Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 19 Loka 2019, 09:51

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 89 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4, 5, 6  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Putkipeliä
ViestiLähetetty: 04 Helmi 2006, 11:52 
Poissa

Liittynyt: 04 Marras 2005, 15:08
Viestit: 98
Paikkakunta: PKS
No nyt se on valmis, ja paketissa, ja varmaankin jossain homehtuvassa varastossa, kilometrin mittaisten esikoisunelmien pahnanpohjimmaisena.

Löytyykö ketään samassa tilanteessa olevaa? Tein viimeisen kuukauden ajan 16-tuntisia päiviä ja nyt päätä tyhjentääkseni pelaan tetristä. Tai putkipeliä. Sellaista, jossa putkista on koottava putkistoja, ja jos saa täyteen täydellisen, putkisto katoaa.

Välillä tiskaan.

Sen jälkeen tuijotan taas vauhkona näyttöruutua. Tuota ihoni osaksi kasvanutta suorakulmiota, jolta nyt puuttuu jotain. Ultrasta on kadonnut sikiö. Oliko se tuulimuna vai onko se syntynyt.

En tiedä, pitäisikö aloittaa seuraavaa juttua (kolme uutta ideaa päässä), pitää taukoa vai etsiä ihan kunnon palkkatyötä tähän väliin (olin viimeiset puoli vuotta työttömänä, muuten ei käsis olisi ikinä valmistunut, se oli pakko tehdä). Neuvoja. Ideoita. Mitään, minkä avulla pääsee eroon putkipelistä. *kaipaa muiden tarinoita vastaavasta


ekaa kertaa tässä tilanteessa,
8)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Helmi 2006, 13:02 
Poissa

Liittynyt: 30 Tammi 2006, 05:41
Viestit: 7
Suosittelen, että laitat uuden käsiksen tulemaan, ainakin alulleen, jos kerran sinulla on aihekin valmiina ja virtaa riittää. Tilanteissa, joissa kustantamosta tulee kenties tylyjäkin palautteita, aloitetut toimivat ikään kuin suojana - kolautuksien jälkeen on helpompi tarttua jo aloitettuun hommaan. En tällä tarkoita, etteikö käsiksesi voisi mennä suorilla läpi, mutta useimmat kun joutuvat muokkaamaan ja taas muokaamaan - ja siinä sivussa luomaan uutta.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Helmi 2006, 14:39 
Poissa

Liittynyt: 02 Syys 2005, 07:53
Viestit: 33
Paikkakunta: Pohjanmaa
Olin puoli vuotta sitten samassa jamassa.
Silloin tuntui, että nyt olen ansainnut lepoa ja jotakin ihan muuta. Muutama päivä menikin, oli kummallista kun ei tarvinnut pakertaa koneen ääressä. Oli helpottavaa.
Sitten päätin hullutella ja kirjoittaa aivan päättömiä tarinoita ja runoja, kokeilla mitä kaikkea itsestä irtoaa kun ei ole odotuksia. Se oli luovaa, hauskaa ja hedelmällistä. Se myös poiki monta uutta ideaa. Pari kuukautta siitä olikin jo uusi käsikirjoitus alullaan. Olisiko ollut jos olisin jäänyt odottelemaan vastauksia ja siirtynyt muiden harrastusten pariin? Ehkä ei.

Nyt, puoli vuotta myöhemmin, olen saanut jo kolmelta kustantajalta (kuudesta) vastauksen. Olen lukenut käsikirjoitustani pitkän tauon jälkeen, ja se vaikuttaa naurettavalta huolimatta siitä kuinka sen kanssa tein töitä. Tein muka niin paljon, etten enää mitään sille osannut.

Onnea sinulle kalju sinikka! Äkkiä vierähtää puolikin vuotta, sillä vaikka yrittää olla odottamatta, sitä kuitenkin odottaa... Sinä aikana kannattaa irrotella ja antaa palaa!
(Ja tätähän Ups jo tuossa aiemmin myös kehoitti.)

Elämä on ihmisen parasta aikaa, ja sitä ei kannata ainakaan odottamiseen tuhlata. (alun siteeraus legendaariselta mäkikotkalta)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: putkessa
ViestiLähetetty: 05 Helmi 2006, 16:33 
Poissa

Liittynyt: 04 Marras 2005, 15:08
Viestit: 98
Paikkakunta: PKS
Kiitos viesteistänne, Ups ja Piika. Vieläkö Piika jaksat pitää toivoa yllä? Millaisia palautteet olivat? Mistä senkin sitten tietää, onko "käsis hyväksytty, kunhan teet nämä muutokset" vai hylätty, jos palautteesta löytyy sekä positiivista että negatiivista?

