Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 19 Loka 2019, 09:44

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 22 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Opaskirjat kirjoittamisesta
ViestiLähetetty: 21 Helmi 2009, 20:47 
Poissa

Liittynyt: 08 Syys 2008, 15:11
Viestit: 3
Kirjoittamisesta itsestään on kirjoitettu paljon kirjoja, tunnettuja ovat olleet muun muassa Stephen Kingin "Kirjoittamisesta" ja Mika Waltarin "Aiotko kirjailijaksi".

Itse olen lukemassa Julia Cameronin "Tie luovuuteen" -opasta. On jo kauan ollut turhautunut olo tuossa kirjoittamisessa, ja nyt tuota lukiessani hämmästyin, miten tarkasti Cameron osasi selittää viimeaikoina ilmenneitä ongelmiani. Kirjassa muunmuassa kerrotaan, mitenkä yleinen harhaluulo on sellainen, että pitäisi olla tietyssä vireessä, että voisi kirjoittaa. Tällaisia vireyksiä määkin oon katkerana oottanu, kun silloin tällöin harvoin öisin herää innostus jatkaa tarinaani. Muulloin pelkään, että sieltä tulee sille paperille kuitenkin vaan jotain tavanomaista p*skaa, kun ei ole inspiraatiota. Sen sijaan samalla esim. Terry Pratchett kirjoittaa hyvän kirjan puolessa vuodessa ilman tunnontuskia, puhumattakaan muista kokopäiväkirjailijoista, joita olen kadehtinut (itseasiassa Cameron iski minuun piikin kuvaamalla tarkasti mun tilanteessani olevia ihmisiä ottamalla esiin tuon kateellisuus- ja 'kyllä-mäkin-osaisin-jos-viitsisin-kirjoittaa" -asian). Nyt mä sitten päätin aloittaa tuon kirjassa esitetyn kahdentoistaviikon luovuusohjelman, ja positiivisin mielin odotellaan tuloksia.

Oottekos muut lukeneet mitään hyviä kirjoitusoppaita? Itse olin vähän kääntänyt selkääni näille asioille; kai se vaan riittää, jos kirjoittaa. Nyt mitä oon saanu noista kirjoista vinkkiä, niin asennekin on muuttunut. Sen sijaan että kirjailijan pitäisi välttää muiden kirjojen lukemista vahinkoplagiointien ja vaikutteiden pelossa, tulisi niitä lukeakin mahdollisimman paljon, sillä siinä kehittyy. Tämä sopii mulle varsin hyvin, kun tykkään tosta lukemisestakin senpuoleen, mutta esimerkiksi Terry Pratchettin vitsien samankaltaisuus omieni kanssa säikäytti, ja jätin hänen kirjojensa innostuneen ahmimisen siihen, etteivät ne huonontaisi mahdollista tulevaa uraani... Mmm, muistuikin mieleeni, tuolla maailmalla on vielä monia Rincewindin seikkailuja, jotka vain odottavat lukemista...


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: kakenlaisia luettu
ViestiLähetetty: 22 Helmi 2009, 11:28 
Poissa

Liittynyt: 11 Marras 2005, 18:15
Viestit: 36
Oppaitahan on vino pino. Ei niitä lukemalla viisastu. Ehkä kuitenkin yksi hyvä ohje on kaikilla sama:" Kirjoittamaan oppii lukemalla ja kirjoittamalla." Anna itsellesi lupa kirjoittaa paskaa, niin saat vireen kirjoittamiseen. Kirjoita ensin noin. 10-15 min. pelkkää sontaa ja sitten siirry varsinaiseen kirjoitustyöhösi. Ei kannata virettä odottaa. Se kyllä tulee, kun alat kirjoittamaan. Kingiä lainaten " jos ei ole aikaa lukea, ei ole aikaa kirjoittaa."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Helmi 2009, 13:12 
Poissa

