I
Puhutaan menneistä,
vuosista, joita epätoivo hämmensi.
Ollaan vähän enemmän tänään -
huomenna hieman vähemmän.
Pidetään käsistä
ja katsotaan silmiin.
II
He lähtivät niin nuorina
ja pitkätukkaisina.
Ei heitä takaisin odotettu.
III
Kotisi on uusi.
Keität kahvia, että
meidän olisi lämmin.
Kello tuijotti seinältä,
ja näytti totuudenkertomisen aikaa.
IV
Hän eli Kaikkivaltiaan
ankarassa nuhteessa.
Aina kun kuljin ohi,
teki ristinmerkin rintaansa.
V
Hän kertoilee taas juttuja.
Istun sängyn vierellä ja kuuntelen.
Hän kertoo kolmesta sisarestaan,
jotka syvästi häntä inhosivat.
Mutta hänpä kaivoi taskustaan peilin.
Loppui se suunsoitto.
VI
Muista, että seiniä
on aina enemmän kuin neljä.
Muista se kaunis lupaus,
että vielä jonakin päivänä
sinäkin olet vapaa lentämään.
VII
Söimme lounasta puun varjossa.
Sinä kävit uimassa, itse en tohtinut.
Kun nousit vedestä
hetken näytit aivan Jeesukselta.
Se ei sinua juuri imarrellut.
VIII
Minä rakastan sinua.
Ei se ole häpeä sanoa.
IX
Kai me olimme silloin niin erilaisia.
Sinä potkaisit näyteikkunan sisään,
ja me juoksimme.
Oi, kuinka me juoksimmekaan.
X
Nämä ovat näytelmäkohtauksia elämästä.
Tiedäthän
että nyt on jo myöhäistä
puuttua sisältöön.
Lisää runojani voi lukea osoitteesta:
runous.wordpress.com