Uutta Suomesta

Veli Pesonen | 28.07.2012

Parina sateisena myöhäissyksyn päivänä noin viikon ennen lumentuloa minä ja jatko-opiskelijakollegani viimeistelimme tutkimusryhmän jäseninä työn, jonka oli tarkoitus tehdä meistä tohtoreita ja kuka ties laitoksemme tutkijoita. Sen oli myös tarkoitus nostaa Suomi takaisin kansainväliseen eturiviin uuden tekniikan soveltamisessa.

 

Olimme valmistuneet samalta vuosikurssilta neljä vuotta aiemmin ja jääneet tohtoroitumaan. Luullakseni olimme molemmat sitä tyyppiä, joka mieluummin käy koulunsa loppuun ja aloittaa sitten uuden koulun kuin menee töihin. En voi kehua kumpaakaan meistä erityisen kekseliääksi, mutta onnekkaiksi me itseämme luulimme päästyämme uusia uria aukovaan tutkimusprojektiin, joka myös tuotti konkreettisen tuloksen.

 

Huolestuttavat tiedot maamme taloustilanteen kehittymisestä huonompaan suuntaan olivat saaneet ulkomaankauppaministeriön määräämään työryhmän, jonka jäsenten tuli kartoittaa uutta teknologiaa hyödyntämisen varalta. Työryhmällä oli myös oikeus jakaa stipendejä haluamilleen hankkeille ja luoda kokonaan uusiakin. Ei mennyt kauan siihen kun he saapuivat myös meidän laitoksemme professorin puheille.

 

Jo joitain vuosia oli tiedepiireissä julkinen salaisuus, että ihmisen sukupuolisen suuntautuneisuuden saattoi määritellä etäältä absorboivan mikroaaltokentän avulla. Koska alun pitäen amerikkalainen tekniikka oli poliittisesti arkaluonteista ja kankeaa soveltaa, oli sen ottanut käyttöön vain CIA, joka hyödynsi tietoja kuulusteluissaan. Mikroaaltolaitteet olivat vanhanmallisen kopiokoneen suuruisia ja vaativat perehtyneen käyttäjän.

 

Mutta Suomen tilanne oli niin uhkaava, että ministeriön selvitysmies tarttui tähän homotunnistimeksi ristittyyn ajatukseen ja heitti keskustelussa professorin kanssa ilmoille ajatuksen, olisiko tunnistin mahdollista rakentaa niin pieneksi, että sen voisi sijoittaa matkapuhelimeen. Kotimainen kännykkätuotanto elpyisi ja maahan kertyisi rojalteja, koska eihän kukaan voisi liikkua ilman tunnistinta jos sellainen olisi saatavilla. ”Kansallinen menestyksemme on tähän saakka perustunut ujolle rehellisyydelle mutta nyt siihen on aika tulla muutos”, oli selvitysmies tokaissut.

 

Professorimme on toimen mies ja siksi minäkin häntä kunnioitan. Pitemmittä kitinöittä hän siirsi minut ja kurssitoverini tutkimusprojektiin, joka varmuuden vuoksi määriteltiin salaiseksi. Saattoihan näet olla, että Puolustusvoimat haluaisi sovelluksen vain omaan käyttöönsä. Jos näin kävisi, voisimme myydä laitteen myös ystävällismielisten maiden armeijoille. Ryhdyimme työhön.

 

Professori otti itse johtaakseen projektin, johon palkattiin myös kokopäivätoimiset asiantuntijat fysiikan, nanotieteen, neurologian ja biomittauksen aloilta. Työskentelymme ei osoittautunut kokopäiväiseksi vaan kokoaikaiseksi, olimme yöt ja päivät kytköksissä Isänmaata mahdollisesti hyödyttävään projektiin.

