Rihmasto

Mistä te tiedätte, että käsikirjoitus on osaltanne valmis lähetettäväksi kustantajalle tai kuten itse aion tehdä, arvostelupalveluun ensiksi tässä vaiheessa ? Että ette enää itse pääse sen kanssa pitemmälle, vaikka tiedätte, että siinä on puutteita, jopa niin, että tiedätte mitä puutteita siinä on?

Niin, mistä?

Tässäpä se ongelma onkin: olisin viisas, jos osaisin tähän täyden vastauksen antaa.

Mutta kun tämä mielenkiintoinen kysymys osui silmiini, niin jotakin osittaista: Minusta valmiuteen liittyy jossain määrin myös lukijan reaktioiden huomioonottaminen - eikä lopullista testiä voi tehdä ennen kuin kirja on kansissa. Mutta jos saan hankituksi puolisen tusinaa esilukijaa jollekin käsikselleni, ja heidän palautteensa ovat toisistaan riippumattomia, niin kyllä se jo aika paljon kertoo. Joskus kaksikin riittää. Kun kaksi asiantuntijaa toisistaan tietämättä kehuivat vuolain sanankääntein erään käsikseni alkua, mutta sitten vaikutelma selkeästi heikkeni, niin uskon jo sillä perusteella, että lopun ainekset kannattaa hyödyntää jossakin muualla ja kirjoittaa mainittuun ihan uudenlainen loppu. Tässä oli kyse lastenkirjakäsiksestä.

(Joku kustannustoimittaja voisi vaikka pseudonyymina vastata tähän, mutta sitä odotellessa jatkan arvailua.)

Jos tiedät, mitä puutteita siinä on, korjaa itse ne puutteet, niin tylsältä kuin se saattaa tuntuakin. Arvostelupalvelu toki myös voi korjata ne, maksua vastaan, mutta kustantajalla se saa saattaa olla juuri se kynnys.

Kolleegan luenta on vaihe 2. Itselläni oli juuri ilo saada kunnon lähilukua, kun Laika Ahlsted pisti novellini täällä ojennukseen. Ehkä kokemuksistani on hyötyä, kun etsit myös niitä virheitä, joita et tahdo löytää.

Toisesta lukijasta oli minulle hyötyä siinä, että hän näki kieliopin lapsukset ja kielen maneerit. Toinen ymmärtää ehdottaa hengiltä pistettäväksi ("Kill your darlings") kerronnan tai tarinan sivujuonteita tai lauseenpätkiä, joihin olet itse liian rakastunut, mutta jotka suorastaan häiritsevät teosta.

Etäännyttäminen on kaiken a ja o. Kun olo on kypsä, pistä teksti tietoisesti piiloon tai anna se tietoisesti toiselle ihmiselle. Eli ei se ole helppoa. Mutta jos se olisi, eihän se olisi tavoittelemisen arvoista.

En päässyt sisään siihen, mitä tarkoitettiin kollegalla. Minulla ei ole minkäänlaista verkostoa, jolla luetuttaisin tekstini, siispä laitan sen arvostelupalveluun, josta on aiemmalta ajalta hyviä kokemuksia, novelleista. Hyviä siinä mielessä, että se erittely oli riittävän yksityiskohtainen ja konkreettinen, mitä auttoi tietenkin se, että laitoin mukaan listan kysymyksiä, joihin halusin vastauksia. Niin nytkin. Voisin laittaa kahteenkin, mutta jotkut arvostelupalvelusta maksavat satoja euroja. NVL:llä on kohtuuhintainen.

Laitoin kuitenkin kysymykseni myös tänne, sillä ainahan täältä saa mielenkiintoisia näkökulmia, en hae mitään valmiita vastauksia. Minulla on meneillään viimeistelyvaihe, josta tiedän, että sitä pitemmälle en osaa tekstilleni mitään tehdä. En mielestäni petä itseäni, päinvastoin, tunnen hyvin niin itseni kuin tekstinikin. Mutta itsetuntemus ei valitettavasti auta siihen, kun mietin, miellyttäisikö teksti herra kustannustoimittajaa. Esikoisten rima kun on niin korkea. Ehkäpä kustannustoimittaja, jonka haaviin se sattuu, ei pidä tyylistäni kirjoittaa?

