Raapalepalautepyyntö

Shimo | 30.06.2012

Vuodenvaihteessa päätin kirjoittaa joka päivä yhden raapaleen. Nyt ollaan puolivälissä. Aikeeni on, kunhan vuosi saadaan loppuun, kasata syntyneistä raapaleista toimiva kokoelma ja lähestyä sillä kustantajia.

Puolen vuoden aikana hämmästyttävän moni on joko likettänyt raapaleita Facebookissa, kommentoinut niitä blogissa tai kehaissut jotakin tarinaa ihan livenä. Arvostan noista myriadeista palautteista jokaista. Ilman näkyviä lukijoita olisin varmaan haudannut koko projektin kuukaudessa. Kiitos.

Palautetta minulla siis jo on, mutta nyt kaipaan lisää. Käännyn lukijoideni puoleen ja pyydän mielipiteitä tulevan kokoelmani sisällöstä.

Kerro minulla, arvoisa lukija, mitkä raapaleet kuuden kuukauden ajalta kutkuttivat eniten tai iskivät parhaiten!

(Olen laatinut valmiin listan järjestysnumeroineen ja nimineen. Nimeä klikkaamalla saa itse raapaleen näkyviin.)

Tätä pyyntöä voi lähetyä monella tavalla. Voit luetella pari kolme mieleen jäänyttä ja sillä hyvä. Tai voit lukea läpi kaikki tähän asti ilmestyneet ja kertoa mielipiteen vaikka kustakin erikseen. Arvostan jokaista panosta, johon teillä kullakin sattuu riittämään energiaa. Jos haluat, voit kertoa myös miksi jokin tarina nousi muiden yläpuolelle. Palaute kun auttaa kehittymään kirjoittajana.

Mielipiteensä voi kertoa useampaa tietä. Blogiin voi jättää kommentin, viestin voi lähettää Facebookin kautta, ja maili kulkee aina (osoite: simo@utu.fi). Toivotuin tapa olisi blogin kautta, mutta mikä tahansa keino savumerkeistä telepatiaan kelpaa.

Käyn myös läpi jo tulleet palautteet, joten tähänastiset panoksenne ja interaktionne huomioidaan.

Blogit,

10 kommenttia

  1. Peloton kirjoitti:

    En ole ehtinyt lukea kaikkia Raapaleitasi, mutta numeron 60: Käyttäjätunnus maailma iskee minuun parhaiten. Osuvaa arjen kritiikkiä kieli poskella eikä yhtään fantasiahahmoa – teksti minun makuuni.

    Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin kroonisesti hämilläni raapaleistasi enkä ole varma, voiko ne toimia kustannettuna kirjana. Ne on kuin kirjallisia sarjakuvastrippejä, ja siksi olen miettinyt kahta asiaa:

    1) Voisiko henkilögalleriaasi supistaa radikaalisti, niin että henkilöt / kertojat tulisivat pikku hiljaa lukijalle tutuksi? 2) Oletko etsinyt yhteistyötä piirtäjien kanssa?

    Tällä hetkellä Raapaleesi näyttäytyvät minulle vain taitavina sormi- ja ajatusharjoituksina. Haluaisin kuitenkin lukea sinulta jotakin, jossa sadan sanan muoto on unohdettu. Haluaisin lukea esimerkiksi täysimittaisen novellin, jossa jotakin näinä kuukausina esitelty motiivi on kypsä, ja muutama cliffhanger on kirkastettu perinteiseksi novellin käännekohdaksi tai novellin avainkohdaksi.

    • Shimo kirjoitti:

      Raapaleiden kirjoitus palvelee aika monta eri tarvetta. Ajatuksellinen sormiharjoitus on yksi.

      Joissakin tapauksissa hahmot palaavat uusiin seikkailuihin, ehkä selvimmin sisaruspari Milla ja Meri. Toisaalta monasti hahmot eivät voi olla samoja. Joku kulkee avaruudessa, joku kohtaa demoneja, joku ratsastaa yksisarvisella. Maailmat ovat steampunkkia, avaruusscifiä, uuskummaa, cyberpunkkia, fantasiaa, kauhua. Ja monasti päähenkilö kohtaa loppunsa, tai tulee hyvin pian kohtaamaan.

