Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 17 Syys 2019, 17:09

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 12 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Terveiset pyöräretkeltä
ViestiLähetetty: 03 Heinä 2008, 07:23 
Poissa

Liittynyt: 03 Huhti 2006, 12:18
Viestit: 1075
Paikkakunta: Jalasjärvi
Nyt se on tehty, parin päivän linja-auto-pyöräretki Merenkurkun merimaisemiin. Kyllä nämä rannikon ruotsinkieliset elinympäristöt ovat tähän aikaan kesästä aivan silmiähivelevän kauniita. Meri elementtinä on omaa luokkaansa tällaiselle maakravulle.
Bergön saarella kävin vain tuulipuistossa asti. Liikenne oli aamusta niin hiljaista, että lautta ei näyttänyt lähtevän liikkeelle yhden auton ja yhden pyöräilijän takia. Laskin, etten ennätä linja-autolle, jos jään odottamaan.
Ehkä minä vielä joskus käyn itse saarella. Se on kokonaan maankohouma-aluetta, tosin yli 10 000 vuoden takaa jääkauden ajalta. Maahan kohoaa siellä jatkuvasti. Vauhti vain on niin hidasta, että sitä ei huomaa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Terveiset Tallinnasta!
ViestiLähetetty: 05 Heinä 2008, 16:21 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1287
Paikkakunta: Juorupolku
Kävin Tallinnassa, mutta en viitsinyt lähetellä Teille kaikille postikortteja, heh-heh! En viitsinyt edes käydä siellä naivistisen taiteen näyttelyssä. Sen sijaan vaellettiin koko poppoo vanhassa kaupungissa ja katseltiin minkä jakseltiin. Lähtöaamuna päästivät minut sitten itsekseni kuljeksimaan ja kierrettyäni vanhan kaupungin ulkoapäin, kiipesin korkeimman kirkon torniin. Kyllä tulikin hiki! No, suihkulla siitä selvisi. Laivalla kuuntelin ja katselin karaoke-esityksiä mennen tullen. Sen jälkeen oli saatava juotavaa, jota oli monin paikoin tarjolla. Nytkin on kivan kirkasta lasissa, vaikka päivä on pilvinen ja sateinen.

T:sin t#s.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Terveiset rantalomalta!
ViestiLähetetty: 18 Syys 2008, 10:33 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1287
Paikkakunta: Juorupolku
Koska työttömyyteni on vaarassa keskeytyä, päätin käyttää jäljellä olevaa tilaisuutta hyväkseni ja läksin rantalomalle. Otin lähdön neuvoteltuani asiasta puolisoni kanssa. Kun sunnuntaina ilmoitin lähteväni keskiviikkona Kuopioon, vaimoni katseli minua kummissaan. Hän kysyi oliko mielessäni aaltoillut näin suurisuuntaisia ajatuksia jo pitempään. Myönsin, että eipä kovinkaan pitkään. Silloin puolisoni lausui: ”No, sen kun menet.” Kerroin hänelle meneväni herroiksi ihan linja-autolla, jota hän hieman ihmetteli, mutta ymmärsi päätään pyöritellen, kun selitin haluavani juoda matkakohteessani viiniä.

Niin sitten koitti se eilinen päivä, jolloin matka valkeni edessäni kuin juhla-asuinen morsian. Linja-auto kuljetti minut ja monta muuta matkalaista Kuopion kaupunkiin. Menin oikopäätä matkailupalveluun ja ostin museo-kortin. Se maksoi 12 euroa ja takasi vuodeksi yhden ilmaiskäynnin kuhunkin Kuopion museoon. Kassanhoitajalla, joka oli nuori neito, ei ollut kassassaan vaihtorahaa suureen kahdenkympin seteliini. Ehdottelin hänelle erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja sukeutuneeseen ongelmaan, mutta hän ei lämmennyt niille. Ei herunut edes marianne-karkkia. Lopulta tyttöset kaivelivat omista pusseistaan riittävät kahdeksan euroa ja minä poistuin harmaaseen kuopiolaiseen arkiaamuun.

