Rihmasto

Kyllä se on ruvettava taepumaan ja heinän syöntiin muutoennii, ja kato, kulluu muutama vuosikymmen taekka sata, niin ihminen on jalostunu märehtijäksi

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Nyt on melekeen ruuperä otassa
ja Heikki tarviis vertaesappuo
taekka jos paekalla on tohtorie
niin mielelläsä saeraslomalappuo
kuulkoapa kun tännään sattu
tappaus melekolaella suuri
tässä itkuntyrskeen sejassa
sen pystyn selevittäämmään juuri

No kun tännään olin mehtätöessä
ja kaverinaen mulla pikku-Teussi oli
maenittakkoon ettei tappaukseeen
laenkaan liity alakoholi
kun ihan polttopuita hommaelin
kakkosija nostin kyytiin heinähännän
kun vaen ihan pieni unohus
sae sielunmaesemaani satelemaan rännän

Ja nyt siis syvämmeeni ottaa
tietysti kans vannehtiipi peätä
ja hemesti se pakkasesta
mulle hattuun kantaa jeätä
ja puheleepi mukavija´
sannoo,- jospa sulta leikkovaesin tukan
vaen ei se yhtää helepota
vaemallusta Heikki-rukan

Että semmostapa tännään sattu
tuolla metän sahhaelussa mulle
vaen nehän seätiejotuksessa vikkuutteli
että eiköhän se ensikuulla suvi tulle
vaen sitä ennen meikäläesellä
ei taejja olla olo kaksista
kun en villaustakkaan taejja nähä
lummeen hukkaamistaen tukkisaksista

Teällä nojjaen taas pikku-Teussin
issoon takarattaaseen
ja arssinoen josko tästä pimejällä
tukkisaksie kahtelemaan meen
ja mietien jospa vapepasta
apuvoemie saaha voesin
ja jos ne tukkisakset löytäsimmä
niin ne yöksi tyynyn alle toesin

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Syrjäseuvvun sinhvoonniijjaa

On marraskuinen ehtoo
seutu summuun kietoutuu
vaen sinnikkäästi valovaan
usavn läpi työntää kuu
lie ilimassa jo talaven tuntu
kae se pijan pakastaesi
mutta säijjenhaltija se miettii
josko vielä suvejaisi

Ja syrjäseuvvun sinhvonija
korvissani soe
jos korvan taakse käjen laettaa
sen hyvin kuulla voi
se soitanta on tosin
ihan liijjan melankolista
ja sekkaan koira häkissään
taitaa taustalauluansa volista

Ei täällä kohta kettään asu
kesällä käy huppaelijat vaen
ja kauppa-auton linjan
kuulla lakkauteun saen
vaen pientä värijä tuo elloon
porstuvassa väririkas räsymatto
mutta ainut tapahtuma, viikkoehin
oli kellarista romahtanut katto

Taas syrjäseuvvun sinhvonija
korvissani soe
sen huonokuuloinenkin
kohtuuvvella kuulla voe
sen soetannassa
näjen nurinniskoen kellahtavan nuotin
ei ees taustalauluun koera ryhy
vaekka siihen eilen vielä luotin

Vain joskus, ihan liijjan harvoen
joku teällä kääntymässä käy
ei etes ilimakuvakauppijaeta
juuri ennää näy
vaen piipaa-auton katolla
voet nähä jottaen vilikkuvaa
ja senkin sävyissä, lie
syrjäseuvvun elloa ilikkuvaa

Näen syrjäseuvvun sinhvonija
korvissani soe
sen kuurokin jo ropassansa
aestia nyt voe
näen sumun sissään syrjäseuvvun
tienoo laementuu
ja äänet sinhvonijan
tihkusatteen sekkaan vaementuu

(olikohan liiijjan synkkä?)

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Vuosi, noen seittekytäkuus
Kuusamon Ruka
Heikki käristysmakkara kourassa
kisoja kahtomassa, muka
oli sinappija sivelty
vihreäksi makkaran kylyki
ja arvata voetta
valu suupielistä sylyki

Kun kohahti kansa
tulossa oli Kurikan jätti
jopa Heikkiki hetkeksi
makkaran syömättä jätti
siitä se vilahti ohi
juuri silimä seurata ehti
ja pienen kahtojan sielussa
näen keännettiin lehti

Ja kun kottiin me palattiin
sukset pijan koristi jalakaa
ja kovasti jo uhosin
nyt mulla reenaus alakaa
vaen kovin lyhyveksi jäe
mulla se hiihtäjän taru
ja niijjennii suksien kohtalo
oli ihan liijjan karu...

Vaen siitä lähtiinpä katoen
missä vaen hiihteli Mietaa
olin vakka kaevussa ojan
tae lapijoen kärryhyn hietaa
niin sillompa toppasin
heitin hetkeksi työn
ja telekkarin aukasin
vaekkapa keskellä yön

Ja saet toki voettoja,
kultaa Innsrukin viestissä tuli
vaen Lake Plasitin kissoessa
satasosalla se suli
vaen se ei haetannu tuota
Kurikan jättijä laesin
ja joskus saunaankin suksilla
nähä sinut hiihtävän taesin

Sitte lopetit hiihon
aloet kierrellä maatasi
ja meikäki kerran
koo-rauvvassa kanssasi raatasi
oekeen nimmarin mulle
raapustit viskarssin terrään
sitä aejjon katella essiin
kunhan aamulla herrään

Vaen sehän avviisin sivvuilla
oli ihan varma tieto
että seihtemenkytä vuotta
täyttääpi se Kurikan Mieto
että tolokusti onneja
Heikki teältä Kostolta laettaa
ja muuten, se käristymakkara
mulle etelleen maettaa

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...