      Tuota ajatustasi toistuvista hahmoista olen käyttänyt lähinnä tutkiakseni jotain kehittelemääni maailmaa, mutta usein ne jäävät taaksen, odottamaan pidempää novellia.

      Joistakin raapaleista voisi kyllä tulla hyviä sivunmittaisia sarjakuvia! Se on hyvä idea ja pitääkin kysellä parilta tutulta piirtäjältä, olisiko heillä kiinnostusta.

      Joitakin novellejakin olen kirjoittanut, mutta ne kiertävät parasta aikaa muutaman kilpailun raateja ja niiden julkaisusta ei ole tietoa. Yhden aiemmin tänä vuonna verkkolehdessä julkaistun novellin tosin laitoin pyynnöstäsi näkyviin blogiini Routakotoon.

      Olkaa hyvä, Tarjolla Amirin torni!

      http://routakoto.com/2012/07/04/amirin-torni/

  2. Peloton kirjoitti:

    Luin Amirin tornin, ja taas avartui maailma. Novelli on taidokasta kerrontaa, ja hallitset genren varmasti. Fantasiaa? Vai scifia? Arvostan myös tukevaa taustatyötä, joka näkyy kaikissa teksteissäsi. Tiedät, mistä kirjoitat.

    Ongelmani genresi kanssa kuitenkin jatkuvat. Mistä johtuu, että tuntuu, ettei mikään kosketa. Et ole huonossa seurassa, luin keväällä yhden Andrzej Sapkowskin Noituri -saagan kirjoista – muistaakseni Viimeinen toivomus – ja oli lähellä, että jätän kirjan kesken.

    Kysymys on siitä, etten löydä henkilöihin samaistumispintaa. Ei niin, ettenkö voisi samaistua varkaaseen tai amatsoninaiseen, mutta kun ao. genressä vaikuttaa olevan niin, että ulkoinen toiminta (seikkailu, mitä tarinassa tapahtuu seuraavaksi) tuntuu määräävän kaikkea. Oma näkemykseni fiktioon on toisenlainen. Tapahtumattomuudessa tapahtumat ovat kaikkein mielenkiintoisimmillaan, tällöin puhutaan mielen liikkeistä.

    Varsinkin siinä vaiheessa, kun editoit aineistoasi julkaisukuntoon kustantajalle tms. sinun kannattaa mielestäni ajatella sitä, että myös kustantajissa on tällaisia jääriä kuin minä. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan, mitä tarjoat ja kenelle. Käärmettä on turha yrittää työntää pyssyn suuhun, mutta onneksi on vaihtoehtoja.

    • Shimo kirjoitti:

      Kohtapuoleen ilmestyy verkkolehti Usva 3/2012. Siinä on viime vuonna kirjoittamani novelli, johon olen ehkä tyytyväisin kaikista fiktiokirjoituksistani. Se nähdäkseni on hahmolähtöinen, kun taas Amirin torni oli, kuten mainitsit, seikkailupainotteinen ja tapahtumalähtöinen.

      URS, jota Amirin torni edustaa, on nimenomaan suoraviivaisempaa seikkailua, joskaan se ei sulje pois kiehtovia hahmoja. Se on siis ihan kirjoittajasta johtuva vika, ei genrestä johtuva.

      Pitää edelleen opetella laittamaan itsensä likoon kirjoitusten kanssa. Ei mikään helppo nakki.

  3. Liisu kirjoitti:

    Ai, olisi pitänyt lukea tämä ensin. Nyt luin noita viimeksi näkyvillä olleita.

    Siitä olen vakuuttunut, että niin taitavasti olet “raapaleesi” kirjoittanut, että luulisi kelpaavan kustantajalle eräänlaisina lyhytnovelleina.

    Nykyään joku Ulysseus tms. jää lukematta juuri pituutensa takia. Aikaa on, jokaisella, mutta se on useimmiten pätkittäistä, ja ihmiset, varsinkin nuoremmat aikuiset ovat lyhytjännitteisiä. Voisi alkaa uusi lukuaalto!

    • Shimo kirjoitti:

      Juuri tuota lyhyiden sirpaleiden tarpeellisuutta ajattelin tarjota kustantajille täkyksi. Itse tykkään lukea mm. sarjakuvastrippejä, koska niitä voi lukea monta sataa tai vain kolme.

