Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 14 Loka 2019, 20:34

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 36 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 02 Huhti 2009, 08:41 
Poissa

Liittynyt: 09 Huhti 2008, 19:34
Viestit: 22
Miten te muut motivoitte itseänne jatkamaan kirjoittamista, jos toistuvasti tulee turpiin? Tai ehkä teille ei tulekaan tai kirjoitatte itseksenne ilman että osallistutte kilpailuihin tms.

Olen kerran pyrkinyt Kohti mestaruutta-opintoihin romaanikäsikirjoituksella, toisen kerran novellikokoelmalla, ei onnistanut. Viime vuonna ei ollut edes kovin paljon pyrkijöitä. Olen osallistunut erääseen novellikilpailuun kahdesti, kumpanakaan kertana en päässyt loppusuoralle, joskin toisella kertaa arvostelijoiden kannanotot olivat menneet ristiin, yksi oli antanut täydet pointsit. Ja nyt viimeksi kun jäin ulkopuolelle, tätä toista novellia Nuoren Voiman liiton arvostelupalvelun tyyppi (erinomaisen laadukasta tekstien erittelyä muuten, suosittelen) piti varsin valmiina.

Tiedän, että olen kirjoittajana yli ns. kansalaisopistotason ja myös Oriveden Opiston kurssilla tuli yllättävän positiivista palautetta. Mutta mättää, mättää. Se, että tekstit olisivat edes lähellä sitä, että niitä voisi lähettää kustantajalle, on kaukana. Eikä ne kuitenkaan ihan mahdottomia ole, mutta kannattaako jatkaa? On minulla ollut kirjoittamisessa erittäin pitkiä taukoja juuri näiden takaiskujen vuoksi, kun turpiin on tullut. Tässäkö ollaan taas?

Miten motivoida itseään jatkamaan?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Huhti 2009, 17:31 
Poissa

Liittynyt: 15 Huhti 2008, 15:49
Viestit: 812
Itse osallistuin joitakin vuosia sitten kotikyläni kirjoituskilpailuun, neljä tai viisi osanottajaa, en sijoittunut kolmen parhaan joukkoon.

Oriveden opistossa aikoinaan tuli minullekin kannustavaa positiivista palautetta, niin kuin kai kaikille; eihän yhtäkään mahdollista tulevaakin opiston asiakasta kannata karkottaa harrastuksen parista... Risto Ahti oli silloin yksi opettajistani. Hänen palautteestaan ei ottanut selkoa, oliko vähääkään tosissaan, piruiliko vai oliko vain Runoilija-Risto, joka jaksaa innostua ja lähes haltioitua kaikesta näkemästään, jopa yksinkertaisen urheilijanuorukaisen ja maalaispojan laiskasti ja kömpelösti kyhätyistä tekstitorsoista... Tuo viimeinenhän lienee oikeahko analyysi Risto A:sta, ja hieman hänen kaltaisiaan kirjoittamista tai kirjoittamiseen opettavia ja opastavia RUNOILIJOITA on varmaan muitakin.

Mihin tarvitset menestystä, kaipaatko kunniaa, hyväksyntää, arvonantoa? Onko menestyminen kirjoittamisen sarallakaan sitten niin kauhean tärkeää? Eikö riitä harrastaminen, vaikkapa vain itsensä kanssa kilvoittelu, itseään tyydyttävän tekstin tuottaminen, uuden luominen ja luovuuden ilo, pyrkimys parantaa kirjoittamistaan välittämättä isommin siitä kiinnostuvatko kustantamot yhtään vai palauttavatko tekstit lähes koskemattoman näköisinä lyhytsanaisen tappotuomion kera, välittämättä pätkääkään pätkähteleekö palkintoja tai edes kunniamainintoja kirjoituskilpailuista.

