Rihmasto

Mulla on parin kuukauden ajan pyörinyt mielessä eräs tarina, jonka päähenkilö on aika hiljainen. Hän ajattelee enemmän kuin puhuu.

Miten tällaista hiljaista päähenkilö kannattaisia lähestyä? Mietin vain, että siitä saattaa tulla kömpelöä tekstiä jos hokee koko tekstin läpi "hän ajatteli sitä, hän ajatteli tätä". Eleillä voi tietysti kertoa paljon, muttei riittävästi.

_________________

_________________

Ongelmaa kannattaa varmaan lähestyä esimerkin kautta. Tässä kokeilu, jossa päähenkilö miettii, ryhtyäkö kasvissyöjäksi.

Hän nosti/nostin lihapadan kannen ja kurkisti/kurkistin sisään. Olikohan nyt aika ryhtyäkö kasvissyöjäksi?

Minä- tai hänkerronnalla ei minusta ole ajatuksen esille tuonnissa ratkaisevaa merkitystä. Suomen kieli on niin joustava työkalu aktiivisten ja passiivisten lauserakenteiden, transitiivi/intransitiiviverbien, lauseenvastikkeiden ym ym kanssa, että kategoriseen "hän ajatteli" -kerrontaan ei tarvitse kahliutua. Kannattaa kokeilla ja hakea rohkeasti itselle luontevaa kerrontaa, kyllä se väylä löytyy myös pään sisäisille ajatuksille.

Tämä on aihe, joka askarrutti minua aikoinaan paljon. Kirjoitin tarinaa, jossa nimenomaan kuvattiin lähinnä päähenkilön ajatuksia. Kirjoitin sitä kolmannessa persoonassa. Ongelmia tuli lähinnä siinä vaiheessa, kun aloin olla niin uskollinen päähenkilölle, että halusin kirjoittaa KAIKKI hänen ajatuksensa. Ei onnistunut. Piinaavan tylsää tekstiä.

_________________
Kaikki on jo kerrottu.

Olen Pasin kannalla: ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, käyttääkö yksikön ensimmäistä vaiko kolmatta persoonaa. Tämä sama ongelma on askarruttanut minuakin eikä päähenkilö (kukaan heistä, on useampia näkökulmia) ole erityisen hiljainen - kaikki inhimilliset olennot suorittavat ajatustoimintaa. Jos ei oikeassa elämässä, niin tekstissäni kuitenkin.

Hän mietti -tapaa käytän silloin tällöin sitoakseni pitemmän pätkän siten, että lukija ymmärtää sen olevan henkilön ajatuksia. En kuitenkaan kovin usein: tärkeintä mielestäni on se, että lukija tieteää kenen näkökulmasta tarinaa kuljetetaan, jolloin hän osaa yhdistää ajatukset/havainnot päähenkilöön.

Mielestäni yksikön kolmas persoona tarjoaa enempi vapauksia päähenkilön ulkopuolisen maailman havainnoimisessa kuin ensimmäinen, siksi suosin sitä.

_________________

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?

_________________