|
[size=14]Uusi proosapäivitys!
Käykää lukemassa rovaniemeläisen Ritva-Liisa Harjumaan novelli .
Alku novellista Kuolleenkoura:
Urpo seisoi pihalla seinän vierellä ja suihkutti. Hänellä oli kädessään letku, jota hän suuntaili sopivasti kasveihin ja pensaisiin. Pihalla oli paljon kasvullisuutta, vaikka se oli pinta-alaltaan pieni, tavallisen puisen puolitoistakerroksisen omakotitalon tavallinen puutarha. Suurin toivein istutettu ja aluksi huolella hoidettukin, mutta myöhemmin suorastaan riesa ja rasitus, varsinkin nurmikko. Mutta pakko sekin oli pitää kunnossa naapurien vuoksi.
Mies tuijotti poissaolevan näköisenä talonsa seinää. Keltainen maali oli pahasti rapistunut ja hilseili kuin rokkotautisen iho. Musta surma. Mistä se nyt tuli mieleen? Sehän oli ruttoa.
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
