Rihmasto

Itse olen alkanut miettimään, että se on järkevin tapa tehdä aivan OMAkirja. Kustantamoissa rukataan kirjat muotoon, joka ei välttämättä ole semmoinen, mitä haluaa itse. Nykyisin omakustanteetkin saa korjattua korjauspalvelulla. Tietenkin se maksaa, mutta se on pienin murhe.
Aikaisemmin ajattelin, että omakustanteiset ovat huonoja kirjoja, koska niitä ei kustantamot ole huolinut. Nykyisin mietteeni ovat muuttunut.

Minulta hävisivät yhteystietosi vanhan koneeni mukana. Samu-poika kyllä "minä osaan", mutta kun ei malta ja kävi vähän höperösti.

Mitä tulee kysymykseesi, niin löytyy myös ns palvelukustanteita, jotka ovat osittain kustannettuja. Hinnoista en tiedä, mutta kannattaa kysellä ja vertailla.
Sinne teille päin syntyi hiljattain uusi Torni-kustantamo. Onhan niitä muitakin, sielläkin päin ja etelämpänä varsinkin.
Omakustanteille (myös palvelukustanteet lasketaan mukaan) on myös jokavuotinen Möllärimestari-kisa.

Minä en nykyisin kirjoita- olen lähinnä isoäiti-mutta yksi vanha tekstini pääsi (pääsee) yllättäen antologiaan.

Kirjahyllyssä tekemistavalla ei ole mitään väliä - Laitoin muuten juuri Ulla Welinin romaanin Isoisän tarina Mika Waltarin ja Kjell Westön väliin, kyllä tuntui mukavalta!

Tukevasti ottaen: Omakustanteen ja kustantajan yhteistyössä kirjailijan kanssa toimittaman kirjan välillä ON eroa. Varsinkin pitkässä proosassa yhden ihmisen (kirjailijan) taakka on iso. Sinun on hallittava: Kieli - henkilöiden psykologia ja uskottavuus - juonen vedenpitävyys - motiivien ehjä kuljetus - teeman kirkkaus.

Kustannussopimukseen kannattaa aina pyrkiä, koska saat siinä rinnallesi vähintään toisen ihmisen, joka haluaa tehdä teoksestasi niin hyvän kuin se voi vain ikinä olla. Se, että olemme pieni kielialue, ja niin harva sen sopimuksen loppujen lopuksi saa ei muuta tätä totuutta.

_________________
Peloton: rohkeasti päin pohjakiviä
- Liity uskalikkojen joukkoon www.kertomus.fi -