Rihmasto

Kustantajien vastausten odotteleminen kestää ja kestää, tuttu tilanne monille. Voiko vastauajan kestosta päätellä jotain? Kun vastauksen odottelu on jatkunut vaikka 6 kk tai 12 kk, onko silloin todennäköisemmin tulossa hylsy kuin hyväksyntä, vai voiko siitä päätellä yhtään mitään? Itse arvelen, että siitä ei voi päättellä juuri mitään. (Tätä päätelmää tukee kirjalijan kuvaus kustannusprosessista: http://www.cissehammar.com/haluatko_kirjailijaksi.htm)
Mutta jos kestää yli vuoden, onko silloin jo aika pienet mahdollisuuset kyllä-vastaukselle? Mutta toisaalta luulisi, että hylsyvastaukset tulisivat nopeammin, koska siinä ei kässäriä syynätä niin tarkkaan kuin jos se on päässyt "potentiaalisesti julkaistava"-joukkoon.

Lähetin 5 kk sitten käsikirjoitukseni 6 kustantamoon, ensimmäinen vastaus tuli tänään, hylsy Tammelta. Eihän toivoaan kannata ensimmäiseen hylsyyn menettää? Kai aika harva esikoiskirjailija saa kyllä-vastausta kaikilta kustantamoilta, vaan useimmat saavat myös hylsyjä kyllä-vastauksen lisäksi? Jos kyllä-vastaus (tai ehkä-vastaus) tulee, tuleekohan se todennäköisemmin puhelimitse vai kirjeitse vai yhtä todennäköisesti kummin vain?

Voiko tuollaisesta lyhyestä "ei sovi kustannusohjelmaamme" -tusinavastauksesta päätellä mitään siitä, pitivätkö kässäriä ihan surkeana vai saattoiko se oikeasti olla heidän mielestään hyväkin mutta ei oikeasti vain sopinut heidän tyyliinsä tms? (Julkaiseeko Tammi juurikaan proosarunoutta?)

Entä tiedättekö, ovatko pienet kustantamot yleensä nopeampia vastaamaan kuin isot? Itse lähetin kässärini nyt ensin pääasiassa isoihin (joukossa yksi pieni), jos niistä tulee hylsyt kaikista sitten lähetän pieniin ja toivon että ne vastaisivat parissa kuukaudessa, mutta voiko pienilläkin kustantamoilla vastauskestää puoli vuotta tai vuoden tai ylikin?

Odottelu on toisaalta kurjaa, toisaalta on ihana että vielä on toivoa. Luulin että ensimmäinen hylsy musertaa kovasti, mutta ei se ihme kyllä musertanut, ehkä toinen hylsy musertaa enemmän, ja kolmas vielä enemmän, kolmannen kohdalla alkaa olla varmaan jo aika toivoton olo. Ja sitten jos tulee hylkäyskirjeet niistä kahdesta kustantamosta joita olen ajatellut potentiaalisimmiksi, ne hylsyt tuntuvat erityisen pahoilta. Kirjan julkaistuksi saaminen on niin vaikeaa niin vaikeaa.

Tuohon "ei sovellu kustannusohjelmaamme"-vastaukseen liittyen piti vielä tarkentaen kysyä sitä, että jos he olisivat pitäneet kässäriäni hyvänä, olisivatko he todennäköisesti ilmaisseet sen jotenkin, edes yhdellä lauseella? ("Käsikirjoituksessanne oli potentaalia mutta se ei sovi kustannusohjelmaamme" tms.)
Mutta vaikka he olisivat pitäneet sitä surkeana, ei silti pidä toivoaan menettää, ei se tarkoita että kaikki muut pitäisivät.

Hei, Menni.

Minusta päätelmäsi vastausajan pituudesta osuvat varsin hyvin paikalleen: odotusajasta ei kannata hirmu pitkälle meneviä johtopäätöksiä mennä tekemään. Joissakin kustantamoissa homma pelaa siihen tapaan, että tietyllä kaudella päätetään julkaista noin X kpl teoksia ja ennen kuin dead line koittaa (esim. syksyn kirjojen osalta tammi-helmikuun tietämillä) laitetaan käsiksiä paremmuusjärjestykseen ja valitaan tarjolla olevista parhaat. Toisissa taloissa paremmuusjärjestys muovautuu korostetummin kirjallisin perustein, toisissa kaupallisemmin perustein. Eli täpärästi karsiutunut käsis saattaa periaatteessa yltää riman yli seuraavassa katsauksessa - ja täten periaatteessa potentiaalia omaavat saattavat viipyä reissulla kauemmin kuin kättelyssä hylättävät.

