default icon

Sokkotreffit

Shimo | 18.07.2012

Sokkotreffit

“Menemmekö tänne?” deittini kysyy hämmästyneenä ravintolan ovella. “Tämähän on kallis paikka.”

“Minulla on varaa”, sanon ja hymyilen valloittavasti.

Tilaan molemmille päivän annoksen ja voimme keskittyä tutustumaan toisiimme.

“Työskentelen pankkialalla”, deittini sanoo. Minä puolestani kerron olevani pörssimeklari. Olemme heti samalla aallonpituudella.

“Tänäänkin yksi mummo talletti kolmen kehon edestä, kaikki polvilumpioina!”

“Meillä oli kaaos, kun Nikkei-indeksi putosi ja piti dumpata kolmesataa tonnia haimoja. Silmien kurssi sentään säilyi.”

Aterian jälkeen ehdotan drinkkejä klubilla. Tarjoilija tuo laskun. “Kortti vai käteinen?”

Vilkaisen summaa. Viisi maksaa ja perna. “Käteinen”, sanon ja avaan kylmälaukun. Ojennan kaksi sydäntä. “Pitäkää vaihtoelimet.”

Iloisesti nauraen ja käsi kädessä katoamme kaupungin yöhön.

Blogit, ,

Marjaretki

Shimo | 17.07.2012

Marjaretki

“Älä poimi mansikoita muurahaispesässä”, minulle sanottiin. Juuri sellaiset kiellot otan nimenomaan haasteina. Kaikessa on kyse vain suunnitelmallisuudesta ja valmistautumisesta.

Vaanin suuaukon luona. Se on harvoin käytetty ja käytävä näyttää kyllin korkealta minun kävellä selkä suorana. Piiloon en kyllä pääse, jos muurahainen tulee vastaan.

Punavalolamppu otsallani kuljen eteenpäin tarkkaillen samalla käytävien kasvustoja. Pian löydän etsimäni, sadoittain mansikan rönsyjä. Sato on parhaimmillaan.

Saan kerätyksi toisen ämpärin täyteen ja toisen puolilleen, mutta siihen onneni loppuu. Partio havaitsee minut. Pakenen pitkin hämyisiä käytäviä punertava valoläiskä seinillä hypähdellen.

Vasta kaukana pesästä pysähdyn huohottaen. Eksytin ne. Maistan yhtä marjaa saaliistani ja nauran. Makoisampia ei saa mistään.

Blogit, ,

Veden muisti

Shimo | 16.07.2012

Veden muisti

Muistan sen päivän hyvin. Oli sateinen heinäkuun aamu siinä kymmenen tietämissä. Silloin veden muisti heräsi.

Olin juuri lopettelemassa työvuoroani terveyskeskuksessa, kun ovet rävähtivät auki ja alkoholimyrkytykseen sairastuneiden virta pursui sisään. Eräs herra paareilla vannoi raivoraittiutta ja heitti henkensä. Promilleja löytyi nolla.

Tunnin kuluttua kaikki olivat kännissä.

Sitten muut myrkyt muistuivat veden mieleen ja ihmisiä alkoi putoilla kuin kärpäsiä. Säteilysairaudet korjasivat oman osansa ja vitamiinien yliannostus karkasi täysin lapasesta. Toisaalta viinapiru painui taka-alalle lysergidin ja psilosybiinin saattelemana eikä kuolema ollut kenestäkään enää kova juttu.

Vuorokaudessa vesi alkoi taas unohtaa. Mutta sitä ennen tuli pahin. Se muisti dinosaurusten pissan ja Rooman viemärit.

Blogit, ,

Viinamato

Shimo | 15.07.2012

Viinamato

Ovi melkein lävähtää seinään, kun ryntään baariin. Punatukkainen neiti tiskin takana mulkaisee pahasti.

“Anteeksi, on vain kiire. Ottaisin lasillisen viittä eri viskiä, laadulla ei väliä.” Asetan luottokortin tiskille. “Siinä. Pitäkää se, kunnes olen valmis.”

