Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 16 Joulu 2019, 06:54

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 22 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Miten kirjoitusvireeseen?
ViestiLähetetty: 17 Loka 2003, 07:16 
Poissa

Liittynyt: 09 Elo 2003, 11:01
Viestit: 4
Paikkakunta: Hki
Mita tehda kun kirjoittaminen ei suju? Saako olla sujumatta? Ts. onko mielestanne hyva kirjoittaa vaan - mita vaan, koko ajan - vai odottaa, etta tulee oikea vire?

Tallennnan merkintoja paivista ja ideoista, mutta en saa kirjoitettua mitaan kokonaista. Jos osaisin olla murehtimatta, olisin. Alakuloinen olo.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 17 Loka 2003, 07:50 
Poissa

Liittynyt: 27 Maalis 2003, 15:58
Viestit: 999
Tuttua tuo, ettei kirjoittaminen suju. Itse en koskaan odota oikeaa virettä, vaan kirjoitan päivittäin ja vire tulee työtä tehdessä, jos on tullakseen.

Jos menee pitkään niin, ettei vire tule työtä tehdessäkään, yritän keksiä jotain muuta tekemistä, koska kuten Joensuukin latteasti totesi, luovuutta ei voi pakottaa.

Pari kertaa on ollut elämässä tilanne, että olen päättänyt yksinkertaisesti jättää koko homman. Että kun kirjoittamisesta ei selvästikään minun kohdallani tule mitään, niin miksi kiusaan itseäni ja muita moisella. Päätöksestä on ollut seurauksena huojentunut olo, vähän niin kuin kuumesairauden jäljiltä kun korkea kuume on yllättäen laskenut normaalilukemiin. Olo on tuntunut kevyeltä ja heiveröiseltä, voimattomalta, mutta valoisalta. Olen tajunnut, että voisin tosiaan elää kirjoittamattakin. Ja sitten toipumisen edettyä olen taas alkanut kirjoittaa ja nauttinut siitä.

Niin että jos tuskainen olotila on jatkunut sinulla pitkään, suosittelen että yrität keksiä itsellesi muuta tekemistä. Helposti nimittäin käy niin, että ihminen jää tavoitteensa vangiksi. Vankina ei kuitenkaan voi kirjoittaa, kirjoittajan täytyy olla vapaa. Ainakin kirjoittaessaan. Uskon, että sinullakin se kirjoittamisen ilo taas löytyy, kunhan et yritä väkisin.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Kiiperi siitä muistutti
ViestiLähetetty: 17 Loka 2003, 08:52 
Poissa

Liittynyt: 03 Huhti 2003, 08:28
Viestit: 11
Paikkakunta: Helsinki
Lainaa:
Pari kertaa on ollut elämässä tilanne, että olen päättänyt yksinkertaisesti jättää koko homman. Että kun kirjoittamisesta ei selvästikään minun kohdallani tule mitään, niin miksi kiusaan itseäni ja muita moisella. Päätöksestä on ollut seurauksena huojentunut olo


Tuo liittyy yhteen mielenkiintoiseen juttuun, jonka olinkin jo seniilin vanhan vuohen mielessäni unohtanut:

Aikoinaan oli pakko kirjoittaa koko ajan. Oli sellainen tunne, että se kirjoittavan tai nk. taiteellisen ihmisen määritelmä olisi vaatinut jatkuvaa ikäänkuin herkistymistä kirjoittamiseen. Se oli ihan älyttömän rasittavaa - paitsi itselle, myös kanssakulkijoille.

Vasta pitkän ajan päästä tajusin, ettei kirjoittajan "rooli" vaadi jatkuvaa kirjoittajana olemista. Havahtuminen tai jopa eräänlainen herääminen taisi tulla luettuani Mika Waltarin ajatuksen uskonnollisuudesta, joka auttavasti referoituna oli joltisestikin seuraava: Waltari oli nuoruudessaan kamppaillut uskonnollisuuden ja maallisuuden kysymysten kanssa ja hän oli yllättäen ymmärtänyt (luettuaan jonkin UT:n jakeen, jota en tietenkään nyt muista), ettei uskonnollisuus vaatinut jatkuvaa uskon todistamista, jatkuvia tekoja ja pyhiä ajatuksia, vaan riitti, että tiesi sisällään (klisheisesti kai: sydämessään ja sielussaan) olevansa uskossa.