Proosarunoja niin kuin runoja ylipäänsä kustannetaan valitettavan vähän, koska lukijat eivät niitä kovin sankoin joukoin tapaa rynnätä ostamaan.

Todennäköisintä luullakseni on, että hyväksytystä käsiksestä kerrotaan puhelimitse.

On todella harvinaista, jos esikoiskirjailija saa kyllä-vastauksen kaikista kustantamoista. Eli yhden hylsyn ei todellakaan kannata antaa masentaa. Eikä monenkaan. Maailmankirjallisuuskin tuntee menestystarinoita, joissa hylsyjä ehtii kertyä kymmeniä.

Pienet kustantamot vastannevat keskimäärin nopeammin kuin isot. Mutta voi niissäkin kestää.

Nykyään kustantamojen palautesaatteista ei voi päätellä juuri mitään. Loistaviakin käsiksiä saattaa tulla takaisin standardilausein. Eli ei ole helppoa - helpompaa oli aloittaa 1990-luvulla.

Myötätuntotsemppistä niin Mennin kuin muidenkin odotteluun!

menni, minäkin sain äskettäin viiden kk:n jälkeen Tammelta hylsyn. Muista kustantamoista ei ole kuulunut vielä mitään tännekään. Olen aiemmin käyttänyt yhden käsikirjoituksen kustantamoissa, ja joistakin tuli niukkasanainen "ei" vielä lähes vuoden päästä, vaikka joistain se tipahtikin melko nopeasti. Parista paikasta sain pitemmän, henkilökohtaisen palautteen, ja varsinkin yksi käsikirjoitus oli luettu melkein repaleiseksi. Näissä kuitenkin kesti reippaasti yli puoli vuotta. Eli eipä kai ajankohdasta voi paljon muuta päätellä, kuin että niin kauan kuin hylkäyskirjettä ei ole tullut, on ainakin mahdollista, että joku taho kässärin ottaisikin.

Itse tulkitsen niin, että lyhytsanainen "kiitos mutta ei sovi kustannusohjelmaan" tarkoittaa todellakin sitä, että kässäri ei kyseistä kustannustoimittajaa/kustantamoa kiinnostanut pätkääkään. Eli nähtävästi ei Tammi sattunut meidän hengentuotoksistamme pitämään. Kannattaa silti muistaa, että se ei välttämättä tarkoita, että teksti itsessään olisi huono - tai etteikö se voisi kiinnostaa jotakuta toista.

Eli ei todellakaan kannata lannistua - ei edes siinä tapauksessa, jos mikään taho ei kirjasta innostu. Voit yrittää lohduttautua sillä, että aika moni merkkiteos on ensin tullut tylysti tyrmätyksi. Vaikka ei se ajatus ehkä paljon lohduta, jos käsis palautuu pöytälaatikkoon, tiedän, mutta life is a bitch, ja kustannusala vielä pahempi Toivoa ei silti kannata menettää, eikä uskoa omiin kykyihin, vaan pitää luottaa itseensä ja pyrkiä kehittymään koko ajan paremmaksi.

Toivottavasti saat, menni, seuraavaksi kustantajalta vähän mukavampia yhteydenottoja!

Moi. Mullakin kestää Wsoyn ja Sammakon vastaukset. Sammakolle eka versio lähetetty kohta 1 v 8 kk, ja paranneltu yli 1 vuosi sitten sekin. Wsoylle 1 v 8 kk. Uskon, että säälikirjeet ovat vain hävinneet postissa. Tottakai tommosen ajan jälkeen on hylätty jo.

Itte otin kirjottamisen ihan liian vakavasti tämän ekan, hylätyn, kohdalla. Kun elämä kulki eteenpäin, vaihdoin paikkakuntaa, tutustuin mielenkiintoisiin tyyppeihin, sain viran - rupesi parempia aiheitakin löytymään. Ehkä sitä vaan on niin kiihkeä ensimmäisensä kanssa, jonkinlainen ensisynnytys. Tsemppiä silti kaikille.

