Rihmasto

Nyt kauniina kevät aamuna haastan kaikki rihmastolaiset kirjoittamaan tähän ketjuun filosofisia tekstejä.

ALOITETAAN

Aika

Olen usein miettinyt kysymystä. Mitä on aika? Voidaanko sanoa, että aika kulkee lineaarisesti eteenpäin? Onko tästä kuitenkaan varmaa todistetta? Ihminen ei kuitenkaan voi varmuudella tietää paljoakaan.

Kello, se on vain ihmisen keksintö mitata aikaa ja ihminen on tunnetusti erehtyväinen. Tiede selittää kellon, perusteet löytyvät planeettojen kierrosta. Niin kaiken voi kyseenalaistaa. Joskus uskottiin, että maapallo on litteä, tänään se on pyöreä. Entä tuhannen vuoden kuluttua?

Olen keskittynyt ajan luonteeseen vähän. Jos otetaan esimerkkeinä, että matemaattinen vuorokausi on 24 tuntia. Tämän rinnalle otamme biologisen vuorokauden jonka määritelmä on aamu heräämisen ja aamu heräämisen välinen ajan jakso. Säännöllisesti, aamu kahdeksalta töihin menevät voivat hyvinkin pysyä suurin piirtein matemaattisessa vuorokaudessa. Entä työmies joka tekee kolmivuoro työtä? Ihminen joka on työtön ja elää epäsäännöllisesti?

Mittasin itselläni, biologista vuorokautta viikon ajan. Huomasin, että oma biologinen vuorokauteni oli n.27 tuntia, eli kolme tuntia enemmän mitä matemaattisessa. Nopeasti laskettuna matemaattinen viikko ja biologinen viikko erosivat toisistaan 21 tuntia eli miltei vuorokauden.

Edellisen esimerkin avulla voidaan laskea esimerkiksi matemaattisen ja biologisen vuoden ero. Se on useita viikkoja, ellei jopa kuukausia.

Kumpi "aika" sitten on oikea? Yhteiskunta määrittää pitkälle meitä elämään matemaattisen vuorokauden mukaan. Mutta kuitenkin biologinen vuorokausi on eri. Miten siis kannattaa miettiä, että kuinka vanha sitä todellisuudessa on?

( siitä sitten jatkamaan )

AIKAKÄSITYS

Aluksi pari selvennystä:
Sana "Aikarauta" tarkoittaa, että aika on rautaa.
Sen sijaan "Rauta-aika" tarkoittaa sekavaa selitelmää myyttisestä menneisyyden maailmasta.

Vaimoni sanoi, että oikeastaan sana "aikarauta" tarkoittaa kelloa. Minulle juohtui siitä mieleen sanonta: "mennä vettä kelloomaan". Tästä sanonnasta lienee peräisin lausahdus: "käydä vetämässä kello".

Nykyään kun kaikilla on kännykät, on moni kello varmaan vedetty seinään, joten niistä kelloista on tullut seinäkelloja. Tästä muistuu mieleen Edla-täti, joka kehotti minua polkaisemaan päälle ja vähän hieraisemaan. Tämä tapahtui siinä yhteydessä, kun olin tiputtanut lattialle rannekellon, jota olin aikeissa korjailla. Edla-tädin aikakäsitys oli sellainen, että kun kerran Turusta asti tullaan kyläilemään, niin ollaan sitten ainakin viikko. Tuli aina lopputalvesta ja sai nähdä miten lumet lähtevät Kuopiosta. Hän oli sellainen kevään pikku apuri. Kun Edla-täti oli kuollut, isäni piti puheen hänen hautajaisissaan ja sanoi ääni värähtäen: "Edla-täti ei tule enää meille." En tänäkään päivänä keksi miksi Edla-tädin vävy juuri silloin hymyili niin leveästi. Ehkä hän ei vain jaksanut kuunnella puhetta ja hymyili ihan omia aikojaan.

Filosofiaa pidetään tieteenä. Luulisin. Jos ajatuksena on luoda itse kullekin oma käsitys siitä, miten elämään pitäisi suhtautua, on vaikea pitää sellaista tieteenä. Se on räätälöityä tiedettä, kuten edellisen kirjoittajan esittelemä biologinen aikakäsitys. Tällainen tieteen räätälöinti on sallittua ja suotavaa jokaiselle. Sen julkisesta esittelemisestä voi tosin viritä sanottavaa jos jonkinlaista.

