Tämä verkkojulkisuus

Risto Niemi-Pynttäri | 01.03.2012

Mitä kirjoittaja voi nykyään tehdä tekstilleen saadakseen sille lukijoita? Mitä muuta hän voi tehdä kuin laatia vitsikästä, yltiögroteskia tarinaa, kuvata se filmiksi you tubeen ja odotella tuhansittain kävijöitä. Nykyiseen julkisuuteen liittyy se harha, että media keskittyy vain julkkiksiin ja internetissä tilanne vain kärjistyy ja voittajat vievät kaiken huomion.

Todellisuudessa verkko myös hajottaa tuollaisen muutamiin tähtiin keskittyvän julkisuuden, koska verkko luo pieniä verkostoja, uusia pienempiä julkisuuden alueita, jossa ei tarvita julkisuustemppuja. Kaikki taitavasti tehty ansaitsee julkista arvostusta ja persoonallinen ilmaisu on viimekädessä sama kuin julkisesti kiinnostava esitys.

Sen sijaan, että kirjoittaja eristäytyisi omien mielikuviensa maailmaan, hän voi saada lukijoita esimerkiksi Rihmaston kautta. Samalla hänen täytyy lukea mitä toiset kirjoittavat. Koska samalla kun kirjoittaja paneutuu kommentoimaan toisten tekstejä hän huomaa jotain myös omistaan. Vastavuoroisuuden periaate on se voima, joka auttaa kirjoittajaa oman tekstiinsä liittyvien mielikuvien ulkopuolelle. Kirjoittaja saa näin itselleen lukijan silmät.

Toisten laatimien kirjoitusten tarkasta lukemisesta ja kommentoinnista on siis suoraa hyötyä itselle. Kaikkien kirjoittajien teksteissä on aluksi kohtia, jotka ovat hyviä vain kirjoittajan omassa mielessä. Toisten teksteihin paneutuessa ja kommentoidessa kirjoittaja johtuu pian miettimään vastaavia kohtia omissa teksteissään.

Novelli, tarina tai runo, ovat olemukseltaan julkista kieltä, kirjoittajan mielikuvamaailmasta ulos tuotua fiktiota. Sellainen sanataide on selkeytettyä niin että vieraskin ihminen ymmärtää ne kokemuksen ja kielen vivahteet, joita tekstissä on, Siinä mielessä fiktio on paljon hienompaa julkista toimintaa, kuin vitsi, jolla voi tavoitella paljon klikkauksia.

Uutiset,

5 kommenttia

  1. Marketta Niemelä kirjoitti:

    Kannustetaankohan kirjoittajia riittävästi toisten tekstien kommentointiin? Minua kiinnostaa, miten toimii sellainen kirjoittajasivusto, jossa kirjoittajan on ansaittava palaute omalle tekstilleen kommentoimalla ensin itse toisten tekstejä. Kunnollisesta palautteesta saa “krediittiä”, jota voi käyttää siihen, että saa oman tekstinsä julki ja toisille kommentoitavaksi.

    Ainakin ulkomaisia tällä periaatteella toimivia avoimia kirjoittajasivustoja on, esim. Critique Circle. Onko suomalaisia?

    • Pasi Luhtaniemi kirjoitti:

      Myös oman tekstin julkaiseminen vaatii rohkeutta, (vaikkei niin paljon kuin palautteen antaminen). Silti näkisin, että molempi on Rihmaston tapauksessa parempi.

      Tavoite on varmasti yhteinen – Aktiivinen vertaisyhteisö, joka kehittää jokaista kirjoittajana ja palautteen antajana.

  2. Risto Niemi-Pynttäri kirjoitti:

    Kommentointiin kannustaminen olisi tärkeää. Se Critique circle mihin Marketta viittasi, käyttää kredittejä mutta myös palauteformaattia.Pelkästä kommentista jossa lukee “hyvä juttu” ei saa kredittiä.
    Turkka Hautala on esitellyt noita systeemejä gradussaan “Digitaalinen leirinuotio”
    http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200903191194

    Käytetäänköhän sitä Suomessa? scfi-porukoissa se tunnetaan, mutta ei ehkä käytetä. Kokeilemisen arvoinen juttu.

    • Marketta Niemelä kirjoitti:

      Hautalan gradu olikin kiinnostavaa luettavaa.

      Kynnys kommentoimiseen voi tosiaan joskus olla korkeampi kuin oman tekstin julkaisemiseen. Moni (aloittelija) voisi hyötyä siitä, että saa hieman ohjausta hyvään kommentointiin. Yksinkertainen lomake sivustolla aloittelevalle kommentoijalle? Facebook-peukut tms. palautteen ohessa auttaisivat kirjoittajaa näkemään, ovatko muut palautteenantajan kanssa samaa mieltä. Ja kommentoijalla olisi kiinnostusta kehittyä paitsi mahdollisten krediittien, ehkäpä myös sosiaalisen mielihyvän vuoksi.

      Kokeilisin mielelläni!

  3. Joni Nikkola kirjoitti:

    Musiikin harrastajien mikseri.netissä oli ainakin aiemmin jonkinlainen kommenttirinki käytössä. Siellä palvelu arpoi arvioitavaksi tulevan kappaleen (skippaus seuraavaan mahdollista). Kommenttia antamalla lisäsi todennäköisyyttä saada oma, kulloinkin rinkiin ilmoitettu kappale jonkun arvioitavaksi. Kommenteissa taisi olla minimipituus ja jonkinlaista moderointia harrastettiin. Genren taisi myös pystyä valitsemaan, ettei hevimiesten ja hiphopparien tarvinnut yrittää ymmärtää toisiaan.

    Kommenttien taso vaihteli erittäin suuresti, mutta periaatteessa ihan positiivinen mielikuva siitä on jäänyt. Kommenttien minimipituuden asettaminen kohotti tasoa jo monta pykälää.

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.