Minusta se on niin makuasia. Jos joku todella kokee kyynisen tekstin viihteellisenä, kokekoot. Ei se minun maailmaani hetkauta. Toisaalta edustan muutenkin tätä Suomen vähemmistöä tekstilajini suhteen, joten ihmekös tuo... heh.
Vai, että trendi, hmm...
Olen itsekin lukenut tuon Claes Anderssonin kirjoittamisen oppaan vuosi tai pari sitten ja muistan hämärästi tuon inspiraation mainitseman kohdan adjektiiveista. Muistan ihmetelleeni sitä. En nyt tiedä korjata menikö se juuri niin, että todella kaikkia adjektiiveja tulisi välttää tilanteessa kuin tilanteessa - voi olla - mutta aikalailla näytti hänen ohjeensa menevän toisesta korvastani sisään ja toisesta ulos, sillä en ole juurikaan välittänyt noudattaa tuota ohjetta.
Kyynisyys sopii joissain tapauksissa, mutta väkinäinen ähertäminen kyynisen tekstin vuoksi vain sen takia, että "nokun ne muutkin tekee näin" on minusta naurettavaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että kirjoittamisella tuodaan esille omaa itseämme.
Ja siitä tunteellisuudesta. Noh, minä pidän siitä. Toisaalta olen tyttö ja herkän tekstin kirjoittaminen ei ole koitunut minulle ongelmaksi. En tiedä mitä nämä kaksilahkeiset tekstistäni sitten pitäisivät... tulisiko sen olla enemmän kyynistä, jotta jokainen ihmiskunnan jäsen huolisi tulostinpaperini silmiensä eteen?
En tiedä.
Tiedän vain sen, että mikäli yritän leikkiä jotain suurempaa ja naputella tekstiä Wordiin Claes Anderssonin opaskirja toisessa kädessä ja uusimpia trendejä bongaillen, en tule koskaan saamaan tekstiäni edes kaltaisteni tunteikkuudesta pitävien tyttöjen käsiin. Valitsen pienemmän pahan. Valitsen itseni.