Toisaalta - jos lähdemme liikkeelle siitä mihin on tarkoitus päätyä, olemme päässeet pitkälle liikahtamatta pätkääkään. Sana "käsitys" juontaa juurensa sanasta "käsi". Eli käsitettävää on se, minkä voi käsissään tuntea. Tässä tapauksessa rannekello ja Edla-täti, jolla oli aina meitä nuoria kätellessään tapana kutitella kämmenpohjaa sormentyngällään. "Ajan" käsittäminen on samalla tavalla omakohtaista. Jos sovitaan, että tehdään jotakin hauskaa viiden minuutin kuluttua, alkavat joillakin kämmenet kutiamaan jo minuutissa ja eikös olla housua heittämässä! Nykypäivän ihmiset ovat niin hektisiä! Onneksi ei meillä kotona sentään sillä tavalla.

Eräästä kirjasta luin, että Madagaskarin saarella ei linja-autoilla ole lainkaan aikatauluja. Siellä käsitys ajasta on sillä tavalla näppituntumainen, että bussi ei lähde ennen kuin nysse tulee. Jos se tulee. Ja tuleehan se, jos isäänsä on tullut ja jos äitiinsä on mennyt, niin sehän suorastaan lähtee.

Wikipedian aika käsitteen selitys on hyvä ja tarpeeksi kattava luomaan hyvän pohjan ajan pohtimiselle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aika

Henkilökohtaisesti on alalinkki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aika#Aika_fysiikassa mielenkiintoisin linkki, koska Einsteinin neljäulotteinen aika-avaruus toi esiin kumallisia ajan ilmiöitä ja syvensi käsityksiämme ajasta. Tieteissä on aina erimielisiä, mutta monet kokeet ovat todistaneet Einsteinin käsityksien pitävän paikkansa.

Siltä miltä ajankuluminen eriyhteyksissä kokemalla tuntuu on psykologisesti ja kaunokirjallisesti antoisa aihe josta ei tarvitse olla erimieltä, koska niiden ultrasubjektiivisessessa sfäärissä on jokainen oikeassa omalla kohdallaan ja siten voi rikastuttaa tai pitkästyttää kokemuksillaan toisiaan olematta väärässä. Tietysti toisin saman tapahtuman kokenut on täysi kusipää, eikä tajua mistään, mutta ajan tajunnallisen kokemuksen aitoutta ei voi kukaan kiistää.

Olin kaverini kanssa Tukholman konserttitalossa katsomassa Jethro Tullia seitsemänkymmentäluvun alussa ja velhomainen Ian Anderson huiluineen oli minusta täyttä rautaa (super cool), tata taa, tata taa, tata tata tata taa ( Rockin veteraanit varmaan hoksaavat mistä biisistä on kyse). - Kaverini taas nukahti kesken kovaäänisen konsertin ja koska olimme aivan eturivinpaikoilla herätti hän ansaittua huomiota bändin taholta ja Anderson osoitteli huilullaan kuorsaavaa kaveriani sekava ilme naamallaan. Minä toivoin ettei konsertti loppuisi koskaan ja aikani riensi liian nopeasti, hän taas ikävystyi kuoliaaksi ajan venyessä loputtomiin ikuiselta tuntuvana piinana ja lopulta nukahti haukotteluunsa.

Dalin taulujen venyvät kellot kertovat psykologisen ajan paikallisuudesta ja omituisuudesta, hetkiä voi venytellä ja fokusoida mielensä mukaan jos mielenkiinnon energia riittää, käänellä asioita ikään kuin yhdessä ja samassa hetkessä kellon kulkua tiedostamatta lainkaan.

Waltari heitti kapakassa kellon seinään ja huusi ”aika seis, olen onnellinen”. Sopiva känni ja mieluisa mimmi teettää, mutta tuolta se varmaan hänestä tuntui.

Ajankäytöstä voi olla myøs erimieltä ja pomo on varmasti toista mieltä tämän tekstin kirjoittamiseen kuluneen ajan käytöstä kuin minä, sinä joka luet tätä käsität ehkä pomoani ja ihmettelet samalla omaa ajankäyttöäsi.