  4. Liisu kirjoitti:

    Shimo,

    luin Sateenkaaren maku- novellin jo eilen. Nyt luin sen uudestaan. Onhan se “hyvin kirjoitettu”, tietysti, koska olet hyvä kirjoittaja, sen näkee kaikista teksteistäsi, joita olen lukenut.

    Mutta jos saan rehellisesti sanoa, mitä ajattelen (sitä kai toivot), se oli minusta kuin laimennettua kalakeittoa, jota syö puoliväkisin.
    Pahasti sanottu? Joku toinen on varmasti lukenut saman jutun suurella ihailulla ja pitänyt sitä tavattoman hienona ja onnistuneena. Itsekin sanot pitäväsi siitä. Siksi tuntuu kurjalta sanoa, miltä minusta tuntui. Löytäisin siitä kyllä hyvällä tahdolla paljon hyvääkin. Mutta se tarvitsisi kolmannen lukukerran, ja siihen minulla ei ole nyt varaa.

    Mietin, miksi en siitä innostunut. En osaa sanoa muuta kuin että se kulki liian kaukana minusta ja kokemusmaailmastani. Se oli kuin usvaa koko juttu (minulle). En ehkä nähnyt sitä oikeassa valossa. Se ei tempaissut mukaansa. Siitä puuttui raapaleittesi raaka voima. Se ei oikeastaan puhunut minulle mitään.

    Ehkä se on vaan aivan liian erilainen kuin mitä kirjoittamisestasi olen aistinut nimenomaan raapaleitasi lukeneneena. Ne ovat kuin pieniä haukkaisuja, mutta millaisia. Jokaisen raapaleen nielaistuani on suu jäänyt auki hämmästyksestä ja ihastuksesta! Ne ovat reippaita, hyvin tähdättyjä ja maaliin osuneita laukauksia, jota eivät säre mitään muuta kuin luutuneita käsityksiä. Niistä jää raikas olo.

    Luulisin, että juuri raapaleittesi pohjalle sinulla olisi parhaat mahdollisuudet rakentaa kirjoittajaminääsi. Vaikka ne ovat pieniä, kuin ohimennen huitaistuja, ne ovat täyttä sinua, ominta kirjoittajalaatuasi. Niitä kirjoittaessasi nautit varmaan itsekin. Parasta, että niissä niukoilla sanaelementeillä pystytään saamaan aikaan jotain suurempaa kuin yhdessäkään pitkässä jutussa, mitä olen viime aikoina lukenut.

    Jos olet eri mieltä, niin se on merkki siitä, että minä olen väärässä. Joten voit täydellä syyllä unohtaa tämän kommettini pelkkänä tuulenhuminana.

  5. Shimo kirjoitti:

    Jokaisella on ehdoton oikeus mielipiteeseensä ja ennen kaikkea väärää mielipidettä ei ole. Jos jokin tarina ei iske, silloin se ei iske, ja parasta mitä voi tehdä on sanoa se suoraan. Kiitos siis siitä!

    Luulen myös näkeväni, mitä tarkoitat, millä tavalla tuo novelli epäonnistui iskemään siinä missä raapaleet toimivat paremmin. Jos joskus pidät jostain pidemmästä novellistani, olisi kiva kuulla miksi. Nyt niitä ei ole vielä paljon julkaistuina, mutta tänä vuonna on tulossa ainakin kaksi lisää, luultavasti neljä. (Kaksi on jo valmiina ja tulossa ulos, kaksi muuta pitää kirjoittaa ensin.)

  6. Liisu kirjoitti:

    Hienoa, että otit kritiikkini noin uljaasti vastaan. On aika harvinaista, että yleensä kirjoitan mitään sellaisesta tekstistä, josta en erikoisemmin pidä. Pelkään, että se vahingoittaa tekstin kirjoittajaa, on ennemminkin vahingoksi kuin hyödyksi. Mutta ehkä arvioin sinut oikein. Tein sen juuri noiden raapaleittesi pohjalta. Niissä on näkyvissä jotain sellaista, joka kertoo kirjoittajalahjastasi: osaat tiivistää sanontasi muotoon, jota on ilahduttavaa lukea.

    Pituus tai lyhyys ei ole mikään ansio sisänsä. Olen lukenut kokonaisia kirjoja, jotka voisivat olla raapaleita elleivät olisi niin pitkiä, tai paremmin sanottuna, ne ovat kuin “pitkiä raapaleita”, niissä teksti on tiivistä ja harkitun tuntuista, niin että tuntuu, että mitään siitä ei voisi ottaa pois, eikä mitään lisätä.

