Rihmasto
http://www.rihmasto.ma-pe.net/forum/

YYYAAASopimus
http://www.rihmasto.ma-pe.net/forum/viewtopic.php?f=7&t=4558
Sivu 2/2

Kirjoittaja:  marsipaani [ 13 Marras 2010, 22:09 ]
Viestin otsikko: 

Ykkösellä sen sijaan oli Uutissivuodon jälkeen tosi hauska satiirinen ohjelma näistä kilpailu-pyrkyriohjelmista, big bruuder, diili, mitä niitä lie. Harmi kun en viime kesänä risteillyt sitä jokea alas grenitsiin. No, mitäpä siitäkään. Vielä näkyy olevan joku bisse jäljellä.

Kirjoittaja:  latimeri [ 13 Marras 2010, 22:34 ]
Viestin otsikko: 

Onpa hyvä että ihmiset alkavat puhua ääneen.
Kaikein varhaisempia muistoja mitä minulla on, ne liityvät pelkoihin. Olinko muuta kuin viisi vuotta kun pelkäsin kävellä ukkoskuurien muodostamien vesilätäkköjen halki, jostakin syystä, jota kukaan ei mienulle sanount - minä pidin niitä ukkosen vesinä joihin kahlaaminen suututaisi ukkosen.

Sitten muista karaneeni kotoa, enkä silloinkaa varmaan paljoa vanhempana kuin viisivuotiaana, en muista enkä tiedä pitkällekö matkasin myllykuorman päällä, mutta joisakin vaiheessa kävelin metsätietä jonka varella oli yksinäinen mökki, ja mökin pihassa lasten vaunut. Muistan hyvin miten uskoin että noissa vaunuissa makasi karhu nalle, karhu lapsi ja että isot karhut olivat tuossa mökissä sisällä.
Hiivin hiljaa ja varovasti tuon mökin ohitse. Siinä se oli, pelko ja jänitys jo viisivuotiaalla. Jostakin tuolaiset maailmat saivat elonsa, ja loivat mielikuvitusta ja pelkoa.
Vielä ihan kuusikymmen luvullakin oli ulkoinen maailama pelottavat ja jännitävä enimälle osalle kansalaisia, se oli erillainen ulkomaa. kaikkea ei vielä oltu latistettu, eikä paljastettu joka ikiselle. Vielä oli hedelmätarhoja joista tuuli toi tuoksuja ja joista vain kuuli juttuja.
Mutta onko enään, missään mitään. On aika keksiminen jota sais tähän pannukakkuun rejän kun kaiken näkeen ja tietään.
Ja kun kirjoitat siitä mistä kaiken tiedät niin se tekee sinun paperiisi reijän.

Kirjoittaja:  Liisa K [ 14 Marras 2010, 00:32 ]
Viestin otsikko: 

marsipaanille: Olenko minä näillä rihmastolakeuksilla ainoa, joka katselee iltaisin Big Brother -koosteen? Ja olen seurannut kaikki Suomen BB:t. Olen istunut kiikkustoolissa muurinkönikän kyljessä ja stalkannut suomalaisen nuorison ... elämää :idea:

latimerille: Sanoit tosi hienosti tämän

Vielä oli hedelmätarhoja joista tuuli toi tuoksuja ja joista vain kuuli juttuja.

Upea virke. Tosin en ihan allekirjoita sitä, mitä siinä edellä sanot. Ymmärsin, että olet sitä mieltä, että ennen kaikki oli paremmin. Tai ainakin moni asia.

Minä muistan asioita noin kolmivuotiaasta. Tai mitä se muistaminen on?
Muistamisen vaikeudesta tai yleensäkin muistamisesta ja muistoista saisi ihan oman ketjunsa.

Hyvää yötä! Menen uusimman Matti Yrjänä Joensuun viereen. Helpompi on muistaa Harjunpää kuin Joensuu.