Parhaillaan menossa putkipelin 5. päivä, ja mieskin jo huomauttelee aiheesta. En ole yleensä riippuvainen. No. Osaanhan sentään välillä lopettaa, kävellä makkariin ja avata televisionkin... tänään katsoin jopa huipputosi-teeveeohjelman Huippumalli haussa.

Onko tämä niin vakavaa siksi, että sitä kirjoittamisen ja julkaisukynnyksen kanssa jotenkin etsii ihmisenä olemisen rajojaan tyyliin "saanko olla olemassa ja ajatella näin, saanko vihdoin puhua suuni puhtaaksi ja olla olemassa, osa tätä yhteiskuntaa. Ja tarvitseeko joku minua, sanojani, tarinaani, onko minulla mitään annettavaa kenellekään"

Entä jos vastaus onkin EI. En kestäisi sitä... aaaah. Joo. Ja sitä EI-vastausta odotellessa takaisin putkipelin pariin ...

8)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Helmi 2006, 16:49 
Poissa

Liittynyt: 17 Joulu 2005, 21:56
Viestit: 24
Paikkakunta: Helsinki
Samassa tilanteessa olin itsekin vajaa vuosi sitten. Ensimmäinen käsikirjoitus lähti kustantajille. Kielteiset vastaukset olen saanut kahdelta, parista ei ole vielä kuulunut mitään.

Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Se mikä sopii toiselle ei ole hyvä toiselle. Kaikki on periaatteessa mahdollista.

Ryhdyin kirjoittamaan välittömästi postista palattuani. En vain voinut sille mitään. Ajattelin samalla pääseväni ykkösen kiemuroista, saadakseni uuden suunnan, joten lähdin kirjoittamaan aivan jotain muuta. Jätin sen sikseen, aloitin naputella muuta, sormiharjoituksia, ja jätin senkin. Sitten tapahtuikin jotain kummallista. Edessäni seisoi tarina, ei suinkaan valmis, mutta jotain, joka sanoi: emme vielä tiedä mitä ensimmäisellesi tapahtuu, mutta käy kiinni, kirjoita minua.

Tarina on raakaversiossa ja olen nyt jättänyt sen lepäämään, ainakin hetkiseksi. Mutta jälleen sormet syyhyävät kirjoittamaan. Minkä itselleen voi.

Kuuntele siis itseäsi, oletko tarpeeksi irti edellisestä, tarvitsetko muuta tekemistä välillä, vai auttaisiko sormiharjoittelu selkiyttämään tilannetta. Itsestäni tuntui, että kun olin saanut tuon ensimmäisen ulos, vaikkakin kustantamisen suhteen vielä ratkaisemattoman, pystyin keventämään suhdettani kirjoittamiseen ja ehkä siksi tuon toisen tarinan aloittaminen tuntuikin niin pakottomalta, helpolta.

_________________
Koichi

<a>Kaikkeuden kaupunki</a>

+++


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Helmi 2006, 21:41 
Poissa

Liittynyt: 02 Syys 2005, 07:53
Viestit: 33
Paikkakunta: Pohjanmaa
Kalju sinikka, kysyit palautteista.
Ensimmäisenä, muutaman kuukauden päästä tuli Teokselta kirje, jossa kiitettiin ja valitettiin, että vaikka käsikirjoitus sisältää mielenkiintoisia aineksia emme blaa blaa...

Sitten vastasi eräs kustantamo, johon lähettäminen oli sikäli virhe kun he kustantavat lähinnä tietokirjallisuutta. Sain sähköpostia, jossa kerrottiin käsikirjoitukseni olevan melkein valmis ja kuulema kirjoitan hyvin. Joku oli selvästi perehtynyt tekstiini, tai sitten sai sen kuulostamaan siltä. Sieltä kehotettiin myös lähettämään muihin kustantamoihin.
Tämä oli mielestäni paras palaute ottaen huomioon ettei heillä ollut mitään aikomustakaan sellaista julkaista.

