Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 16 Joulu 2019, 06:54

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 38 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Syys 2008, 15:55 
Poissa

Liittynyt: 31 Joulu 2003, 07:04
Viestit: 5666
Paikkakunta: Kehäkolmosen ulkolaidalla
Satuinpa vilkaisemaan kirjahyllyyni ja olihan siellä Kyynikon kultainen kirja. Sitaatti- ja mietelmäkokoelma, jonka nimilista tuntuu olevan pitkälti yli 2500 vuoden ajalta. Että on sitä aina jonkun mitta täyteen tullut. Ja kirjan johdannossa mainittiin että "kaikkien nykyisten positiivisten ajatusten kirjojen, hyvä henkinen olo -kurssien ja nami-nami-filosofioiden keskellä on tarve osoittaa myös toinen puoli maailmasta...." joten väitettä että maailmassamme kirjoitetaan vain kyynisesti eivät kaikki tunnu hyväksyvän.

Mutta vastapainona siellä hyllyssäni on myös noita optimismin oppaita, jopa tänä vuonna ilmestyneitä, jotka olen todistetusti lukenut.

_________________
http://arvieno.blogspot.fi/


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Syys 2008, 20:17 
Poissa

Liittynyt: 16 Syys 2007, 19:56
Viestit: 34
Lainaa:
Jos väität että kyynisesti kirjoittavat eivät osaa terveesti olla erilaisia, menevät mielestäni näkemyksesi kyllä pahasti metsään. Erilaisuudella on monia ilmentymiä, nimikin sen jo sanoo, mutta miksi erilaisuutta pitäisi tuoda esiin toitottamalla nimenomaan erilaisuutta eikä itse sitä, joka tekee esimerkiksi kirjoituksesta erilaisen. Erilaisuus itseisarvona on turha.


En ole väittänyt ollenkaan näin. Kirjoitukseni huomiot eivät yritä olla minkäänlaisia "ähäkutti"-pistoja tiettyjä lauseitasi tai niistä tekemiäni päätelmiä kohtaan. Ne ovat ajatuksia, jotka kirjoituksesi herättivät. En pyytänyt ottamaan niitä henkilökohtaisesti.

Mutta jos mennään samalle linjalle, niin minä en ole myöskään pyrkinyt toitottamaan erilaisuutta itseisarvona. Vaikuttaa siltä, että tämä erilaisuuden toitottamis-ärsytys on nyt jonkinlainen sinua henkilökohtaisesti vaivaava juttu, joka ei sinänsä liity minuun mitenkään. Minä vain satun nostamaan asian mieleesi ja luulet nyt minun riehuvan kaupungilla erilaisuus-banderollien kanssa, vaikka tiedät hyvin etten itsekään arvosta sellaista asennetta.

Lainaa:
Ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Jokainen kuvittelee olevansa yksin maailmassa, erilainen ja ainutlaatuinen. Silti aina tuntuu löytyvän joku jolle on käynyt samoin, joka tuntee samoin, kokenut saman vielä rankemmin ja ajatellut ihan samaa asiaa. Se ei silti tee yksilön kokemuksista yhtään vähempiarvoisia, mutta se että huutaa suureen ääneen olevansa erilainen vailla parempaa tietoa, se ärsyttää. Jokainen ihminen katsoo maailmaa oman hyvin pienen neulansilmänsä läpi ja tekee suuret päätelmänsä yleensä siltä pohjalta tietäen olevansa oikeassa.


