Vuosi, noen seittekytäkuus Kuusamon Ruka Heikki käristysmakkara kourassa kisoja kahtomassa, muka oli sinappija sivelty vihreäksi makkaran kylyki ja arvata voetta valu suupielistä sylyki
Kun kohahti kansa tulossa oli Kurikan jätti jopa Heikkiki hetkeksi makkaran syömättä jätti siitä se vilahti ohi juuri silimä seurata ehti ja pienen kahtojan sielussa näen keännettiin lehti
Ja kun kottiin me palattiin sukset pijan koristi jalakaa ja kovasti jo uhosin nyt mulla reenaus alakaa vaen kovin lyhyveksi jäe mulla se hiihtäjän taru ja niijjennii suksien kohtalo oli ihan liijjan karu...
Vaen siitä lähtiinpä katoen missä vaen hiihteli Mietaa olin vakka kaevussa ojan tae lapijoen kärryhyn hietaa niin sillompa toppasin heitin hetkeksi työn ja telekkarin aukasin vaekkapa keskellä yön
Ja saet toki voettoja, kultaa Innsrukin viestissä tuli vaen Lake Plasitin kissoessa satasosalla se suli vaen se ei haetannu tuota Kurikan jättijä laesin ja joskus saunaankin suksilla nähä sinut hiihtävän taesin
Sitte lopetit hiihon aloet kierrellä maatasi ja meikäki kerran koo-rauvvassa kanssasi raatasi oekeen nimmarin mulle raapustit viskarssin terrään sitä aejjon katella essiin kunhan aamulla herrään
Vaen sehän avviisin sivvuilla oli ihan varma tieto että seihtemenkytä vuotta täyttääpi se Kurikan Mieto että tolokusti onneja Heikki teältä Kostolta laettaa ja muuten, se käristymakkara mulle etelleen maettaa
_________________ Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...
|