Suuressa kaikessa, ei mitään ole poissa, energia on muuttanut muotoaan, liikahtanut paikasta toiseen, vallannut ehkä hitusen tilaa ei mistään, toivossa tansittaa tähtiä jossakin miljardien vuosien päästä.

Aika-avaruus käsite on tosiaan mielenkiintoinen, tästä päästään kaksosten probleemaan. Painovoima vaikuttaa aikaan, mitä voimakkaampi painovoima sitä hitaammin aika käy. Jos painovoima olisi vakio maan ja auringon välinen aika ero olisi yhden minuutin. Jos kaksosista toinen asuu merenpinnan tuntumassa ja toinen vuorella, heidän aikansa käy eri tahtiin. Kyse on tietenkin sekunnin miljardisosista, eli maan päällä mitättömätä käsitteestä ajan suhteen. Entä kun toinen kaksosista lähtee pitkälle avaruusmatkalle, hänen aikansa ei ole kulunut samaan tahtiin kuin maahan jääneen puoliskonsa.

Kun painovoima vaikuttaa aikaan hidastavasti niin loogiselta tuntuu esittää, että aika voi myös pysähtyä, esimerkiksi mustan aukon sisällä jossa painovoima on äärettömän suuri.

Jos joku epäilee esittämääni seikkaa ajasta ja painovoimasta niin sen voi tarkistaa fyysikko Hawkinin teorioista.

AJAN FYSIIKKAA

Menemättä mitenkään suurieleisemmin kvanttigravitaation puolelle totean seuraavaa:

Viimeisen kolmen sadan vuoden ajan fysiikassa on ilmennyt eräitä teoreettisia ristiriitoja kehityksen ja konservatiisempain tahojen mitellessä tietämyksiään. Tällainen pikku kukottelu tuntuu täysin ymmärrettävältä ottaen huomioon omassa fysiikassani tapahtuneet mullistukset. Varsinkin suhteutettuna siihen lyhyeen aikaan, jona kyseiset muutokset ovat tapahtuneet.

Nuoremmuuttani olin verrattain notkea – varsinkin suhteessa naapurin Heksaan, joka oli tuolloin yhtä tukevahko kuin nykyäänkin, mutta ei silti mitään verrattuna siihen läskikasaan, joksi minä olen mukavoitunut. Uuden ajan fysiikkani on sitä laatua, että uimarannoille olisi uskaltautumista. Ooja! Nykyisellä fysiikallani ajan mieluummin ostoksille ooppelilla kuin rasitan itseäni kävelemisellä. Tämä näkyy ruhossani. Fysiikka rapistuu ja joutaa kohta ajan tomuun.

Pääsiäisen aikaan katselin tv:stä mielenkiintoista venäläistä koulutv-ohjelmaa. Kyseessä oli ohjelmasarja kuuluisista luonnontieteilijöistä. Tällä kertaa tapetilla oli joku Maikl Faradei. Ainakin silleen se oli venäjäksi kirjoitettu. Kertomus Faradeista oli niin mukaansatempaava, että olisin saattanut jaksaa kuunnella siltä pohjalta myös toimintaperiaatetta jostakin niistä keksinnöistä – olikohan siinä sähkögeneraattori – jos lukiossa tai mieluummin kai sitä ennen olisi vaivauduttu asiaa tältä pohjalta lähestymään. Tarkoitan, että jos opetuksessa fysiikka olisi jotenkin personoitu keksijöitten aikaansaannoksiksi, se olisi kenties muuttunut kiinnostavaksi. Nyt sain jatkuvasti viitosia kokeista, enkä edes tajunnut ottaa vastaan sitä Tuulan kömpelöä, mutta minut huomioon ottaen aika kekseliästä lähestymisyritystä. Hän pudotti pari-kolme kertaa tussit penaalistaan minun pulpettini alle fysiikan auditoriossa. Minä vain kiltisti keräsin kynät hänelle, enkä ollut huomaavinanikaan hänen tarkoituksellisen innoittavia silmäyksiään ja ylenpalttisen maireita kiitoksiaan. Tuula oli pieni pullukka, jolla oli kauniit silmät ja tummat, aaltoilevat hiukset. No, se oli sitä aikaa ja sitä fysiikkaa, jonka sössin kuten niin monta muutakin asiaa.

