Rihmasto

Yhdyn näihin ajatuksiin, paitsi että voisi vielä lisätä, että kyse on omasta henkisestä tilasta.

Mutta mutta, kuinka tutulta elämäntilanteesi kuulostaakaan, Sini! Itsellänikin on kaksi lasta ja omakotitalo, rempat kesken, opiskelut kesken.. määräaikainen työ tähän vielä lisäksi, niin alkaa meikäläisen paukut olla käytetty. Mutta kirjoittamisen halu on vielä tallella..

_________________
Kaikki on jo kerrottu.

Se on kyllä totta. Olen itsekin niinä harvoina päivinä, kun olen onnistunut sekä lukemaan kokeisiin että kirjoittamaan romaania eteenpäin ja urheilemaan pystynyt vain ihmettelemään, miksi en noudata tätä järjestelyä päivittäin. Siinä olisi terveellisen elämäntavan ohje suoraan käsillä, ja vieläpä hauska sellainen. Tuollaisen päivän jälkeen tulee minulle automaattisesti hyvä, tyytyväinen mieli.

Nämä kyseiset energiapäivät ovat kuitenkin harvassa. Nyt kun ajattelen asiaa, hyvin suuri osa päivästä menee juuri siihen voivotteluun, että "hitsi, kun pitäisi tehdä sitä ja sitä" ja kuitenkin samalla lykkää asioita kauemmas tulevaisuuteen. Sini puhui hyvin, allekirjoitan sen mielelläni. Ainakin minun elämääni tuo kuvaa loistavasti, ja nyt kun sen myöntää näin julkisesti, syntyy päässäni vahva halu tehdä asialle jotain.
Loin joskus pari vuotta sitten itselleni kunnollisen aikataulun, jossa olin järjestänyt itselleni tekemistä vuorokauden jokaiselle tunnille: unelle, opiskelulle, ja sitten ihanalle vapaa-ajalle. Ja vaikka tuo suunnitelma saattaa kuulostaa epäinhimilliseltä juoksemiselta paikasta toiseen, niin se oli enemmän kuin leppoisa aikataulu. Sen avulla sain tylsien opiskeluitteni rinnalla nukuttua tarpeeksi ja touhuttua kaikkea muuta. Päinvastoin oli silloin, kun aikataulua ei ollut. Aika kului voivotteluun, enkä saanut mitään kelvollista luotua.

Et ole kuitenkaan ainoa, joka voivottelee, ettei muka ole aikaa. Itse olen myös sitä voivottelua harrastanut. Kysynyt muilta, mistä muka revin aikaa kirjoittamiseen. Silloin voi itseltään kysyä, haluaako oikeasti kirjoittaa tai onko se vain joku haavekuva. Silloin kun en kirjoita, pääni ei jätä rauhaan. Ajatukset ovat koko ajan kirjoittamisessa. Muista myös se, että kirjoittaminen ei ole vain sitä, että bedät tekstiä esille. Kirjoittamiseen kuuluu myös materiaalin etsiminen. Monesti menee paljon aikaa, kun lukee materiaalia.(Näin ainakin, jos kirjoittaa pitkää proosaa.) Itselläni on iso pino luettavaksi, kunhan saan opiskeluissani pari isoa tenttiä pois alta.
Aseta itsellesi aina kysymys, kun laikottaa, "haluanko oikeasti kirjoittaa?"
Muista 2 liuskaa päivässä on 125päivän päästä jo 250 liuskaa. Eli reilun neljän kuukauden päästä. Itse kirjoitan 2 liuskaa puolessa tunnissa.(joku nopeampi, vieläkin nopeammin).

nyt peljätkää ja vapiskaa...
Olin tänään ikäihmisten "olohuoneessa" kutsuttuna vetämään eläkeläisille kirjoittajapiiriä..
-jännittihän minua..
mutta sanotaan että homma hoituu jos sopivasti jännittää..
seuraavan kerran kun menen vetämään toisen tunnin ,niin samaan aikaan siellä on 95- vuotissynttärit samassa tilaisuudessa, eli puolet ajasta synttäriä puolet kirjoittamista... Ja ajatelkaa , vanhin 95 v !!!
ja siellähän tänään kynät pyöri väkkäränä paperilla ja tekstiä syntyi..
Vautsi, ja niillä on aikaa
ja tarinaa.. kenties ei niin hirveesti itseluottamusta...mutta jos saan ne tsempattua innostukseen ja täyteen itseluottamusta niin VAROKAA ; kirjaa syntyy ryminällä..

_________________
ullawelin

Kirjoitan aamulla/aamupäivällä ja iltaisin, riippuen aina siitä, olenko töissä vai vapaalla. Jos olen töissä, kirjoittamiseen on yleensä aikaa vain iltaisin ja viikonloppuisin, mutta silloin käytän kaiken vapaa-aikani hyödyksi ja kirjoitan. Etenkin nyt, kun tekeillä on neljä tarinaa yhtäaikaa + runot ja päiväkirja siihen lisäksi. Kirjoitan lähes päivittäin, mutta toisinaan pidän luovaa taukoa ja luen esim. kaiken, mitä olen siihen mennessä kirjoittanut ja sitten on taas hyvä jatkaa.

Kirjoitan käsin, koska rakastan käsin kirjoittamista. Rakastan vihkoja ja sivujen rapinaa, kun niille kirjoittaa. Lisäksi käsin saan mielestäni aikaan paljon syvällisempää tekstiä, kuin koneella. Myöhemmin tosin siirrän aina valmiin tekstin koneelle ja saatan muokata sitä hieman, jos on tarvetta.

_________________
All these empty faces,
they're just walking by,
i don't even care,
i can't even cry