Samalla tavoin minäkin infantiilisti tajusin, ettei kirjoittajan lahja tarvitse jatkuvaa todistamista - se on olemassa ilman jatkuvaa tietoisuutta sen olemassaolosta ja sen voi joltisen pitkiksikin ajoiksi laskea lepoon.

Tämän käsittäminen oli aikamoisen vapauttava kokemus ja se rentoutti myös tekstin. Ei tarvinnut enää vääntää, että olisi todistanut - eniten kai itselleen - että osaa kirjoittaa. Vast'ikää eräs tutuntuttu ymmärsi saman asian freelancer-näyttelijänä: hänen ei tarvitse elää koko ajan teatteria, vaan on olemassa muukin maailma.

No, se siitä. Kirjoitus"faasi" on ollut viikon verran kadoksissa, mutta olen sen aikana kirjoittanut pöytälaatikkoon vapautuneita rakkausrunoja ja synkkiä tuhorunoja ynnä limerikkejä. On ollut hubaa...[/quote]


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 17 Loka 2003, 20:17 
Poissa

Liittynyt: 27 Maalis 2003, 19:08
Viestit: 252
Paikkakunta: Tampere
Kiiperi kirjoitti:
Pari kertaa on ollut elämässä tilanne, että olen päättänyt yksinkertaisesti jättää koko homman. Että kun kirjoittamisesta ei selvästikään minun kohdallani tule mitään, niin miksi kiusaan itseäni ja muita moisella. Päätöksestä on ollut seurauksena huojentunut olo, vähän niin kuin kuumesairauden jäljiltä kun korkea kuume on yllättäen laskenut normaalilukemiin. Olo on tuntunut kevyeltä ja heiveröiseltä, voimattomalta, mutta valoisalta. Olen tajunnut, että voisin tosiaan elää kirjoittamattakin. Ja sitten toipumisen edettyä olen taas alkanut kirjoittaa ja nauttinut siitä.

Justan näin on minullakin käynyt pari kertaa, ehkä enemmän kuvanteon suhteen. Mutta tuntemukset ovat olleet samat.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Loka 2003, 09:56 
Poissa

Liittynyt: 09 Elo 2003, 11:01
Viestit: 4
Paikkakunta: Hki
Huojentavia ja mielenkiintoisia vastauksia, kiitos! Miten tuttu tunne, Hullu rotta, tuo mainitsemasi pelko siita, etta kirjoitusvire katoaa ikiajoiksi, jos ei koko ajan kirjoita. Sina kerrot paasseesi siita eroon, mina en tieda tapahtuuko sita kohdallani koskaan. Haluaisinko edes tapahtuvan, koska talla hetkella todella ajattelen, etta pystyakseen kirjiottamaan pitaa kirjoittaa. Hela tiden. En usko olevani rasittava kanssaihmisilleni, sen sijaan vaikeasti perusteltava syyllisyys, joka kirjoittamisen 'laiminlyomisesta' seuraa, on tosi rasittavaa minulle itselleni.

Omalla kohdallani tilannetta vaikeuttavat myos olosuhteet. Valiaikisesti ei ole omaa paikkaa ja rauhaa kirjoittamiselle. Yhteiso, siella oma huone, mutta ei omaa poytaa. Yritan kirjoittaa olohuoneessa aamuisin, kun muut viela nukkuvat. Ne aamut, joina jaksan herata varhain, ovat usein antoisia, vaikka kirjoittaminen onkin enemman muistiin panemista, merkintoja. Kuka tietaa, ehka niista joskus jotain rakentuu.