Eikä kirjoittamistulosten, -tuotosten mittaaminen, vertailu ja arvottaminen ole helppoa. Mitähän mahtaisivat olla jääkiekkomatsien tulokset, jos urheilutoimittajasta, lätkävalmentajasta ja cheerleaderista koostuva raati päättäisi voittajan ja tuloksen... Veikkaanpa, että paras voittaisi vielä harvemmin kuin nykyisin rehdissä tai puolirehdissä pelissä, jossa maalit ratkaisevat.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Huhti 2009, 20:02 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1293
Paikkakunta: Juorupolku
Herkko esittää hyviä kysymyksiä. Niitä voi esittää lisää. Onko maineen tavoitteleminen sitten täysin turhaa? Miksi tavoittelemme ylipäätään ihmisten hyväksyntää? Voiko ihminen tosiaan kirjoittaa jotakin lopullisen merkityksellistä? Miksi hemmetissä kirjoittaa yhtään mitään?

Jos tuon viimeisen kysymyksen kohdalla alkaa pikkuisen naurattaa, tai tulee edes hapan hymynkare, niin hyvä. Kysymykseni ovat läpäisseet kyynisyyden teräspanssarin.

Syödessäni tänään erinomaista pitaleipää luin ravintoloitsijan tarjoamaa iltapäivälehteä. Lehdessä kerrottiin, että naiset jossain anglofonisessa maassa pitävät fiksuina miehiä, joilla on huumoria mukana jutuissaan. Olipa se huumori älykästä tai ei, huumoripitoiset miehet vaikuttavat naisten mielestä miellyttävämmiltä kuin tosikot. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitäkö että naiset ovat kanoja, joita voi vitsillä vikitellä? Se tarkoittaa, että inhimillisyys on kaiken ydin. Inhimillisyydestä leviää lämpö kaikkeen mitä teemme tai olemme. Etenkin taiteeseen. Inhimillisyys hyväksytään, totuudenpuhujalla ei ole sijaa majatalossa.

Tiedän, ettei tämä liittynyt mitenkään alkuperäiseen aiheeseen, mutta tulipahan kirjoitettua. Sori.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Huhti 2009, 20:43 
Poissa

Liittynyt: 15 Huhti 2008, 15:49
Viestit: 812
joutava viesti poistettu


Viimeksi muokannut Herkko Karske päivämäärä 05 Huhti 2009, 06:58, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 03 Huhti 2009, 12:54 
Poissa

Liittynyt: 09 Huhti 2008, 19:34
Viestit: 22
Kyllä minä haluan kehittyä kirjoittajana, ei se kirjoittaminen mikään itsetarkoitus ole. Palaute esim. jonkin sortin menestymisenä kilpailuissa olisi siinä mielessä tärkeää. En tarvitse kirjoittamista mihinkään terapeuttiseen terkoitukseen eikä minulla ole kirjoittamisen pakkoa, kuten joillakuilla harrastajilla on. En myöskään ole kokenut, että arvioinnit olisivat kohdallani olleet mitään positiivista hymistelyä. NVL:n erittely esimerkiksi oli tosi laadukas juuri siksi, että siinä todettiin, mikä toimii ja mikä ei.

En pysty elämään niin irrallaan ympäröivästä maailmasta kuin mitä minulle esitettiin. Yhtälailla työssä pitää nähdä kättensä jäljet. Mitä hyötyä on työntekijästä, joka puurtaa, puurtaa vain eikä tulosta synny, kuka semmoista pitää palveluksessaan? Suojatyöpaikat on erikseen. Minulla ei ole suojatyäpaikkaa enkä halua myöskään kirjoittajana olla mikään suojatyöläinen.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 03 Huhti 2009, 17:25 
Poissa

Liittynyt: 01 Heinä 2004, 10:29
Viestit: 1351
Paikkakunta: Kiettare
Ihan joutessani rupesin miettimään ketjun avaajan peruskysymystä. Kai peruskysymys oli tämä: Miten motivoida itseänsä kirjoittajana, jos tulee toistuvasti turpiin?
Koska sanot, Ruoko, jo osallistuneesi moneen kilpailuun ja sen lisäksi – näin käsitin – olet myös ollut kirjoittamiskoulutuksessa, - ohjauksessa tms., mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleesi?

Minkä takia haluat olla keskitasoa parempi kirjoittaja ja nimenomaan julkaista romaanin, novellikokoelman tms? Ihan sivumennen: Suomi on täynnä jokseenkin laatuisia kirjoittajia, näyttelijöitä, maalareita, laulajia. Sinulla on siis tavallista polttavampi halu päteä (menikö verbi oikein?) juuri kirjoittajana. Miksi?
Sanot toisessa puheenvuorossasi, ettei sinulla ole kirjoittamisen pakkoa.
Mikset kirjoittele antologioihin, lehtiin, työpaikkasi julkaisuihin?

