sini1 kirjoitti:
Paraikaa opiskelen ammattia, opiskelen myös etänä jotain kivaa, ja kirjoitan romantiikkaa myyntiin. Se mistä aika löytyy on aina illuusio. Meillä jokaisella on vuorokaudessa 24 h. Riippuu paljon siitä kuinka nuo tunnit käyttää, saako aikaan sen mitä tahtoo vai pelkkää sittekun sotkua.
Itselläni on myös pari lasta ja omakotitalo, joka tuottaa harrastemuotoista toimintaa remontin tiimoilla.
Istun koneelle liki päivittäin, joskus siivoilen ja järjestelen kodin aamulla, jotta kun tulen opiskelemasta voin hyvällä omalla tunnolla istahtaa koneelle, jos tarinaa pukkaa, istun koneella ilta yhdeksään. Pää on hiukan pökkyrässä pitkän rupeaman jälkeen, mutta tieto siitä, miten paljon tahtoessaan ehtii auttaa jaksamaan.
Ainoat rajoitteet joita meillä kirjoittajilla on, ovat omassa päässämme. Kun pääsemme omista ahdasmielisistä rajoitteista, voimme luoda suuria, kaiken sen normaalin kiireisen arjen keskelläkin.
Kyse ei ole tunneista vaan tavasta elää ja olla olemassa.
Yhdyn näihin ajatuksiin, paitsi että voisi vielä lisätä, että kyse on omasta henkisestä tilasta.
Mutta mutta, kuinka tutulta elämäntilanteesi kuulostaakaan, Sini! Itsellänikin on kaksi lasta ja omakotitalo, rempat kesken, opiskelut kesken.. määräaikainen työ tähän vielä lisäksi, niin alkaa meikäläisen paukut olla käytetty. Mutta kirjoittamisen halu on vielä tallella..