Ihmiset ovat hyvin samanlaisia, ja se on hyvin lohdullista. On upeaa, että aina löytyy se joku, joka on kokenut jonkin samanlaisen tunteen tai ajatellut saman ajatuksen. Mutta ihminen myös on hyvin yksin maailmassa (se selviää yleensä siinä eräässä lapsuuden ikävaiheessa jolloin lapsi tajuaa olevansa erillinen äidistään), sekin on fakta. Jokainen yhteys ja jaettu kokemus tai ajatus toisen ihmisen kanssa on oikeastaan uskomaton lahja. Oma päättelyni ei tavoita sitä ketjua, jonka mukaan jaetut asiat jollakin tavalla vähentäisivät ihmisen erilaisuutta verrattuna muihin. Sanot, ettei se millään tavalla vähennä kokemusten arvoa, mutta jos lähdetään siitä lähtökohdasta, että "kaikki ihmiset ovat samanlaisia ja kaikkien kokemukset ovat hyvin samanlaisia", niin jos jotakin, niin se on minusta toisen ihmisen kokemusten aliarviointia. Vai voitko väittää, että tiedät, miltä tuntuu elää vaikkapa Etiopiossa aids-orpona? Tai elää..minun päässäni? Me olemme ehkä syntyneet hyvin samanlaisiin lähtökohtiin, ehkä emme. Kehys on Suomi, mutta mikä kaupunki, mikä lähiö, mitkä pihapuut? Välinpitämättömät vanhemmat vai rakastavat, suuri kilpaileva sisaruskatras vai hemmoteltu ainoa lapsi? Koulukiusattu vai ei? Nämä vain murto-osana vaihtoehdoista.
Kehykset ja niiden sisällä olevat kehykset ovat hyvin samanlaisia ja tunnettuja, mutta kehykset varioivat keskenään ja niiden monimutkaisia yhdistelmiä on enemmän kuin kukaan osaa laskea - ja päälle vielä se, että jokainen ihminen luo noista kehyksistä aivan oman kuvansa vaikka haluamattaan, ihan vain siksi että on olemassa oma pää joka ajattelee asioita juuri sen oman neulansilmän läpi.

Lainaa:
inspiraatio kirjoitti:
Mitä hyvää saa aikaan se, että ajattelee jokaisen maapallolla olevan samanlainen kuin minä itse?

Tässä oikaistaan taas aika pahasti, mikäli tuollaisen kommentin olet lukenut tulleen minun lausumana. Mutta miten olisi vaikka parempi mahdollisuus siitä, että tällainen erään aikansa anarkistin kehotus toteutuisi maailmassa myös käytännössä:Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille
[/quote]

No niin, mihin tällä viittaat? Jos nimittäin tutustut Uuden testamentin saloihin hieman tarkemmin, niin Jeesus ei myöskään kehoittanut aliarvioimaan ihmisten välisiä (hienoisiakaan) eroja - etkä sinäkään varmaan haluaisi kenenkään tekevän niin itsellesi? Kyseinen käsky ei ole synonyymi lauseelle "ihmiset ovat vain ja ainoastaan samanlaisia". Käsky suojelee sillä mekanismilla, että vain suhteutettuna omaan itseensä ihminen voi ymmärtää edes jollakin tavalla, mitä hänen oma tekonsa voi tehdä jollekin toiselle. Se ei takaa sitä, että toinen kokee juuri samalla tavalla kuin itse, mutta se on lähtökohta rakkaudelliselle suhtautumiselle - sille, että edes yrittää ymmärtää. Ja sehän kristinuskossa on pääasia, noin niinkuin maailman ainoana armouskontona. Että saa yrittää ja epäonnistua.

Ai niin, päättelyketjuni ei auennut sinulle. Koetetaan uudelleen, ihan omalla logiikalla (en perusta hienoista termeistä).

Lähtökohdat:
Hlö x ajattelee erilaisuuden olevan valtavirran pyrkimys
Hlö x vastustaa erilaisuuden korostamista

Seuraukset:
--> Hlö x ei halua olla samanlainen kuin erilaisuuden korostajat
--> Hlö x haluaa olla erilainen
--> Hlö x toitottaa erilaisuuttaan
--> Hlö x tekee juuri sitä mitä vastustaa

En tiedä aukesiko tuo yhtään sen paremmin, toivottavasti selkeni.
Vastahyökkäys?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Syys 2008, 10:39 
Poissa

Liittynyt: 02 Huhti 2006, 16:37
Viestit: 345
Vastahyökkäys? :D Kohta viskotaan ultimaatumit, kerätään muut foorumilaiset liittoutumiemme osaksi ja aloitetaan propaganda muilla keskustelupalstoilla? Ei ole pelkoa, että internetin keskustelupalstalla nimimerkkien takaa tapahtuvaa kirjoittelua ainakaan minä ottaisin henkilökohtaisesti, vaikka pyydettäisiin. Toivottavasti ei kukaan muukaan. Tästä on taidettu kirjoittaa jo joskus aikaisemminkin...

inspiraatio kirjoitti:
Vai voitko väittää, että tiedät, miltä tuntuu elää vaikkapa Etiopiossa aids-orpona? Tai elää..minun päässäni?


