Rihmasto

Mitä olette mieltä salanimellä kirjoittamisesta/julkaisemisesta?

Itselläni on ns. "kunniallinen päivätyö" ja kirjoittaminen on jotenkin kuin sivupersoonana oloa muutenkin. Tästä roolista ei ole sen paremmin sukulaisilla kuin työtovereillakaan mitään tietoa.

Halu on kuitenkin kova kirjoittaa ja julkaistakin sitten joskus. Koska tiedän, että kirjailijana vain murto-osa elättää itsensä, niin olen ajatellut kirjoittaa salanimellä heti alusta pitäen. Näin ei tarvitsisi selitellä muissa piireissä tätä omituista perversiota. (Uskokaa tai älkää - insinööripiireissä saattaa vaikuttaa jopa ammatilliseen uskottavuuteen...)

Kyseessä voi olla ihan itseluottamuksen puutekin ja voi olla että muutaman onnistumisen jälkeen on helppoakin tulla "kaapista". Kertokaa nyt kuitenkin, että mitä käytännön ongelmia, mahdollisia lakipykälistä johtuvia ongelmia moisesta voisi seurata? Esim. Kuinka kustantajan kanssa tätä peliä pelataan?

Itselläni oli yhdessä vaiheessa mielessä sellainen ajatus, että käyttäisin toista nimeäni sitten, joskus, kun, ehkä, jos.... saisin kirjoitettua jotain julkaisukelpoista. Sellaisesta ei luulisi olevan mitään laillistakaan ongelmaa. En ole vielä mitään isompaa saanut aikaiseksi, mutta muutamaan pieneen kilpailuun olen sitten kyllä kirjoittanut ihan omalla nimelläni. Mutta kyllähän Remeskin kirjoittaa "salanimellä".

Itse kirjoitan osan omalla nimelläni ja viihteellisempää salanimellä. En halua leimautua hömppäkirjailijaksi, siksi sovin kustantajan kanssa, etteivät ilmaise oikeaa nimeäni viihteellisten yhteydessä. Tämä kirjattiin kustannussopimukseen. Käsittääkseni käytäntö on aika yleinen. Menestystä kirjailijanurallesi!

Kiitos kaunis!

Eli siis kustannussopimukseen maininta, eikä Sariola-tyyliin...

Pitänee elellä toivossa, että sellaiseen vielä joskus saisi nimen kirjoittaa.
Muutama tekele on jo hahmolla ja vakaa aikomus voittaa seuraava kirjoituskilpailu! Enään pitää saada aikaa kirjoittamiselle hieman enemmän kuin se 2,5 minuuttia päivässä.

mun täytyy tunnustaa että olen aivan liian laiska ja liian mielikuvitukseton keksiäkseni salanimeä..joihinkin kirjoituskilpailuihin se on laitettava ja sitten se kirjekuori mukaan jossa on todelliset tiedot..salanimen keksiminen on melkein hankalampaa kun sen kilpatekstin tekeminen...siksi on pakko kirjoittaa omalla nimellä...
Ajatelkaa nyt jos vaikka laittaa elisapet teilor tai nefer nefer niin liukija uskoo että kirjoittaja luulee itsestää suuria..tai vaikka Kate Ellinen niin niitä kateellisia on käytetty tuhannesti samoin kuin Kyyn eleitä..
ja jos taas laittaa vaikka Salama niin lukija jo tuhahtaa ja sadattelee että mikä salama muka ,hidas hämäläinen, johan sen tekstin rytmistäkin huomaa..ja jos taas laittaa Keiju..niin varmaan ajatelevat että mikä keiju senkin sisällä asuu..sadankilon läskissä..niin että salanimi on aivan kauhea keksittävä

_________________
ullawelin

Oli ihan pakko kommentoida tänne, kun uhosin tuossa edellä voittavani kirjoituskilpailun. Voitosta en menisi vannomaan, mutta "juuri saamani tiedon mukaan" palkittujen joukkoon pääsin!

Ainakin henk koht. tasolla tuntuu isolta asialta. Pitänee harkita tuolta kaapista tuloa sitten?

Hauska kuulla, että jollakin menee hyvin. Ilmoittelepa tarkemmin, kun on virallista tietoa?

Onnea Mikel!
Nyt sitten on harkinnan aika nimen suhteen. Jotkut voivat kirjoittaa nimenomaan ammattinsa takia nimelään, toiset eivät millään juuri sen takia. Monimutkaista, vaikka jotakin sananvapaudestakin mutistaan. Eikä ketään voi leimata vain jonkin osaajaksi. Niin vain tapahtunee.
Mikä sitten on hömppää kenenkin mielestä?

Eiköhän ullaw ole sinällään hyvä, salaperäinen jatko kutkuttaa, mitähän sieltä tuleekaan,,,
Jos ei tyydytä, löytynee sinullekin sopiva! Pieni kilpailu palstalla?

Keiju on muuten hyvinkin yleinen nimi läheisessä naapurimaassamme.
Kuten Tiit, Peep ja moni muukin.

Se on jotenkin mystisempää ja mukavampaa kirjoittaa taiteilijanimellä, ymmärrän. Itselleni tulee kauhun tunne ajatellessani että oikea nimeni komeilisi joskus teoksessa jonka kuka tahansa voi lukea. Itsevarmuuden puute on usein syynä, mutta kuten Mika Waltari tai joku muu joskus sanoi, niin harvoin kukaan saa teostaan läpi julkaistavaksi asti että silloin ei kannata salanimillä leikitellä vaan ottaa rehdisti kunnia itselleen omiin nimiin.

Itselleni koen salanimen ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Julkisuus on pahinta myrkkyä mitä tiedän. Mutta makukysymyshän tuo.