Liittynyt: 05 Tammi 2009, 09:53
Viestit: 65
Itselleni Cameronin kirja oli käänteentekevä tuttavuus. Omaksuin sieltä sekä aamusivut, että taiteilijatreffit. Aloin toteuttaa näitä omassa elämässäni ja vaikka tämä nyt kuulostaa vähän amerikkalaistyyppiseltä menestysteologialta, niin vapauduin riippuvuuksistani ja löysin kirjoittamisen ilon. Mutta siinä mielessä homma jäi puolitiehen, ettei minusta tullut menestyvää käsikirjoittajaa tms ammattilaista, kuten ilmeisesti monesta muusta Cameronin kurssin käyneestä, ainakin hänen oman ilmoituksensa mukaan. Mutta ei se haittaa, minulle oli suurenmoinen yllätys tajuta, että kirjoittamisprosessi voi näin suoraan hoitaa minua itseäni. Helposti tässä tietysti alkaisi haaveilla, että hei ehkä minusta vielä tuleekin oikea kirjoittaja, mutta yritän hillitä tuollaisia ajatuksia, koska omalla kohdalla ne ovat itsestään perkeleestä.

Myös Ahdin ja Toivosen Runouden kuntokoulu on mielestäni tutustumisen arvoinen teos. Hassua kyllä, olen tehnyt kirjaan paljon alleviivauksia, mutta ainoastaan Toivosen kirjoittamiin osuuksiin. Ahdin järjenjuoksua en tajua, vaikka hän taitaakin olla näistä kahdesta kuuluisampi ja kenties arvostetumpi.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Helmi 2009, 13:15 
Poissa

Liittynyt: 02 Helmi 2008, 23:09
Viestit: 714
En ole yhtäkään kirjoitusopasta lukenut, mutta tuo Cameronin opas alkoi nyt kiinnostaa, kun sitä hehkutatte.. pystyisittekö lyhyesti tähän joitain sen pääkohtia ilmaisemaan...? :)

_________________
Kaikki on jo kerrottu.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Helmi 2009, 15:48 
Poissa

Liittynyt: 05 Tammi 2009, 09:53
Viestit: 65
Cameronissa minusta olennaista on, että se on kurssi. Siis nimenomaan tuo Tie luovuuteen. Sillehän on vaikka minkä nimisiä jatko-osia, niihin en ole perehtynyt. Eli Cameron ohjaa kädestä pitäen 12 viikon jakson läpi, selittää omaa kirjoittamisfilosofiaansa, joka on ehkä sellaista new age henkistä hengellisyyttä, ja se voi monellakin tökkiä vastaan eri syistä. Ja selitystensä ohessa hän teettää harjoituksia. Nuo mainitsemani aamusivut ja taiteilijatreffit ovat kaksi päämenetelmää, joita käytetään koko ajan, ja niiden lisäksi tulee sitten muita harjoituksia. Päämääränä on kai tunnistaa omia lukkiutumiaan, luovuuden esteitä ja oppia kirjoittamaan niiden läpi, puhkaisemaan omat estonsa. Cameron on saanut vaikutteita mm. Jungilta, hän uskoo että maailmankaikkeudessa vaikuttaa luova voima, johon ihminen voi olla yhteydessä, ammentaa luovuutta ja tavallaan liittyä luojan töihin luomalla omaa taidettaan. Hän muistaakseni sanoo, että jos Jumalasta puhuminen tökkii, lukija voi mielessään sijoittaa sanan paikalle jonkin muun vähän maallisemman ilmauksen. Minun mielestäni Cameronissa on pointtia, vaikkei jumalajuttuja nielisikään. Minullehan ne tietysti mallaavat kuin nenä naamaan.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Helmi 2009, 14:56 
Poissa

Liittynyt: 02 Helmi 2008, 23:09
Viestit: 714
Kiitos Lokka! Kuulostaa hyvältä. Jungin mainitseminen sai mut vain entistä kiinnostuneemmaksi. Luovuuden voima, niinpä.