Seuraava vierailukohteeni kaupungissa oli kirja-, ym. pornolehtiantikvariaatti. Kyselin sieltä Daniil Harmsin kirjaa ”Sattumia”. Myyjä ei ollut kuullutkaan Harmsista. Jouduin tavaamaan nimen hänelle ääneen. Tosin sellainen aakkosten luettelu ei vaikuttanut olevan kyseisen myyntiliikkeen arkipäivää, koska kirjat olivat lähinnä sattumanvaraisessa järjestyksessä, ja Sattumien bongaaminen niistä hyllyistä olisi saattanut tuottaa enemmän harmeja kuin Harmseja. ”Ehkä seuraavan sadan vuoden aikana saatan harkita aakkostusta”, kauppias tuumaili. Lisäksi hän tiedusteli minulta, kannattaisi dekkarit ja pokkarit järjestellä erikseen. ”Anna mennä samaan kaivoon!” minä vastasin. ”Kuka niitä piruja kaikkia lukemaan.” ”Niin”, vastasi kauppias, ”näitä kirjoja kun on lukemattomia!”

Poistuin antikvariaatista hyvillä mielin. Olinhan jo päässyt keskusteluetäisyydelle kahden kuopiolaisen kulttuurivaikuttajan kanssa. Kuopio vaikutti upealta matkakohteelta. Kaupungin rento aamupäivä huokui eteläeurooppalaista joi de vivre'ä ja slaavilaista melankoliaa samassa seisahtuneessa paketissa. Mutta minä itse olin liike sinänsä. Niinpä menin museoon.

Aloitin taidemuseosta. Sen portaille oli ilmeisesti virtsattu ja vaivoin onnistuin välttämään tuon nestemäisen tervetulotoivotuksen. Sen sijaan sisällä taidemuseossa minua odotti uusi ja paljon miellyttävämpi ylläri. Siellä oli esillä modernia taidetta ja mikä merkillisintä, vahtimestari kieltäytyi leimaamasta museokorttiani. ”Keskiviikkoisin vapaa pääsy”, hän ilmoitti, mutta kehotti pistäytymään huomenna uudestaan, sitten saisin korttiini leiman. Hyvillä mielin katselin merkillisiä luomuksia. Niistä jäi jotain mieleeni, mutta tuskin pitkäksi aikaa, joten korjaamatonta vahinkoa ei syntynyt. Yläkerrassa oli taidetta, josta sain selvää, mitä se esitti. Vilkaisin ne pikaisesti. Erityisen pitkään, melkein puoli minuuttia, katselin suurikokoista maalausta, jonka nimi on ”Lähtö Pariisista”. Siinä luonnollisen kokoinen nainen on kumartuneena ikkunan ääreen ja katselee Pariisin kattojen yli Sacre-Coeurin tai jonkun muun kirkkorakennuksen suuntaan.

Taidemuseossa selässäni alkoi tuntui matkailun rasitus. Ainakin sitä alkoi särkeä. Kävin silti vielä toisessa antikvariaatissa, jossa oli ajatuksia pinossa ja hyllytettyinä. Siellä oli käytetty aakkostusta, joten vesiperä oli kevyempi vetää.

Kuopion kaupungin rakenteesta johtuen minun oli vierailtava seuraavaksi viinakaupassa. Tämä johtui siitä, että rantalomakohteeni – Väinölänniemen nuppina sijaitseva Peräniemi – on etäämpänä viinakaupoista, joten viini oli syytä hankkia ajoissa. Sitä paitsi se ennättäisi näin sopivasti jäähtyä, sillä syyskuun loppupuolen ulkolämpötila oli jokseenkin sama kuin jääkaapissa. Jouduin asiaa harkittuani valitsemaan suosittua unkarilaista valkoviiniä (3,60 €). Tämä sopi sikäli ajankohtaan, että eräs merimatkoihin erikoistunut kuljetusalan yhtiö mainosti juuri Unkarin viikkoja.

