan herätä, herätä! Se hymy! Miksen minä herää?!

Blogit, , ,

Pitkospuut

Peloton | 22.02.2012

Aloitan kertomukseni  kolmella  virkkeellä, jotka häiritsevät minua epätäydellisyydessään. Virkkeet ovat  kirjasta, joka ei jätä minua rauhaan. Siinä isä, Jason Compson, antaa pojalleen Quentin Compsonille kellon: Lue lisää »

Blogit,

Naimakauppa

Shimo | 22.02.2012

Naimakauppa

“Olen pahoillani”, Tohtori Chandra sanoi. “Se on tyttö.” Rajivini päästi pitkän, valittavan parkaisun ja tarttui aviomiehensä käsivarteen. “Tiedättekö kuinka kalliiksi tytön myötäjäiset tulevat?”, hän voivotteli. Chandra huokasi. Kyllä, kyllä hän tiesi. Lue lisää »

Blogit, , ,

Esittelyssä Sata sanaa

Shimo | 22.02.2012

Tervehdys Rihmaston lukijoille!

Henkilökohtaisena tavoitteenani on kirjoittaa tämän vuoden jokaisena päivänä yksi raapale. Vaikka kyseessä onkin vain sadan sanan tarina, tiedän jo valmiiksi, että ihan niin nätisti asiat eivät koko vuoden ajan voi sujua. Tulee matkoja, mahdollisesti flunssia sun muita sairauksia ja epäilemättä joskus on koko päivän liian kiire. Tähän asti tosin tavoite on pitänyt. Lue lisää »

Blogit, ,

Pätkätyöläisgekko

Vierailija | 19.02.2012

Pätkätyöläisgekkoa riipii perjantaiaamuna. Teepussinpuristimet olivat jälleen olleet kohtuuttomia, eikä kaapissa ollt jäljellä kuin jämät. Helvetin puristimet. Oppisivat lemaan, himskatti, toisivat välillä omat kengännyörinsä.

Aamiaisella gekko tyytyi kolmeen lde-kynttilään ja laminaatinsoiroon. Soiro nitisi hampaissa. Gekomme kismiintyi entisestään. Jotain jäi takahampaaseen. “Öyh” älähti gekko, huikkasi piimää ja poistui kadulle.

Gekko itse

Tarinat,

Emilie käveli satojen lokkien keskellä

Vierailija | 19.02.2012

Emilie käveli satojen lokkien keskellä. Lokkien ulosteet haisivat niin voimakkaasti, että Emilie oli pyörtyä. Keijuprinsessaksi pukeutunut tyttö ihmetteli suuresti, miksi lokit liikkuivat niin suurina parvina. Ehkä hänen pitäisi myrkyttää lokit tai kehittää jokin sairaus, jolla kaikki lokit kuolisivat. Tosin silloin tuhannet eläinraadot lojuisivat ympäriinsä. Lue lisää »

Tarinat,