_________________
Kaikki on jo kerrottu.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Helmi 2009, 16:49 
Poissa

Liittynyt: 07 Maalis 2006, 09:11
Viestit: 178
Paikkakunta: Nurmo
Ihan mielenkiintoinen aihe. Kun yhteen vetämistäni kirjoittajaryhmistä liittyi syksyllä uusi jäsen, hän kysyi, pitäisikö olla luettuna kirjoittajaoppaita ennen aloittamista. Sanoin, ettei missään tapauksessa tarvitse.

Mitä enemmän näiden puuhien kanssa olen ollut tekemisissä, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että yleensä sitä parempi, mitä myöhäisemmäksi oppaisiin tutustuminen jää. Ei sillä, etteikö oppaissa olisi hyödyllistä tietoa, ei suinkaan, mutta liiallisen kumartelun vaara joka neuvon suuntaan on ilmeinen. Lisäksi tietyille tyypeille helposti käy niin, että kun lukee yhden oppaan, siitä löytyy viitteitä noin kymmeneen muuhun oppaaseen - ja niistä taas viitteitä uusiin oppaisiin. Ja jos kaikki tarpeellisen aikoo lukea ennen kuin antaa itselleen vapauden ryhtyä kirjoittamaan, niin voipi olla kulunut vuosikausia. Laskeskelin syksyllä kirjoittajaoppaiden tai niihin rinnastuvien julkaisujen määrää, ja pelkästään suomenkielisiä kertyi tiedostooni pitkälti toistasataa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Helmi 2009, 18:35 
Poissa

Liittynyt: 01 Heinä 2004, 10:29
Viestit: 1351
Paikkakunta: Kiettare
Jussi Matilainen, hei!

Niiden, jotka haluavat tutustua täällä Rihmastossa ajatuksiisi, kannattaa selata vuoden takaista ketjua. Olit maaliskuussa kirjailijavieraana, ja olit hyvä.

Tähän viimeiseen viestiisi:

Viime viikolla joku sanoi minulle, että kyllähän kelpaa sun taustallasi kirjoitella. Tarkoitti loppututkintoani ja vuosikymmenten ammattiani.
Jäin miettimään.

Minulta on mennyt vuosia yrittäessäni deletoida vanhoja ja liian tarkkoja kirjoittamiseen liittyviä tietoja päästäni. Pelkästään "välimerkkivirheiden" tekeminen on ollut minulle iso kynnys.

Olen kanssasi samaa mieltä, että jostain muusta kirjoittaminen on aloitettava kuin oppaiden lukemisesta. Tai aloitetaanhan kirjoittaminen jo paljon aikaisemmin kuin itse aina tajuaakaan.

Ei yleissivistyksen lisääminen olisi mitään? Tai kaikenlaisen kirjallisuuden lukeminen? Siis kaikenlaisen! Ja tietenkin eläminen: kokemusten ja elämysten hankkiminen, kuunteleminen, puhuminen, tarkkailu, vaikutteiden imeminen, analysointi, väittely ...

Sekin hyvä puoli edellisissä, että tulee halvaksi ja voi harjoittaa missä ja milloin vain. Elämäksihän sitä kutsutaan.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 28 Helmi 2009, 10:07 
Poissa

Liittynyt: 07 Maalis 2006, 09:11
Viestit: 178
Paikkakunta: Nurmo
Liisa K kirjoitti:
Jussi Matilainen, hei!

Niiden, jotka haluavat tutustua täällä Rihmastossa ajatuksiisi, kannattaa selata vuoden takaista ketjua. Olit maaliskuussa kirjailijavieraana, ja olit hyvä.

Tähän viimeiseen viestiisi:

Viime viikolla joku sanoi minulle, että kyllähän kelpaa sun taustallasi kirjoitella. Tarkoitti loppututkintoani ja vuosikymmenten ammattiani.
Jäin miettimään.

