Rihmasto

Kustantajien vastausten odotteleminen kestää ja kestää, tuttu tilanne monille. Voiko vastauajan kestosta päätellä jotain? Kun vastauksen odottelu on jatkunut vaikka 6 kk tai 12 kk, onko silloin todennäköisemmin tulossa hylsy kuin hyväksyntä, vai voiko siitä päätellä yhtään mitään? Itse arvelen, että siitä ei voi päättellä juuri mitään. (Tätä päätelmää tukee kirjalijan kuvaus kustannusprosessista: http://www.cissehammar.com/haluatko_kirjailijaksi.htm)
Mutta jos kestää yli vuoden, onko silloin jo aika pienet mahdollisuuset kyllä-vastaukselle? Mutta toisaalta luulisi, että hylsyvastaukset tulisivat nopeammin, koska siinä ei kässäriä syynätä niin tarkkaan kuin jos se on päässyt "potentiaalisesti julkaistava"-joukkoon.

Lähetin 5 kk sitten käsikirjoitukseni 6 kustantamoon, ensimmäinen vastaus tuli tänään, hylsy Tammelta. Eihän toivoaan kannata ensimmäiseen hylsyyn menettää? Kai aika harva esikoiskirjailija saa kyllä-vastausta kaikilta kustantamoilta, vaan useimmat saavat myös hylsyjä kyllä-vastauksen lisäksi? Jos kyllä-vastaus (tai ehkä-vastaus) tulee, tuleekohan se todennäköisemmin puhelimitse vai kirjeitse vai yhtä todennäköisesti kummin vain?

Voiko tuollaisesta lyhyestä "ei sovi kustannusohjelmaamme" -tusinavastauksesta päätellä mitään siitä, pitivätkö kässäriä ihan surkeana vai saattoiko se oikeasti olla heidän mielestään hyväkin mutta ei oikeasti vain sopinut heidän tyyliinsä tms? (Julkaiseeko Tammi juurikaan proosarunoutta?)

Entä tiedättekö, ovatko pienet kustantamot yleensä nopeampia vastaamaan kuin isot? Itse lähetin kässärini nyt ensin pääasiassa isoihin (joukossa yksi pieni), jos niistä tulee hylsyt kaikista sitten lähetän pieniin ja toivon että ne vastaisivat parissa kuukaudessa, mutta voiko pienilläkin kustantamoilla vastauskestää puoli vuotta tai vuoden tai ylikin?

Odottelu on toisaalta kurjaa, toisaalta on ihana että vielä on toivoa. Luulin että ensimmäinen hylsy musertaa kovasti, mutta ei se ihme kyllä musertanut, ehkä toinen hylsy musertaa enemmän, ja kolmas vielä enemmän, kolmannen kohdalla alkaa olla varmaan jo aika toivoton olo. Ja sitten jos tulee hylkäyskirjeet niistä kahdesta kustantamosta joita olen ajatellut potentiaalisimmiksi, ne hylsyt tuntuvat erityisen pahoilta. Kirjan julkaistuksi saaminen on niin vaikeaa niin vaikeaa.

Tuohon "ei sovellu kustannusohjelmaamme"-vastaukseen liittyen piti vielä tarkentaen kysyä sitä, että jos he olisivat pitäneet kässäriäni hyvänä, olisivatko he todennäköisesti ilmaisseet sen jotenkin, edes yhdellä lauseella? ("Käsikirjoituksessanne oli potentaalia mutta se ei sovi kustannusohjelmaamme" tms.)
Mutta vaikka he olisivat pitäneet sitä surkeana, ei silti pidä toivoaan menettää, ei se tarkoita että kaikki muut pitäisivät.

Hei, Menni.

Minusta päätelmäsi vastausajan pituudesta osuvat varsin hyvin paikalleen: odotusajasta ei kannata hirmu pitkälle meneviä johtopäätöksiä mennä tekemään. Joissakin kustantamoissa homma pelaa siihen tapaan, että tietyllä kaudella päätetään julkaista noin X kpl teoksia ja ennen kuin dead line koittaa (esim. syksyn kirjojen osalta tammi-helmikuun tietämillä) laitetaan käsiksiä paremmuusjärjestykseen ja valitaan tarjolla olevista parhaat. Toisissa taloissa paremmuusjärjestys muovautuu korostetummin kirjallisin perustein, toisissa kaupallisemmin perustein. Eli täpärästi karsiutunut käsis saattaa periaatteessa yltää riman yli seuraavassa katsauksessa - ja täten periaatteessa potentiaalia omaavat saattavat viipyä reissulla kauemmin kuin kättelyssä hylättävät.

Proosarunoja niin kuin runoja ylipäänsä kustannetaan valitettavan vähän, koska lukijat eivät niitä kovin sankoin joukoin tapaa rynnätä ostamaan.

Todennäköisintä luullakseni on, että hyväksytystä käsiksestä kerrotaan puhelimitse.

