”Digitaalinen leirinuotio ja laiskan tekstipaja, näkökulmia koti- ja ulkomaisiin avoimiin kirjoittajasivustoihin" made by Turkka Hautala kiinnosti tietysti kovasti, sillä nettikirjoittajana myself katseli siitä itseään ja nettitovereitaan kuin peilistä, uteliaana miltä tämä touhu näyttää, kun sitä tutkitaan.
Näytti hyvältä. Minulla henkilökohtaisesti on kokemuksia bloggaamisesta (uusi harrastus), yhdestä amerikkalaisesta nettifoorumista, joka lopetti, hävisi yksinkertaisesti netistä ja kahdesta kotimaisesta, joista ensimmäinen (Aukea) kaatui (on noussut myöhemmin jaloilleen) ja tämä toinen, Rihmasto, johon Aukean kaatumisen jälkeen siirryin, ja joka on ollut ilmeisesti lähellä kaatumista tämäkin, mutta nousee nyt hetkellisestä vapauden huumasta ja irrallaan olosta ohjatumpaan ja – toivottavasti – hyvinkin järjelliseen suuntaan, jossa kirjoittaminen tapahtumana saa aivan uusia mittasuhteita.
Parasta tuossa tutkielmassa on sen laajuus, täsmällinen tarkastelu monelta eri kantilta, ja – mikä kaikkein parasta – myönteisten tulosten saaminen tämäntapaisesta kirjoittelusta.
Oli ilo huomata, että harrastaa suhtkoht järkevää, ei mitenkään tuomittavaa, päinvastoin kannustavaa ja suositeltavaa askartelua kirjoittamisen parissa.
Tutkielman tekijä perustaa näkemyksensä asiantuntijoihin, jotka näyttävät joissakin kysymyksissä olevan hiukan eri mieltä, mutta että päälinja, jota edustaa eniten siteerattu Risto Niemi-Pynttäri, johon olemme saaneet hiukan tutustua, ja jolle kuuluu kiitos, että hän toi tämän tutkielman tietoisuuteemme. Mistäpä me olisimme osanneet sitä etsiä.
Ehkä siteeraan minäkin Risto Niemi- Pynttäriä ja poimin tähän lukemastani näkyviin joitakin hänen mielipiteitään, jotka ainakin minua erityisesti ilahduttavat:
–Julkaiseminen verkossa on teknisesti niin vaivaton suoritus, että kirjoittamisen ja julkaisemisen välinen ero on muuttunut häilyväksi.
– Uusien ilmestymispaikkojen (foorumit, portaalit, e-zinet, blogit ym.) julkisuus on luonteeltaan näyttämölle tulemista.
– Interaktiivisuus vuorovaikutuksen tekniikkana merkitsee siirtymää eräänlaiseen lukemisen ja keskustelun välimuotoon.
– Välitön puhe voi olla sosiaalisesti varsin sokeaa, tilanteen konventioiden kangistamaa eli rajoittuneempaa kuin kirjoitus.
– Toisilleen vieraiden ihmisten kasvokkainen keskustelu on monien konventioiden ja intimiteettiin liittyvän varovaisuuden leimaamaa. Verkossa tuntematonta voidaan puhutella toisin.
- (...)puheessa tulee esille vain tavanomaisuuksia, kirjoittamisesta voi tulla väline, joka avaa mahdollisuuden aitoon keskusteluun.
– Vastuu toisesta ihmisestä ei katoa anonyymissa verkossakaan.
– Ihmisen loukkaaminen esimerkiksi yltiörehellisen palautteen myötä ei siis ole välttämättä sen helpompaa verkossa kuin muuallakaan, sillä tuntemamme eettisyys ei liity näköhavaintoon toisen kasvoista, saati tietoisuuteen tämän henkilöllisyydestä. Kyseessä on syvempi eettisyyden taso, ymmärrys tuntevasta ihmisestä sinänsä anonyymin tekstin takana.
– Sosiaalisesti vivahteikkaat kirjoitustaidot ja uudenlainen retoriikka ovat keskeisiä taitoja verkkososiaalisuudessa.
– Verkon myötä tuo keskustelujulkisuus ja julkiset tilat ovat palanneet mutta heikkoina ja muuntuneina verrattuna kreikkalaiseen agoraan tai modernin ajan alun salonkeihin ja kahviloihin. Onkin kysyttävä, mikä on se julkisuuden rakennemuutokseen liittyvä voima, joka suistaa verkon vapaita ja julkisia
keskustelutiloja merkityksettömyyteen ja autioittaa niitä. Vaikka verkkoteknologia näyttäisi tarjoavan mahdollisuudet aidon keskustelujulkisuuden paluulle, silti näin ei näytä tapahtuvan.
Niin kuin huomaatte - tekin, jotka ette ole ennättäneet vielä tuota tutkielmaa lukea, kannattaa tehdä se! - että tuossa viimeisessä kannanotossa Risto Niemi-Pynttäri toteaa oikein tilanteen.
Eikä kaikesta myönteisyydestä huolimatta, kukaan meistä varmaan ole pitänyt itseään roomalaisena senaattorina agoralla, vaikka Rihmasto hyvä agora onkin. Eivät ne toiset kansalaiset osaa meitä juurikaan kunnioittaa arvomme mukaisesti, niin kuin muitakaan nettikirjoittajia. Mutta pidetään itse huolta siitä, että voimme kunnioittaa toinen toistamme ja pitää näitä todettuja hyviä nettikirjoittamisen puolia yllä, jooko.
Kiitos Tuukka Hautalalle ja Risto Niemi-Pynttärille myönteisestä suhtautumisesta ja oikealta tuntuvista tuloksista.
Minusta kaikki, mitä Risto Niemi Pynttäri on tuonut esille mielipiteissään, ja mitä Tuukka Hautala on kirjannut tutkielmaansa, pitää paikkansa. Ja on suuri ilo, kun voi olla samaa mieltä siinä esiin tulleiden asioiden oikeellisuudesta.
|