Sitten alkoikin matkani vaativin osuus: lounaspaikan löytäminen. Yleensä lounastan Kuopiossa torilla, josta saa lihapiirakan hintaan 1,60. Koska olin nyt rantalomalla, päätin vähän törsätä, ja kun selkäkin vihoitteli, perslounas olisi paikallaan. Kiersin siis keskustan ympäri ja hain sopivaa lounaspaikkaa. Hinnat tuntuivat kuitenkin kalliilta, joten menin lopulta Keilataloon syömään kepabbia riisillä. Se oli kohtalaista. Ja maksoikin peräti viisi euroa. Samalla hinnalla sain tosin kosketuksen Kuopioon urheilukaupunkina, sillä televisiosta tuli Hollannin ja Italian välinen naisten lentopallo-ottelu.

Lounas tukevoitti oloani ja selkä sai kaivatun lepohetken, eikä sitä enää särkenyt. Läksin kulkemaan rannalle. Alunperin olin ajatellut käväistä korttelimuseossa, mutta kun oli viiniä pussissa niin ajattelin, että säästetään tuonnemmaksi ne museot ja menin oikopäätä Peräniemeen.

Tuon luonnonkauniin matkani aikana otin muutamia valokuvia jälkipolville muistoksi. Yhdessä on ortodoksikirkon torni, toisessa on ortodoksikirkon ovi. Sitten on yksi kuva Piispanpuistosta. Siinä on kaksi puuta hauskasti toistensa takana, paitsi se puu, joka on siinä edessä. Otin muutaman puukuvan myös Peräniemessä. Siellä sain kaksi tärähtänyttä kuvaa sorsista ja yhden kuvan, jossa piti olla piisami, mutta se sukelsi, niin että kuvassa on nyt Kuopionlahtea. Peräniemen kasinoa kuvasin myös.

Kasinon ohitettuani saavuin niemenkärkeen ja ihastelin vanhaa pusupaviljonkia, jonka muodot ja asettautuminen maisemaan olivat niin tsaarinaikaisia, että ihmettelin, miksei Kuopiota markkinoida venäläisille matkailijoille kohteena, jossa puisista tsaarinaikaisista rakennuksista on paikoitellen pidetty erittäin hyvää huolta. Peräniemen vanha polku, jopa hongat ja rantakalliotkin puhuivat minulle vanhoista ajoista niin syvin mutta ilomielisin huokauksin, että olin kuulevinani Juhani Ahon ja Minna Canthin rupattelemassa sunnuntaikävelyllään. Vilkaisin taakseni ja ne olivatkin joitain eläkeläisiä keskiviikkokävelyllä. Ja tietysti juuri silloin kun olin ottamassa viinihörppyä. Kohta tulisivat poliisit, minä ajattelin, niin kuin ei niillä muuta tekemistä olisi. Join siis viinini nopeasti. Oli siinä jotain maisemia ja rantaa, lokkeja. Yleensä rantalomat kestävät liian vähän aikaa. Tämäkin oli viisainta lopetella melko tiuhaan tahtiin. Hannes Kolehmaisen patsaalla join viinin loppuun. Otin kuvan Kolehmaisen jalkapohjasta.

Siiten kävelin Satamakatua pitkin kohti linja-autoasemaa. Pakollisena tuliaisena ostin siitä Puijonkadun antikvariaatista ruotsin sanakirjan. Kotimatkalla linja-autossa oli entisiä työtovereita. He naureskelivat keskenään kuten ennenkin. Olivat varmaan tulossa jostain organisaationmuutos-koulutuksesta.

Kävellessäni kotiin ajattelin, että on turha väittää, etteikö kaupungilla olisi kasvoja. Sillähän niitä on. Ihmisten todelliset kasvot, ne jotka voimme nähdä. Ja ne kasvot, jotka katsovat meitä monimielisinä tämän kasvojen kavalkadin läpi. Sillä tavalla ajatellen, minäkin olen osa Kuopion kasvoja, rohkeammin (ja löysäpäisemmin): minun kasvoni ovat Kuopion kaupungin kasvot.