Voinhan minä väittää. Ja väittää olevani vielä oikeassakin. Eri asia on tietysti kuinka lähelle totuutta tässä kuvitellussa totuudessani pääsen, mutta sitähän en voi koskaan saada selville. Tässä mennäänkin jo aika syville filosofisille vesille pohdittaessa totuutta, aistiharhoja ja oikeassa olemista.

Ja kun niistä aids-orvoistakin jokainen on yksilö niin en tietäisi yhteen tutustuttuani toisesta kuin ne kehykset.

Mutta eihän tässä siitä ole kyse etteikö jokainen ihminen olisi yksilö vaan siitä, onko se tarvetta tuoda erikseen julki, julistaa itsestäänselvyyksiä? Yleistänpä minäkin sanomalla, että KAIKKI tietävät toisen ihmisen olevan erilainen yksilö. Se on siis itsestäänselvyys. Eli kaikki mitä teemme, on erilaisuutemme tuotosta ja erilaisuutta itsessään. Ei ole olemassa sellaista kuin valtavirta, trendi ja massa. Ja toisaalta edustamme niitä jokainen.

Kyllä on elämä kuin Subwaylla käynti: sielläkin on kuulemma yli 2 miljoonaa eri makuyhdistelmää! Uskallan silti sanoa niistä jokaista täytetyksi patongiksi, söin sitten omani missä kaupungissa tai maassa tahansa.

inspiraatio kirjoitti:
No niin, mihin tällä viittaat? Jos nimittäin tutustut Uuden testamentin saloihin hieman tarkemmin, niin Jeesus ei myöskään kehoittanut aliarvioimaan ihmisten välisiä (hienoisiakaan) eroja - etkä sinäkään varmaan haluaisi kenenkään tekevän niin itsellesi? Kyseinen käsky ei ole synonyymi lauseelle "ihmiset ovat vain ja ainoastaan samanlaisia". Käsky suojelee sillä mekanismilla, että vain suhteutettuna omaan itseensä ihminen voi ymmärtää edes jollakin tavalla, mitä hänen oma tekonsa voi tehdä jollekin toiselle. Se ei takaa sitä, että toinen kokee juuri samalla tavalla kuin itse, mutta se on lähtökohta rakkaudelliselle suhtautumiselle - sille, että edes yrittää ymmärtää.


Uskontoon viittaamalla saa aina hyvää keskustelua aikaiseksi. Minä puutun nyt vuorostani yksittäisiin sanoihin, koska "vain", "ainoastaan" ja "juuri" ovat melko vahvoja tekijöitä kirjoituksessasi. Ihmiset ovat samanlaisia. Sitä Jeesus minun mielestäni käskyllään tarkoittaa. Raameiltaan ihmiset ovat samanlaisia (kuten kirjoititkin) tuntevia olentoja ja se pitää ottaa huomioon kaikessa tekemisessä. Toinen ihminen kokee tekosi pääpiirteittäin kuten sinäkin sen kokisit: positiivisen positiivisena, negatiivisen negatiivisena. Nuo lisäämäsi lauseen ehdottomaksi tekevät sanat vääristävät minun ajatukseni säännön soveltamisesta. Ei Jeesus tainnut tosiaan kehoittaa aliarvioimaan ihmisten eroja, mutta missäs kohdassa kirjaa hän erikseen kehotti niitä huomioimaan? Jonkin sanomatta jättäminen ei ole sama kuin toisen asian sanominen. Voi olla että niin tekikin, Raamattua en ulkoa muista. Edelleen olen sitä mieltä, että kultainen sääntö on ristiriidassa individualismin kanssa. Ja joo: terveellä tavalla pitää olla myös itsekeskeinen. Terveellä tavalla pitää olla terve ihminen yleensäkin.

