Huulet

Alvariinsa | 01.03.2013

 

Humisee korvissani. Katselen sinua.

En tunne enää mitään

vai tunnenko enemmän kuin koskaan.

En tiedä,

koska

Et vastaa

enkä vatsaa minäkään

joten ei koskaan tiedetä mikä oli totta ja mikä vain harhaa.

Silti huudan edelleen nimeäsi kun huulilleni tippuu ensimmäinen pisara

siitä laatikosta,

jonka sinä päivänään avasit.

Blogit, ,

«
»

Yksi kommentti

  1. Liisu kirjoitti:
    maaliskuu 1, 2013 10:59 am

    Sähköpostiini tuli Huulet!

    Se paljastui runoksi, Rihmastossa. Ihan kelpo runo. Puhuttelee sinua, joka voisi olla minä, vaikka minuja on olemassa ehkä n. 7 miljardia, enemmänkin. Joka päivä syntyy uusia (mutta kuolee myös).

    Runossa olevaa minää kaivataan, ehkä häntä jopa rakastetaan. Vaikka en tuo minä olisikaan, tunnen kiitollisuutta tätä Rihmaston raunioille rakennettua uutta Rihmastoa, se elää ihaltavasti. Kuka tähän elämänliekkiä puhaltaa on pikkuisen minulle arvoitus. Olisiko Risto?

    Siitä olen iloinen, etä tuolla oikeassa alanurkassa näkyy aina ja uskollisesti kulmaus omaa blogiani. Senkin on joku saanut aikaan. Siitä olen kiitollinen. Siellä on myös Markku Lindroosin blogi. Kävin sen äsken lukemassa. Se on hyvä. Markku kirjoittaa tavattoman hyvää ja tunnerikasta tekstiä. Kuvat, joita hän liittää blogiinsa ovat ykkösluokkaa!

    Vastaa

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.