Paolo Caolho kulkee ajassa keveästi kuolleiden keralla..ja enkelit ja saatanat lymyävät jokaisen olkapäällä ja viikko vierähtää siten että siitä saa aikaan kokonaisen kirjan johon mahtuu menneet, nykyhetki ja pätkä tulevaisuuttakin.
Olemmeko hyviä vai pahoja ? vai riippuen tilanteesta sekä että..ja onko se tilanne riippuvainen ajasta ?

_________________
ullawelin

Fysiikassa ei oikeastaan ole suuria ristiriitaisuuksia, mieluummin aukkoja ja vaikeuksia löytää keinoja teorioiden kokeelliseen tarkistamiseen ja keinoja havaita kaikkia luonnonkäyttäytymisen ennustamia peruselementtejä ja voimia. Juuri nyt on paljon erilaisia vaihtoehtoteorioita ja ehdotuksia universumin perustavien fysiikkaan liittyvien kysymysten ratkomiseksi. On kuitenkin toivoa, että nopeasti kehittyvä koetekniikka antaa monta vastausta lähivuosina ja nostaa samalla esille uusia vaikeasti vastattavia, mutta sitäkin mielenkiintoisempia kysymyksiä. Cernin uusi hiukkaskiihdytin on yksi odotetuimista, mutta muuallakin tapahtuu.

Teoreettinenfysiikka ei ole filosofiaa, eikä uskonto, vaan tiedettä jossa vain perusteellisesti todistettu pätee ja se ratkoo vain fysiikan ongelmia, ei muuta. Jos siitä on apua muihin tieteisiin tai teknisiin ratkaisuihin ja löydetty perustieto helpottaa ihmisen elämää, niin mikä sen parempi. Ilman fysiikan perusasioiden tuntemusta olisimme lajina tuhoutuneet jo moneen kertaan ja samasta syystä olemme olleet myös tuhonpartaalla useamman kuin kerran, maapallon sivilisaatiolla on jonkunlainen ainainen sekä että tilanne päällä, mutta se ei ole fysiikan ongelma. Fyysikot keskustelevat filosofiasta vain yksityishenkilöinä koska se ei kuulu heidän tieteensä piiriin lainkaan. Sikäli ei kannata esittää uskonnollisia kannanottoja fysiikan puolesta tai vastaan koska se ei ota tai ainakaan saisi ottaa kantaa sellaiseen. On myös hyvä tietää, että fysiikanpuussa on monta eri oksaa omine tutkimusalueineen.

Vilkaisu alla olevaan linkkiin antanee kuvitusta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fysiikka

Fysiikka on hyvin vaikeatajuista ja monisäikeistä kielenään matematiikka, eikä kannata ilman Pro gradu tasoisia tietoja edes yrittää selvitellä sen saavutuksia ja puutteita forumeilla tätä perusteellisemmin, ei ainakaan sormi opettavasti ojossa. Monet asiat ovat tosin yksinkertaisempia miltä ne aluksi näyttävät, mutta ehkä juuri niiden ymmärtäminen on kaikkein vaikeinta.

Itse olen vain utelias kanssaeläjä maapallolla ja voin huoletta spekuloida omilla eväilläni ilman vastuuta siitä, että olisin ehdottomasti tarkistanut tietoni.

Haluan vain kertoa, että vakaa käsitykseni on, ettei maailmankaikkeudessa tai maailmankaikkeuksissa ole tahallaan kätkettyjä salaisuuksia vaan se on sitä mitä se on ja jokamiehen omaisuutta, mitä enemmän siitä tietää sitä enemmän siitä ymmärtää, ihan helppoa logiikkaa sikäli.

Siihen johon ihmisen tieto parhaimmillaankin juuri nyt riittää on helppo tehdä päätelmänsä, jos katsahtaa tähtien täyttämälle yötaivaalle. Riittääkin pitkälle, jos hallitsemme tätä lähitodellisuutta ja sopeudumme faktoihin ja nautimme elämästämme tavalla joka ylläpitää elämää ja sen kvaliteetteja parhaalla mahdollisella tavalla, mutta uteliaisuus kaikkeen on tärkeää. Seuraavat sukupolvet näkevät aina vaan kauemmaksi ja käsittävät enemmän erheitä korjaten ja minusta se on innostava asia, joka antaa elämälle tarkoitusta.

