Kirjoitettu kirjain ja sana jäävät kalpeaksi symbooliksi merkeiksi äänestä, joka loppujen lopuksi muodostaa sen ilmapiirin mitä kirjoituksella pyritään luomaan kuuluvvaksi.
Erityisestti runojen kohdalla, joissa useasti sanat ovat epäloogisessa järjestyksessä ääni, elävänä, samanalaisena kuin laulujen ääni - antaa niile sen elon millä nuo kirjoitusmerkien symboolit saadan elämää.
Dylan Thomas on yksi esimerrki runoiliosta jonka runoissa ääni on merkittävä vältyskeino itse runoon.
http://www.youtube.com/watch?v=TvLy9ezO ... re=related
Samoin siellä on laita muiden kanssa,