Itsemurha

Shimo | 28.08.2012

(Aiemmin tapahtunut: Kokoontuminen, Sukupolvikuilu)

Itsemurha

En tiedä, montako minua on enää hengissä. En tarkoita klooneja vaan itseni otteita aikavirrasta. Kaksi minua on vierelläni. Se riittää.

Teiniminä korjaan farkkutakkini asentoa. Parin vuoden kuluttua siihen tulee Wolverine-pinssi. Olinko minä joskus tuollainen luikku?

Räjähdys.

“Saan minä sentään jotain aikaan nuorenakin”, sanon vanhaminä ja osoitan savupatsasta. “Nelkymppinen panee haisemaan.”

Vartijoiden hämääntyessä hyökkään kohteeseeni, temporaalivorteksigeneraattorille. “Mitä nyt?” teiniminä kysyn. En ole kertonut itselleni suunnitelmaani. Seison tasanteella pyörteen yläpuolella. Teiniminäni saan tylysti puukosta mahaan.

“En voi kuolla”, huudan. “Paradoksi, minähän kuolen kaikki!”

Hymyilen surullisesti minulle. “Pyörteen sulkemiseen tarvitaan paradoksi. Siksi kutsuin minut kaikki.” Tuuppaan teiniminut kurimukseen.

“Parempi minä kuin koko maailmankaikkeus.”

Blogit, ,

4 kommenttia

  1. MakeX3 kirjoitti:

    Aika hyvä – periaatteessa tämän voisi paisuttaa vaikka täysimittaiseksi scifi-novelliksi. Tosin silloin se olisi ehkä tavanomaisempi teksti, koska idea menneiden ja tulevien minuuksien kohtaamisesta (ja aikamatkailun paradokseista) ei sinänsä ole mikään uusi idea.

    Tekstissä tällaisenaan on yllätyksen tuntua. Pitempänä, “oikeana” novellina se olisi kypsempi, mutta myös tylsempi. Artisti päättää aina.

    • Shimo kirjoitti:

      Tämä kokonaisuus on itse asiassa jotain, jonka kanssa olen leikitellyt pidempää kaavaa pohtiessani. Minulla on toinenkin aikamatkajatkumo, jossa aika-agentit laskevat ajan virtaa pitkin kajakeillaan, ja jossain vaiheessa arvelin, että heidän tehtävänsä olisi pysäyttää temporaaliminä. Mutta en vielä tiedä, miksi. Jos sen keksin, saatan kirjoittaakin pidemmän version.

  2. Leena kirjoitti:

    Mielenkiintoinen toisenlaisen todellisuuden kuva. Aika monimutkainen seurattava varmaankin pidempänä, mutta luulen, että se juuri olisi tässä koukuttavaa. Tämän pätkän perusteella lukisin pidempäänkin. Täytyy katsoa nuo aikaisemmatkin tapahtumat.

    Olisi mielenkiintoista lukea enemmän niistä eri ikäisten minien.. minöjen? sisäisen maailman kokemuksista. Erityisesti teiniminä vs. vanhaminä, kun teiniminä ei voi ymmärtää vanhaminän kokemusmaailmaa, mutta vanhaminä muistaa jotain siitä, kun oli teiniminän ikäinen..

  3. Solina kirjoitti:

    Monimutkainen asia selitetty mahdollisimman vähällä ja onnistuneesti. Minulle tuo paradoksi ajatus ei oikein auennut. Mielestäni tuota luurankoa olisi helppo lähteä rakentamaan lisää, mutta mehän olemme kaikki erilaisia kirjoittajina.

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.