Minulta on mennyt vuosia yrittäessäni deletoida vanhoja ja liian tarkkoja kirjoittamiseen liittyviä tietoja päästäni. Pelkästään "välimerkkivirheiden" tekeminen on ollut minulle iso kynnys.

Olen kanssasi samaa mieltä, että jostain muusta kirjoittaminen on aloitettava kuin oppaiden lukemisesta. Tai aloitetaanhan kirjoittaminen jo paljon aikaisemmin kuin itse aina tajuaakaan.

Ei yleissivistyksen lisääminen olisi mitään? Tai kaikenlaisen kirjallisuuden lukeminen? Siis kaikenlaisen! Ja tietenkin eläminen: kokemusten ja elämysten hankkiminen, kuunteleminen, puhuminen, tarkkailu, vaikutteiden imeminen, analysointi, väittely ...

Sekin hyvä puoli edellisissä, että tulee halvaksi ja voi harjoittaa missä ja milloin vain. Elämäksihän sitä kutsutaan.


Kiitos lämpimistä sanoistasi, Liisa.

Muistamatta tai tietämättä tarkkaan koulutustaustojasi tunnistan kyllä juuri nämä odotukset, joista tiedän myös esimerkiksi joidenkin kirjallisuuden opiskelijoiden kärsineen. Eikä sekään, vaikka kirjoittaisi työkseen asiatekstiä takaa vielä ruusuista tulevaisuutta kaunokirjallisuuden saralla. Itsekin tiedän tämän tien vaativuudesta jotakin omakohtaista, kun loikkasin paikallislehden monivuotisesta kesätoimittajasta kaunokirjalliselle puolelle. Vähän niin kuin muinaisen vitsin kolmiloikkaaminen ojan yli, kun pituushyppysuorituksena se katsottiin liian vaativaksi.:)

Kaunokirjallisuus on siitä konstikas laji, että siinä oikeakielisyydellä ei pötkitä vielä pitkälle - toisin kuin vaikkapa perinteisessä yo-aineessa. Ja kumminkin nykyajassa käsikirjoitus täytyisi loppuviimeksi saada lähtemään kustantamoon myös kieleltään hyvin hiottuna eikä odottaa, että nykykiireissään ja tarjonnan paljoudessa kustannustoimittajat tarttuisivat hyviin ideoihin.

Mutta pääpointtiin: tarjosit hyviä vinkkejä kohti kirjailiutumista. Silti en tietenkään käännä selkääni kirjoittamisen ohjaamiselle. Kyllä kirjoitusoppaisiinkin sisältyviä oppeja tarvitaan, mutta minusta on eduksi, jos ohjaaja (tai kanssakirjoittajat tai hovikriitikot yms.) pystyy annostelemaan niitä sopivasti. Sopiva annostelu siis oma pääpointtini.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 28 Helmi 2009, 11:23 
Poissa

Liittynyt: 01 Heinä 2004, 10:29
Viestit: 1351
Paikkakunta: Kiettare
Joo, koko ajan täytyy vartioida myös sitä, ettei opaskirja tai opastaja muodostu liialliseksi auktoriteetiksi.
Aikoinaan opetin muutaman vuoden kuvaamataitoa(kin). Pakko lopettaa, kun huomasin, että porukan tuotokset rupesivat olemaan (hyviä kyllä :wink: ) liian samasta tuutista .

Tuota kaikki kirjoittajat eivät tiedäkään, että nykyisin odotetaan kustantajille lähetettävien tekstien olevan jokseenkin viimeisteltyjä. Tarjontaa on paljon ja kirjoittajilla on yleensä hyvät tekniikkavälineet käytössään.
Mutta kun ei yksin se nätti ylöspano...

"Sopiva annostelu" on käytännössä monelle vaikeaa. Kirjoittajista osa uskoo kanssakirjoittajaan liikaa, osa liian vähän. :shock:
Aina pitää muistaa tämä tuttu klisee: Yksi opaskirja on yksi opaskirja. Yksi hoviarvioija on yksi arvioija. Siis samalla kertaa paljon ja vähän.

