Kymmenen runoa elämästä, eli Sydänmuisti

I

Puhutaan menneistä,

vuosista, joita epätoivo hämmensi.

Ollaan vähän enemmän tänään -

huomenna hieman vähemmän.

Pidetään käsistä

ja katsotaan silmiin.

II

He lähtivät niin nuorina

ja pitkätukkaisina.

Ei heitä takaisin odotettu.

III

Kotisi on uusi.

Keität kahvia, että

meidän olisi lämmin.

Kello tuijotti seinältä,

ja näytti totuudenkertomisen aikaa.

IV

Hän eli Kaikkivaltiaan

ankarassa nuhteessa.

Aina kun kuljin ohi,

teki ristinmerkin rintaansa.

V

Hän kertoilee taas juttuja.

Istun sängyn vierellä ja kuuntelen.

Hän kertoo kolmesta sisarestaan,

jotka syvästi häntä inhosivat.

Mutta hänpä kaivoi taskustaan peilin.

Loppui se suunsoitto.

VI

Muista, että seiniä

on aina enemmän kuin neljä.

Muista se kaunis lupaus,

että vielä jonakin päivänä

sinäkin olet vapaa lentämään.

VII

Söimme lounasta puun varjossa.

Sinä kävit uimassa, itse en tohtinut.

Kun nousit vedestä

hetken näytit aivan Jeesukselta.

Se ei sinua juuri imarrellut.

VIII

Minä rakastan sinua.

Ei se ole häpeä sanoa.

IX

Kai me olimme silloin niin erilaisia.

Sinä potkaisit näyteikkunan sisään,

ja me juoksimme.

Oi, kuinka me juoksimmekaan.

X

Nämä ovat näytelmäkohtauksia elämästä.

Tiedäthän

että nyt on jo myöhäistä

puuttua sisältöön.

Lisää runojani voi lukea osoitteesta:

runous.wordpress.com