Tammi näyttää kunnostautuneen pikaisena hylkääjänä muidenkin kohdalla. Lähetin yhden käsiksen neljään eri paikkaan, ja ekana reagoi just Tammi tuolla "ei mahdu kustannusohjelmaamme". Tarkkaa kuukausimäärää en muista, mutta tais mennä kyllä vähän kauemmin kuin 5 kk.

Kului melkein vuosi käsisten lähettämisestä. Sitten eräs kustantamo lupasi julkaista multa ihan toisen tekstin, ja siinä yhteydessä sitten vähän nolona sanoin, että siellä teillä roikkuu jossain mun sellainen käsis, jonka vois laittaa suorilta silppuriin (itsekritiikin taso kun oli noussut tällä välin). Tuolloin kustannuspomo ilmoittikin, että joo, kyllä me se ollaan luettu, oikein kiva, mutta korjattavaakin löytyy. Minä nöyränä kysyin, voisinko saada sen lukeneelta kustannustoimittajalta jotain kehitysohjeita, joita sitten tulikin aika pian. Lähetin tekstin takaisin osin korjattuna, osin uudelleen kirjoitettuna ja valmistauduin taas vuoden odotusaikaan. Ylläri ylläri myönteinen kustannuspäätös ilmaantui ihan paria kuukautta myöhemmin!

Nyt sainkin tehdä sen hienon homman, että otin yhteyden kahteen jäljellä olevaan kustantajaan ja ilmoitin, että tekstini julkaistaan toisaalla, eikä se sen vuoksi enää olisi heille tarjolla. Toinen ei vastannut mitään, toinen palautti käsiksen ja mukana oli saatekirje, jossa sanottiin, ettei käsis tässä muodossaan ylitä heidän julkaisukynnystään. Mukana oli myös "luottolukijan" ihan myönteinen ja syventyen kirjoitettu arvio (pituus toista arkkia) käsiksestä. Tuli mieleen, että olikohan teksti odottanut vaan sitä takaisin lähettämistä niin pitkään siellä? Ehkä käsikset vilkuillaan/luetaan varsin nopsasti, mutta sitten yksi sihteeri kirjoittaa kaikki nää thanks but no thanks -kirjeet, ja siksi se vastaus viipyy niin helvetin kauan. Kempä tietäis.

Paljonko niistä maksetaan? Yks kolmasosa heti mutta mistä myynistä ne sen 'avansin' antaa. Kun lehdet maksaa, lehdistä riippunen 3500 merkin jutuista 130 -200. niin mitä saa 40000 sanan kirjasta joka on sivuja siinnä 250.

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?

Hei Latimeri! Kustantajani on keskisuuri tai -pieni, ihan kuinka halutaan katsoa, ei mikään jättitalo, muttei aivan nyrkkipajakaan. Tuo em. käsis on n. 40 000 merkkiä ja siitä sain ekan ennakon 750 eeroa kun sopimus oli allekirjoitettu, toiset 750 tulee kun teoskin tulee. Loput 1500 saan sitten JOS painos menee loppuun, niinhän ei välttämättä käy. Eli ei kannata, kirjailijan pesti, ainakaan taloudellisesti. Tuntiliksa jää alle kaikkien minimipalkkojen.

ei ole mitään kunniaa ei leipää kirjojen kautta saatavana. Ne jotka muinoin kirjoittelivat hyviä kirjoja, sellaisia, jotka jo aiheensa ja tyylinsä vuoksi heti erottuivat näistä lähiaikojen jorinoista, saivat myytyä miljoonia kopioita, ja vasta silloin kyykkiminen kirjoituskoneen vierellä on kantanut hedelmää.
Muutoin kirjoittaminen on enenemän itselle tarkoitettu muistin ja tapahtuneiden asioiden kirjaamista, ja siinä on se etu, että kerrankin – ilman, että kohtalon ylikomisario ohjailee tapahtumien kulkua, voi niitä mielienmäärin ohjalla niitä itse - kynällä.

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?