Tämä askarrutti myös minua viesteissäsi: ” Minulla ei ole suojatyäpaikkaa enkä halua myöskään kirjoittajana olla mikään suojatyöläinen.” Kirjailijaliitto on monta kertaa valittanut kirjailijoiden toimeentulosta. Ovat laskeneet, että kirjailija tienaa noin 2000 euroa vuodessa. Ei monikaan kirjailija elätä itseään ”itsellisenä”.
Sanot, että työssä pitää nähdä kättensä jäljet. Hm.
Mikä nykyisin olisi sellainen työ, jossa itse ja ehkä muutkin näkevät käden/ ahertamisen jäljet ja vielä kenties melko välittömästi? Minä kehun usein leipuriani, kampaajaani ja viitseliästä maansiirtokuskiani. He tekevät väliin ihmeitä!

Mutta tiivistän: Monessa työssä jatkuva tekeminen takaa ammattijäljen. Jos aiot ammattikirjoittajaksi, miksi pidät kirjoittamistaukoja?
Ja minä kyllä olen aika monelle sanonut, että aina kannattaa hankkia itselleen ”kunnon ammatti”. On pirullista seistä vuodesta toiseen epävarmuudessa. Erilaisia ammatteja hoitaessaan huomaa pian töiden tukevan toinen toistaan.

Työkkis mainitsi puheenvuorossaan myös maineesta. Tosiasiahan on, että kirjoittamalla ei juuri mainetta saa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: motivaatio
ViestiLähetetty: 04 Huhti 2009, 15:51 
Poissa

Liittynyt: 23 Loka 2004, 22:41
Viestit: 1185
se on kyllä kumma juttu,se motivaatio. Miksi kirjoitan ?Tiedän hyvin olevani keskinkertainen kirjoittaja
mutta sisälläni asuu mato joka vaatii kirjoittamaan..
-- Kustantamoista tulevat kässärit takaisin, kirjoituskilpailusta saan harvoin palkintoja..
No, joskus sentään, kai se antaa uskoa, että kehtaan kirjoittaa edelleen..

--Ja omakustanteenhan voi tehdä kun vaan säästää rahaa senverran että voi mennä neuvottelemaan kustantajan kanssa..
:lol:

Mutta niin se vain on että kirjoittajan on uskottava itseensä ja siihen kirjoittamisvimmaansa..

kyllä minullekin on joku vihjaissut että olisko syytä mennä terapiaan ,jos on päähänpinttymä,
-- mutta on semmoinenkin henkilö ostanut sitten mun kirjani kun se on tullut ulos painosta :lol:
Elämää ja arvosteluja ei voi ottaa kauhean vakavasti..on vain kuljettava sen oman kynänsä perässä..
Joku toinen koko elämänsä ajan rakentaa tuulimyllyjä, virkkaa pitsejä,
seuloo kultahippusia..
Meille on annettu kynä..se voi toisena päivänä lentää höyhenenä, toisena päivänä se lyijynraskaana :lol: painaa kätemme paperia vasten...eikä suostu kirjaamaan ainuttakaan ajatusta..
Olipa toisille annettu mitä tahansa niin meille kirjoittajille on annettu kipinä ja kaipuu ja kyky sanoilla kuvata....
joten kirjoittakaa,kirjoittakaa,kirjoittakaa..kirjoittakamme :lol:

_________________
ullawelin


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Huhti 2009, 17:01 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1293
Paikkakunta: Juorupolku
Liisa K kirjoitti:
Työkkis mainitsi puheenvuorossaan myös maineesta. Tosiasiahan on, että kirjoittamalla ei juuri mainetta saa.


Tiedossani on erittäin vähän tosiasioita. Olen kuitenkin kuullut sanonnan: kunnia meni, mutta maine kasvoi.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Huhti 2009, 17:24 
Poissa

Liittynyt: 01 Heinä 2004, 10:29
Viestit: 1351
Paikkakunta: Kiettare
työkkärin#setä kirjoitti:
Herkko esittää hyviä kysymyksiä. Niitä voi esittää lisää. Onko maineen tavoitteleminen sitten täysin turhaa? Miksi tavoittelemme ylipäätään ihmisten hyväksyntää? Voiko ihminen tosiaan kirjoittaa jotakin lopullisen merkityksellistä? Miksi hemmetissä kirjoittaa yhtään mitään?