Uteliaisuus kaikkeen voi tarkoittaa ja aika usein tarkoittaakin uteliaisuutta toisten asioihin. Viimeinen virke Markun viestissä, jota viestiä minä kunnioitan siihen sisältyvän ilmeisen henkilökohtaisen filosofian tai uskon vuoksi, on kaunis ja selkeästi muotoiltu. Se sopisi satukirjan alkusivuille. Tuon ajatuksen suhteen rysähtää setän mieleen kaamea pessimismin aalto, joka hyökynä huutaa: "Sitä mukaa kuin tulevat sukupolvet käsittävät enemmän, he myös kykenevät enemmän erheitä tekemään!"

Joskus tuli tv-sarja atomipommin valmistuksesta. Siinä maailmansotien välisen ajan yliopistonuorukaiset saivat käsiinsä lehden, jossa kerrottiin jostain vetyatomimallista tai mistäpähän lie alan keksinnöstä. Nuorukaiset löivät vetoa, mitä uutisesta ajattelee seuraava opiskelija, joka sen lukee. "Pommi?" vastasi ensimmäinen lukija, ja joku näistä sälleistä voitti vedon. Tämä tarina on tietysti vain fiktiota, mutta ihan kuin siinä näkyisi ihmisen vetyatomimalli. On se niin kivaa miettiä mitä kaikkea tuhoa tällakin lapiolla saisi aikaan! Toinen voi rakentaa hiekkalinnaa tuntikausia ja viiden minuutin kuluttua kaverit ovat sen hajottaneet.

Ulla kyselee viestissään:



Nämä kysymykset ovat peräti retorisia. Sisältävät vastauksen.

Mitä Markun viestin perusajatukseen tulee, eli onko fysiikka osa filosofiaa, niin varmaan on kuten Markku toteaa, että fysiikka voi tarjota joitakin anturoita ja linjapukkeja filosofiselle rakentelulle, vaikka se ei varsinaiselta tarkoitukseltaan viisaustiedettä palvelekaan.

Viisaustiede on mielestäni tiedettä siinä missä jumaluusoppikin. Ne ovat molemmat ihmisen pyrkimystä löytää itselleen sopiva suhde elämän kanssa tai jos kuulostaa paremmalta - mukauttaa itsensä elämään sopivaksi. Tämän kirjoitin kieltämättä asiaa sen tarkemmin miettimättä ja epäilen kirjoittamaani jo nyt, mutta menköön.

Filosofia pohtii, tiede koittaa antaa vastauksia ( usein onnistumatta, hypoteeseissa ). Tietyissä filosofian osa-alueissa tiede tosiaan voi antaa uusia näkökulmia asioihin. Kulmia jotka jäävät filosofeilta piiloon.

Eniten filosofiaa kiinnostaa kysymys Miksi? Ihminen on pohtinut sitä aikojen alusta lähtien, vai oliko ajalla alku?

Voiko filosofia tosiaan kyseenalaistaa kaiken? Perus ajatushan on se, että aistimme valehtelevat, onko aistimme harhaa sitä kautta todellisuus jonka koemme niin harhaa? ( ihana keittiöfilosofia )

Descartes ajatteli, että voimme kyseenalaistaa kaiken muun paitsi oman ajattelumme, ajattelen siis olen. Miksi emme voisi kyseenalaistaa omaa ajatteluamme?

Kartesius on minulle tuttu vain nimeltään, joten en tiedä mitään siitä, mitä hän ajatteli tai oli. Tai tiedän, että hän oli vissiin ranskalainen ja joutui häkkilinnuksi Ruotsin kuninkaan hoviin. Ehkä tältä pohjalta kehittyi hänen ajattelunsa olemisesta?



kysyy Garion. Ilman muuta niin joudumme tekemään.