Kotona laitoin kaalilaatikkoa. Siitä tuli aika hyvää. Laskeskelin mielessäni, että rantalomani hinnaksi tuli alle 50 euroa. Onhan se enemmän kuin päivittäinen työttömyyskorvaukseni, mutta koska vaimo ei sitä pahana pitänyt, satsaukseni voitanee hyväksyä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Oli luettava...
ViestiLähetetty: 18 Syys 2008, 12:46 
Poissa

Liittynyt: 03 Huhti 2006, 12:18
Viestit: 1075
Paikkakunta: Jalasjärvi
kun aloitin, vaikka ei olisi aikaa. Siivoukset ovat kesken ja koko ajan pitää muistella, mitä matkakasasta puuttuu. - Tuli sopivasti hyvä mieli jatkaa.
Minä en ole lähdössä nyt pyörä-enkä rantalomalle. Olen lähdössä Suomen Lappiin, tarkemmin sanoen Kiilopäälle viikoksi vaeltamaan. Kärpänen puraisi ja se oli menoa se.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Syys 2008, 12:48 
Poissa

Liittynyt: 01 Helmi 2006, 13:28
Viestit: 924
olipa mukava matkakertomus.... varsinnii se keveämmin vejettävä vesiperä pisti hymmyilemmään. Mietin että vaikuttikohan arvijointiini sonnanajossa hengittämäni lantakaasut, vae höperöehinkö muuten.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Syys 2008, 19:02 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1287
Paikkakunta: Juorupolku
Kiitoksia hyvät ystäväiseni kommenteistanne! :D Ne säästävät minulta sen vaivan, että olisin joutunut kirjoittamaan tähän häntään, että lukekaa nyt joku edes tämä minun pitkä kirjoitus, kun minä sentään niin paljon kulttuuriin panostin tuota rahhaa, jotta saisin jotakin mistä kirjoittaa. Olisikin se ollut melkoinen häpeä, jos sillä tavalla olisin joutunut anelemaan.

Vai Eila ihan tunturin tytöksi? Pitääpä kohta katsoa, että missä se Kiilopää oikein sijaitsee. Toivottavasti on Eilalla hyvät kelit myötä. Ja toivottavasti sait siivouksen tehtyä. Tahtoo mullakin joskus venyä. Siivous. Kuulin muuten eilen radiosta oikein hyvän vitsin, joka sijoittuu Lapin tuntureille. Taidan laittaa sen omana aiheenaan tähän Yleistä-osioon.

Ja Hente on tehnyt sitä työtä, jossa erästä ajattelijaa lainatakseni roppa tippuu. Sehän suorastaan suihkuaa, mitä olen livakoita etempää seurannut. Mutta kaasun hajusta tuli mieleen, että ehkä noita minun kirjoituksia kannattaakin lukea pienessä hiprakan tapaisessa tai muuten väsyksissä. Pääsee samalla aaltopituudelle.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Pääkaapuntireissulla
ViestiLähetetty: 05 Touko 2009, 19:49 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1287
Paikkakunta: Juorupolku
Käväisin kevään piristykseksi piäkaapunnissa. Koska olen pääasiassa pitkäaikaistyötön, kävin vain läänin pääkaupungissa, tässä tapauksessa Mikkelissä.

