Ajatuksenvirtatekniikka on todennäköisesti aivan oikea käsite kuvaamaan kirjoitusharjoituksiasi. Se on käsitteenä niin laaja, että se pitää sisällään melkein mitä tahansa joka on "purskautettu" ulos tajunnasta, näennäisesti ilman muotoa.
Koitin googlata ajatusvirtatekniikkaa, mutta koska tulos oli laiha, päättelen että ajatuksenvirtatekniikan on oltava nykyajan käännös tajunnanvirralle. Tämän taas tunnen paremmin.
Tajunnanvirtatekniikka tuli kirjallisuuteen modernististen kertojien, kuten J.Joycen, Virginia Woolfin ja William Faulknerin myötä. Taustalla oli epäilys minän kyvystä rakentaa maailmasta yhtenäinen ja ymmärrettävä kuva. Kirjoittamalla vain siitä, miten henkilö aistii ympäristöään tai minuuttaan aistiärsykkeiden kautta todellisuus koettiin voitavan esittää aidommin kuin muilla tekniikoilla.
Siis kirjoitan ainakin tajunnanvirtatekniikalla, myös. Kaikkia kerronnan tyylilajeja pitää kokeilla ja niillä pitää leikkiä. Proosan puolella on yksi harjoitukseni, Onneton.
Tekniikka on hauska. Se antaa luvan unohtaa kielioppisäännöt ym. Tämä tekee kuitenkin tekniikasta myös haastavan. Kun muoto hylätään, on löydettävä uusi muoto; siinä pitää olla jokin logiikka, jonka mukaan lukijaa koukutetaan.