Päättelyketjussasi on edelleen melkoisia aukkoja, jotka vaatisivat seuraavien asioiden huomioinnin:

1. Valtavirtaan kuuluu muutakin kuin erilaisuus.
2. Erilaisuuden korostaminen on eri asia kuin erilaisuus.
3. Erilaisuuden toitottaminen ei voi tapahtua käänteisesti myöntämällä kuuluvansa valtavirtaan (kts. kohta 1)

Muutenhan voisimme tällaisilla oikomisilla tehdä samanlaisen ajatuskulun vaikkapa mielipiteestäsi kyynisyyteen:

Lähtökohdat:
Hlö x vastustaa kyynisyyttä

Seuraukset:
--> Hlö x haluaisi ihmisten kirjoittavan epäkyynisesti
--> Hlö x kannattaa ihmisten kirjoittavan siten kuin luonnolliselta tuntuu
--> Hlö x tietää, että osasta ihmisistä tuntuu luonnolliselta kirjoittaa kyynisesti
--> Hlö x kannattaa kyynisyyttä

Minä en pidä sinua erilaisuuden suurena äänitorvena, enkä usko ettetkö sinäkin käsittäisi mitä minä tarkoitan, koska kirjoitithan ettet "itsekään arvosta sellaista asennetta." Kuten jo kirjoitinkin, hieman tylsää on keskustelu jossa yritetään löytää toisten keskusteluista vain ne kohdat joista olemme samaa mieltä.

_________________
"Ikuiseksi elon onneni luulen,
kunnes mun kummullani veisataan."
-Jarkko Martikainen


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Syys 2008, 14:27 
Poissa

Liittynyt: 16 Syys 2007, 19:56
Viestit: 34
Tämä alkaa olla varsin kiintoisaa väittelyä, sanon minä:) Kuten jo aiemmin totesin, molemmat ovat jota kuinkin samaa mieltä, mutta silti on jatkettava. Merkillinen psykologinen ilmiö. Sitä voisi tarkastella lähemminkin. Mutta kommentoinpa ensin hieman.

Lainaa:
Voinhan minä väittää. Ja väittää olevani vielä oikeassakin. Eri asia on tietysti kuinka lähelle totuutta tässä kuvitellussa totuudessani pääsen, mutta sitähän en voi koskaan saada selville. Tässä mennäänkin jo aika syville filosofisille vesille pohdittaessa totuutta, aistiharhoja ja oikeassa olemista.
Ja kun niistä aids-orvoistakin jokainen on yksilö niin en tietäisi yhteen tutustuttuani toisesta kuin ne kehykset.


Niin, olet oikeassa: voit väittää, muttet mitenkään voi tietää muuta kuin kehykset. Siitä olemme jälleen samaa mieltä.

Lainaa:
Mutta eihän tässä siitä ole kyse etteikö jokainen ihminen olisi yksilö vaan siitä, onko se tarvetta tuoda erikseen julki, julistaa itsestäänselvyyksiä? Yleistänpä minäkin sanomalla, että KAIKKI tietävät toisen ihmisen olevan erilainen yksilö. Se on siis itsestäänselvyys. Eli kaikki mitä teemme, on erilaisuutemme tuotosta ja erilaisuutta itsessään. Ei ole olemassa sellaista kuin valtavirta, trendi ja massa. Ja toisaalta edustamme niitä jokainen.