Saan lasit. Tyhjennän ne ja tilaan heti uudet. “Tiukka tahti ei ole hyvästä”, punatukka sanoo.

Hän on oikeassa. En halua antaa ylen, vaan humaltua. “Aldebaranilainen aivomato hyökkäsi kimppuuni”, selitän punatukalle. “Alkoholi hidastaa sitä.”

Viina virtaa, sillä kortilla on katetta. Tunnin kuluttua olen jo todellä kännissä. “Se taisi sammua jo”, sössötän. Otan taskustani minikokoisen sähköporan. Se on juuri näitä tapauksia varten.

“Sitten se pitää vain porata pois.”

Blogit, ,

Seisahdus

Shimo | 14.07.2012

Seisahdus

Juna seisoo asemalla jo toista tuntia. Tuijotan ulos läpinäkymättömään pimeyteen, jota ainokainen laiturivalo ei onnistu karkottamaan.

Hautajaiset ovat varhain aamulla. Jos emme pian jatka matkaa, en ehdi ajoissa. Mietin, miksi yhteydenpitomme katkesi. Aikoinaan olimme parhaat ystävykset.

Menosuunnasta saapuu juna sukeltaen äänettömästi vellovasta sumusta. Hitaasti matavien vaunujen matkustajat vaikuttavat tutuilta. Ukkini, ensimmäinen tyttöystäväni, joka jäi auton alle eromme jälkeen. Ystäväni.

Juna hidastaa. Ja pysähtyy.

Tuijotan heitä lasin ja sumun läpi. Mieleeni nousee kaikki ne asiat, joita en sanonut. Nyt voisin. Se olisi helppoa. Nousisin junasta ja astelisin laiturin yli.

Mutta en nouse. Tahdon, mutten nouse. Pelkäänkö? Mitä?

Nytkähtäen junani lähtee liikkeelle.

Blogit, ,

Kaveripoisto

Shimo | 12.07.2012

Kaveripoisto

Käyn läpi kaverilistaani. On taas aika karsia. Baarituttuja, ala-astelaisia luokkakavereita, tuttavia, joiden statukset ovat tyyliä ‘meempä suihkuun’. Joko heille on turha kertoa omasta elämästään, tai heidän edesottamustensa seuraaminen aiheuttaa enemmän turhautumista kuin mitään muuta. Pois vain.

Naps pam, sinne meni. Samalla poistan uuden välilähiesimieheni. Tyyppi on sinänsä ok, mutta kyse on periaatteesta. Ei kuulu pomoille, mitä mieltä olen mistäkin.

Seuraavana päivänä esimies ei ilmesty töihin, eikä sitä seuraavana. Viikon kuluttua poliisi jo tutkii hänen katoamistaan. Kadonneita on muutama muukin.

Selvittelen hieman ja totuus valkenee. Minä olen syypää kaikkeen. On vain yksi vaihtoehto.

Alan tehdä listaa. Rasitteista, joille tulen lähettämään kaveripyynnön.

Blogit, ,

Sileä puoli

Shimo | 11.07.2012

Sileä puoli

Toimittaja Stanton pitelee mikrofonia kädessään ja puhuu kameralle. “Olemme nyt Nasan tehtävätarkkaamossa, jossa lähestymme dramaattista hetkeä. Hyvät katsojat, pian ihmiskunnan ensimmäinen satelliitti kiertää Kuun tuntemattomalle puolelle. Mitä mahdammekaan nähdä? Tylsää kuukiveä, vai muinaisen sivilisaation jättämät uhkeat kupolikaupungit? Kraatereita vai uskomattomia ihmeitä?”

Hiljaisuus laskeutuu koko komentokeskukseen. Jättimäisellä ruudulla näkyy suoraa kuvaa satelliitista.

“Luotain ohittaa Kuun keskilinjan ja sen kamerat kääntyvät nyt-” Kaikki tuijottavat hetken aikaa häkeltyneinä näkemäänsä. “Hyvät katsojat, Kuun toinen puoli… puuttuu. Leikkauskohta näyttää täysin sileältä. Mitä onkaan tapahtunut?”