Mutta ilman tukikeppejä - oppaita ja opastajia - ei kunnon tekstiä synny.
Se yksi poikkeustapaus muistuu kyllä aina mieleen, jos kirjoittaja ei laiskuuttaan tai ylimielisyyttään viitsi arvioittaa "omaa ääntään".


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 01 Maalis 2009, 06:48 
Poissa

Liittynyt: 05 Joulu 2007, 21:42
Viestit: 354
Minun oli mielessä sanoa jotakin, mutta on kai parempi että en ala särkeä keneenkään illuusioita.
Sanon kuitenkin tämän: Parhaatkaan oppaat, millään kielellä, eivät muuta sitä ikävää tosiasiaa, että ennen niin vaikuttavana pidetty kirjoiteotetun sanan ajat alkavat olla ohitse. Mainoksia pitempiä juttuja ei juuri kukaan enää tahdo lukea, jos ei heti ensi sivulla aleta vierittämään hirmutöitä ja actionia.
Kaikkialla pikku ryhmillä ja suurella joukolla ihmisiä, Intiasta Amerikkaan on lisääntynyt kirjoitusharrastus jonaka päämääränä on saada julkaistu itse kirjoitettu kirja. Tuon unelman toteutuminen on helpottunut nykyisen kehittyneen tekstinkäsittely tekniikan myötä vähän samalla lailla kun karaoken laitteet tekivät kaikista vähänkin laulavista tähden siinä tilassa missä noita laitteita käytätettiin ja käytetään.
On paljon syntyneitä yhtiötä, jotka esiintyvät kirjojen kustantajana, mutta jotka itse asiassa ovat keksineet vain sen, että parhaat asiakaan kirjojen ostoon ovat nuo kirjoittajat itse. Tästä kaikesta on syntynyt valtava kansainvälinen myyntibussines ja boomi, joka on verrattavissa vain karaoke laulajiin.
Joku on saattanut panna merkille, että jo ihmisienvälisessä suullisessakin kommunikaatiossa on tapahtunut muutos, joka näkyy siinä ettei kukaan oikein enää jaksa loppuun asti kuunnella jonkun kertomaan juttua, joka kuitenkin on kertojalle tärkeä. Ihmiset ovat jostakin syystä tulleet niin pirstomienlisiksi, etteivät jaksa seurata mitään, mikä vie hetken heidän aikaansa. Ja tähän tautiin eivät auta mitkään opaskirjat.

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: oikeassa olet
ViestiLähetetty: 01 Maalis 2009, 08:37 
Poissa

Liittynyt: 23 Loka 2004, 22:41
Viestit: 1185
Oikeassa olet Latimeri.Siksi sykolokit ,jopa keittiö- sellaiset, korostavat kuuntelemisen tärkeyttä ja ne jotka malttavat kuunnella saavat heti ympärilleen autuaita kertojia..
jos lapsi pienestä pitäen elää 20 lapsen ryhmässä, niin päivän mittaan häntä henk.koht. ehtii kuuntelemaan joku aikuinen muutaman minuutin...Eli kauhea vaje siitä että mun asiani olis tärkeä jollekin ja mua kuunnellaan syntyy pienelle ihmiselle..
ja siirtyy sen päässä aikuisuuteen hamaan hautaan..
sillä kaiken minkä koemme n. 0-2 vuotiaaseen säilytämme takaraivosamme ja se näkyy asenteisamme ,eikä sitä pysty mikään mahti murtamaan ,sanoo maailmankuulu psykologi Huxley "Uusi uljas maailma"- kirjassaan.

_________________
ullawelin


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 01 Maalis 2009, 10:50 
Poissa

Liittynyt: 02 Helmi 2008, 23:09
Viestit: 714
Latimerin maailmankuva vaikuttaa hiukan pessimistiseltä.