Tästä tekstistä:

Se kannattaisi varmaankin lukea ja ymmärtää alkuperäisessä asiayhteydessään:
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=1355.0

Kyseessä on siis flunssaisen wannabee-kirjailijan valitusvuodatus Näkökulma-foorumilta. Nyt neljä vuotta myöhemmin minä, tekstin kirjoittaja, en kirjoittaisi asioita aivan näin piikikkäästi, mutta minkäs teet, Internet ei unohda.

Näin jälkikäteen (yhden ainoan kustannussopimuksen tehneenä) antaisin varmaankin seuraavan ohjeen: haistattakaa kaikilla hylsykirjeillä pitkät. Varsinkin niillä standardimonisteilla, joihin vain vaihdetaan nimi ja päivämäärä. Ne eivät kerro mitään tekstistä tai sen laadusta.

Kustannussopimuksen saaminen ei oikeasti vaadi kuin yhden fanin. Tämän yhden ihmisen täytyy aidosti pitää tekstistä, luottaa sen kirjoittajaan. Tämän ihmisen tulee olla kustannustoimittaja. Kyse on siis vain tuurista, ja kemiasta, sekä tähtien asennoista.

Loppupeleissä kaikki johtaa aina sen saman pohjattoman meren rannalle, minne jokainen kirjoittaja joutuu jossain vaiheessa istahtamaan. Siellä katsellaan aaltoja ja pohditaan: Miksi ihmeessä minä kirjoitan?

Jos syy löytyy ja se on hyvä, niin seikkailu jatkuu.

(Ja jos Suomi tuntuu liian helpolta, niin täältä löytyy toinen rintama: http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/netticolosseum/viewtopic.php?p=2721)

Tämän kuuleminen vähän lohduttaa kun juuri kaivoin postilaatikosta toisen hylsykirjeen.
Potentiaalisimpina olen pitänyt Teosta ja Otavaa, ja nyt (eli 8 kuukauden jälkeen käsikirjoituksen lähettämisestä) tuli hylsy Teokselta. Lyhyt, standardivastaus, seassa lyhyt "vaikka käsikirjoituksenne sisältääkin mielenkiintoisia aineksia" ja "emme voi kaikkia lupaaviakaan käsikirjoituksia sisällyttää kustannusohjelmaamme" -tusinajargoni. Ovat pitäneet siis todennäköisesti surkeana kässärinä kun ei sen tarkempaa arvosteluakaan ole mukaan liitetty.
Ajattelen, tai yritän ajatella, itsekin niin että siinä on niin paljon lahjakkuuden lisäksi tuuriakin, että saa sille tekstilleen lukijaksi kustantajan joka pitää siitä.
Ja tärkeintä on että ei menettäisi toivoaan eikä lakkaisi yrittämästä. Jos pari hylsyä tulee, se on vain kestettävä ja jatkettava kirjoittamista. Ei saa antaa tuollaisen syödä liikaa itsetuntoa.

Kirjojen saaminen julkaistuksi Amerikassa taikka jossakin muualla englanninkielisissä maissa, ei se tuota enää muuta vaivaa kuin löytää se mahdollisimman hyvä kustannusyhtiö. Sen löytäminen ei ole aivan helppoa ja se on enenemän onnenkauppaa, sillä niitä on enemmän kuin monia, jotka vain julkaisevat kirja, paljon kaikenmoisia kirjoja, ja jättävät ne sitten siihen odottamaan että niitä joku ostaisi. Jotta niitä joku ostaisi olisi niistä tehtävä mainosta ja saatettava ne arvosteltavaksi, ja sitä tekee vain harva näistä nykyisistä, alituiseen kasvavista kustantajista,
Kymmenen vuotta on aika lyhyt pätkä elämättä kun opetellaan kirjoittamaan kirjaa, eikä menestyksestä silti ole mitään takeita. On kuitenkin niin että kaikessa historian vaiheissa ovat poikkeukselliset olosuhteet ja niiden kuvaus viehättäneen jonkin verran aika suurta osaa lukoista.
Minulla sattuu olemaan sellainen etuoikeus että olen löytänyt sellaisen alueen - eräänlaisen valkoisen alueen. jota ei, syystä taikka toisesta, ole vielä tarpottu lävitse. Se on kuitenkin sellainen alue josta ei suomenkielellä voi saavuttaa minkäänlaista vastakaikua. On saatava nimenomaan tunnustusta sellaisesta työstä, josta itse ei voi olla varma koskeeko se kenenkään muun tuntoja, taikka sivuaako se kenenkään muun elämää tässä maailmassa.
Hyvän ja huomiota herättävän kirjan kirjoittaminen on pitkä tie, jonka arvostelua ei voi jättää jonkun yksittäisen kustannus toimittajan varaa, tuon tien varrelta on löydettävä paljon tavallisia ihmisiä, jotka huutavat hurraa ohi puurtajalle.
Näistä hurraahuudoista joita on paljon näiden vuosien aikana, olen saanut enenemän todellista tietoa työstäni kuin mistään maksetusta arvostelusta.
Vaikka palautteet viittoiltavat tietä ja työntelevät eteenpäin, eivät ne yksistään riitä. Ole tehnyt pikku juttuja moneen ei paikkaa ja saanut niistä paljon uskoa omaan harrasteelliseen työhöni