Tässä oli monta hienoa paradoksia, joista olen edelleen samaa mieltä. Ihminen on luonnostaan yksilö, erilainen kuin kukaan toinen (ihan sitä erikseen toitottamatta), ja tämän erilaisuuden ja perimmäisen yksinäisyyden lisäksi meitä yhdistävät myöt tietyt yleiset kehykset, jotka muodostavat meistä jonkinlaista yksilöistä koostuvaa "massaa". Massa on kuitenkin harhauttava käsite, sillä toinen toistaan erilaisempina yksilönä kukaan ihminen ei todellisuudessa kykene sulautumaan toisiin täydellisesti. Hän voi kuvitella sulautuvansa ja sulautua osittain, mutta loppujen lopuksi massa on vain jokin epämääräinen käsite suuren, kirjavan joukon yhteisistä piirteistä. Eli massa on vain erilaisten yksilöiden yhteistä kosketuspintaa, jota jokainen osittain edustaa, osittain ei.
Tästä varmaan olemme samaa mieltä?

Lainaa:
Kyllä on elämä kuin Subwaylla käynti: sielläkin on kuulemma yli 2 miljoonaa eri makuyhdistelmää! Uskallan silti sanoa niistä jokaista täytetyksi patongiksi, söin sitten omani missä kaupungissa tai maassa tahansa.


Aivan. Olen aivan samaa mieltä siitä, ettei ihmisen ihmisyyttä voi kieltää. Se nyt on aika perustavanlaatuinen yhdistävä tekijä.:)

Lainaa:
Ei Jeesus tainnut tosiaan kehoittaa aliarvioimaan ihmisten eroja, mutta missäs kohdassa kirjaa hän erikseen kehotti niitä huomioimaan? Jonkin sanomatta jättäminen ei ole sama kuin toisen asian sanominen. Voi olla että niin tekikin, Raamattua en ulkoa muista. Edelleen olen sitä mieltä, että kultainen sääntö on ristiriidassa individualismin kanssa.


Tehdään nyt ensin selväksi eräs hyvin tärkeä asia: en pidä individualismia kovinkaan positiivisena ilmiönä, enkä varsinkaan edusta sitä. Huh. On hyvä muistaa oma erillisyytensä eikä olettaa kaikkien toimivan itselle toimivalla tavalla - mutta rajansa kaikella. Rajansa on kuitenkin myös ihmisen samankaltaisuuden korostamisella.
Toki kultainen käsky jossakin määrin perustuu ihmisten samankaltaisuuteen, siihen, että se mikä on minun mielestäni hyvä minulle, on luultavasti hyvä myös toiselle.
Mutta samankaltaisuus ei ollut luultavasti käskyn pääidea. Itse näen, että idea oli se, että toiseen suhtauduttaisiin arvostaen, rakastaen ja suojellen samalla mitalla kuin omaa itseä rakastetaan ja suojellaan. Mutta rakkauden eräs ilmenemismuoto on juuri erilaisuuden hyväksyminen ja sen rikkauden näkeminen - ja sen aliarvioiminen on sekin oikeastaan eräänlaista individualismia (ajatuksella "koko maailma toimii niinkuin minä itse.")

Mutta pohjimmiltaan olemme tästäkin osittain samaa mieltä, luulen?

Uudesta päättelyketjustasi: se on totta. Minäkin kannatan kyynisyyttä omalla tavallani, mutta osana kokonaisuutta, silloin kuin se on luonnollista ja pakottamatonta, ei mielistelevää tai sensaatiohakuista. Eli päättelymekanismini kyllä toimii.

Ironista, että juuri minä satun pitämään Raamatussa paljon Saarnaajan kirjasta. Sinun kannattaisi lukea se, siinä vasta on kyynisyyttä ja ihmisen samankaltaisuudessa rypemistä. Ei mitään uutta auringon alla... Huoh. Se on jollakin tavalla lohdullista - juuri siksi, että se on niin pakottamatonta, luonnollista, pidättelemätöntä. Kaikessa kyynisyydessään Saarnaaja on uskomattoman avoin ja luonnollinen. Joitakin se ahdistaa, minuakin ehkä jollakin tavalla, mutta saman kaltaisena tunneihmisenä nautin moisesta melankoliassa rypemisestä omalla kieroutuneella tavallani.
Mutta eikö olekin hassua, että jollakin kummallisella tavalla Saarnaaja onnistuu olemaan yhtä aikaa kyyninen ja herkkä? Siihen minäkin haluan joskus pystyä.