Minä yritän aina muistaa, että maailma on me, me olemme maailma. Ei ole mitään kamalaa ylempää tahoa, jota syyttää epäoikeudenmukaisuudesta.. ja ihminen on ollut jo tuhansia vuosia samanlainen, en jaksa oikein ottaa tosissaan mitään lausetta, joka sisältää sanan "nykymaailma" tai "nykyihminen" tai "nyky-yhteiskunta".

Mutta se on vain minun mielipiteeni.

Kyllä ihmiset rakastavat lukemista edelleen. Rakkautta tarinoita kohtaan ei pysty ihmisestä poistamaan. Tottahan television katsominen voi korvata lukemisen, se käyttää hyväkseen samaa intohimoa. Mutta onko se sitten niin paljon huonompaa? Tästä nyt voi väitellä loputtomiin..

En näkisi pahana sitä, jos yhä useammat haaveilevat kirjailijan urasta - sehän vaan kertoo halusta tulla kuulluksi. Ihmiset ymmärtävät kyllä oman ainutlaatuisuutensa.

Se, että toisia ei jakseta kuunnella, on inhimillistä. On aikoja, jolloin sitä ihmisen itsekkyyttä peitellään enemmän (tätä kutsutaan kohteliaisuudesta) ja aikoja, jolloin itsensä korostaminen koetaan jopa hyvyydeksi. Voipi olla, että ihmiset ovat rehellisempiä juuri tällä hetkellä, mutta ei se ole mikään nykyajan ilmiö.

_________________
Kaikki on jo kerrottu.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 01 Maalis 2009, 11:55 
Poissa

Liittynyt: 01 Heinä 2004, 10:29
Viestit: 1351
Paikkakunta: Kiettare
latimeri, olen pohtinut useissa elämäni käänteissä, onko minun tehtäväni pudottaa toinen pilvilinnoistaan. Ratkaisuni on vaihdellut. Ilman illuusioita on monelle hankalaa elää. Joskus taas illuusiosta tulee niin kaiken kattava ja jopa muuta elämää haittaava, että joutuu taas uudelleen miettimään oma osuuttaan "totuudentorvena."

Eri tutkimusten mukaan kyllä lukemisharrastus on säilynyt, jopa lisääntynyt. Kuuntelin äsken kahden TV-ohjelman väliin tungettua missimittaritietoiskua. Pian taas järjestettäviin kisoihin osallistuvat nuoret naiset mainitsivat harrastuksensa. Yksikään noin kymmenestä ei maininnut lukemista lempitekemisekseen. Sen sijaan liikunta oli jokaisen listalla.

Voiko edellisestä esimerkistä päätellä mitään? Tai edes jotakin?

Jo vuosikymmeniä on ennustettu paperisen kirjan väistyvän sähköisen tieltä. Meidänkin kirjllinen yhdistyksemme on parasta aikaa kokoamassa nettikirjaa. Mutta sen rinnalla on tarkoitus julkaista sama perinteisessä muodossa.

Amerikkalainen "lukulaitekirja" ei millään ole rantautunut meille. Paperisen kirjaversion edut ovat eittämättömät.

Ja vielä tuli mieleeni, että kirjan rakastajien enemmistö on keski-ikäisiä tai vanhempia (naisia). Mihin suuntaan mahdetaan mennä 20 vuodessa?
Vai alkaako kaikki taas alusta, kun maailma muuttuu ehkä jonkin nyt arvaamattoman asian takia: internet räjähtää käsiin, maailma räjähtää, maailmantalous osoittautuu kuplaksi ...

Latimeri herätteli myös huomaamaan tosiasiaa, että kirjan ilmoille saattaminen on nykyisin monen haaveissa ja melkein kaikille mahdollista. Kävin kuuntelemassa hiljakkoin aiheesta erinomaisen esitelmän. Teemana oli jotain tällaista, että hieno homma, loistavaa ja kuinkas sitten kävikään.