Tätä kohtaa viestissäsi nimenomaan tarkoitin: Miksi tavoittelemme ylipäätään ihmisten hyväksyntää?
Miksi se on niin tärkeä, teimmepä sitten mitä tahansa? Vai ovatko taiteiden parissa työskentelevät ihmiset erityisen persoja tunnustuksille, sille että arvostus tulee muualta?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: motivaatio
ViestiLähetetty: 04 Huhti 2009, 17:30 
Poissa

Liittynyt: 01 Heinä 2004, 10:29
Viestit: 1351
Paikkakunta: Kiettare
ullaw kirjoitti:
Olipa toisille annettu mitä tahansa niin meille kirjoittajille on annettu kipinä ja kaipuu ja kyky sanoilla kuvata....
joten kirjoittakaa,kirjoittakaa,kirjoittakaa..kirjoittakamme :lol:


Tekemällä oppii, samaa mieltä.
Mutta tuo kipinä, kaipuu ... Erottaako se Todellisen Taitajan muista tavallisista duunaajista?
Kysyn, kun en tiedä.
* Tekisi mieli kertoa sopimaton vitsi - jos en nyt kumminkaan ...

Esim. itse olen saanut paljon kiitosta taidosta, jota en erityisesti arvosta - se nyt vain sattui minun osakseni erinäisistä syistä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: liisa !
ViestiLähetetty: 04 Huhti 2009, 20:10 
Poissa

Liittynyt: 23 Loka 2004, 22:41
Viestit: 1185
Liisa ! Mikä tää juttu oikein on..että miksi ihmiset tarvitsevat hyväksyntää,, herrajumala--rakentaakseen minäkuvaansa.
Psykiatrien vastaanotot ovat täynnä ihmisiä, jotka eivät ole saaneet riittävästi kiitosta ja hyväksyntää ja siitä on sitten seurauksena erilaisia ongelmia.
Miten kirjoittavat ihmiset olisivat sen suhteen erilaisempia..
Riittävämpiä itsekseen. ja itselleen..
Eihän se niin mene..Kyllähän Sinä sen tiedät, mutta jahtaat käärmettä piipusta....
Hmh.
Luomakunnassa saat kiitoksella koirat ja kissat ja muut tekemään erilaisia asioita.. niittenkin on saatava kiitos suoriutumisestaan, tottakai kirjoittajakin haluaa tunnustusta...
Mutta vaikka emme saisi tunnustusta ja kiitosta ja glooriaa,niin on kirjoitettava, koska siihen ajaa sisäinen pakko
(ihan totta ,jopa minuakin,vaikka kuinka olen keskinkertainen ainekirjoittaja , enkä mikään Mustapää, jonka veroinen niin hartaasti haluaisin olla .. mutta unelmoida toki saan minäkin). :wink: :wink:

_________________
ullawelin


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 04 Huhti 2009, 22:51 
Poissa

Liittynyt: 01 Heinä 2004, 10:29
Viestit: 1351
Paikkakunta: Kiettare
Ulla, ei kai pointtini ollut se, etteivät ihmiset halua ja tarvitse hyväksyntää?
Ilman muuta ihmisten on hyväksyttävä itsensä, jotta ...
Ja ilman muuta on hyvä saada kiitosta.
Ja ilmeisesti toiset haluavat kiitosta vielä enemmän kuin toiset.


Kyseenalaistan vain sitä, että aika moni etsii väenvängällä hyväksyntää yhdeltä taholta ja monelle ei riitä se, että on aika hyvä ihmiseksi/ kirjoittajaksi/ isäksi jne.

Minusta on surullista, että moni ihminen antaa vuosien kulua hukkaan ja mielenterveytensä järkkyä jahdatessaan sitä yhtä käärmettä. Eikös yleisesti sanota, että onni tulee eläen? Toisaalta meilläpäin sanotaan myös, että piekkaria kannattaa itsekin vähän tyrkätä. ("Jumala auttaa sitä, joka auttaa itseänsä.")