Kirjoittaja:  marsipaani [ 14 Marras 2010, 09:18 ]
Viestin otsikko: 

Joensuu on kiehtova paikka. Nimittäin sellaisen vähän isomman joen, jota virraksi kutsutaan. Se on sen takia kiehtova paikka, etten ole siellä käynyt. Viime aikoina tosin on näytetty teeveessä hienoja kuvia Ranskasta, jonkin joen delta-alueelta. Siellä on aikamoinen määrä deltajengiä puuhaamassa kuka mitäkin. Minua yllätti miten kirkkaalta se joen vesi näytti laskiessaan mereen. Niin siinä Liisan novellissahan juuri tätä puntaroitiin, että miten se samean joen vesi voisi tulla kirkkaaksi, mutta eikös ne pienistä puroista virratkin synny?

Kyllä Latimerin kommentissa taidettiin edelleen pysyä ketjun aiheessa. Hän pahoittelee sitä, että tiedonvälitys on tehnyt koko maailmasta meille tutun paikan. Että ennen sitä katseltiin Sun Maid -rusinoitten laatikkoa ja ajateltiin, että sellaista se on siellä Kalifornian auringossa, sinne kun joskus pääsis käymään! Nykyään näemme dokumentteja Uruguayn sellutehtaalta ja joen toiselta rannalta Argentiinan puolelta. Kaikki on levällään edessämme, senkus otat vain! Tiedon leviämisen myötä samankaltaistuvat ajatukset, niitä kuvailevat lauseet ja sanat. Tätä Latimeri pahoittelee.

Jos StörreBror ohjelmassa nuoret puhuvat niinkuin nuoret puhuvat, he todennäköisesti puhuvat samalla tavalla jonkin toisen maan vastaavassa esityksessä. Omalla kielellään tosin vielä. Asian voi todentaa katselemalla eri maitten ohjelmaa nimeltä Huippumalli hauska. Kirjoitin ihan vahingossa väärin. Kun yhden on nähnyt, ei sitten millään jaksa katsoa muita, koska ne ovat toistensa klooneja. Eli kuten Max Raabe asian ilmaisee:

Lainaa:
"Klonen,
Klonen kann sich lohnen,
verläßt Du mich,
klon' ich Dich,
ich hab' Dein Duplikat,
Du bleibst mir erspart... "


"Kloonit
toistaa toistaan, kloonit.
Jos hylkäät mut,
kloonaan sut.
Mull' on sun tallentees',
sun kaksoiskappalees..."

Kirjoittaja:  latimeri [ 14 Marras 2010, 14:39 ]
Viestin otsikko: 

Ai,ai. kateeks käy, on sinulla kyky nähdä ajan viran parveen, ja erottaa mitä siinä kulkee. minusta se on juuri noi. Justiinsa,

Kun Liisa kysyi että onko mennyt aika sitten minun mielestäni parempi kun nykypäivä. Aikoja ei voi tasapuolisestti mittaila kun niihin sulloutuu yksillölisttä ja kolektiivista kokemusta. Mutta sen pystyn sanomaan oman muistini perusteella, ja sen, että jo melkovarhaisella iällä olin monessa mukana, telakoilla kalastuksessa, metsätöissä ja taloissa renkinä.

Tuo aika viik-kuuskytluvuilla, oli monella lailla kovuudessaan, ja rankan työnsä ja niukan ellanokin vuoksi, tämän päivän silmillä katsotatessa; ihmioikuksien vastaista, mutta siellä oli sitä mitä enään ei ole, ja jonka tilalla ovat ihmisoikeudet ja tajunnan teolisuuss; Nimitän toivoa paremasta. Ihmisillä oli tuohon aikaan toivoa ja pyrkimyksiä, vaikka tuolloiset pyrkimykset parhaimmilaankaan eivät vastaneet tämäpäivän köyhän yleisvaatimuksia.

Toivo paremasta piti ihmiset vireänä, ja ihmiset viihtyivät keskenään. Muodostivat ryhmiä ja elivät elämäänsä.
Olsiko tämä pantava yhdeksi punukseksi siihen vaakaan millä mitataan elämisen sisäistä ja ulkoista arvoa.

Sivu 2/2 Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
http://www.phpbb.com/