    Suurin osa, uskallan sanoa, julkistetuista ja hyviksi todetuista kirjoista on sellaisia (yllä kuvattuja), ja yleensä ne ovat niitä, jotka sieppaavat lukijan valtaansa, kuljettavat mukanaan kunnes tulee the End. Ja lukijalle jää tunne, että tähän kirjaan kannattaa palata vastakin.

    Huomaa, että nyt puhuu muna kanalle. En pidä itseäni oikeutettuna kritisoimaan kirjoituksiasi, olet parempi kirjoittaja kuin itse olen. Jos jotain olen, niin olen kateellinen (raapaleillesi). Haluaisin osata kijoittaa niitä niin kuin sinä.

    Ja jos mennään tuohon novelliisi Sateenkaaren maku, en ehkä ymmärtänyt sitä. Se oli hyväksytty sinne joukkoon, josta löytyi toisia samantapaisia, jotka menevät (minulla) ärsyttävyyden rajoille varsinkin nimissä, joita henkilöille on annettu. Sinulla tuli heti vastaan Diurne.

    Ehkä se nimi on johdatus johonkin genreen, jota en tunne. Olisikin mukava tietää, kuuluuko kirjoituksesi scifiin vai fantasiaan (tai johonkin muuhun). Ne ovat minulle lajeja, joita olen jonkin verran lukenut, mutta jotka ovat jääneet vieraiksi (ja ehkä siksi vähän ärsyttäviksi). Koen ne liian keksityiksi ja keinotekoisiksi. Tässä asiassa voisit ehkä minua valistaa.

    Kuulin eilen jostakin, että lasten- ja nuorten kirjallisuus liikkuu nykyisin paljon k.o. vyöhykkeillä. Ja saduthan ovat juuri fantasiaa. Luin lapsena paljon satukirjoja. Ja ne ovat varmasti jotenkin vaikuttaneet maailmankuvaani, vaikka liikunkin nykyään mielummin tosipohjalla. Tämä maailma on totta, ja siitä riittää kirjoittamista, vaikka totuus heiluukin äärirajoillaan ja kaikki tuntuu päivittäin lähes absurdilta. Miksi mennä utopiaan, kun todellisuudessakin on kestämistä. Vai onko se tapa lohduttautua. Tai ennustaa maapallon kohtaloa (- mietteitäni).

    Minulla on tuossa käden ulottuvilla Kafka (kootut kertomukset). Otan sen ja avaan summassa. Se avautuu Häävalmisteluja maalla kertomuksen kohdalta. Ensimmäinen lause: “Astuessaan porttikäytävästä kadulle Eduard Raban näki, että ulkona satoi. Satoi vähän.” (Siihen ensimmäinen kappale päättyy.)

    Miksi tuossa ei nimi häiritse? Tietysti siksi, että paikkakunnalla, jota novelli kuvaa asuu todennäköisesti muitakin Eduardeja. Miksi tuo alku on niin hyvä, että se sieppaa heti lukijan mukaansa, (vaikka siinä ei tapahdu mitään erikoista)?

    No nämä ovat niitä ikuisuuskysymyksiä, mihin ei selviä vastauksia löydy.

    Huomasin tuolla ylhäällä Pelottoman kommentin. Näyttäisi, että olemme hänen kanssaan samoilla linjoilla, mitä scifiin ja fantasiaan tulee.

    Mutta yhden ohjeen sinulle antaisin: Vaikka kuka tahansa on valmis sanomaan kirjoituksistasi mitä tahansa, niin kuuntele aina enemmän itseäsi kuin muita. Sinä olet kirjoittaja. Sinun kirjoituksiasi ei kukaan muu voi mestaroida kuin sinä itse. Sinä olet paras asiantuntija omiin kirjoituksiisi nähden. Voi katsella ja kuunnella toisia, verrata omia mielipiteitäsi heidän mielipiteisiin. Mutta kukaan muu ei tee kirjoituksiasi kuin sinä itse. Se tuli nyt kahteen kertaan sanottua. Mutta toisto on nykyään yleinen ilmiö. Joten olkoon. Hyvää jatkoa sinulle!

Kommentoi

Trackback omalta sivultasi.