Pahoittelen jos teksti on kovin sekavaa, ajan kanssa jäsentelisin kyllä vähän paremmin. Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe:) ja on kivaa kun on joku jonka kanssa kiistellä


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Loka 2008, 10:00 
Poissa

Liittynyt: 02 Huhti 2006, 16:37
Viestit: 345
No niin, taas hieman aikaa istua koneen ääressäkin. Mukava keskustelu kuihtui ajan puutteeseen.

inspiraatio kirjoitti:
Tässä oli monta hienoa paradoksia, joista olen edelleen samaa mieltä. Ihminen on luonnostaan yksilö, erilainen kuin kukaan toinen (ihan sitä erikseen toitottamatta), ja tämän erilaisuuden ja perimmäisen yksinäisyyden lisäksi meitä yhdistävät myöt tietyt yleiset kehykset, jotka muodostavat meistä jonkinlaista yksilöistä koostuvaa "massaa". Massa on kuitenkin harhauttava käsite, sillä toinen toistaan erilaisempina yksilönä kukaan ihminen ei todellisuudessa kykene sulautumaan toisiin täydellisesti. Hän voi kuvitella sulautuvansa ja sulautua osittain, mutta loppujen lopuksi massa on vain jokin epämääräinen käsite suuren, kirjavan joukon yhteisistä piirteistä. Eli massa on vain erilaisten yksilöiden yhteistä kosketuspintaa, jota jokainen osittain edustaa, osittain ei.
Tästä varmaan olemme samaa mieltä?


Kyllä, tästä olemme samaa mieltä. Mutta kyse ei ole vain siitä, että yksilö kuvittelisi sulautuvansa massaan. Sellainen ajattelu on poissa muodista ainakin minun mielikuvani mukaan. Päinvastoin pitää ajatella itsensä tuon massan yläpuolelle, ei niin että kuvittelisi kaikki muutkin yksilöiksi vaan korottamalla vain itsensä. Vaikka totuus on, että sitä samaa massaa me olemme kaikki. Jos siis kukaan. Josta päästäänkin luontevasti seuraavaan aiheeseen, eli muiden erilaisuuteen ja sen ymmärtämiseen:

inspiraatio kirjoitti:
Mutta samankaltaisuus ei ollut luultavasti käskyn pääidea. Itse näen, että idea oli se, että toiseen suhtauduttaisiin arvostaen, rakastaen ja suojellen samalla mitalla kuin omaa itseä rakastetaan ja suojellaan. Mutta rakkauden eräs ilmenemismuoto on juuri erilaisuuden hyväksyminen ja sen rikkauden näkeminen - ja sen aliarvioiminen on sekin oikeastaan eräänlaista individualismia (ajatuksella "koko maailma toimii niinkuin minä itse.")

Mutta pohjimmiltaan olemme tästäkin osittain samaa mieltä, luulen?


Hmm... Käsky (tai sääntö, miten missäkin) kattaa ison osan ihmisten kanssakäymisestä, kenties kaiken. Olemme siis samaa mieltä noista ajatuksistasi. Jotenkin minä olen aina mieltänyt, että käskyn perimmäisen idean ymmärtää vain, jos ymmärtää ihmisten samankaltaisuuden. Käsite minuudesta syntyy lapselle muistaakseni siinä kahden ikävuoden kieppeillä. Ymmärrystä muiden ihmisten yhdenvertaisuudesta Minän kanssa ei välttämättä muodostu koskaan. Ehkä tuo yhdenvertaisuus olisi parempi nimitys kuin samankaltaisuus, puhuttaessa tästä käskystä. Toisaalta yhdenvertaisuuden sisäistäminen vaatii myös ymmärtämään tuon samankaltaisuuden.