Ihminen on minun mielestäni lempeimmillään itseään kohtaan. Tästä säännöstä on poikkeuksia, mutta silloin lienee kyse luonnehäiriöstä? Terve ihminen muuttaa näkemyksiään niin lempeästi, ettei itse sitä huomaakaan. Hän sopeuttaa elämänfilosofiansa muuttuneisiin kursseihin. Ajatelkaapa vaikka keskitysleirejä (mutta älkää alkako kirjoittamaan niistä!) Jätän tämän ajatuksen nyt kesken ja kiirehdin edelliseen - siihen Garionin keittiöfilosofiaan.



Kyllä varmaan meiltä jää käsittämättömän paljon havaitsematta. Yksinkertaisesti aistimme eivät riitä havaitsemaan kaikkea ympärillämme. En ole henkilökohtaisesti tavannut yhtäkään itsenäistä atomia, jollaisista minunkin huhutaan koostuvan. Siten voitaneen perustellusti väittää, että elän harhakuvien maailmassa. Vaikka tiede pystyisi jonakin päivänä selittämään kaiken, ei minun kapasiteettini riittäisi sitä ymmärtämään, siitä olen vakuuttunut.

Sadut, filosofiat, uskonnot ovat tarpeen tarjoamaan vähän pehmoisempia maailmanselityksiä. Siinä näkisin tällaisen keskustelunkin merkityksen. Taide palvelee tätä samaa päämäärää, ainakin osaksi. En koe itse mielekkäänä pyrkimyksenä tieteelle yrittää selvittää kaiken olemassaolon salaisuutta. Käytän kyllä mielelläni puhelinta, tietokonetta ja kahvinkeitintä, tieteen saavutuksia kaikki, mutta puolustankin tällaista käytännönläheistä linjaa. Ei ole välttämätöntä tietää, miten kahvinkeitin toimii, kunhan nyt osaa sitä käyttää.

no mutta mitäs sitten jos ei olekaan suorittanut pro gradua fysiikassa ja silti tulee tässä ajassa räpeltämään tänne palstalle...
--minusta kysymykseni hyvästä ja pahasta ei ollut yksinomaan retorinen vaan sisältää myös kysymyksen siitä että eikö joku vois kaikkina aikoina ja tilaisuuksissa olla hyvä..kuten Äiti Teresa ? Fransiskus Assisilainen ?
Miksei keskitysleiriin/vankilaan voi rakentaa puutarhaa..kun ihmiset viettävät siellä elämästään kymmenen, viistoista vuotta..sinä aikana kasvaisi upea puutarha.. ihmiset tekisivät työtä, josta tulis kyseiselle leirille eväät.. ja pahan tekemisen johdosta määrätty siellä käytettävä aika käytettäisiinkin hyvän tekemiseen..

_________________
ullawelin

aika, kuinka todenperäinen ?
nyt on Ranskassa liike, joka taistelee "kesäaikaa" vastaan ..

_________________
ullawelin

Miten määritellä hyvä ja paha, ovatko ne ihmisen perusluonteeseen kuuluvia ominaisuuksia. Voiko ihminen yksistään olla hyvä tai paha. Ajatellaan vaikka oikeusjärjestelmäämme oikeus ja oikeudenmukaisuus eivät ainakaan meidän yhteiskunnassa kulje käsikädessä kun vertailee eri rikoksista saatuja tuomioita.

Entä ihminen joka tekee pahaa tietäen sen taas johtavan hyvään? Itse veikkaisin, että omat moraali käsityksemme tulevat hyvin pitkälle muokkaamaan hyvän ja pahan määrittämistä.

Ulla ja Garion! Tehän voitte nyt keskenänne pohdiskella ovatko ihmiset hyviä vai pahoja vai molempia. Minä olen jo vastannut kysymykseen Ullan esittämällä kysymyksellä, johon mielestäni sisältyy myös vastaus. Jotta mielipiteeni vaikuttaisi filosofisen monimutkaiselta, liitän tähän häntään tekemäni lainauksen Ullan kysymyksestä:

mikä merkitys todelliseen aikaan on, jos muutellaan yhteisellä sopimuksella aikaa tunnin verran etiäppäin ..kun monta vuotta aikaa ei muuteltu sitten mihinkään suuntaan..jotain odotellessa se vaan venyi pitkäksi kuin jenkkipurkka ja jonain ihanana hetkenä aika siivittyi..

_________________
ullawelin