Kävelen lastenhuoneen ovelle. Kuulen kiherrystä. “Tytöt, saatte katsoa Kuu-ohjelman, vaikka onkin myöhä. Mutta vain sillä ehdolla, että korjaatte tiedätte-kyllä-minkä huomisen aikana.”

Blogit, ,

Vampyyrisuolaa

Shimo | 10.07.2012

Vampyyrisuolaa

Ripottelen ranskalaisteni päälle chilillä ja habanerolla maustettua suolaa. Helpompaa näin, ei tarvitse peippailla nagan ja hupsis-efektin kanssa.

“Mitä se on?” Meri kysyy.

“Vampyyrisuolaa”, vastaan.

“Mitä siinä on?” Milla kysyy silmät isoina.

Päätän jekuttaa vähän. “Kuivatettua ja jauhettua vampyyriä. Otatteko?” Kumpikaan ei halua maistaa.

Seuraavana päivänä kokkausta aloitellessani kurkkaan jääkaappiin. “Jauhelihaa?” sanon ääneen. “Oliko meillä sellaistakin?”

Kun ruoka on valmista, käyn tyhjentämään omaa lautastani hyvällä ruokahalulla. Tyttöjä hihityttää.

“Mikäs nyt on?” Alan aavistella.

“Ruokana on ihmissusijauhelihaa!”

“Kai se oli sentään susimuodossa?” kysyn vakavana. Tytöt nyökyttävät. “Syökäähän sitten.”

Parempi kyllä olla mainitsematta mitään chilimaustetuista karkeista, napalminalleista. Kulmakarvani toipuvat vielä fuusiogrillin käytön jäljiltä.

Blogit, ,

Aamunkoi

Shimo | 09.07.2012

Aamunkoi

“Kajastusta taivaanrannassa, perämies”, tähystäjä huusi pimeydessä roikkuvasta märssykorista.

“Huomasin”, Park huusi takaisin. Hän käännähti kannoillaan ja ravisteli torkkuvaa viestipoikaa. Tämä tömähti raskaasti seinää vasten ja hätkähti hereille. “Aamunkoi, mene kertomaan kapteenille.”

“Anteeksi, perämies?” sanoi ruorimies ja vilkaisi olkansa yli. “Minusta tuntuu hieman aikaiselta.”

Jacqueline Park päästi olkapäästä irti ja suoristautui. Ilma tuoksui vielä yöltä ja asiat tuntuivat olevan väärin. “Ruorimies, mistä suunnasta tuo aurinko nousee?”

“Etelästä. Korkeutemme on kaksi kilometriä, lentosuunta muuttumaton.”

Park nosti lentolasit otsalleen ja tuijotti hiipuvaan hehkuun. Toinen linssi oli noettu mustaksi. “Tuo räjähdys. Englanti ei pystyisi sellaiseen. Mutta joku pystyy. Olemme juuri todistaneet uuden sodan alun.”

Blogit, , ,

Apurahahakemus

Shimo | 08.07.2012

Apurahahakemus

Osoitin jo kauan sitten, miten esineet siirtyilevät itsestään. Riippuen kohteen laadusta niiden fluktuaatiolla on kerrassaan erilaisia parametreja.

Otetaan esimerkiksi juustohöylä. Se siirtyilee täysin vapaasti, mutta yleensä vain keittiön alueella. Sen olinpaikkaa on mahdoton ennustaa, vaikka sen olisi nähnyt vain minuutti sitten.

Harvemmin tarvittavat tavarat, kuten kirjat ja dvd-levyt, voivat siirtyä pitkiäkin matkoja ja olla poissa jopa vuosia. Asensin jäljittimen Galactican kakkoskauden boksiin ja se ehti kiertää ympäri Suomea aina Inaria myöden kahden vuoden ajan ennen kotiinpaluutaan.

Se johti minut kehittämään uuden teorian. Mitä jos kaikkea tavaraa onkin paljon vähemmän ja useampi ihminen omistaa saman asian?

Täten anon rahoitusta uuteen tutkimusprojektiini.

Blogit, ,