En ole ikuisuusprojektissani Raamatun lukemisessa päässyt vielä Saarnaajaan asti. En viitsi hyppiä kun tähänkin asti olen järjestyksessä mennyt, mutta odotan mielenkiinnolla. Psalmit menossa: kaunista tekstiä paikka paikoin huomaa hyvin maamme kaunokirjallisuuden pohjan lepäävän yllättävän pitkälti Raamatussa, toisaalta taas melkoista "Minä sitä, Minä tätä, en Minä mutta muut, tuhoa ne, anna Isä anna!" - tekstiä.

Nyt kun olemme Inspiraation kanssa päässeet jonkinlaiseen konsensukseen, uskaltaako vielä joku muukin ottaa osaa keskusteluun? :roll:

_________________
"Ikuiseksi elon onneni luulen,
kunnes mun kummullani veisataan."
-Jarkko Martikainen


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 01 Marras 2008, 13:42 
Poissa

Liittynyt: 13 Syys 2008, 13:59
Viestit: 3
Uskaltaa, kun on se etu että on hiljalleen seuraillut keskustelua ja miettinyt asiaa sen seitsemältä eri kannalta.

Ja on pitkälti samaa mieltä. Minuakin on vaivannut (ärsyttänyt!) nykyisen kulttuurin kyynisyys. Se ettei ole muotia olla ihanteellinen: nykyään täytyy olla realistinen ja ymmärtää, ettei hyviä ihmisiä ole olemassakaan. Ja vaikka olisikin, niitä ei kannata kuvata, koska ne eivät ole kiinnostavia.

Minusta kyynisyys on jonkinlainen realismin äärimuoto tai päätepiste. Romantiikan jälkeen realismi oli uutta ja raikasta, mutta kun mikään ei ole uutta ja raikasta kovin pitkään, piti mennä vielä pidemmälle: olla inhorealistinen ja liioitella vähän, postmoderni ja epäillä vähän sitäkin, lyödä kaikki leikiksi ja katsoa ei vain ulkopuolelta vaan yläpuolelta, alaviistoon. Pysytellä vähän erillään.

Tarkemmin ajatellen tämähän taitaa olla jo se seuraava trendi: nyt täytyy osallistua ja 'mennä mukaan', kirjoittaa omakohtaisista kokemuksista mutta kuitenkin vielä äärirealistisesti, mielellään inhorealistisesti (onko se sama asia?), ja korostaa yksilöllisyyttä pelkästään sillä perusteella, että tämä tapahtuu yksilölle.

Ja viihdekulttuuri matkii: syntyy Big Brother. Älkää syyttäkö mediaa (välikappaletta). Älkää syyttäkö massakulttuuria. Sehän vain matkii sitä, mitä 'oikeassa' kulttuurissa arvostetaan.

Muuten yksilöllisyydestä: sehän ei tänä maailmanaikana tarkoita sitä, mitä 'räätälöity' alunperin: että jokainen toive (mitta) otetaan huomioon, vaan sitä, että on tietty määrä ennalta määriteltyjä vaihtoehtoja, joista voi valita 'itselleen sopivan' (=lähinnä sopivan). Ei sillä ole mitään tekemistä yksilöllisyyden kanssa, päinvastoin: se on kategorisointia.

En kuitenkaan halua tyrmätä koko yksilöllisyyden ihailua. Siinäkin on paljon vastareagointia. Ei ole niin kauhean kauan siitä, kun monikin yksilöllisyyden muoto ja valtavirrasta poikkeaminen oli yksiselitteisen kiellettyä (tarkoitan tietysti lähinnä seksuaalivähemmistöjä - moni muu poikkeamisen muoto on kiellettyä nytkin, niin kuin vaikka se että on vanha tai ruma: raskasta provoa, mutta valitettavan totta, eikö?)

Äh. Aina on joku dogmi. Ei sitä ole pakko noudattaa. Kohta tulee kuitenkin jotakin muuta. Sen takia pitääkin kuunnella itseään ja kirjoittaa siitä, mistä haluaa kirjoittaa: jos oikein hyvä tuuri käy, se on juuri se seuraava trendi ja sitten myöhemmin sanotaan, että 'oli aikaansa edellä'. No, kun oli sitten määräämässä sen seuraavan ajan suuntaa.