(Huomasin katsoa tarkan kysymyksen vasta äsken ja korjasin vastaustani samalla kun vastasit mulle ja Jussille - tässä siis vielä jatkoa)

Monet, esim. allekirjoittanut, pistää omista töistään koepalloja tänne rihmastoon, ja yv:nä ollaan saatettu lukea pitempiäkin pätkiä toistemme tekstejä, jos aikataulut sopii kohdalle. Kannattaa siis olla rohkea ja aktiivinen myös täällä.

Toki jo lähtemään valmiille tekstille kannattaa käytännössä toivottaa nyt kaikkea hyvää - tai sinähän sen päätät.

Minulla kysymys tekstin toimivuudesta liittyy kokonaisuuden toimivuuteen ja eri näkökulmien pelaamiseen yhteen, joten siitä ei saa käsitystä muuta kuin lukemalla koko kässärin. Toki kysyin myös siitä tyylistä - siihen pienemmänkin pätkän luetuttaminen toisella auttaisi.

Mielestäni nykyisessä kotimaisessa kaunokirjallisuudessa suositaan tajunnanvirtauksia ja ylipäätään keinoja hämärryttää keskeiset henkilöhahmot ja heidän välisensä jännitteet runsailla detaljeilla, takaumilla ym. niin että niitä hahmoja ja sitä jujua saa sen kaiken sälän keskeltä oikein etsiä. Tämä ajatus syntyi mm. Pirjo Hassisen uusimmasta, joka minulla on hieman kesken. Itse kirjoitan selkeämmin ja pelkistetymmin, taitaa olla puute.

milloin tietää että käsis on valmis?

noh, itse luotan eniten siihen intuitiiviseen tunteeseen, että tämä on nyt tässä. toisekseen, kuten joku muukin mainitsi, en osaa enää tässä vaiheessa väkertää käsistä mihinkään suuntaan. kolmanneksi kaksi luottolukijaani ovat kumpikin todenneet, että heidän mielestään käsikseni on valmis kustantamoon lähetettäväksi.

mutta tuo oma tunne on kyllä tärkein. ja mihin se sitten perustuu? jaa. ainakin osaltaan siihen, että käsis on nyt mielestäni kokonaisuus jonka elementit, ts. kokoelman eri osat ja osien sisällä yksittäiset runot, ovat a)perusteltuja ja b)mielekkäässä keskinäisessä järjestyksessä kokonaisuutta ajatellen.

jokaisen runon kokoelmassa pitäisi mielestäni ideaalitapauksessa toimia sekä yksinään että osana kokonaisuutta. jos jompikumpi falskaa, pois tai uusiksi.

romaanikäsikirjoituksen kohdalla asia on tietysti vähän toinen. mutta kyllä kait siihenkin voit samantapaista ajattelua soveltaa? onko tämä henkilö/tilanne/juonenkäänne perusteltu kokonaisuuden kannalta? onko henkilö/tilanne/juonenkäänne hyvin luotu?

kokonaisuutta ajatellen tärkeää on mielestäni se, että teksti kulkee, oli sitten kyse runokokoelmasta tai romaanista tai mistä vaan. että siinä on punainen lanka. ei välttämättä mitenkään ilmeinen mutta jollain tavoin lukijan aavistettavissa.

Kun takki on tyhjä, pidän käsistä valmiina. Näin on saman tekstin kanssa käynyt varmaan 10 kertaa, ja aina minulle on osoitettu, ettei se ole vielä lähellekään valmis. Ja kun alkupään tekstejä silmäilen, niin raakileitahan ne ovat. Mutta korostan olevani aloittelija, joka opettelee.

Nyt se takki alkaa olla tyhjä - ja olo myös on hyvin tyhjä. Tiedän, ettei käsis ole sitä mitä pitäisi, mutta voin vain sanoa: tähän saakka, ei edemmäs.