 

Absorboivan mikroaaltokentän voi suunnata niin, että henkilön perimmäinen homous tulee esiin jos sellainen on. Tämä perustuu hiljattain keksittyyn neutriinovaikutuksen ilmiöön, jossa mikroaaltokentän kanssa samantahtinen, tai oikeammin samaksi tahdistettu, neutriinosykäys kykenee tunnistamaan aivosähköisestä vuosta seksuaalisen mielenkiinnon suuntautumiseen liittyvät impulssit. Mittaus on salamannopea, kivuton ja täysin huomaamaton.

 

Aluksi rakensimme kopion CIA:n käyttämästä laitteistosta. Hankkeemme oli niin salainen ettemme voineet mitata kuin itseämme, ja saimmekin kaikille ryhmän seitsemälle jäsenelle useita kymmeniä kertoja saman tuloksen. Menetelmä siis toimi täysin varmasti ja voin vain todeta kahdelle tutkijalle olleen jonkinasteinen sokki saada tietää että he olivatkin todellisuudessa homoja! Toinen heistä oli mies ja toinen nainen, molemmat naimisissa. Tuskin he kertoivat asiasta kotona, sillä salaisesta tutkimuksesta ei puhuta edes perheenjäsenille. Moinen tieto herättäisi vain epäilyjä ulkosuhteista eikä sellainen ole hyväksi. Perimmäiset totuudet ovat huonosti keksittyjä valheita nyt ja aina.

 

Aloimme hiljalleen suunnitella ja rakentaa entisiä pienempää nanoputkiin perustuvaa kojetta, joka mahtuisi matkapuhelimeen. Mahtuisi se pienempäänkin tilaan, esimerkiksi kynnen alle, mutta silloin sen käyttöjännitteen saanti olisi järjestettävä jotenkin. Mikroaaltolähettimen kutistaminen nanoputken mittaluokkaan oli haasteistamme suurin ja onnistui lopulta. Koko urakkamme  valmistui kolmessa vuodessa, mikä käy jonkinlaisesta maailmanennätyksestä, ja poiki kolmisensataa kansainvälistä patenttia.

 

Ulkomaankauppaministeriössä riemuittiin ja selvitystyöryhmän jäsenet huvittelivat etsimällä homot Helsingin raitiovaunuista ja metrosta. Ihmetystä tuotti toistaiseksi selittämätön havainto, että metron liukuportaissa homoja oli aina enemmän kuin itse liikennevälineessä. Kenties joidenkuiden rajatapausten mieli muuttuu matkalla tunneliin tai sieltä pois.

 

Neuvottelut kehittämämme sovelluksen myymisestä olivat jo käynnissä. Oli täysin selvää, ettei laitteen käyttöönottoa voinut alistaa minkäänlaiseen julkiseen poliittiseen prosessiin, koska seksuaalisen tasavertaisuuden aktiivit olisivat alkaneet vaatia puhelimeen myös heteroanturia eikä meillä ollut sellaista.

 

Kuten jo työryhmää perustaessa oli ministeriössä päätetty, teknologiasta keskusteltiin aluksi sotalaitoksen ylimmän johdon kanssa. Taistelutilanteessa, sotilaat sanoivat, voi olla hyödyllistä tietää ketkä vastapuolen sotilaista ovat homoja sillä erilailla suuntautuneet käyttäytyvät paineessa hieman eri tavoin. Ennakointi voi pelastaa henkesi. Vain armeijan käytössä olisivat tunnistimet kuitenkin kansantaloudellisesti vähemmän ja varsinkin hitaammin kannattavia kuin Nokian puhelimissa, joten maamme poliittinen johto teki sotaväen kanssa lehmänkaupat: Puolustusvoimat saa uuden miljardeja maksavan vastatorjuntajärjestelmän jos se luovuttaa homotunnistimen yleiseen jakeluun. Lupaus oli pääministerille helppo antaa, tapahtuihan se suljetuin ovin ja tunnistinjärjestelmä joka tapauksessa tuottaisi valtion kassaan kymmeniä ellei satoja miljardeja lisärahaa sotakoneiden kustannusten jälkeenkin. Niin uskottiin.