Kolmas tuli Otavalta viime viikolla. Ainoa kustantaja joka palautti kässärin. Se olikin hieno juttu, sillä en enää raaskinut tulostaa itselleni yhtään kopiota että olisin luetuttanut sukulaisillani. (Esilukijani oli ammattilainen.) Ja kun sitten pääsin oikeen paperilta lukemaan omaa tarinaani pitkästä aikaa, niin en minä ihmettele etteivät ne sitä julkaisseet!

Toivoa? No toivoa en elättele tuon ensimmäisen suhteen, mutta tämä toinen jo kutittaa erilaisesti...
Ensimmäinen oli äänen avaus, ja koska ensimmäinen tarina oli myös lajissaan sellainen etten olisi koskaan kuvitellut sellaista kirjoittavani, en ole osannut masentua. Olen ajatellut säästää minulle tärkeimmät aiheet siihen, kun mielestäni olen taidoiltani valmis jos sitä koskaan tapahtuu. Sitten kun kirjoitan sydänverelläni, pelaan ehkä sitä putkipeliä samalla lailla...

Niin ja lähetin minä runokokoelman viime viikolla. Siinä oli kyllä sytänverikin mukana koska olen aina ollut enemmän runonkirjoittaja. Nyt lähetin vain kolmelle kustantajalle, kun onnistumismahdollisuuskin on pienempi :lol:

Kyllähän sitä monenlaisessa on mukana oltu, mutta kun aina tuntuu siltä että haluaisi vain kirjoittaa. Ja kun siinä ei tunnu menestystä tulevan, tuntuu välillä siltä että motivaatiotaso laskee. Ei tahdo aina aamuisin välittää herätä. Menee kuin zombi työpaikalle, karjuu siellä ja karjuu kotona ja välillä ihmettelee kuinka paljon kovalevylle mahtuu tekstiä jota kukaan ei kaipaa.

Ei kohtaa kysynnän ja tarjonnan laki. Hihhii...

Ja vielä sanon, että pelottava ajatus olisi pällistellä Kirja A&Ö ohjelmassa, kun ei omaa nimeään saa suuressa joukossa ääneen sanottua. Niin että ei taida korpikirjailijalle olla kysyntää senkään vuoksi. Nyt kun pitäisi runonsakin huutaa villahameessa ja rautalankapochossa kadunkulkijoille tullakseen tietoisuuteen.

Kyllä sinä sinikka kohta kirjoitat, älä murehdi. Kirjoita vaikka siitä putkipelistä, sitähän tämä koko elämä on.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 13 Helmi 2006, 12:13 
Poissa

Liittynyt: 04 Marras 2005, 15:08
Viestit: 98
Paikkakunta: PKS
Piika ja Koichi, AUTS, SATTUU :) Ilahdutette, kun joku välittää palauttaa kässärin! *pyyhkii valuvaa verta otsaltaan Näinkö vaikeaa on tosiaan tulla kirjailijaksi. Kirjoittaminen on ainut asia, jonka osaan, ja toimittaminen stressaa, tylsistyttävät kaikki ne asiapitoiset aiheet, tiedonhaku ja kuivaakin kuivemmat ministeriöt ja asiantuntijat ja kaikki se perkeleellinen järkevyys. Vuosi vuodelta on yhä hankalampaa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja kaiken lisäksi nyt on alkanut runosuoni kiemurtelemaan tuolla päässä niin, että ilman päivittäistä kirjoitustuokiota ei yksinkertaisesti veri kulje. (Garseen verenmakuinen viesti, mutta menkööt nyt sensuurin ohi :))

En tiedä, mitä teen, ellei kässäri mene läpi. En kestä edes ajatusta. Sen on parasta mennä tai sanon irti sopimukseni kaikkien maailman jumalien kanssa tässä ja nyt.


Viimeksi muokannut kalju sinikka päivämäärä 05 Huhti 2006, 13:08, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Maalis 2006, 21:22 
Poissa

Liittynyt: 19 Marras 2004, 14:37
Viestit: 88
Paikkakunta: helsinki
Lainaa:
Vuosi vuodelta on yhä hankalampaa olla ihmisten kanssa tekemisissä


ihanaa, joku muukin on huomannut saman. varsinkin sellaisten jotka eivät lue kirjoja. sellaisia jotka ihan kirjoittavat en ole vielä livenä löytänyt. joskus pitää laittaa simmut kiinni vähäksi aikaa ja katella sitä unelma-erämaamökki jossain niin kaukana ettei sinne edes liikennekumu kuulu. mikä ei tietenkään p:n sosiaalista elämää yhtään auta kun luulevat että saan joko a) kohtauksen b) kärsin pahoista vieroitusoireista, tai c) olen idiootti.