Ccourage, mon amis!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Loka 2003, 09:56 
Poissa

Liittynyt: 09 Elo 2003, 11:01
Viestit: 4
Paikkakunta: Hki
Huojentavia ja mielenkiintoisia vastauksia, kiitos! Miten tuttu tunne, Hullu rotta, tuo mainitsemasi pelko siita, etta kirjoitusvire katoaa ikiajoiksi, jos ei koko ajan kirjoita. Sina kerrot paasseesi siita eroon, mina en tieda tapahtuuko sita kohdallani koskaan. Haluaisinko edes tapahtuvan, koska talla hetkella todella ajattelen, etta pystyakseen kirjiottamaan pitaa kirjoittaa. Hela tiden. En usko olevani rasittava kanssaihmisilleni, sen sijaan vaikeasti perusteltava syyllisyys, joka kirjoittamisen 'laiminlyomisesta' seuraa, on tosi rasittavaa minulle itselleni.

Omalla kohdallani tilannetta vaikeuttavat myos olosuhteet. Valiaikisesti ei ole omaa paikkaa ja rauhaa kirjoittamiselle. Yhteiso, siella oma huone, mutta ei omaa poytaa. Yritan kirjoittaa olohuoneessa aamuisin, kun muut viela nukkuvat. Ne aamut, joina jaksan herata varhain, ovat usein antoisia, vaikka kirjoittaminen onkin enemman muistiin panemista, merkintoja. Kuka tietaa, ehka niista joskus jotain rakentuu.

Courage, mon amis!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Loka 2003, 12:30 
Poissa

Liittynyt: 14 Huhti 2003, 15:12
Viestit: 2686
Paikkakunta: Kaatosade
Taasko heräsin liian myöhään 8) .

- minun tapani on, että (siis habit?), että kirjoitan, vaikka joskus teksti on jo mielestänikin todella mökkeröistä ei millään tavalla ansiokasta, edes sen suhteen, että olisi jotain mieltä painavia asioita selvittänyt. Sittenpähän kiertävät paperit, eikä saa luovuttaa sellaista, mikä - joka ei ole valmista vielä.

Juuri eilen mietin, että kirjoittamisessa on sentään se, että hyvä tuotos säilyy. Tea, nä., ilm., hirveetä: ei koskaan enää pysty siihen samaan suoritukseen, ellei tärkeintä ne ihmiset joiden kanssa on, yhteys ihmisestä ihmiseen.

Oikeastaan, miksi ei voisi olla tyytyväinenkin jos kirjoittaa jotain (no, tietenkin palautteen annon voisi aloittaa : mitä tämä sinun tekstisi merkitsee sinulle?) ja saa palautteen - MINUN mielestäni tässä tekstissä ei ollu mitään merkittävää - mutta jatka, kyllä sinä kirjoittaa osaat - ja ymmärrät mistä on kysymys.

Minä en ole ymmärtänyt tätä "usko":ssa olemista sitten ollenkaan. Pappihan siellä seurakunnassa pahiten syynätään, että onko se vai eikö ole uskossa? Silti jokaisen henkilökohtainen asia, mikä puhuttelee ja miten. Etteikö uskaltaisi rienata vähän jotain pyhää? Eikös se silloin tule pieni toruminen, mitä - ei tarvitse ihan olemattomiin uskoa. Ja se, että valvottaisiin mitä ja miten toiset uskovat tai mihin, kipeetä! Todella kipeetä!!

Kirjoittaa ollakseen olemassa, tullakseen joksikin sellaiseksi, joka alkupisteessa, siinä ensimmäisen piirretyn kirjaimen kohdalla ajatteli. Tullakseen kuulluksi, pakottaakseen itsensä nähdyksi. Eikä vain joksikin odotusnumeroksi johonkin saliin - kun nää täällä on niin kapeita ruikuttajia. Minä luulin nuorena, että ei olisi mitään muuta maailmaa kuin Teatteri. Nyt kun kävin kirjastossa ja siellä oli teatterikirja Aino Achktenista (äh, nimi väärin varmaan) ihmettelin, mikä se tuo maailma ja elämä oli?

