X Tuomio

kelloseppa | 14.06.2013

Raahaamista tyrmästä toiseen. Valkomarmorisia ja betonisia käytäviä, mustapukuisia santarmeja, iskuja pampusta ja nyrkistä, riisumista, pukemista, tutkimista ja viimein kelmeä, aiemmista tyrmistä poikkeava putka. Sitten oikeussali, jonne minusta jossain välissä vankeuden alkuaikana erotettu Muik tuotiin minun viereeni. En tiedä, montako kuukautta, viikkoa ja päivää sellissä meni. En tiedä, monestiko minua kuljetettiin käytävien ja kuulusteluhuoneiden läpi. Sitten oikeussali.

Olin jo melkein unohtanut, mistä meitä syytettiin. Meitä syytettiin siis Oktetin murhasta, mutta kukaan ei kertonut, miten ja milloin Oktetti oli murhattu, jos nyt hänet oli murhattu. En saanut suusta sanoja eikä saanut Muikkaan, kun seisoimme tuomarin edessä. Minusta tuntui aivan siltä, kun meitä ei olisikaan tai kuin olisimme muuttuneet muiksi kuin olimme. Tuomari tuomitsi meidät kymmeneksi vuodeksi työleirille. Lähtisimme sinne heti. Minut ja Muik vietiin kärryihin, jotka lähtisivät työleiriä kohti. Enää meitä ei haluttu erottaa. Enää sillä ei olisi merkitystä.

-Kuule, Muik avasi suunsa kuljetuskärryssä. -Minä luulen, että pidätyksestämme on kulunut jo yli vuosi.

Blogit,

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.