Nyt leikkimään siitä !

Risto Niemi-Pynttäri | 16.05.2012

Peloton alias Pasi Luhtaniemi, juttu on siirretty hänen blogistaan.

 

- Nyt tulee faktaa, ei fiktiota: Seuraavassa on kertomus siitä, kuinka minä tunnen hyötyväni siitä, että julkaisen Rihmastossa tekstikatkelmiani. Motiivini ovat itsekkäät, niinkuin mielestäni pitää ollakin. Jokaisen pitää elämässään kirjoittaa oma sana edellä -

 

Olen tiennyt pienestä pojasta lähtien, että haluan romaanikirjailijaksi. Kolmisen vuotta sitten minulla oli lopulta aika, mahdollisuus ja motivaatio ryhtyä töihin asian hyväksi. Silloin, kesällä 2009 liityin Rihmastoon.  Julkaisin ensimmäiset arat katkelmani  foorumin pöytälaatikossa, ja aloin saada ensimmäisiä vertaispalautteita. Oli teksti mitä hyvänsä, palaute oli kannustavaa ja kannusti kirjoittajaa työskenetelmään ahkerammin.

 

Fiktion voi jakaa karkeasti kieleen ja maailmaan, ja kirjoittaja tekee aina töitä molempien kanssa. Painotukset vaihtuvat kuitenkin radikaalisti.  Välillä leikitään kielellä, välillä työstetään juonta ja motiiveja.

 

Kielen kehittämiselle elävä vertaisverkko on hieno työkalu. Toimiva vertaisverkko on varsinainen ilmaisun testausalusta. Verkkoon on lupa kirjoittaa välimerkittömiä lauseita, tehdä rivityksiä  juuri niin kuin tuntuu tai kirjoittaa kymmenen attribuuttia peräkkäin. Jos ilmaisu ei toimi, vahinkoa ei tapahdu. Parhaimmillaan tapahtuu sen sijaan oppimista -Vertaispalautteesta saatu fiilis, palautteeseen vahingossa eksynyt sana saattaa avata lukon, jota kirjoittaja ei ole itse tiennyt ilmaisussaan edes olevan.

 

Omalle kehittymiselleni fiktion maailman raottaminen muille on ollut kuitenkin vähintään yhtä tärkeää. Osaltaan se johtuu pitkän proosatekstin luonteesta, joka on minusta enemmän verrattavissa draamaan kuin runoon –  Toki myös runo tulee  lähelle. Runossa kuten proosassakin tärkeintä on, että sitä liikuttaa elävä ääni.

 

Hyvän pitkän proosan edellytys on, että sen henkilöt ovat uskottavia ja kiinnostavia, ja että tilanteet, joihin he joutuvat ovat samaistuttavia. Edelleen  on tärkeää, että fiktio kertoo kiinnostavan tarinan: että siinä on juoni, kiinnostavia motiiveja, ja lopulta teema, joka alkaa vähitellen  sykkiä koko rakennelman alla. Yhteenlaskettuna kaikki nämä vaatimukset tuntuvat useimmista musertavilta.

 

Pitkä proosa ei synny niin, että aloitetaan kirjoittamaan ensimmäisestä lauseesta ja lopetetaan viimeiseen – Ainakaan minulla se ei toimi niin. Sen sijaan olen kehittänyt monenlaisia fiktion luomisen menetelmiä, joita voi nimittää yhteisellä nimellä: LEIKKI.

Yksi tärkeä leikkini on nimeltään Pelataan henkilöillä. Tässä pelissä olen käyttänyt ja käytän jatkossakin Rihmastoa, ja annan seuraavassa todellisen esimerkin.

 

Blogissani Kohtaamisia prosessoin tällä hetkellä romaania, joka julkaistaan – jos kaikki käy hyvin – aikaisintaan joskus.  Tuossa blogissa leikin henkilöillä, joista kaksi, sisarukset Peetu ja Pilvi Peloton ovat saaneet nimen, loput ovat nimettömiä. Olen laittanut henkilöni minäkertojiksi, jotka kertovat tekstissä kukin mitä heitä huvittaa.

 

Kaikissa Kohtaamisia -tekstikatkelmissa etsin ja testaan, ketä haluan mukaan uuteen romaaniini, mitä haluan heidän olevan ja mitä he lopulta tekevät romaanissani.  Kirjoittamiskokemukseni, oma lukukokemukseni siitä, miltä teksti näyttää Rihmaston grafiikassa ja lopulta toisilta saamani kommentit ja palautteet tallennan kaikki omaan piilooni. Siellä he riitelevät viikosta toiseen juoniaihioni ja synopsikseni kanssa.

 

Juuri tällaisiin leikkeihin vertaisverkko on minusta oivallinen, ja esimerkiksi Rihmastossa aika älyttämän moni runon ja proosan pyörittäjä onkin tehnyt vuosien varrella vastaavalla tavalla, kukin omalla tyylillään. Olisi hyvin toivottavaa, että Suomessa toimisikin edes yksi kaiken kirjallisuuden vertaisverkko, jossa näitä hiekkalaatikoita ja leikkinurkkauksia riittää. Pelkään vapaaehtoisuuteen tämä ei voi kuitenkaan perustua, koska harvoista on vaikea saada sitä kriittistä massaa, josta lumipallo – tai pikemminkin nyt keväällä siitepöly – leviäisi joka paikkaan.

 

Miksi kirjoittajakoulutus tai -opetus kansalaisopistojen piireistä yliopistokoulutukseen saakka ei valjasta Rihmastoa KUNNOLLA omiin tarkoituksiinsa, ja mieluiten HETI? – Opinnäytetyöt tai kevään kurssin tuotokset, ensimmäiset runot, novellit sekä teksteistä opiskeluun liittyvät palautteet pitää julkaista Rihmastossa. Julkisuushan se on, mitä jokainen kirjoittaja tarvitsee, ja täällä se on jo valmiina. Ei muuta kun leikit taas  käyntiin – kannustusjoukot odottavat jo valmiina.

toivoo Peloton eli Pasi Luhtaniemi

***

Ai niin tärkeää: Kalapalikki-blogi on tarkoitettu kaikkien vapaaseen käyttöön ja keskusteluun. Tsekkaatko  Shimo tai Kelloseppä, pääsetkö bloggaajana avaamaan uutta keskustelua?  -   Kaikki voivat vapaasti kommentoida avauksia.

Uutiset,

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.