vire, se on kiva sana. sitten olisi todella huolestuttavaa, jos ei enää tapahtuisi mitään sellaista, mistä olisi kerrottavaa. Kiiperin kanssa olen erimieltä (tosi, millä "tasolla" liikumme: abstrakti vanki, vai todellinen...) vanki ei voi tehdä muuta kuin istua ja ajatella. Kopissa. Vapaa pitää silti olla, vapaat ajatukset, vapaat havainnot. Kirjoittaminen vapauttaa, muistelemaan - "mitä olisin voinut tehdä toisin" - "olisiko kannattanut tehdä toisin" (toisin, loisin, tyttö suloisin, voisin, taisin, taa isin,)

Mikään ei ole niin kamalaa kuin ahdistus, miettiä onko jokin asia niin kuin arvelen aavistan sen olevan, vai (ja voivat sanoa "hullu") vai onko se jotenkin toisin. Miksi siis ei tosiaan tarttua siihen isoon R:ään ja etsiä miettiä, mikä tässä on totta. Kas kun jotkut Miehet eivät koskaan ole osanneet olla rehellisiä...

Kannattaa valita tukijoukkonsa huolella, kun ryhtyy kirjoittamaan (1 kpl. äitejä, 1 kpl., toimittajia (töissä myös kustannusyhtiössä, jos oikein ymmärsin) 1 kpl., lakimiehiä... 1 kpl., kuvataiteilijoita, 1 kpl. ÄLYKÄITÄ suomen kielen opiskelijoita, 1 kpl., japanissa asuvia ystäviä (joka odotta kirjasta menestystä!) 1 kpl., ateenalaisia teatteriharrastajia (joka sitä mieltä, että MINUN pitäisi saada RAHAA kirjoittamisesta, koska se on MINUN henkistä (mental) työskentelyä. 1 kpl., biologi tapaamisia, jonka kanssa miellytäävää keskustella Taru Sormusten Herra kirjasta.) Nimittäin kirjoittamaan kirjallisuutta.'

MATAMAT URG. eli ne vaan mun elämääni urkkivat. Siksi reipas potku oveen ja yhri:st ulos! oev´.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: huups
ViestiLähetetty: 06 Huhti 2008, 16:09 
Poissa

Liittynyt: 23 Loka 2004, 22:41
Viestit: 1185
miten löysinkään tällaisen palstan, jossa kukaan ei ollut käynyt pitkään aikaan ja on aiheeltaan ihan käyttökelpoinen..
Kirjoittaminen ei ole helppoa..ja siihen ryhtyminen on vielä vaikeampaa.
--Miljoona pientä vinkkiä on annettu ja kuitenkin siitä asiasta jokainen kitisee.
Olin eilen Hämeenlinnassa Sanataiteen yhdistyksen seminaaarissa,jossa opettajana oli legendaarinen Risto Ahti..Te kaikki hävisitte jotka ette tulleet mukaan..
Ja Hämeenlinnan liepeillä asuvien kannattais ehdottomasti liittyä jäseneksi Sanataiteen yhdistykseen..jolloin pääsis nauttimaan Riston opetuksista :-) , koska Sanataiteen yhdistys pitää kaksi seminaaria vuodessa ja niissä aina opastaa Risto Ahti ainakin yhtenä..
TULKAA MUKAAN.

_________________
ullawelin


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: kirjoitusvireeseen...
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 18:26 
Poissa

Liittynyt: 04 Syys 2007, 17:34
Viestit: 32
Alkuperäiseen aiheeseen liittyen.. Mulla on itsellä vaikea perheen touhujen keskellä löytää aikaa kirjoittamiselle, varsinkin kun haluaisin voida keskittyä kunnolla ja pitemmän aikaa. Usein se sitten jää iltapuolelle.. Nyt mulla oli taas pitempi tauko mun ison kirjoituksen kanssa, eikä ollenkaan huvittanut aloittaa sitä, vaikka koko ajan tuntui että pitäisi. Sitten löysin yhden mua kiinnostavan kirjan, jonka luin tässä välillä ja se sai mut taas kirjoittamaan. Tykkäsin niin sen kirjailijan kirjoitustavasta, että juonikin tuntui sivuseikalta, se vain sai mut taas tarttumaan omaan kirjoitukseen uudella innolla. Mutta niinhän sitä sanotaan, että lukeminen auttaa kirjoittamisessa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: kirjoitusvire
ViestiLähetetty: 25 Huhti 2009, 10:17 
Poissa