Sekä latimeri että ullaw mainitsevat kuuntelemisesta.
Ihan viime aikoina olen huomannut itsestäni sellaisen seikan, että monissa tapaamisissa sallin itselleni korvieni sulkemisen. Minä vain hymyilen ja tsemppaan puhujaa, puheen annan valua äänimaisemana korvieni ohi ja ajattelen muita asioita, esim. punoskelen juonia.

Ihmisten halu saada kuulija on lisääntynyt sitä mukaa kuin käytettävissä on kännykkä, toritapahtumat ja hyvät liikkumiskeinot.
Rupeapa kuuntelijaksi, loppua ei puhujien jonossa näy - kertoi yksi sukulaiseni, joka nyt on täysin uupunut pälätykseen.

Ullaw puuttui sitten yhteen erityiskysymykseen tässä kuuntelu - häsläys -linjassa.
Miten kummassa entisajan agraariyhteiskunnassa, jossa kakaroita oli paljon, kukaan kuunteli näitä saappaan mittaisia? Voisi suhteuttaa vaikka ajankohtaiseen päiväkotikeskusteluun.

Jaahas, Dragonkin ehti mukaan. Aika pitkälle olen kanssasi samaa mieltä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 01 Maalis 2009, 14:34 
Poissa

Liittynyt: 05 Joulu 2007, 21:42
Viestit: 354
Mihin minä silmäni panen jotta välttyisin lukemasta? Näin voi joka ikinen meistä sanoa, Kaikkialla tulee vastaan kirjoitettuja sanoja, seinillä ja sanomalehdille, -ilmoituksia ja muuta. Näin ollen, jos sitä johonkin tutkimukseen kysytään, jokaisen meistä voi sanoa lukevansa paljon.
Mutta jos ihmiset todella lukevat kirjoja -harry portterien lisäksi - niin missä on se kaikki tieto ja tarina, ja sisältö jonka on pakko jäädä mieleen, sillä jossakin vaiheessa - keskusteluissa ja kirjoituksissa - se tulee väistämättä näkyviin, hyvät kirjat muokkaavat ihmisen maailmankuvaa ja hänen ilmaisuaan, ja enne kaikkea, hänen näkemisen tapaansa.

Minusta kaikki se mitä yleisesti ymmärretään, on sitä yleistä ja hyödyllistä moneen eri tarkoitukseen, Tämän laatuisitta asioitta, kuten yleinen ymmärrys, kohtaan on vaikea käydä kamppailemaan minkään aikakautensa vangiksi jääneen kulkijan, jolle jätetään aina on se viimeinen halko millä arvostelijaa sivalletaan selkään.
Niin, niin. Minä sain vihaiset moitteet eräältä amerikkalaiselta kirjallisuus ja kirja foorumilta sanomalla, että E. Hemingway oli hyvä, eriomainen reportteri, Vaikka hän oli laistava kirjoittaja ja hänellä on täytynyt olla äärimäinen muisti muistaa kaikki nuo dialogit juuri sellaisena kuin ne ovat todellisuudessa esiintynee, jopa nuo tyhjät puheet - Ja vaikka hän oli miten hyvä hyvänsä, hänen kirjoistaan, totta puhuen uupui idea. Sitä on sinne yritetty kriitikkojen ja muiden oppineiden toimesta sijoittaa, mutta tosiasiaksi jää, että ne ovat vain hyviä raportteja elämän eri vaiheista.

Yleisiä mielipidekysellyllä mitattuja julistuksia on joskus vaikea väittää vääriksi, juuri samasta syytä kuin jos kapakan näsäviisaiden pöydässä sanot jotkin, joka on jo hyväksytty rikkomattomaksi totuudeksi – silloin siinä ympäristössä, missä kulloinkin olet, joka suunnalta huudetaan: - ei pidä paikkansa, taikka – Tarkista kantas!!
Että sillävisiin.

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 22 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com