default icon

Raapalepalautepyyntö

Shimo | 30.06.2012

Vuodenvaihteessa päätin kirjoittaa joka päivä yhden raapaleen. Nyt ollaan puolivälissä. Aikeeni on, kunhan vuosi saadaan loppuun, kasata syntyneistä raapaleista toimiva kokoelma ja lähestyä sillä kustantajia.

Lue lisää »

Blogit,

NDA

Shimo | 30.06.2012

NDA

Stella astui takaisin observatorion puolelle ja asettui Jeanin tuolin taakse käsi tämän olkapäälle laskeutuen. “Työvuoromme päättyi juuri.”

“Eikö herra Devereaux ole tyytyväinen tuloksiimme?”

“On hyvinkin. Vie minut kotiin, Jean. Palaamme tänne aamulla.” Himokas katse syttyi Jeanin silmiin. Pian Citroen kiisi halki öisen maaseudun.

“Kaupunkiin on liian pitkä matka, Jean. Haluan sinut nyt. Etsi autio sivutie.”

Metsätie oli ollut käytössä kolme vuosikymmentä sitten hakkuiden aikaan. Citroen pysähtyi kuusen alle.

“Ulkona on mukavan viileää.” Stella astui kuutamoon. Jean seurasi häntä puiden katveeseen.

“Työnantajamme edellyttää ehdotonta vaitioloa kaikesta”, sanoi Stella yllättäen.

“Pystyn pitämään salaisuuden.”

“Et ilman apua”, Stella sanoi ja veti aseen taskustaan.

Blogit, ,

Leikkiase

Shimo | 29.06.2012

Leikkiase

“Millaista on sotaa käyvissä maissa?” Milla kysyy.

“Aika rauhatonta”, vastaan.

“Miten lapset leikkii siellä?” Meri kysyy.

Muistan näkemäni tv-sarjan. “Täytyy olla tarkkana, missä leikkii. Hiekkalaatikosta voi löytyä vaikka pommi.”

Jonkin ajan kuluttua lapset menevät ulos, mutta tulevat pian takaisin. “Etupihan hiekkalaatikossa on pommi”, kertoo Milla.

“Jaha. Onko se sellainen kiven näköinen, kokoinen ja muotoinen pommi?”

Käyn silti katsomassa, mitä on oikein tekeillä. Löydän metallilieriön, jossa on säteilyvaaramerkki. Takaani kuuluu kikatusta. “Me kaivettiin se hiekkaan yöllä!” tirskuu Meri.

Onkohan se aito? Hölmö kysymys, tietenkin se on.

“Kuulkaas, minä vien tämän ydinpommin nyt Ekotorille.”

“Miksi?” tytöt kysyvät.

“Ei sitä kompostiinkaan voi laittaa.”

Blogit, ,

Jalanjäljet

Shimo | 28.06.2012

Jalanjäljet

Tkzee antaa merkin, joten pysäytän auton. Se on ikivanha Ford, jonka jäähdytin sihisee ja päästelee höyrytuprahduksia. Avaan oven. Maasto on karua, näen vain lyhyttä ruohoa.

Namibialainen oppaani puhuu innokkaasti ja viittoo minua seuraamaan. Vain muutaman askelen kuluttua näen ne.

Maa on täynnä pyöreitä alueita, joissa ei kasva mitään. Ne ovat kuolleita.

“Siinä ympyröitä. Halusitte nähdä.”

“Hämmästyttävää. Niitähän on satoja.”

“Tuhansia. Jumalten jalanjälkiä.”

“Anteeksi?”

“Jumalat kävelevät keskuudessamme. Juuri täällä. Mutta he ovat hitaita.”

“Puujaloillako ne kulkevat?” Naurahdan, mutta ääni kuolee nopeasti kurkkuuni. Uusi ympyrä muodostuu edempänä, sitten toinen, kolmas. Jono tulee minua kohti, ja pysähtyy.

“Vihainen jumala kulkee nopeammin”, Tkzee huomauttaa.

Blogit, ,

Tarina, joka tahtoi löytää kertojan

Peloton | 28.06.2012

artikkelia inspiroineet teokset:

Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä, Gummerus 2007
Maria Peura: On rakkautes ääretön, Tammi 2001
Mikko Porvali: Operaatio Hokki, Atena 2012

Minulla on teille tarina…  Lue lisää »

Blogit,

Khalansaalis

Shimo | 27.06.2012

Khalansaalis

“Hyvää päivää. Oletteko te kenties herra Meikäläinen?”

“Olenhan minä. Mitä asiaa teillä on?”

“Matti Markus Meikäläinen, henkilötunnus-”

“Kyllä kyllä! Mistä on oikein kyse?”

“Te olette turvallisuusriski.”

“Anteeksi kuinka?”

“Tietojemme mukaan saitte mandariinin ja serbokroatian sekoituksella kirjoitetun sähköpostin, jossa kysyttiin salasanaanne. Te annoitte sen empimättä.”

