default icon

Huone

Shimo | 31.07.2012

Huone

Vaellan huoneen poikki ja katson ulos ikkunasta. Vain yö tuijottaa takaisin. Miksi olen täällä yksin?

Kuljen huoneen halki uudestaan. Edessäni on ovi. Onkohan se lukittu? En kuitenkaan uskalla koskea siihen. Milloin minä tulin tänne?

Yhtäkkiä muistan perheeni. Puolisoni! Lapseni! Missä he ovat? Epätoivo valtaa mieleni ja ryntään taas ikkunaan.

Hakkaan ikkunaruutua itkien. Muistan, että jotain tapahtui jotain kauheaa. Muistan veren, muistan kuolleet silmät. Kenen ne ovat, kenen ne ovat?

Polvilleni vajoten lyön lattiaan ja ulvon. Teinkö minä sen? Aiheutinko minä rakkaideni kuoleman?

Nousen ylös vavisten ja huomaan katsovani peiliin. Vitivalkoiset, kuolleet kasvot tuijottavat takaisin.

Vai olinko se minä, joka kuoli?

Blogit, ,

Palmenian kirjoittajakoulutus

Rihmasto | 31.07.2012

Ihmisläheistä kirjoittajakoulutusta asuinpaikasta riippumatta

 

RUNOILIJAN ABC

1.6.–31.12.2012, verkkokurssi, 10 op, 1050 €

Kurssi sopii erityisesti aloittelevalle runoilijalle, joka kaipaa ohjausta runon kirjoittamiseen, runokokoelman tekemiseen ja runomaailmaan astumiseen. Kurssi antaa käytännöllisiä työkaluja runon kirjoittamiseen ja runouden ymmärtämiseen. Kouluttajana runoilija Tommi Parkko. Lue lisää »

Uutiset,

Kuulustelu

Shimo | 30.07.2012

Kuulustelu

Idea kourassani kiemurtelee, mutta turhaan. Kello on liikaa enkä aio päästä sitä livahtamaan enää hyppysistäni.

“Alahan puhua”, sanon, mutta idea pitää suunsa supussa. Taas näitä hankalia tapauksia. Selvä peli, tarvitaan kovia otteita.

Laitan idean viilipurkeista ja rautalangoista kyhäämääni häkkiin. “Viimeinen tilaisuus”, sanon samalla kun kaivan askatelutarvikkeista pääsiäishöyhentä.

Kutitussessio on säälimätön, jopa julma, mutta idea pitää pintansa. Huomaan, ettei perinteinen kidutus nyt auta. Alan kaivaa kirjahyllyä maanisesti hohottaen. Ideakin valpastuu häkissään.

“Mikä tuo on?” se vinkaisee, kun palaan kirjan kanssa.

“Vihreän planeetan kutsu, josta nyt luen otteita ääneen.”

“Ei! Minä puhun, minä puhun! Miten olisi sukellusvene siementiehyessä?”

Perkele, nappasin kierrätetyn idean.

Blogit, ,

Vesikansa

Shimo | 29.07.2012

Vesikansa

Olemme paahtaneet jo reilut pari tuntia tietä eteenpäin, kun hieman ennen ykköstietä auto alkaa pitää outoa ääntä.

“Mitä pirua nyt?”

“Olisiko bensa vähissä?”, Ged ehdottaa.

“juurihan tankkasin”, sanon samalla kun kaasu laiskistuu.

“Ei taideta päästä Turkuun asti”, sanoo Kirja-Winter takapenkiltä.

Seisautan auton pientareelle, moottori ei sitä enää vie.

Huokaan. “Meni työntämiseksi.”

“Tuossahan on tienhaara”, sanoo Ged ja osoittaa kylttiä. “Sieltä varmaan saisi apua.”

Vilkaisen kylttiä, sitten Kirja-Winteriä. “Vesikansa”, sanomme yhteen ääneen. Ged avaa suunsa vastaväitteeseen. Pudistamme päitämme. Kyllä kunnon bibliofiili lovecraftilaiset viittaukset vakavasti osaa ottaa.

Laskeva aurinko tavoittaa paarustavaa kävelytahtia etenevän Nitkunin Lohjanharjun tietämiltä.

“Sitä paitsi siellä oli vielä Hiidenvesikin.”

Blogit, ,

Navigaattori

Shimo | 28.07.2012

Navigaattori

Staasikenttä avautuu. Aluksen aikaa on kulunut vuosi, omaa aikaani ei yhtään.