Anderssonista ja adjektiiveista: luin Luovan mielen tässä männäviikolla ruokatuntien ratoksi ja ajattelen seuraavaa:

Onhan se juuri noin! Adjektiivit ovat vähän ulkokohtainen tapa kuvata sitä, mikä on sisällä. Ei se ollenkaan tarkoita, ettei pitäisi tai saisi kuvata tunteita, vaan sitä, että adjektiiviryöppy ei ole kauhean vaikuttava tyylikeino. Mieluummin metafora, tai rinnastus: vertaa yhtä asiaa johonkin aivan muuhun, johonkin mikä ei (näennäisesti) liity mitenkään mihinkään, mutta tuo mieleen samoja tunteita, ja vaikutus on valtavan paljon voimakkaampi ja parhaimmillaan pysäyttävä. Adjektiivi on oikeastaan aika laimea yleistys, pelkkä nimi tunteelle. Voi niitäkin kyllä käyttää.

Parhaat neuvot kun olen saanut eräältä kuvaamataidon opettajaltani: kaikki on sallittua jos se toimii, ja eniten pitää vaatia siltä, jonka tietää pystyvän parempaan.

_________________
What's it all about, Jerry?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Marras 2008, 08:31 
Poissa

Liittynyt: 16 Syys 2007, 19:56
Viestit: 34
Silvien, kiitos pitkään uinuneen keskustelun henkiin herättämisestä. Toit esiin tosi mielenkiintoisia näkökulmia.

En nyt ehdi eritellä ajatuksiani kovin tarkasti, klo 8 aamulla on liian aikainen hetki oman mielen täydelliseen ravisteluun. Mutta kerron nyt sitten kuitenkin sellaisia ajatuksia mitä päällimmäisenä tuli mieleen.

Ensinnäkin olen miettinyt, että täytyykö ihmisen ja samalla koko "ihmiskunnan" (huu, miten kamala käsite) tosiaan poukkoilla aina vain ääripäästä toiseen? Niin "mikro- kuin makrotasolla" (lisää hirvittäviä käsitteitä) asianlaita tuntuu nyt vain olevan niin, ettei mitään voi oppia ennen kuin päätä lyödään seinään ja sitten vielä siihen vastakkaiseen seinään ensin jonkin yhden ihmisen ja sitten kokonaisten kulttuurien voimin. Ja sitten kun jotain opitaan, pongahdetaan taas johonkin uuteen äärimmäisyyteen. Siinä sitä sitten ollaan ja kimpoillaan joka iskun jälkeen "kehittyneempinä" ja jälkiviisaus kukoistaa.

Onko se sitten vain osa sitä kuuluisaa "ihmisluontoa"? On se.

Ja sitten vielä pikainen ajatus joka sivuaa vähän sitä Anderssonin kirjaa (niin muuten, hyvä kun joku meistä on sen ihan oikeasti lukenutkin): olen tässä miettinyt, että ehkä sitä tosiaan pitäisi tehdä myös ero sen välillä, mikä on kyynistä ja mikä yksinkertaisesti epärönsyilevää ja korutonta. Siinähän on nimittäin vissi ero. Ja miettiä, että missä se tekstin ns. kyynisyys oikeastaan on: aiheessa vai kirjoitustyylissä, vai ehkä molemmissa? Toisinaan kyynisen omainen kirjoitustyyli voi olla erittäin tehokas ja tunteisiin vetoava keino erityisesti yhdistettynä johonkin hyvin epäkyyniseen aiheeseen.

No niin, pahoittelen etten ehdi kommentoimaan tarkemmin, mutta palaan:)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: luin vanhoja tekstejä
ViestiLähetetty: 14 Maalis 2009, 08:26 
Poissa

Liittynyt: 23 Loka 2004, 22:41
Viestit: 1185
Luin vanhoja tekstejä ja kiitän Markkua kauniista
rakastelun kuvauksesta, jossa kyynisyyttä ei ollut

_________________
ullawelin


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 38 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com