kunhan saan tämän runojen JÄRJESTYKSEN kuntoon niin lähetän tämän pirulaisen pois riivaamasta. sais jotain muutakin tehtyä välillä, niinkuin jatkaa romaanin kirjoittamista. tsemppiä hiukseton sinikka!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Maalis 2006, 09:18 
Poissa

Liittynyt: 19 Touko 2003, 22:46
Viestit: 34
Mun mielestä on hiukka huolestuttavaa, jos ei tule ihmisten kanssa toimeen. Sieltä mä itse ainakin ammennan eväitä kirjoittamiseeni. Tietysti jos on jo been there, done that, voi vetäytyä vaan kirjoittamaan muistelmiaan...


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Maalis 2006, 07:41 
Poissa

Liittynyt: 04 Marras 2005, 15:08
Viestit: 98
Paikkakunta: PKS
En kirjoittanut, etten tule toimeen. Kirjoitin "on yhä vaikeampaa olla tekemisissä"... Tällaisen yliherkän ja yliyliylianalyyttisen sekopään aivoista liika sosiaalisuus saattaa pumpata energioita liiaksi. En ole ihmisvihaaja, päinvastoin; ihmiset kiinnostavat liikaa. Koen hyvin raskaasti heidän ongelmansa. On saatava etäisyyttä, jotta voisi niistä jotakin oppia. Ja ehkäpä myöhemmin tarinoiksikin pukea. (Vaikeaa varsinkin jos oma juttu hektisesti kesken; liian läheisesti koetut tarinat tuppaavat jossain muodossa tulemaan mukaan tekstiin.)

8) Kalju


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Maalis 2006, 20:25 
Poissa

Liittynyt: 19 Marras 2004, 14:37
Viestit: 88
Paikkakunta: helsinki
äh. me kirjoittavat yksilöt ollaan ihan omaa lajia, ei-kirjoittavat (siis suurin osa väestöstä) on niitä toisia, niistä joista kirjoitetaan, joita tarkkaillaan ja jotka yritetään pitää ainakin käsivarrenmitan päässä ettei ne vaan tunge liian iholle kysymyksineen kuten; miks sulla on näin paljon kirjoja? mitä sä tietokoneella teer? miks sulla on tämmösiä sutattuja ja rypistettyjä lappuja ympäri kämppää?

ai sä kirjotat! :idea: ...miksi? saanks mä lukee jotain? ai mitä mä oon viimeksi lukenu, tota, koulussa piti joku camus lukee... ei, mä muista. se oli sellanen mahdollisimman ohut, heh.

jne. ja sitten jos joku niistä lukee jotain sun kirjottamaa niin ne saa sanottua vain jotain
- miten sä tälläsen keksit?
- miten sä osaatki?
- voi vitsi, en mä osaa nyt sanoo mitään...
- mä en tajuu.
- tarttis enemmän seksikohtauksia.

jotenka sitä on mielummin ihan yssikseen. haahuilee kirjastossa ja kirjakaupoissa ettei tule kovin pahoja makuu/istumahaavoja (riippuu siitä miten kirjottaa, p istuu) ja viettää ihan liian kauan aikaa r... tuota, mastossa roikkuen. :mrgreen:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Lähde bisselle
ViestiLähetetty: 23 Maalis 2006, 12:58 
Poissa

Liittynyt: 04 Marras 2005, 15:08
Viestit: 98
Paikkakunta: PKS
Eikö täällä oo tosiaan ketään samassa tilanteessa olevaa? Ketään, joka elää "välitilassa", on lähettänyt ekan käsiksensä kustantajalle ja jännittää? Pää on tyhjä ja kaipaisi kirjoittavien seuraa - mennään vaihtamaan hetkeksi ajatuksia, vaikka ihan reaaliaikaiseen ja -seinäiseen baaritilaan.