Kuljen lyhyen käytävän ohjaamoon, istahdan ja katson ulos. Näky salpaa henkeni. Sadattuhannet tähdet täyttävät taivaan. Näky on paljon kauniimpi kuin olisin uskonut mahdolliseksi. Tästä tulee historian suurin reportaasi! Palattuani olen rikas.

Kun olen katsellut tarpeekseni, annan tallentimen jatkaa ja tarkastan järjestelmiä. Kronometri näyttää mitä sattuu, samaten matkamittari. Ajan diagnostiikan, mutta epäilykseni heräävät vasta vilkaistessani koordinaatteja.

“Tietokone, missä me olemme?”

“Tämä alus on kahdenkymmenen parsekin päässä galaksin keskustasta.”

“Koordinaattien mukaan emme ole lähelläkään Linnunradan keskustaa!”

“Väite on tosi. Tämä alus on Andromedan galaksissa.”

“Miksi perkeleessä?”

“Andromeda tulee aakkosissa ennen Linnunrataa.”

Blogit, ,

Uutta Suomesta

Veli Pesonen | 28.07.2012

Parina sateisena myöhäissyksyn päivänä noin viikon ennen lumentuloa minä ja jatko-opiskelijakollegani viimeistelimme tutkimusryhmän jäseninä työn, jonka oli tarkoitus tehdä meistä tohtoreita ja kuka ties laitoksemme tutkijoita. Sen oli myös tarkoitus nostaa Suomi takaisin kansainväliseen eturiviin uuden tekniikan soveltamisessa.

 

Olimme valmistuneet samalta vuosikurssilta neljä vuotta aiemmin ja jääneet tohtoroitumaan. Luullakseni olimme molemmat sitä tyyppiä, joka mieluummin käy koulunsa loppuun ja aloittaa sitten uuden koulun kuin menee töihin. En voi kehua kumpaakaan meistä erityisen kekseliääksi, mutta onnekkaiksi me itseämme luulimme päästyämme uusia uria aukovaan tutkimusprojektiin, joka myös tuotti konkreettisen tuloksen.

 

Huolestuttavat tiedot maamme taloustilanteen kehittymisestä huonompaan suuntaan olivat saaneet ulkomaankauppaministeriön määräämään työryhmän, jonka jäsenten tuli kartoittaa uutta teknologiaa hyödyntämisen varalta. Työryhmällä oli myös oikeus jakaa stipendejä haluamilleen hankkeille ja luoda kokonaan uusiakin. Ei mennyt kauan siihen kun he saapuivat myös meidän laitoksemme professorin puheille.

 

Jo joitain vuosia oli tiedepiireissä julkinen salaisuus, että ihmisen sukupuolisen suuntautuneisuuden saattoi määritellä etäältä absorboivan mikroaaltokentän avulla. Koska alun pitäen amerikkalainen tekniikka oli poliittisesti arkaluonteista ja kankeaa soveltaa, oli sen ottanut käyttöön vain CIA, joka hyödynsi tietoja kuulusteluissaan. Mikroaaltolaitteet olivat vanhanmallisen kopiokoneen suuruisia ja vaativat perehtyneen käyttäjän.

 

Mutta Suomen tilanne oli niin uhkaava, että ministeriön selvitysmies tarttui tähän homotunnistimeksi ristittyyn ajatukseen ja heitti keskustelussa professorin kanssa ilmoille ajatuksen, olisiko tunnistin mahdollista rakentaa niin pieneksi, että sen voisi sijoittaa matkapuhelimeen. Kotimainen kännykkätuotanto elpyisi ja maahan kertyisi rojalteja, koska eihän kukaan voisi liikkua ilman tunnistinta jos sellainen olisi saatavilla. ”Kansallinen menestyksemme on tähän saakka perustunut ujolle rehellisyydelle mutta nyt siihen on aika tulla muutos”, oli selvitysmies tokaissut.

 

Professorimme on toimen mies ja siksi minäkin häntä kunnioitan. Pitemmittä kitinöittä hän siirsi minut ja kurssitoverini tutkimusprojektiin, joka varmuuden vuoksi määriteltiin salaiseksi. Saattoihan näet olla, että Puolustusvoimat haluaisi sovelluksen vain omaan käyttöönsä. Jos näin kävisi, voisimme myydä laitteen myös ystävällismielisten maiden armeijoille. Ryhdyimme työhön.

