Pilvi Peloton

Peloton | 06.03.2012

Tämän muiston minä haluan jakaa ja kertoa ja kirjoitan sen siksi mukaan tarinaani. Se on kertomus siitä, miten minusta tuli Pilvi Peloton, Ruuholdin kreivitär.

Pyry oli silloin jo kyllästynyt siihen, ettei Peetu uskonut Golonien vetäytyneen ja kokoavan joukkojaan uudestaan Osulan metsässä. Pyry halusi  muodostaa tiedustelupartion ja kiertää päätien piennarta myöten vakoilemaan, mitä oli tapahtumassa. Se olis niin siistii, Pyry yritti vielä kerran, mutta Peetu vaikeni selin häneen, hakkasi hiljaa maahan taittuneita horsmia, jotka olivat vielä äsken Golonien voittamaton jalkaväki. Silloin Pyry tuhahti, nappasi Ailaa kädestä, ja yhdessä nauraa rätkättäen he lähtivät juoksemaan ojan piennarta tielle päin. Minä haukuin heidät molemmat niin hyvin kuin osasin, huusin niin pitkään kuin uskoin heidän kuulevan, ja senkin jälkeen vielä, varmuudeksi, ja malliksi Peetulle. Että minä en häntä jätä, en vaikka hänen leikkinsä oli minustakin aivan typerä ja yksitoikkoinen.

Silloin Peetu kääntyi minua päin, harppoi luokseni, levitti kätensä ja halasi minua, lujasti niin että minun rintakehään melkein sattui. Hän ei taaskaan sanonut mitään eikä katsonut päin. Sitten hän irrotti nopeasti otteensa, tökkäsi minua olkavarteen ja lähti kävelemään kotiin päin. Minä juoksin hänen perässään. Me nousimme talon pihalle, ja vasen olkapää seinän viertä hiertäen Peetu harppoi koko matkan ulko ovelle ja siitä portaita myöten toiseen kerrokseen ulko-ovellemme, jäi polkemaan  paikallaan ja yritti saada avainta kaulastaan.  –  Anna minä avaan, astuin hänen eteensä ja taklasin hänet pyllyllä sivuun. Sitten minä avasin oven. Peetu ryntäsi kiivaasti ohitseni omaan huoneeseensa ja aarre-arkulle.

–  Sssinun täytyy käydä seisomaan tuonne, Peetu pyysi ja osoitti minulle lattiaa liikennematon päällä. Kävelin siihen, käännyin Peetuun päin ja koetin nähdä hänen kainalonsa alta, mitä hän etsi – Sinä olet jjjalo ja puhdassydäminen nnnneito ja minä haluan palkita sinut urhoolliisuudesta ja ystävyydestä – Peetu jatkoi arkun penkomista.
–  Enhän mä oo sun ystävä, mä oon sun sisko.
– Älä sotke! –  Hsssstt!  – Samassa Peetu nosti sormen suunsa eteen ja käski minua vaikenemaan. Hän oli löytänyt etsimänsä. Hän oikeni koko pituuteensa ja kääntyi hitaasti puoleeni. Hänellä oli kädessään pitkä sininen nauha ja jokin rasia, jota en ollut aikaisemmin nähnyt.
–  Tämä on Ruuholdin kreivikunnan kääty, tämän minä, Peetu Peloton, isiltäni perimäni oikeuden mukaan luovutan sinulle sisareni Pilvi kreivittären arvonimen merkiksi – Peetu puki käädyn hitaasti ja juhlallisesti päälleni, oikealta olkapäältä pääni ja vasemman käteni ylitse ristiin rintani ylitse .
–  Ja tämä on – Peetu avasi vasemmassa kädessään pitämänsä rasian – Ruuholdien hopeinen sinettisormus, Taalborgin salaisuuden vartija, Peetu otti oikean käteni ja sovitti sormusta pieniin sormiini. Lopulta hän pujotti sen peukalooni.
–  Ja näillä kreivikunnan tunnuksilla julistan sinut Ruuholdin Kreivittäreksi ja sinulla on oikeus käyttää tästä päivästä lukien myös lisänimeä Peloton. Ole siis tervehditty, sisareni Pilvi Peloton, Ruuholdin kreivitär! – Peetu nosti kätensä ristiin rintansa päälle niin että hänen sormenpäänsä koskettivat olkapäitä, ja hän kumarsi minulle. Laitoin silmäni kiinni, ja olin juuri vastaamassa hänen tervehdykseensä hoviniiauksella, kun tunsin, kuinka joku sujahti ohitseni.

Peetu oli jättänyt minut yksin huoneeseensa. Nauha oli kiiltävää satiinia. Eikä minulla ollut ollut koskaan aikaisemmin oikeaa sormusta, oikeaa hopeaa!

Jääkaapin oven ääni havahdutti minut hypistelystäni. Peetu oli alkanut valmistaa meille ruokia.

Blogit,

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.