Kalju 8)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Maalis 2006, 15:03 
Poissa

Liittynyt: 02 Syys 2005, 07:53
Viestit: 33
Paikkakunta: Pohjanmaa
Ihan sama tyhjyys täällä Sinikka. On niin ontto olo ettei tahdo päiviä erottaa toisistaan. Usko on koetuksella. Lisäksi iski jumi erään tärkeän työn suhteen, joten tuntuu siltä kuin olisi henkisesti halvaantunut.
Oman innon ja motivaation takia tavitsisi edes pienen onnistumisen.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2006, 12:05 
Poissa

Liittynyt: 24 Maalis 2006, 11:43
Viestit: 6
Paikkakunta: Jyväskylä
Hei olen juuri valmistunut työtön maisteri, mutta vailla töitä en ole ehtinyt olla hetkeäkään. Gradua tehdessäni aloin suunnitella kirjan kääntämistä ja projekti alkoikin edetä, kun löysin hyvän kirjan Italiasta. No en ehtinyt saada gradua kunnolla valmiikksi, kun huomasin kirjoittelevani ihan kivoja runoja (vaikka en pidä itseäni runoilijana, olin löytänyt kivan näkökulman asiaan.) Runot syntyivät sitä vauhtia, että kääntämisprojekti viivästyi, mutten huolestunut. Ajettelin, ettei näytteen tekemiseen menisi kuitenkaan paria viikkoa kauempaa.

Niinpä sain kokoelman verran runoja valmiiksi, jotka lähetin noin 3 kk sitten. Sammakolta vastattiin noin viikossa spostilla, ettei vähempää voisi kiinnostaa - en voinut olla vastaamatta sammakoihin kuin sammakoilla ( :D ), mutta ymmärrän, että meillä on hieman eri linjat kirjallisuuden suhteen (varsinkin nyt, kun Laaksonenkin tajusi lähteä). Muista ei ole kuulunut vielä mitään - yllättyisin kyllä valtavasti, jos tärppäisi, mutta pettynyt olen vain siinä tapauksessa, että kaikki palaute on yhtä jäätävää kuin Seppo Sammakon.

No sitten tein sen käännösnäytteen ja lähetin yhteen kustantamoon, kun ei tiedä niiden käytönnöistä. Sitten huomasin saaneeni loistavan idean lyhyeen roadmovie -tyyppiseen romaaniin, jota viimeistelen nyt noin kuukauden, kahden intensiivisen kirjoittamisen jälkeen. Aion pistää senkin saman tien eteenpäin, kunhan saan epäloogisuudet ja pilkut kohdalleen.

En tiedä, mistä nämä kaikki hullut ideat (ja se järkevä eli kääntäminen) tulevat, mutta luulisin sen liittyvän siihen, että olen pidätellyt kirjoittamista noin kuusi (6!) vuotta. Sitä se maisteriksi opiskeleminen teettää.

Nyt olen alkanut blogaamaan (http://antiko.blogspot.com) ja löysin tämän Rihmastonkin juuri. Jotenkin tuntusi siltä, etten ehdi Hattrickkaamaan, vaikka ystäväni suorastaan vaativat minua tekemään peliin joukkueen. Saapa nähdä mitä seuraavassa kvartaalissa tapahtuu...


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Maalis 2006, 11:37 
Poissa

Liittynyt: 04 Marras 2005, 15:08
Viestit: 98
Paikkakunta: PKS
Turhuuden turhuus ja kaikki on turhuutta. Sohjoinen lumi räjähtelee katolta valtavina harkkoina, kumisee vyöryessään, räjäyttää pintaa. Kissa istuu sisällä ja maukuu maaliskuutaan. Työpöydän lamppu palaa, netti natisee ja napina käy.

Kahlaan saappaissani postilaatikolle; ohut kirje Gummerukselta. Sydän hakkaa. Minun on siedettävä tätä, tämä on siedätystä, tätä on elämä, ei helpolla saatu ole minkään arvoista, rohkea rokan syö, muu maa mustikka, eteenpäin kuin mummo hangessa, perkeleen perkele tämä suku on talvisotansa taistellu -

Revin kuoren siksakiksi; "Kiitos lähetyksestäsi - olemme vastaanottaneet käsikirjoituksenne.... käsittelemme sen 1-4 kuukauden kuluessa tästä päivästä". Läsähdän tuoliin. Voitelen ruisleivän. Vielä jaksan laittaa teepannun tulelle mutta entä kun se päivä tulee touko-, kesä-, heinä- tai elokuussa, istunko tässä, voitelenko, tuumailenko. Jos kaikki se, minkä piti olla uusi suunta, onkin vain tylsän itseensäkiertyneen narsistisen kuplan sairasta unelmaa

8)


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 89 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4, 5, 6  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com