Rihmasto

Alkuun kaipaisin mielipiteitä kavereiden käyttämisestä apuvoimana kirjoittamisessa. Tekeekö se kirjasta vähemmän oman ?

Mulla on ollut suuria vaikeuksia keksiä kiinnostavia sivuhenkilöitä, joten olen pyytänyt kavereilta apua. Käytännössä homma on toiminut niin että kaveri pudottaa jonkun one timerin ja mä otan kopin tai annan sen mennä ohi. Alla eräs fb:n yksityisviesteissä käyty keskustelu:

Kaveri:

laita sivu hahmoksi entinen rikollinen joka haluaa tulla rehelliseksi ihmiseksi ja ei koskaan tunnu onnistuvan tai entinen sotilas joka ei edes huomaa asioiden todellista laitaa vaan joutuu mukaan tietämättään ja vahikossa

Mä:

Tuossa Kulta työnimeä kantavassa kirjassa toinen päähahmoista on hieman tuonkaltainen. Rikollinen siis. Mutta juu, koetappa saada tuosta soltusta hiukan syvempi, se voisi olla kiinnostava mielisairaalassa. Kyse lähinnä siitä miksi se on joutunut sairaalaan ( Lähinnä tulee mieleen esim. kokemukset palkkasotilaana ) ja mitä kaikkea kivaa se voisi siellä sekoilla ?


Kaveri:

sotilas voisi olla pahasti traumasoitunut jolla kauhukuvia siitä että tuntematon vihollinen tappaa hänen perheensä

Mä:

Perhettä on vähän hankala viedä esim. muukalaislegioonan taisteluareenoille uskottavasti. Aloin ite miettimään että josko se olisi syyllistynyt joihinkin kauheuksiin ja omatunto olisi alkanut kolkuttelemaan. Toisaalta mietin sitä jo tuohon toiseenkin projektiin jossa tarvitsen jossakin vaiheessa lahjottavissa olevaa vartijaa. Siinä mua kiinnostaisi lähinnä kuinka ent. ansioitunut sotilas voisi olla täynnä nykyistä paskaduuniaan ja miten se oli ajautunut vartijaksi? Iän myötä? Pieleen mennyt operaatio? Vai olisiko se duunissa väärällä nimellä paetakseen jotakin ? Tuun kyllä käyttämään tota solttua, mutta henkilöhahmon rakentaminen ei ole niitä maailman yksinkertaisempia juttuja edes kirjan juonen tuntien, saati tuntematta.

Eli tuossa on ideana heitellä palloja ja tehdä samalla päivän hyvä työ ja ottaa hieman syrjäytynyt kaveri mukaan kirjoitusurakkaan, jos se vaikka pääsisi sen kautta taas jaloilleen Kriittinen kysyy?

1. Tekeekö tuo kirjasta vähemmän oman ?
2. Onko se kovin tuomittavaa ?
3. Käyttääkö muut kavereita apunaan ?
4. Kirjoittaako kukaan muu kahta thrilleriä samaan aikaan ? Kokemuksia ?

Toiseen kirjaan olen suunnitellut jo kannenkin valmiiksi. Mielisairaalaan sijoittuvan kirjan nimi tulee olemaan Sairaala. Kirjan nimi kannessa hohtaa kelmeää vihreää valoa. Kuvassa on tyhjä vuode ja siinä lepositeet. Huone vaikuttaa ränsistyneeltä vuoteen ympärillä. Päämääränä on luoda ahdistava tunnelma kansikuvalla. Kriittinen kysyy:

5. Mitä mieltä olette kannesta ?
6. Onnistuuko tavoite ?

Tässä vaiheessa alkaa olla jo ajankohtaista ottaa yhteyttä kustantajiin. Kriittinen kysyy:

7. Kuinka suuren osan myyntituloista debyyttikirjailija voi odottaa saavansa ?
8. Kertokaa isojen ja pienien kustantamojen eduista ja haitoista ?
9. Mistä muusta kuin osuudesta myyntiin kannattaa sopia ?

Kaikki käyttävät ulkopuolisia ideoita ja sen tuomittavuus riippuu paljolti siitä, kuinka paljon omaa käyttää mukana. "Kirjailijalla on polkupyörävarkaan sielu", sanoi joku kirjailija.



Kirjoitan jatkuvasti useampaa tarinaa, en ehkä yhtä aikaa (vaan keskityn aina hetken johonkin niistä), mutta avoimia tarinoita täytyy mulla olla useita, jotteivät ideat mene hukkaan.



Sen näkee sitten.



