Onnenkeksi

Shimo | 25.06.2012

Onnenkeksi

Aterian päätteeksi iloinen tarjoilija tuo pöytään lautasellisen onnenkeksejä. Niitä on yksi vähemmän kuin meitä, mutta viiton työtovereitani syömään ne. En välitä kekseistä.

Tarjoilijakin huomaa laskuvirheen ja suorastaan hätääntyy. Kieli vaihtuu kiinaksi ja kovasti kumarrellen hän poistuu keittiöön. Usean minuutin kuluttua hän palaa ja syvään kumartaen ojentaa minulle oman keksini.

Murran kuoren ja luen ennustuksen.

“Säilyäksesi hengissä lähde heti kaupungista.”

Suojaan paperia muiden katseilta. He vitsailisivat. Katson tarjoilijaa. Hän on täydellisen totinen. Vähäinen päänheilautus vaikuttaa nyökkäykseltä.

Mitä teen? Riskeeraanko nolostumisen? Vai riskeeraanko kuoleman? Todennäköisyyksistä viis, kaikki on mahdollista. Saattaisin kuolla. Olenko taikauskoinen? Mikä on heti?

Kaadun. Pakahdun epävarmuuteen.

Rintaani pistää.

Mustenee.

Blogit, ,

Yksi kommentti

  1. Liisu kirjoitti:

    Olet kyllä taitava keksimään juttuja tuosta vaan, tulee tunne.

    Tämä tässä on hauska. Tuttu tilanne. Uskottavakin, sillä kiinalaiset ravintolat ovat kyllä omanlaisiaan ja tarjoilijat niissä ilmeettömiä. Siksi melkein pelottavia. Onnenlehdet. En muista mitä niissä milloinkin on lukenut, mutta huolella sen paperilapun aina auki kääri ja luki lauseen, joka oli pikku kakun (ilmeisesti myös keksin) sisään kätketty.

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.