Matka taittui junalla. Tosin lähtiessä olivat enteet matkalleni kaikkea muuta kuin suotuisat, sillä kun vaimo läksi kyytimään minua juna-asemalle, juuttui autossa varoitusvilkku päälle. Sillä aikaa kun minä katselin auton ohjekirjaa siitä mitään tajuamatta, vaimoni haki kotoa pakkausteippiä ja liimasi mokoman vilkuttimen paikoilleen. Näin hän pääsi viemään minut rautatien tuntumaan - hänellä kun oli aikomuksena tehdä suursiivous ja se oli paras tehdä rauhassa. Asemarakennus oli lukittuna, vaikka sen olisi pitänyt ovessa olleen ilmoituksen mukaan olla auki arkisin. Jyskytettyäni ovea se yllättäen aukesikin ja Tsekkoslovakian verryttelyasuun pukeutunut VR:n virkailija tuli avaamaan. Toivuttuani ällistyksestä astelin sisään ja istuuduin tukevalle puupenkille ikkunan ja pienen vihernurkkauksen viereen ja minusta tuntuu, että juuri siitä hetkestä lähtien kaikki tapahtumat saivat uuden, valoisamman käänteen. Tosin varsinaisia tapahtumia ei kovin kosolti ollut, mutta pääni sisällä kävi räiske jos jonkinlainen. Nimittäin yläpääni sisällä.

Sattui näet niin, että aseman odotussaliin tulvehti muutama muukin matkalainen, nyt kun ovi oli niin sankarillisesti hoidatettu auki. Aluksi kaikki odottajat olivat mieshenkilöitä, mutta tovin istuskeltuamme sisään astui myös iso nainen. Hän tutkiskeli hetken jotain aikataulua tai mitä lie ilmoitusta tavannut, mutta merkille pantavaa oli, että sen tehtyään hän istuutui juuri minun viereeni. Tämä oli sangen poikkeuksellista, sillä yleensä minun viereeni istutaan vain äärimmäisessä hädässsä. Joka tapauksessa ryhdistäydyin hieman ja yritin hetkisen tuijottaa lattiaan vähemmän poissaolevasti kuin tavallisesti.

Pian kajahtihe kuulutus, joka kutsui matkustajia tihkusateiselle asemalaiturille valmiiksi nousemaan etelän suuntaan lähtevään junaan, joka saapui sille laiturille, jolta sillä asemalla matkustajajunat lähtevät. Kun juna saapui, menin ensimmäiseen vaunuun, joka kohdalle sattui, etsin sieltä vapaan paikan ja istuuduin. Juna lähti ja junailija tuli kyselemään matkalippuja. Vinkkasin hänet luokseni ja ostaessani häneltä lipun Mikkeliin, huomasin hänen puhuvan pohjoispohjanmaan murretta. Tämä huomio nousi päähäni kuin viini. Tunsin olevani matkalla, ihmisten parissa! Eikä aikaakaan kun vaikutelma vahvistui kahden ruotsinkielisen nuorukaisen tullessa istumaan paikalleni, sillä heillä oli pakollinen paikanvaraus, jollaista en konnarilta ostamallani lipulla saanut.

Minä menin ravintolavaunuun ja ostin pienen kahvin, joka maksoi 2 euroa. Sillä rahalla saa paketin Kulta-Katriinaa. Join hitaasti. Ikkunapöydästäni katselin ohi vilahtelevia koivuja ja ajattelin olevani Valko-Venäjällä. Jostain syystä nuorista koivuista tulee mieleen Valko-Venäjä, sillä en ole siellä koskaan käynyt. Tällaisia pälkähtää päähän matkalla, kun juo kallista kahvia.

Saavuimme hetken kuluttua Suonenjoelle. Tuo viiden tuhannen asukkaan kaupunki mahtaili olevansa "Vahvassa kasvussa". Jotenkin siihen suuntaan luki rautatieaseman vierellä lahoavan punaisen varastorakennuksen seinässä. Isossa kyltissä väitettiin niin. Pisti hymyilyttämään. Asemarakennuksen toisella puolella oli hellyttävä puurakenteinen pieni paviljonki, jolla oli kauniin kellomainen huopakatto. Radan toisella puolen oli sitä vastoin muutama tavaravaunullinen metallisia kontteja, joissa oli nuoli etelään päin ja kyljessä teksti "Value Freight".