Good yarns Harry, keep it up. Let us know about the young blonde Lady.
I think you could be another `Josef Conrad.`
Have a good Christmas week.
Cheers
Alehouse.





By God Harry,you are the real McCoy.You had me gripped from your opening sentence,Conrad said Alehouse,but you're not Polish are you.The musicality of your words sounds like you hail from Skandinavia.But ,wherever it is you are from,we're darned lucky to have you aboard. I agree with every word written by my shipmates,so let's clear a space at the messroom table for a teller of fine tales.
I know, I should be down at the festive board playing some electronic game,but you can't beat sitting at the cyberspace hatchway catching up on good yarns.
Another top up anyone?Mines a Morangie,
Just going for a spin round the after deck,
BrianD

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?

pitäkää peukkuja..nyt on minunkin käsikirjoitukseni Tammella tyrkyllä..

_________________
ullawelin

Paasikivi sanoi, että jos hänellä on tärkeää sanottavaa, hän suuntaa sen kansalle
Kaikista kustannustoimittajista huolimatta julkisuuteen pääsee yhtä hyvin huonoja kuin hyviäkin kirjoja. Minä olen sitä mieltä, ettei kustannustoimittajien varaan(minulla ei niistä kuitenkaan ole kokemuksia) kannata panna työnsä arvostelua. ei se siellä ole. Se on siellä jotka sitä ostavat - siinä kansassa joka lukee kirjoja. Paras tapa vakuuttua kirjan menekistä, taikka sen sisällön laadusta, on ujuttaa siitä kappaleitta mahdollisimman monien luettavaksi. Jos oikein hyvän kirjan onnistuu saamaan aikaan, parasta olisi antaa se vaikka ilmaiseksi jakeluun. Ei niin hyvää kirjaa olekaan joka lähtisi itsestään lentoon. Ja kaikkein parasta on se - vaikka ei saisi yhtään myytyä, että tietää osaavansa homman ja pystyvänsä siihen jos vain viitsii.

Minä pidä puolestasi iso varvastakin pystyssä ja toivotan menestysttä. taipaleelle.

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?

Eikö kannattaisi heti lähettää se moneen paikkaan? Jos tuleekin hylsy (toivottavasti ei tule), ja sen jälkeen vasta lähetät seuraavaan paikkaan, se voi olla melko hidasta. Minäkin olen nyt 8 kuukautta odotellut vastausta, lähetin käsikirjoituksen 6 paikkaan, Tammelta ja Teokselta vasta tullut vastaus (esim. Gummerus lupaa yleisohjeissaan vastauksen 1-4 kk:n kuluessa, eli aika paljon voivat nuo luvatut ajat ylittyä).
Minunkin olisi ehkä heti kannattanut lähettää useampiin paikkoihin, myös moniin pieniin kustantamoihin (ajattelin, että lähetän ensin pääosin isoihin, ja jos kaikista tulee hylsy, sitten pieniin, jos itsetunto yhä kestää lähettää sitä eteenpäin Omasta mielestäni se on kyllä yhä hyvä käsikirjoitus, kahdesta hylsystä huolimatta).