Rihmasto

Uusi runopäivitys!

Käykää lukemassa helsinkiläisen Anniina Honkalan
ja antakaa palautetta, kertokaa ajatuksianne teksteistä.



Ensimmäinen runo:


Kirjoittajan kuvasta



Asuntoni sisäinen kulkuväylä ei kulje ulko-oven edestä / sillä rapakelillä sukkani voivat
kastua./ Olen suorapuheinen ja joskus turhan särmikäs / pöydälläni on proosaa ja runoja /
yksikätinen tätini eli tätä päivää / ja minunkin jalkani ovat maassa. / Aloin katsella ja
kuunnella / traagisia tapauksia / arjen angstia ja säröä / mutta kirjoitan ennen kaikkea /
jotta ymmärtäisin ja tulisin varmemmaksi / sisäisen kirjoitustauluni seinällä / suurin halu
on ilo ja rauha. / Kyllä ne minulta kyselevät / mitä olen kirjoitellut / digi-kuvia otellut
kuin oopperan ohjelmalehtisiä. / Eri alojen sanoista / kuin maaleista / koostuvat
kirjoitukset / puhuvat leikin ja unen kieltä / viiltäen auki ajatuksen virtaa / aina syvimpiä
pohjamutia myöten. / Nyt kääntyy pelto ja multa /kuin takki ja takinvuori / kun puhuu
puutarhurin kuokka / hyvän ja pahan maa / Karvisen oranssit luomet / kuin
Mustasilmäsusannat / surullista / meillä ihmisillä on eläimen mieli. / Ompelemalla /
leikkaamalla / maalaamalla / kirjoittamalla / kuvaamalla / ja piirtämällä /
tietotokoneavusteisesti / maanisia ja äänekkäitä / historiaa / fysiikkaa / filosofiaa / ja
hoitotiedettä / nykyproosaa ja runoutta. /Pehmeää ja ihanaa / kovaa ja terävää /
tummanpuhuvaa mustaa huumoria / elämä ja kuolema / ajankulun väistämä / meri /
Eurooppa ja muut / muut ja me/ perinteet / kauneus / pysyvyys / kotoisa tunnelma