Juna saapui Mikkeliin ja Mikkelin asemalla oli Marskin salonkivaunu. Kuikin sinne sisään. Ulko-olemuksesta päätellen vaunu oli saanut levätä täysin koskemattomana Marskin 75-vuotissynttäreiltä lähtien. Sisällä vaikutti siistiltä. Mikkeli vaikutti sellaisen läänin pääkaupungilta, joka oli saanut olla syrjässä muutoksen tuulilta ja ehkä monilta muiltakin tuulilta. Torilla seisoi Marskin ratsastajapatsas. Marskilla oli kannukset, mutta ei piiskaa.

Vietettyäni päivän Mikkelissä palasin samaa reittiä kotiin päin. Suonenjoella juna pysähtyi. Katsoin ikkunasta ja radan varressa oli vain tyhjä, laaja aukea, jolla oli jotain puunkorjuujätettä. Radan vieressä oli pistoraide, jolla seisoi muutama tavaravaunullinen metallisia kontteja, joissa oli nuoli etelään päin ja kyljessä teksti "Value Freight". Pistoraide katkesi pohjoiseen päin mentäessä vankkaan ratapölkkypuomiin. Tajusin kyllä, että ei se paikka ollut vielä Suonenjoen rautatieasema, mutta en voi auttaa sitä, että minusta tuntui siltä kuin se olisi ollut.

Kotiin palatessa panin merkille, että Pohjois-Kallavesi oli vieläkin jonkinmoisissa jäissä.


Viimeksi muokannut työkkärin#setä päivämäärä 05 Touko 2009, 21:00, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: voi
ViestiLähetetty: 05 Touko 2009, 20:49 
Poissa

Liittynyt: 23 Loka 2004, 22:41
Viestit: 1185
voi että oli hetkauttavat ja hytkäyttävät matkakuvaukset,,piti oikeen kahteen kertaan lukea, jotta sai nauraa niissäkin kohdissa, joissa ei äkkiseltään älynnyt,, kiitos T-S ja matkaile usein.

_________________
ullawelin


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Kesä 2009, 11:27 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1287
Paikkakunta: Juorupolku
Olin ollut kuukauden juomatta viinaa. Sitten minun piti lähteä Pieksämäelle.

En tiennyt Pieksämäestä paljoa. Se oli risteysasema, sieltä löytyi taidekeskus, hotelli ja sinne oli kaavailtu suurta kauppakeskusta. Omat muistikuvani Pieksämäestä liittyivät yksinomaan junamatkoihin. Menin armeijaan Pieksämäen kautta. Vaihtaessani junaa näin nuoria reippaita varusmiehiä pitkissä mantteleissaan. He vaikuttivat niin rennoilta, varmaotteisilta ja miehekkäiltä, että kyselin itseltäni, tekisikö armeija minustakin tuollaisen. En ole sellainen vielä tänäkään päivänä ja varusmiespalveluksestani on kulunut kohta 30 vuotta. Palasin armeijasta siviilijunalla. Pieksämäen asemalla konduktööri kertoi, että Anwar Sadat oli murhattu. Minulla oli aivan älytön kusihätä ja maltoin tuskin odottaa junan liikkeellelähtöä, kun jo rynnistin vessaan.

Nämä kaikki yhteenlaskien Pieksämäki oli minulle oikeastaan kirjoittamaton lehti. Tosin se olisi lehti muitten joukossa ja olinhan minä lehtiä nähnyt ennenkin, niinkuin oli varmasti Pieksämäkikin nähnyt minunlaisiani käypäläisiä. Tämä ei tietenkään tehnyt minusta ja Pieksämäestä mitenkään erityisemmin tasavahvoja. Ilman muuta Pieksämäki sai ajatukset risteilemään kuin junat, siinä missä minä sain ne vain karkailemaan kuin virtsan.