 

Professori otti itse johtaakseen projektin, johon palkattiin myös kokopäivätoimiset asiantuntijat fysiikan, nanotieteen, neurologian ja biomittauksen aloilta. Työskentelymme ei osoittautunut kokopäiväiseksi vaan kokoaikaiseksi, olimme yöt ja päivät kytköksissä Isänmaata mahdollisesti hyödyttävään projektiin.

 

Absorboivan mikroaaltokentän voi suunnata niin, että henkilön perimmäinen homous tulee esiin jos sellainen on. Tämä perustuu hiljattain keksittyyn neutriinovaikutuksen ilmiöön, jossa mikroaaltokentän kanssa samantahtinen, tai oikeammin samaksi tahdistettu, neutriinosykäys kykenee tunnistamaan aivosähköisestä vuosta seksuaalisen mielenkiinnon suuntautumiseen liittyvät impulssit. Mittaus on salamannopea, kivuton ja täysin huomaamaton.

 

Aluksi rakensimme kopion CIA:n käyttämästä laitteistosta. Hankkeemme oli niin salainen ettemme voineet mitata kuin itseämme, ja saimmekin kaikille ryhmän seitsemälle jäsenelle useita kymmeniä kertoja saman tuloksen. Menetelmä siis toimi täysin varmasti ja voin vain todeta kahdelle tutkijalle olleen jonkinasteinen sokki saada tietää että he olivatkin todellisuudessa homoja! Toinen heistä oli mies ja toinen nainen, molemmat naimisissa. Tuskin he kertoivat asiasta kotona, sillä salaisesta tutkimuksesta ei puhuta edes perheenjäsenille. Moinen tieto herättäisi vain epäilyjä ulkosuhteista eikä sellainen ole hyväksi. Perimmäiset totuudet ovat huonosti keksittyjä valheita nyt ja aina.

 

Aloimme hiljalleen suunnitella ja rakentaa entisiä pienempää nanoputkiin perustuvaa kojetta, joka mahtuisi matkapuhelimeen. Mahtuisi se pienempäänkin tilaan, esimerkiksi kynnen alle, mutta silloin sen käyttöjännitteen saanti olisi järjestettävä jotenkin. Mikroaaltolähettimen kutistaminen nanoputken mittaluokkaan oli haasteistamme suurin ja onnistui lopulta. Koko urakkamme  valmistui kolmessa vuodessa, mikä käy jonkinlaisesta maailmanennätyksestä, ja poiki kolmisensataa kansainvälistä patenttia.

 

Ulkomaankauppaministeriössä riemuittiin ja selvitystyöryhmän jäsenet huvittelivat etsimällä homot Helsingin raitiovaunuista ja metrosta. Ihmetystä tuotti toistaiseksi selittämätön havainto, että metron liukuportaissa homoja oli aina enemmän kuin itse liikennevälineessä. Kenties joidenkuiden rajatapausten mieli muuttuu matkalla tunneliin tai sieltä pois.

 

Neuvottelut kehittämämme sovelluksen myymisestä olivat jo käynnissä. Oli täysin selvää, ettei laitteen käyttöönottoa voinut alistaa minkäänlaiseen julkiseen poliittiseen prosessiin, koska seksuaalisen tasavertaisuuden aktiivit olisivat alkaneet vaatia puhelimeen myös heteroanturia eikä meillä ollut sellaista.

 

Kuten jo työryhmää perustaessa oli ministeriössä päätetty, teknologiasta keskusteltiin aluksi sotalaitoksen ylimmän johdon kanssa. Taistelutilanteessa, sotilaat sanoivat, voi olla hyödyllistä tietää ketkä vastapuolen sotilaista ovat homoja sillä erilailla suuntautuneet käyttäytyvät paineessa hieman eri tavoin. Ennakointi voi pelastaa henkesi. Vain armeijan käytössä olisivat tunnistimet kuitenkin kansantaloudellisesti vähemmän ja varsinkin hitaammin kannattavia kuin Nokian puhelimissa, joten maamme poliittinen johto teki sotaväen kanssa lehmänkaupat: Puolustusvoimat saa uuden miljardeja maksavan vastatorjuntajärjestelmän jos se luovuttaa homotunnistimen yleiseen jakeluun. Lupaus oli pääministerille helppo antaa, tapahtuihan se suljetuin ovin ja tunnistinjärjestelmä joka tapauksessa tuottaisi valtion kassaan kymmeniä ellei satoja miljardeja lisärahaa sotakoneiden kustannusten jälkeenkin. Niin uskottiin.