On todella harvinaista, jos esikoiskirjailija saa kyllä-vastauksen kaikista kustantamoista. Eli yhden hylsyn ei todellakaan kannata antaa masentaa. Eikä monenkaan. Maailmankirjallisuuskin tuntee menestystarinoita, joissa hylsyjä ehtii kertyä kymmeniä.

Pienet kustantamot vastannevat keskimäärin nopeammin kuin isot. Mutta voi niissäkin kestää.

Nykyään kustantamojen palautesaatteista ei voi päätellä juuri mitään. Loistaviakin käsiksiä saattaa tulla takaisin standardilausein. Eli ei ole helppoa - helpompaa oli aloittaa 1990-luvulla.

Myötätuntotsemppistä niin Mennin kuin muidenkin odotteluun!

menni, minäkin sain äskettäin viiden kk:n jälkeen Tammelta hylsyn. Muista kustantamoista ei ole kuulunut vielä mitään tännekään. Olen aiemmin käyttänyt yhden käsikirjoituksen kustantamoissa, ja joistakin tuli niukkasanainen "ei" vielä lähes vuoden päästä, vaikka joistain se tipahtikin melko nopeasti. Parista paikasta sain pitemmän, henkilökohtaisen palautteen, ja varsinkin yksi käsikirjoitus oli luettu melkein repaleiseksi. Näissä kuitenkin kesti reippaasti yli puoli vuotta. Eli eipä kai ajankohdasta voi paljon muuta päätellä, kuin että niin kauan kuin hylkäyskirjettä ei ole tullut, on ainakin mahdollista, että joku taho kässärin ottaisikin.

Itse tulkitsen niin, että lyhytsanainen "kiitos mutta ei sovi kustannusohjelmaan" tarkoittaa todellakin sitä, että kässäri ei kyseistä kustannustoimittajaa/kustantamoa kiinnostanut pätkääkään. Eli nähtävästi ei Tammi sattunut meidän hengentuotoksistamme pitämään. Kannattaa silti muistaa, että se ei välttämättä tarkoita, että teksti itsessään olisi huono - tai etteikö se voisi kiinnostaa jotakuta toista.

Eli ei todellakaan kannata lannistua - ei edes siinä tapauksessa, jos mikään taho ei kirjasta innostu. Voit yrittää lohduttautua sillä, että aika moni merkkiteos on ensin tullut tylysti tyrmätyksi. Vaikka ei se ajatus ehkä paljon lohduta, jos käsis palautuu pöytälaatikkoon, tiedän, mutta life is a bitch, ja kustannusala vielä pahempi Toivoa ei silti kannata menettää, eikä uskoa omiin kykyihin, vaan pitää luottaa itseensä ja pyrkiä kehittymään koko ajan paremmaksi.

Toivottavasti saat, menni, seuraavaksi kustantajalta vähän mukavampia yhteydenottoja!

Moi. Mullakin kestää Wsoyn ja Sammakon vastaukset. Sammakolle eka versio lähetetty kohta 1 v 8 kk, ja paranneltu yli 1 vuosi sitten sekin. Wsoylle 1 v 8 kk. Uskon, että säälikirjeet ovat vain hävinneet postissa. Tottakai tommosen ajan jälkeen on hylätty jo.

Itte otin kirjottamisen ihan liian vakavasti tämän ekan, hylätyn, kohdalla. Kun elämä kulki eteenpäin, vaihdoin paikkakuntaa, tutustuin mielenkiintoisiin tyyppeihin, sain viran - rupesi parempia aiheitakin löytymään. Ehkä sitä vaan on niin kiihkeä ensimmäisensä kanssa, jonkinlainen ensisynnytys. Tsemppiä silti kaikille.

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?

_________________
ullawelin

Paasikivi sanoi, että jos hänellä on tärkeää sanottavaa, hän suuntaa sen kansalle
Kaikista kustannustoimittajista huolimatta julkisuuteen pääsee yhtä hyvin huonoja kuin hyviäkin kirjoja. Minä olen sitä mieltä, ettei kustannustoimittajien varaan(minulla ei niistä kuitenkaan ole kokemuksia) kannata panna työnsä arvostelua. ei se siellä ole. Se on siellä jotka sitä ostavat - siinä kansassa joka lukee kirjoja. Paras tapa vakuuttua kirjan menekistä, taikka sen sisällön laadusta, on ujuttaa siitä kappaleitta mahdollisimman monien luettavaksi. Jos oikein hyvän kirjan onnistuu saamaan aikaan, parasta olisi antaa se vaikka ilmaiseksi jakeluun. Ei niin hyvää kirjaa olekaan joka lähtisi itsestään lentoon. Ja kaikkein parasta on se - vaikka ei saisi yhtään myytyä, että tietää osaavansa homman ja pystyvänsä siihen jos vain viitsii.

Minä pidä puolestasi iso varvastakin pystyssä ja toivotan menestysttä. taipaleelle.

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?