On vain tullut nähdyksi niin monia surullisia elämänkohtaloita. Ihminen on etevä ja pätevä monessa, mutta haluaa erinomaiseksi juuri siinä asiassa, joka tuottaa ylivoimaisia ongelmia.

Mutta nämä elämisenohjeet ovat sellaista liukkaalla jäällä sileäpohjaisella ajoa, ettei paljon kannattaisi keskusteluihin puuttua.
Pitäisi tietää ihmisen tilanteesta paljon enemmän. Eikä netti tietty ole muuta kuin paljasjalkaopastajien mää tiärän -palsta.
Nii että: Taustastani käsin minäkin sanaa pinoan.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Huhti 2009, 06:56 
Poissa

Liittynyt: 15 Huhti 2008, 15:49
Viestit: 812
Pientä rentoutta ja itseironistakin suhtautumista kirjoittamiseen uskallan suositella. Ammattiurheilu ei ole tervettä, onko ammattikirjoittaminen? Myyntitilastojen kärkeen pääsee (vain) dekkarimoskalla, historiallisella hutulla tai kevyellä harmittomalla huumorilla, tai Finlandia-palkinnolla. Kirjallisuuspalkinnot vaativat kirjallisuuden imaamien miellyttämistä. Näiden maku lähestyy vuosi vuodelta paskakärpäskansaa.

Kari Hotakaisesta tykkäsin aikoinaan paljon. Muunmuassa Syntisäkki ja Bronks ovat mainioita kirjoja. Sitten Hotakainen päätti tavoitella myyntilukuja ja isompaa suosiota, ja laski rimaansa. Klassikko oli aikaisempiin Hotakaisen teoksiin verrattuna itkettävän huono, palkintona Finlandia-ehdokkuus ja ensimmäistä kertaa kunnon myyntiluvut. Klassikkoon lopetin Hotakaisen lukemiseni.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: kiitos Liisa
ViestiLähetetty: 05 Huhti 2009, 23:05 
Poissa

Liittynyt: 23 Loka 2004, 22:41
Viestit: 1185
Kiitos Liisa palautteesta, olin käsittänyt väärin kirjloituksesi..Sorry.
kerrankos sitä sattuu että luetun ymmärtäminen on heikkoa.. :roll:

_________________
ullawelin


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 06 Huhti 2009, 08:49 
Poissa

Liittynyt: 09 Huhti 2008, 19:34
Viestit: 22
Mukava, että aiheesta on keskusteltu. Erilaisilta ihmisiltä erilaisia näkökohtia, sellaisiakin, joita en ajatellut aloitusta tehdessäni.

En halua pelkkää hyväksyntää, vaan juju oli siinä, että sen toistuvan turpiintulon vastapainoksi ei olisi hullummaksi jokunen pärjäämisen siemen. Motivaatio alkaa kadota.

Ammattikirjoittajaksi en ole ikinä halunnut. Tarkoitin suojatyökirjoittamisella sellaista selkääntaputtamista, mitä joku väitti jonkun runoilijahörhön tehneen kaikille kurssilaisille kasvattaakseen Oriveden Opiston liikevaihtoa. Jyrki Vainonen ei lyhytkurssilla ollut minkäänsortin hörhö - sitäpaitsi kurssia kehuessani ajattelin ennen kaikkea muilta kurssilaisilta tullutta palautetta ja vastaavasti sitä, mitä itse annoin heille heidä tekstejä eritellessäni, en ohjaajaa, vaikka hänkin oli ok.

En tiedä, haluanko tosissani edes julkaista mitään. Mutta kirjoittajana haluaisin kehittyä.

Työpaikan lehteen olen kirjoittanut, mutta erilaiset henkilöhaastettelut tms. ovat muuta kuin fiktiota, joka on työn vastapainoksi minulle se tärkeä juttu. Ja kirjoittavia ihmisiä tapaa niin harvoin, siis noin livenä, täällä netissä ainoastaan. Pitenpi kokonaisuus kuten Mestaruuden kynnyksellä olisi yksi foorumi, vaikka siellä kaikki tietenkin ovat tekemisissä ensisijaisesti omien tekstiensä kanssa.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 36 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com