“Tuota, kyllä.”

“Sen jälkeen ohikulkija kadulla kysyi teiltä kelloa.”

“Oikein mukavanoloinen kaveri.”

“Te kerroitte hänelle vastauksen ja annoitte samalla luottokorttinne tunnuslukuineen, kipsivaloksen kotiavaimestanne sekä vasemman munuaisenne.”

“Hänellä oli luottamusta herättävä hymy.”

“Yleisen tolkun ministeriön päätöksellä teidät on määrätty teloitettavaksi. Olkaa hyvä ja pidätelkää hengitystä loppuun saakka. Mutta sitä ennen tahtoisin myydä teille vain sunnuntaisin ajetun Eiffel-tornin.”

Blogit, ,

“Hän ei nyt oikein muista”

Peloton | 26.06.2012

Henkilöt ovat itseoikeutetusti fiktion tärkein osa. Niistä kertojan näkökulmista, joista henkilö voi kertoa tarinan voisi piirtää vaikka excel-taulukon ja tehdä asiasta insinööritaidetta. Jatkan painiani kerronnan mahdollisuuksien kanssa.  Lue lisää »

Blogit,

Onnenkeksi

Shimo | 25.06.2012

Onnenkeksi

Aterian päätteeksi iloinen tarjoilija tuo pöytään lautasellisen onnenkeksejä. Niitä on yksi vähemmän kuin meitä, mutta viiton työtovereitani syömään ne. En välitä kekseistä.

Tarjoilijakin huomaa laskuvirheen ja suorastaan hätääntyy. Kieli vaihtuu kiinaksi ja kovasti kumarrellen hän poistuu keittiöön. Usean minuutin kuluttua hän palaa ja syvään kumartaen ojentaa minulle oman keksini.

Murran kuoren ja luen ennustuksen.

“Säilyäksesi hengissä lähde heti kaupungista.”

Suojaan paperia muiden katseilta. He vitsailisivat. Katson tarjoilijaa. Hän on täydellisen totinen. Vähäinen päänheilautus vaikuttaa nyökkäykseltä.

Mitä teen? Riskeeraanko nolostumisen? Vai riskeeraanko kuoleman? Todennäköisyyksistä viis, kaikki on mahdollista. Saattaisin kuolla. Olenko taikauskoinen? Mikä on heti?

Kaadun. Pakahdun epävarmuuteen.

Rintaani pistää.

Mustenee.

Blogit, ,

Sivukanjoni

Shimo | 24.06.2012

Sivukanjoni

Lämpö kaatuu taivaalta niskaani kuin neste. Se kimmahtelee seinämistä, pusertuu minuun. On kokonainen päivä, kun join viimeksi.

Nojaan kiveen, joka polttaa ihoani. Kilometrin korkuisia seinämiä. Miksei missään ei ole varjoa? Minun on pakko jatkaa, päästävä joelle.

Horjahtelen eteenpäin kanjoni kanjonilta. Joku puhuu minulle. “Onko sinulla jano?” Näen vaaleatukkaisen tytön. Hän näyttää tutulta. “Minulla on leiri tuolla. Tule.” Pudotan tyhjän leilini.

Seuraan tyttöä tuntikausien ajan. Ilta jo hämärtyy, kun hätkähdän. Tyttö on muuttunut läpikuultavaksi. Hän kääntyy, nauraa heleästi ja haipuu. Kaadun maahan kuolemanuupuneena.

Puistovartija Smith huokaa radioonsa. “Retkeilijä löytyi, sivukanjonista. Kuollut nestehukkaan. Valitsi väärän reitin. Suoraan kulkien joelle olisi ollut minuutteja.”

Blogit, ,

Muovipussit

Shimo | 23.06.2012

Muovipussit

Huoneessa on joitakin lapsia. Aikuiset ovat tarkkailemassa testiryhmää. Lapsille jaetaan tiukat, läpinäkyvät muovipussit. Ennen kuin koe alkaa ja he vetävät ne päähänäsä, pakenen huoneesta wc-tiloihin. Lisäkseni pari lasta piilottelee siellä. Hekään eivät ole allekirjoittaneet vaitiolo- ja tutkimuslupasopimusta. Vartijat tulevat etsimään meitä, mutta piilottelemme kopissa pytyn päällä. Heidän mentyä juoksemme ulko-ovelle. Minulla on avain.

Koe on ohi. Lasten vanhempia vaeltelee käytävillä. Kuuluu vihaista huutoa. Kaikki testihenkilöt eivät ole selviytyneet. Jokainen on allekirjoittanut paperin. Paitsi minä. Saan oven auki ja ryntään ulkona odottavaan aitojen sokkeloon. Kun vartijat lähtevät perääni, olen näkyvissä, mutta monen labyrintin päässä. Vilkutan heille aitojen yli ja katoan katuvilinään.

Blogit, ,