 

Patentit ja koko tekniikka myytiin Nokialle, joka laski muutaman kuukauden päästä liikkeelle uuden älylaitteen näkyvällä mainoskampanjalla ”Testaa kuka on homo!” Puhelimesta tuli välitön hitti kaikkialla länsimaissa ja pian, kiitos Nokian, homot oli kartoitettu Lofoottien ulkosaaria myöten. Puhelimesta tuli myös hyvin suosittu väline pariutumismarkkinoilla, ei tarvinnut pelätä huijareita ja toisaalta homomiehet ja homonaiset saattoivat harrastaa keskenään seksiä vailla pelkoa syvemmän kiintymyksen mukanaan tuomasta emotionaalisesta painolastista. Osasta homoja tuli siis puhelimemme avulla osa-aikaheteroita ainakin sukupuolisissa tavoissaan.

 

Nokian kurssi nousi pörsseissä ja uusi tehdas perustettiin Monojärvelle. Menestys kuitenkin poikii aina myös vastaisia reaktioita. Naisasiajärjestöt suivaantuivat, koska puhelimen takia muotilesbot jäivät vääjäämättä kiinni; ihmiset eivät kuulemma enää voineet toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan vapaasti. Nokian tiedottaja vastasi arvosteluun, että seksuaalisuuden toteuttaminen vapaasti on päinvastoin helpottunut, koska entistä suuremmalla joukolla ihmisiä on mahdollisuus olla siitä tietoisia. Joissain maissa myös poliisivoimat protestoivat, koska heidän soluttautujansa paljastuivat homotansseissa ja poistettiin paikalta. Poliisi vetosi tarpeeseen saada autenttista tietoa homojen alakulttuurista rikosten ehkäisemiseksi. Minkä rikosten, jäi epäselväksi.

 

Puhelin edisti yhteiskunnan läpinäkyvyyttä joillekin tahoille odottamattomalla tavalla. He tulivat yllätetyksi housut kintuissa. Aiemmin läpinäkyvyyttä puolustaneet ryhmät kampanjoivat nyt yhtä kiihkeästi sitä vastaan, eikä mikään olekaan elämässä kaameampaa kuin saada haluamansa.

 

Kaikkien ei voi odottaa olevan kaikkeen tyytyväisiä ja keskustelu jatkukoon kuten sanonta kuuluu. Mutta arabimaissa homopuhelin sai aikaan jotain huomattavasti pahempaa, yleisiä levottomuuksia ja sodankin. Korkea-arvoisten henkilöiden paljastumiset johtivat diplomaattiseen selkkaukseen, sotilaallisiin yhteenottoihin ja jopa siviilipommituksiin. Eurooppaan tämä heijastui siten, että Välimerellä seilaavat salamatkustajat alkoivatkin yhtäkkiä olla aseistettuja.

 

Sadat tuhannet menettivät henkensä yhden nokialaisen homopuhelimen takia, kirjoitettiin. Pian Arabiliitto kirosi Nokian ja sen pienen pohjoisen kotimaan. Arabimaiden ja Euroopan hiljan alkanut henkinen lähentyminen koki nolon lopun, ja Suomen poliittinen liikkumatila EU:n sisällä kutistui Romanian ja Bulgarian vastaavan kokoon.

 

Nokia veti kaikki anturipuhelimet pois markkinoilta, siisti imagonsa ja muutti pois Suomesta. Puolustusvoimat sai vastatorjuntajärjestelmänsä ja valtio velkaantui syvästi. Meidät tutkijat oli jo ehditty palkita avokätisesti aikaansaannoksestamme – saimme myös tohtorinhattumme – mutta jatkostipendimme kotimaassa evättiin ja jouduimme hakeutumaan töihin mahdollisimman kauas Euroopasta. Mielenkiintoisena seikkana voisi mainita, että tutkimusvaiheessa homoiksi tunnistetut nais- ja miestutkija alkoivat keskinäisen seurustelun, erosivat puolisoistaan ja menivät lopulta Tukholmassa naimisiin.

Blogit

Kotimatka

Shimo | 27.07.2012

Kotimatka

Koko menomatkan maltoin uteliaisuuteni. Pidin radion suljettuna ja vietin aikani tallenteiden parissa. Perillä suoritin vaadittavat mittaukset tunnontarkasti, olihan se tehtäväni. Tähden magneettimyrskyt peittivät alleen Solista hiljaa kantautuvat signaalit.