Muusta en tiedä kuin siitä, että kustantajissa on eroja. Toiset hoitavat vakanssinsa kunnialla, toiset eivät. Isommatkin nimet kritisoivat kustantajiaan siitä, ettei näillä ole välttämättä samoja haluja laajentaa lukijakuntaa kuin mitä tekijällä itsellään on.

_________________
http://mkoskim.wordpress.com
http://mkoskim.drivehq.com
http://mkoskim.deviantart.com

Hei, Kriittinen!

Saitkin jo näköjään MaKo:lta hyvän vastauksen. Laitan tähän kuitenkin vielä oman mielipiteeni.

1. Olen samaa mieltä MaKo:n kanssa siinä, että ei se minunkaan mielestäni tee kirjasta välttämättä vähemmän omaa. Jos osallistut keskusteluun kirjastasi tasavertaisena kaverin kanssa ja teet lopulliset päätökset itse ja varsinainen teksti on kokonaan omaasi, on kirja mielestäni selvästi sinun. Ethän sinä edes puhu yhdessä kirjoittamisesta, vaan neuvon kysymisestä.

Olen kuullut, että jokaisella sitä paitsi olisi hyvä olla ateljeekriitikko. Mielestäni ateljeekriitikko voisi ihan hyvin neuvoa esimerkkikeskustelusi kaltaisissa asioissa.

2. En voi tuomita sinua, koska itsekin toimin vähän samaan tapaan.

3. Niin kauan kuin olen kirjoittanut, olen kertonut muille omia tarinaideoitani. Olen aina myös samalla kysellyt ehdotuksia. Nykyisin kun minulle tulee ongelma kirjoittaessa, kysyn apua aviomieheltä. Yleensä en käytä hänen ehdotuksiaan sellaisenaan, mutta niistä on iso apu! Joskus pelkkä oman tarinan selostaminen toiselle inspiroi. Silloin ongelma poistuu ennen kuin edes ehtii kysyä mitään.

4. Minulla on kokoajan monta tarinan aihiota ja projektia kesken. Lisäksi kirjoitan runoja aina, kun siltä tuntuu. Minustakin aiheiden muistiin merkitseminen on tärkeää, että ne eivät unohdu. Monen aiheen työstäminen yhtä aikaa myös ehkäisee kyllästymistä. Lisäksi toinen aihe aina "lepää", jolloin alitajunta pääsee muokkaamaan sitä, kun kirjoitan toista. Toisaalta näin yhdestäkään pidemmästä projektista ei meinaa tulla valmitsta... Runoissa monen työstäminen yhtä aikaa ei sen sijaan haittaa.

5. Romaanisi kansi kuulostaa lupaavalta. Oletko miettinyt kuvakulmaa? Ylhäältä vai alhaalta tms. Entäpä tuleeko kuvasta värillinen vai mustavalkoin, piirretty vai valokuva? Olisiko dramaattinen valaistus paikallaan?

6. Hohtavat kirjaimet ovat hyvä keksintö. Sänky ja siinä lepositeet ovat sinänsä vaikuttavat, mutta loppu riippuu siitä, miten ne kuvataan.

7-9. Valitettavasti en osaa vastata näihin, sillä minulla ei ole yhtään kokemusta kustantamoita. Onnea!

Hyvä pointti tuo kuvakulma, sitä pitää oikeasti miettiä.

Joudun ehkä muokkaamaan oman sänkyni sairaalavuoteeksi ja kokeilemaan ennen päätöstä. Mitä kuvan väreihin tulee niin harmaat tai likaisen valkoiset rappeutuneet seinät, sängyssä valkoinen lakana, ehkä veriläiskä ( en ole päättänyt sitä), lepositeet ruskeat/mustat. Eli melko nihilististä värien käyttöä. Yritän luultavasti päästä Rauhaan ottamaan valokuvia hieman enemmänkin. (Ent. psykiatrinen sairaala, nyk. museo. ). Jos saan hyvän kuvan, sitä olisi tarkoitus käyttää kannessa.

Äkkiä ajatellen yläviistosta kuvattu olisi paras, mutta se voi vielä muuttua.

edit: Tuli mieleen että unohdin kysyä mitä mieltä olette tuosta ideasta että kirjoittamisessa auttavat kaverit tietävät vain aihepiirin?

Itse ajattelin sen niin että saan "aidompia" hahmoja kun kaverit ei ala miettimään asioita juonen kannalta.

edit2: Tuosta kaverin ehdottamasta sivuhahmosta tuli lopulta niin monisäikeinen, että vaihdoin sen sairaala-kertomukseen päähenkilöksi. Hahmo on esitelty pöytälaatikko-osiossa otsikolla "Päähenkilö esittäytyy" Palaute on tervetullutta.