Liittynyt: 23 Loka 2004, 22:41
Viestit: 1185
kirjoitusvireeseen voi livahtaa aloittamalla kirjoittaa vaikka unipäiväkirjaa, joka saattaa olla mielenkiintoisempi kuin varsinainen päiväkirja.. sitten voi kirjoittaa hölynpölyä , ajatuksenvirtaa, ja kun on vartinverran kirjoitellut niitä näitä, niin on ,hups, siirtynyt todelliseen kirjoitusvireeseen.
--ja voi/täytyy ajatella kuten pianisti, että tullakseen hyväksi pianistiksi
täytyy päivittäin tehdä sormiharjoituksia vaikkei aina huvittaisikaan.
Samoin kirjoittajan on päivittäin pyöriteltävä kynää paperilla ja muodostettava sanoja ja lauseita.
Noin vartin verran kestää aivojen härnääminen vireeseen, kunhan vaan jaksaa kirjoitella tajunnanvirtaa sen vartin.
nimim. Kokeillut tietää..

_________________
ullawelin


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 30 Huhti 2009, 11:24 
Poissa

Liittynyt: 04 Helmi 2007, 09:53
Viestit: 162
Minua masentaa se, että vaikka toisinaan on virettä, niin ei synny mitään hyvää tekstiä. Kirjoitusvireen puuttuminenkaan ei masenna niin paljon. Kertokaa siis, kuinka olette saaneet itsenne uskomaan kykyihinne.

_________________
http://elavanmiehenleski.blogspot.com/


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 03 Marras 2009, 00:29 
Poissa

Liittynyt: 10 Syys 2009, 18:51
Viestit: 439
Akuutista ongelmastani on siis keskusteltu aikaisemminkin, siksi nostin tämän taas framille, lääkkeen toivossa.

Olen kirjoitustyössäni nyt siinä vaiheessa, että (pääasiassa omiin) odotuksin pitäisi toden teolla ryhtyä vastaamaan. Olen pari kuukautta kirjoittanut ja julkaissut esim. täällä Rihmastossa tukevia aloituksia tai käännekohtia puolivalmiista teksteistäni. Nyt olen kuitenkin siinä hirvittävässä paikassa, että olen ikäänkuin kirjoittanut 20 sivua kahdesta sadasta, ja minun pitäisi käydä loppujen kimppuun. Yksin. Nöyrästi. Ja mikä pahinta, siinä kerronnan tyylissä, jonka olen valinnut kyseiseen teokseen. Ei enää yllätyksiä, koska lukijalla pitää olla luottavainen olo.

180 sivun maraton kohti loppuratkaisua, jonka olen tiennyt jo vuosi sitten! - Mistä saada tuohon oikeille paikoille välitankkauspisteet? Mitä kannattaa juoda, ettei kaikki tule yläkautta ulos viimeisen viidenkympin matkalla? Onko kokemuksia?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 06 Marras 2009, 17:26 
Poissa

Liittynyt: 05 Loka 2009, 21:14
Viestit: 12
Paikkakunta: Tampere
No parikin ideaa omasta kokemuksesta:
1) puhu tekstistäsi. Mulla on oma pikkuveli sellainen loistava confidante että se ei sano juuri mitään koskaan mutta kuuntelee hädintuskin kiinnostuneen oloisena juoni-mietteitäni. Näin ollen saan puhuttua ne ääneen ja ne muotoutuvatkin samalla uudelleen päässäni.
2) sinnikäs kirjoitus. Jos sinulla vaan on aikaa, tee päätös että "tänään kirjoitan X sivua". Näissä operaatioissa laatu ei juuri merkitse vaan pidät projektin elossa ja mielessä. Muuten sitä uhkaa hyytyminen kun uusi, tuoreempi projekti kaappaa huomion ja sama dynamiikka toistuu sitten helposti useampaan otteeseen.
3) lueta tekstejäsi. Tähän apuna taas joku luotto-kaveri. Kysy vaan mitä ajatuksia se herätti; ulkopuolinen mielenkiinto, vaikkakin tilauksesta, motivoi kuitenkin jatkamaan. Ja oikaisee myös jos oletkin liukamassa ohi tarkoittamastasi pointista (siinä sivun 190/200 kohdalla on ikävä tajuta että joskus s. 50 kohdalla lähti menemään "väärään" suuntaan).
4) musiikki ja muu viihde. Itse kuuntelen musiikkia riippuen genrestä sidottuna siihen mitä kirjoitan. Kun rustasin eeppistä avaruustaistelua niin kuuntelin samalla vastaavaa soundtrackia eräästä sci-fi sarjasta. Pääsin hyvin ns. fiilikseen. Myös elokuvien katsominen tai kirjojen lukeminen ihan ajan viihteeksi saattaa yhtäkkiseltään johtaa johonkin brillianttiin (tai ainakin sillä hetkellä briantilta vaikuttavaan) ideaan. :)