Matkustin Pieksämäelle tietenkin junalla. Suonenjoelta nousi kyytiin mies, joka lemahti homeelta kuin männäviikon mansikat. Hän vaikutti hyvin sosiaaliselta, liekö peräti ollut niitä sosialisteja. Mies kolisteli muovikassissaan olleita tyhjiä pulloja ja purkkeja, maiskutti eväitään ja lopulta alkoi höpöttää itsekseen: ”mikä lie terroristi, varmasti on terroristi”. Tämä sai hänen edessään loikoilleen blondineidonkin tarkastamaan, että minkä sortin terroristi siellä takana oikein matkustaa. Pian tämän jälkeen mies poistui vaunusta.

Minä jäin Pieksämäelle. Päivä oli poutainen ja torikahvit edulliset. Vietin Pieksämäellä päivän koulutuksen merkeissä. Välillä tutustuin kaupungin yleisilmeeseen. Näin lampaita ja vesitornin sekä paikallista väkeä. Lopuksi vierailin kulttuurikeskus Poleenissa. Kävin alakerrassa ja yläkerrassa. Luin siellä kirjaa. Sitten kävelin kaupungilla. Löysin torin ja elintarvikeliikkeen ja yhdellä kysäisyllä rautatieasemankin. Kävin ostamassa lipun paluumatkaa varten ja koska aikaa oli vielä kosolti, päätin käydä äänestämässä. Olin ollut kaukaa viisas ja ottanut äänestyslipukkeen mukaani. Ennakkoäänestyspaikkana toimineen kaupungintalon löysin pienellä hakemisella. Velvollisuuden suoritettuani vetäydyin järvenrantaan nauttimaan eväitäni. Ennen kuin kerkesin korkkia avata, oli mustamaija paikalla. Onneksi olin ostanut vain jotain zero-henkistä juomaa, niin ettei tarvinnut selvitäkään koko jutusta.

Lorvimisen lopuksi hankkiuduin junaan, joka vei minut varmasti mutta tunkkaisesti kotiasemalle. Sieltä kävelin päivän uuvuttamana kotiini. Puoli vuorokautta matkailua oli tehnyt tehtävänsä. Käyntini oli Pieksämäen raskauttamaa, mutta käsi löysi vielä tutuimman kädensijan. Tällä kertaa se kahva ei ollut kiinni Alkon myymälässä.

Minun poissaollessani olivat omenapuut puhjenneet kukkaan – jälleennäkemisen toivossa varmaan.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: upeaa
ViestiLähetetty: 02 Kesä 2009, 13:45 
Poissa

Liittynyt: 23 Loka 2004, 22:41
Viestit: 1185
olipa kivasti kirjoitettu kotikahvasta..ja upeaa että puut kukkivat kotiinpaluusi kunniaksi :lol:
edelleen olen sitä mieltä, että matkustele usein ja kirjoita mukavia matkakertomuksia.Minä nautin joka rivistä.
--Minä kun yleensä rasítan sukua viesteillä matkoilta,( ne ei varmaan oo yhtä kivasti kirjoitettuja kun sun kertomuksesi), niin lapsenlapseni kysyikin , nyt kun olen lähdössä ylihuomenna Etelä-Koreaan, että: jos siellä tulee sota, oletko sinä sotakirjeenvaihtaja ? --

_________________
ullawelin


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Kesä 2009, 13:57 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1287
Paikkakunta: Juorupolku
Ole mieluummin sotakirveenhautaaja.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29 Huhti 2019, 09:20 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1287
Paikkakunta: Juorupolku
NOsto.

Laitan tähän tietooni tulleita Suvivirren vanhan suomennoksen (vuoden 1701 virsikirjasta) säkeitä, jotka löytyvät Ylen Uutisten nettisivuilta:

https://yle.fi/uutiset/3-9642442

Haluan lukijan kiinnittävän huomiotansa kohtaan:

Ann maa tääll caswons canda
Wacons myös liota:
Meill tarpet tahdoisit anda
Maan meren siunata


Nykysuomella vaikkapa:

Suo maasi kasvun kantaa,
vakonsa liota:
tarpeemme tahdot antaa,
maan, meren siunata.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 12 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com