Vasta paluumatkalla tiedonjanoni vei voiton ja avasin vastaanottimen. Aluksi lähetykset eivät olleet paljonkaan lähtöhetkeäni uudempia, mutta kotiplaneettani lähetessä tilanne muuttui.

Ihmiset alkoivat muokata kehojaan. Jotkut hankkivat kyberneettisiä häntiä, toiset taas kokonaan ylimääräisiä raajoja. Aistitehostimet ja refleksinopeuttimet muuttivat koko globaalia yhteiskuntaa.

Lopulta ihmiset yhtyivät koneisiin kokonaan ja sulautuivat kyborgeiksi, joiden fyysiset muodot olivat minulle kuin kauhukuvastoista.

Kun aika koitti, en hidastanut. Nillä olennoilla, jotka Maata asuttivat, ja minulla ei ollut enää mitään yhteistä.

Blogit, ,

Ruuhkanovelli

Shimo | 26.07.2012

Ruuhkanovelli

Hidastan. Jarrutan. Joudun pysähtymään. Autojono jatkuu kaukaisuuteen. Se polveilee pitkin notkelmia ja katoaa lopulta kukkulan taa. Vedän käsijarrun ja vaihdan vaihteen vapaalle.

Vieressä menevä kaista on tyhjä. Täysin vapaa. Rohkenisinko? En tiedä, miksei sitä kukaan käytä. Ehkä siihen on syy. Mutta estääkö se minua? Painan kaasua ja vaihdan kaistaa.

Autoletka vilisee ohitseni kuin metallisumuna. Kukkulan takana henkilöautot vaihtuvat isompiin. Ikkunattomia busseja, kuin kirjastoautoja. Huomaan, että jokaisen kylkeen on kirjoitettu sana. Yksi sana.

Hidastan ja alan lukea. Se on tarina. Liikutun syvästi ja muutaman kilometrin jälkeen joudun pysähtymään, sillä kyyneleet sumentavat silmäni.

Starttaan moottorin uudelleen vasta, kun jonon pää kulkee ohitseni.

Blogit, ,

Puskissa

Shimo | 25.07.2012

Puskissa

Ilta on jo pimentynyt kohti keskiyötä, kun astun takapihalle. Verho heilahtaa paikalleen ja himmentää olohuoneen kattolampun valon vähäiseksi kajoksi. Nostan otsalta valonvahvistinlasit silmilleni. Lasit painuvat ihoani vasten hermeettisesti. Vedän ulkoilutakkini vetoketjun ylös asti, ettei kaulani suotta raapiudu, ja painun puskiin.

Yöllä asiat ovat eri tavalla. Muutaman neliömetrin pusikko laajenee valtavaksi metsäksi ja metsästysmaani on rajaton. Kuljen hiljaa rasahtelevien ja kahisevien oksien keskellä ja tarkkailen.

Jotakin vilahtaa oikealla. Syöksyn sen perään eläimellisesti karjaisten ja tarraan kiinni. Pitelen hyppysissäni ideaa. Katson saalistani.

Onpa se vähäpätöinen rääpäle. Oikeastaan pitäisi päästää se vapaaksi, mutta kello on liian paljon. Saa luvan kelvata. Lähden kohti kotia.

Blogit, ,

Oikotie

Shimo | 24.07.2012

Oikotie

Vuoret jatkuvat silmänkantamattomiin. Useimpien huippuja peittää lumi, jonka valkoisuus häikäisee. Taivaalla vaeltaa vain jokunen hailakka pilvenhuituva, lintuja ei näy. Juhtani korskahtaa. On tullut aika purkaa kuorma ja päästää eläin vapauteen.

Solan suu on korkeammalla kuin edessäni siintävä vuoristo, se on itse asiassa huomattavasti kuoleman vyöhykkeen alarajan yläpuolella. Se on vain sopivaa ottaen huomioon pyrkimykseni. Hapen ohuus viiltää kylmänä.

“Älä mene”, olivat kaikki sanoneet edellisessä kylässä. “Kuolleiden vuorelta eivät elävätkään palaa.” Mutta sanoin heille, että minun täytyi. Se ei ole kohtaloni, mutta olen ottanut sen tehtäväkseni.

Laskeudun makuulle kietoutuen pakkaseen ja hengitykseni huuru sumentaa taivaan. Mutta en valita. Pääsen perille näinkin.

Blogit, ,