Pisin projektini kesti 5 vuotta. 1248 liuskaa tekstiä (eikä sillä projektilla edes ole mitään tulevaisuutta; tein sen itselleni todistaakseni että pystyn ja osaan kirjoittaa). Tein kun ehdin koulun ja työn ohella, ja kerran meni 7kk ajalta kokonaan fiilikset kunnes sitten yhtäkkiä syttyi taas ja sauhutin 30-40 sivua parissa illassa. Parasta on kun itse innostuu että "joo, noinhan siinä voisi seuraavaksi tapahtua" niin itsekin kirjoittaa innolla että pääsee niihin hyviin kohtiin. Esmes em. eeppisen stoorini loppu oli mulle selvillä jo n. 6kk aloituksen jälkeen, mutta sinne pääsyssä kesti aikansa. :D

_________________
-We will not be caught by surprise!
*Almost everyone I've killed uttered similar last words.
-Then I am glad once again that you are on my side.
*They've often said that too.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 10 Tammi 2010, 13:32 
Poissa

Liittynyt: 30 Marras 2009, 16:04
Viestit: 44
Hoaah, itselläni tuntuu olevan taas päinvastainen ongelma. Pää on täynnä hienoja ideoita, mutta paperille kirjoitettuna ne vaikuttavat vain tyhjiltä ja mitättömiltä sanoilta.. Tuntuu kuin teksteistäni olisi kadonnut sisältö. Todella turhauttavaa. :)
Lueskelin tuossa äsken läpi uudempia kirjoituksiani ja vertasin niitä vanhoihin, huomasin että uudempiin kirjoituksiini on ilmaantunut kuvottavan teennäinen ja jotenkin puuduttava sävy. Pidän enemmän vanhemmista teksteistäni. :o Outoa, eikö ihmisen pitäisi nimenomaan kehittyä mitä enemmän kirjoittaa vai mitä ihmettä tämä taantuma nyt on..

Itse teen usein sitä, että kirjoittelen tekstejäni uudelleen ja uudelleen ja muokkailen samalla niitä paremmiksi. En tosin etene näin minnekään, mutta ainakin tulee muokkailtua tarinaa koko ajan paremmaksi ja paremmaksi.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: vireeseen
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2010, 09:20 
Poissa

Liittynyt: 11 Marras 2005, 18:15
Viestit: 36
MInulla on sama ongelma. Tajuan kyllä, etten osaa kirjoittaa ajatuksiani siihen muotoon kuin ne vilisee päässä. Päässä ajatukset juoksevat liian nopeasti, ettei kirjoittaminen suju siihen malliin kuin ne haluaisin ulos työstettävän.
Jos oikeaa vire tilaa odottaa, voi hyvin jäädä sitä odottamaan hautaan asti.
Viretilan saa aikaiseksi, jos kirjoittaa sontaa tai runoja, joita ei ole tarkoituskaan kenellekään näyttää. Ne on niin sanottuja viretilan nostattaja juttuja. Säännöllinen kirjoittaminen pitää työskentelyn paremmin vireessä kuin silloin tällöin kirjoittaminen.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 22 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com