Vilperi kirjoitti:
Mulla on parin kuukauden ajan pyörinyt mielessä eräs tarina, jonka päähenkilö on aika hiljainen. Hän ajattelee enemmän kuin puhuu.
Miten tällaista hiljaista päähenkilö kannattaisia lähestyä? Mietin vain, että siitä saattaa tulla kömpelöä tekstiä jos hokee koko tekstin läpi "hän ajatteli sitä, hän ajatteli tätä". Eleillä voi tietysti kertoa paljon, muttei riittävästi.
Tervehdys Luhtaniemi.
Hiljainen päähenkilö se vasta hyvä päähenkilö. Joskus kun kuuntelee radiota huomaa, että lähes kaikki siellä puhuttu on retoriikan ja paljojen sanojen vähäistä merkitystä.
Se voi olla hyvä kirjoittajalle joka pyrkii turvottamaan kirjaa paksuksi, mutta ei monisanaisuus ole tarpeen puheessa ei kirjoituksissa.
Joskus tuntuu että kirjoittajat samalla alailla joutuvat sanojensa viemäksi ja niiden ohjaamaksi. ja siten pyrkivät noille sanojen retoriikalle saamaan ajonkiin laista merkitystä.
Tuttuomaisia sanoja helposti tuotettuna ja nopeasti luettavissa yhdellä silmäyksellä.
Sanoja pitäis pyrkiä hävittämää, sen sijaan että niitä kylvetäisiin runsaasti yksikertaisten asioiden kultivoimiseen.
Hiljainen päähenkilö on paras, samalla lailla kun sodassa oli kuollut japsi paras japsi.
Se ei kaikille kaiketi ole kenelekään uutta, että parhaat kirjaliat ovat löytäneet oppimattomien puheista selkeintä ja ilmeikkäintä prossaa,
Hemingway käytti aina omassa seurassaan 'Intian Talk', samoin hän otti vaikutteita tietoisesti kuubalaisien kalastajien yksikertaisesta puheista.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