 

Patentit ja koko tekniikka myytiin Nokialle, joka laski muutaman kuukauden päästä liikkeelle uuden älylaitteen näkyvällä mainoskampanjalla ”Testaa kuka on homo!” Puhelimesta tuli välitön hitti kaikkialla länsimaissa ja pian, kiitos Nokian, homot oli kartoitettu Lofoottien ulkosaaria myöten. Puhelimesta tuli myös hyvin suosittu väline pariutumismarkkinoilla, ei tarvinnut pelätä huijareita ja toisaalta homomiehet ja homonaiset saattoivat harrastaa keskenään seksiä vailla pelkoa syvemmän kiintymyksen mukanaan tuomasta emotionaalisesta painolastista. Osasta homoja tuli siis puhelimemme avulla osa-aikaheteroita ainakin sukupuolisissa tavoissaan.

 

Nokian kurssi nousi pörsseissä ja uusi tehdas perustettiin Monojärvelle. Menestys kuitenkin poikii aina myös vastaisia reaktioita. Naisasiajärjestöt suivaantuivat, koska puhelimen takia muotilesbot jäivät vääjäämättä kiinni; ihmiset eivät kuulemma enää voineet toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan vapaasti. Nokian tiedottaja vastasi arvosteluun, että seksuaalisuuden toteuttaminen vapaasti on päinvastoin helpottunut, koska entistä suuremmalla joukolla ihmisiä on mahdollisuus olla siitä tietoisia. Joissain maissa myös poliisivoimat protestoivat, koska heidän soluttautujansa paljastuivat homotansseissa ja poistettiin paikalta. Poliisi vetosi tarpeeseen saada autenttista tietoa homojen alakulttuurista rikosten ehkäisemiseksi. Minkä rikosten, jäi epäselväksi.

 

Puhelin edisti yhteiskunnan läpinäkyvyyttä joillekin tahoille odottamattomalla tavalla. He tulivat yllätetyksi housut kintuissa. Aiemmin läpinäkyvyyttä puolustaneet ryhmät kampanjoivat nyt yhtä kiihkeästi sitä vastaan, eikä mikään olekaan elämässä kaameampaa kuin saada haluamansa.

 

Kaikkien ei voi odottaa olevan kaikkeen tyytyväisiä ja keskustelu jatkukoon kuten sanonta kuuluu. Mutta arabimaissa homopuhelin sai aikaan jotain huomattavasti pahempaa, yleisiä levottomuuksia ja sodankin. Korkea-arvoisten henkilöiden paljastumiset johtivat diplomaattiseen selkkaukseen, sotilaallisiin yhteenottoihin ja jopa siviilipommituksiin. Eurooppaan tämä heijastui siten, että Välimerellä seilaavat salamatkustajat alkoivatkin yhtäkkiä olla aseistettuja.

 

Sadat tuhannet menettivät henkensä yhden nokialaisen homopuhelimen takia, kirjoitettiin. Pian Arabiliitto kirosi Nokian ja sen pienen pohjoisen kotimaan. Arabimaiden ja Euroopan hiljan alkanut henkinen lähentyminen koki nolon lopun, ja Suomen poliittinen liikkumatila EU:n sisällä kutistui Romanian ja Bulgarian vastaavan kokoon.

 

Nokia veti kaikki anturipuhelimet pois markkinoilta, siisti imagonsa ja muutti pois Suomesta. Puolustusvoimat sai vastatorjuntajärjestelmänsä ja valtio velkaantui syvästi. Meidät tutkijat oli jo ehditty palkita avokätisesti aikaansaannoksestamme – saimme myös tohtorinhattumme – mutta jatkostipendimme kotimaassa evättiin ja jouduimme hakeutumaan töihin mahdollisimman kauas Euroopasta. Mielenkiintoisena seikkana voisi mainita, että tutkimusvaiheessa homoiksi tunnistetut nais- ja miestutkija alkoivat keskinäisen seurustelun, erosivat puolisoistaan ja menivät lopulta Tukholmassa naimisiin.

Blogit

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.