Rihmasto

Siinä näkijä missä tekijä, joten mitäs minä väettään vastaan.

Eipä ennää oo heleppova lehemänkää olla
ei saa uijja se kessäesin tunkijolla
ei saesi looriin astuo ees emännän luvalla
jopa teeveessä ilikutaan, peräpään kuvalla

Eikä oo heleppova olla myös kana
yöllä kuvvaajat tulloo, no jo on saatana
sillonko pittäesi sulukiin hienosti olla
ja munijen tuotanto? päevässsä nolla

Entäpä sika, emakkova kiskotaan nisistä
ne pikkuset porsaat, ei ees tietova isistä
elläenten vappautusrintama, selevä on motto
huonosti hoejjetaan, konstina huostaan otto

Pittää elikot kokkousta roelerihallilla
sonni tottuuven sannoo, assiet on pölöjällä mallilla
öesin nuo kuvvaajat, navetoessa lapppaa
aekoo ne meijjät kerralla tappaa

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Nyt runnoelija on ottanut aiheekseen ajankohtaisen asijan. Riipaisevalla tavalla kertoo eläinten ahinkua kun saatanan piipertäjät räpsii kuvijaan. On tietenkin hyvä että asijasta puhutaan, mutta kun nuo saatanat tulevat kuin viekkaat varkaat ja väärin valtijaat yksityisen alueelle. On se niin väärin. Linnaan koko sakki.

nyt se lähti

se meijjän Emma
tuoreemmille jälille

anaski kaheksan piikkie puolella
sillä oli
jäläkiistä peätellen

passovaa sitä täyvven kuun aekaan
työjellä

tutkapannan jätimmä hyllyyn

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Jälijet johtaa pattaan ja pitkässä juoksussa posliiniin?

joo, vaen ei tässä tappauksessa, kuoppaan piti Emma laettaa, siksi ei oo tutkapanta kaulassa

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Rämmeen keskelle on kasvanunna
yksi männynsäeppä vaen
sitä kahtelemmaan peäsin kerran
hillareissullaen

oli latva sen jo kuivahtanu
kylykeesä hakannu kae
palokärki oli koron
ja juuressa tuon puun
kuin vuollut lastut
oli sarvinahat poron

Vaen pari oksaa vihertävvää
tykyn painamina eli
joskus pari teertä niissä
syysusvan haihtumista ototteli

Rämmeen keskellä se yksinäsä
ei muita puita lähimailla
vieressä vain joku tupasvilla
ainut valopilkku elämässään
jos ei halla ehi ensin
loppukesän marja, hilla

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Jostae syystä tykkäsin runosta. Oliko se luonto joka antoi värijä näkösektoriin. Kiitosta!

On lauvvantae-ehtoo jo tulollaan
ja pikkusen hämärtää talloo
siellä yksinään käppäelee Ylermi
laetteloo köökissä peälle valloo

Lähti Amali äskettäen Kuusamoon
sen nouti marttojen taksi
ja lähtiissä Ylermille nohitteli
anto työtehtävää kaksi

-Muista tiskata astiet altaasta
ja se pyykikone peälle panna
ja jos pahukkeri asijas unohat
ehken viikkomoesiin sulle anna

Näen lausuven Amali hekottaa
Ylermin poskelle heittää muiskun
ja marttakerhon matkassa lähtee hän
konserttiin Antti Tuiskun

Tiskaelee astijoeta Ylermi hissukseen
kuulu ratijo-suomesta tvisti
ja pikkusen jalallaan tahtija löe
kuivauskaapin kun kiinni pisti

Sitte pyykkituvan puolelle lähteepi
siellä korissa vaatteita kovin
vaemon alusvaatteita tietennii
sitte joutuupi miettimään tovin

Mihin kavonnu on meikän kalsarit
vasta illalla pyykkiin ne vaehoin
purkaa konneesta pyykit survotut
ja ehtiipi tuloksin laehoin

Sitte hoksiiki että Amalihan lähtiissään
pyykkikorija hämmentää taesi
ja Ylermillä pikkusen jo naurattaa
Antti varmaan ne lavalle saesi

Oesko marttojen kanssa sovittu
että ne alusvaatteita Antille heittää
ja siksi Amali minun lanelliset vei
miettii Ylemi kun iltakahavija keittää

Ja mielessään kuvittellee nauraen
kun Tuisku tulee taas takkaa sermin
niin sen kaulassa uusi huivi on
ne kalsarit on Ylermin

Jossa etumus kai pikkusen kellertää
ja takana on ruskea rantu
ihan muuten ne eheät tosin on
vaen poloviin on paekat pantu

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Jälleen on taiteilijalla ollut terävä kynä jonka on työntänyt syvälle. Runo on varsin monimuotoinen. Se on hauska, samalla syvällinen pohdinta ikääntyneen avioparin elämästä. Runossa on hauskoja kielikuvia ja luo mainioita visioita ajatuksensilmin katsella. Runosta löytyy aina uusia "merkityksiä" mitä useammin lukee. Tietysti runo pitäisi varustaa varoituksella "Ei sovi korkeakulttuuriin!!".

Niin se ronklasi eilettään Heikillä lynksijä järvellä
meinasi matikanhakureissun, kokonaan tärvellä
katkesi käönnistysnaru, järveen putos lynksistä viimmenennii tähti
vaen pallautu rippeet, kun mukavie puhumalla käöntiin se lähti

Piti jo illalla maenita hemestille, oes assieta Kuusamoon mulla
ja jos mukavie raataelet, voet jopa matkaannii tulla
minä meen kelekkakaopoelle, sinut voen jättää tokmannin puotiin
siellä voet lyyssijä hiplata, tutustuo kalsarimuotiin

Vaen arvasiha hemesti, on Heikillä tompsuu taas mielessä
parempi mopokauppaan on lähteä, muuten on asijat pielessä
niin se puoliltapäevin, istahtaa Toijjota rattiin
minä kahtelen lompsaani, siellä asuvaan mattiin...

Niin keäntelöö hemesti sen versosa, mopo kauppijaan pihhaan
Heikki vieressä istuupi, hemesti varalta tarttuupi Heikkijä hihhaan
korvaan kuskova hellästi, -rahatilanne on karu
osta korkeintaan akku, tae, no, se käönnistysnaru

Vaen pihassa seisoopi, kelekkaa häävimmän mallista
ja mopetikauppijas syöksähtää esille tallista
ja kässiillään huitoopi, lynksiin istuva antaapi luvan
sitte kameran kaevaapi, ottaa usseamman kuvan

hivelöö mopetikauppijas ihtejään parrasta
-kuuleha heikki, ekkös kelekkaluva harrasta
tässä oesi lynksi, ajettu vaen kuutisen tankkija
ja jos ei laenarahhaa irtova, niin vaeheta pankkija

sen illalla pihhasi toesin, kun kottiin on mentävä
jopa hauvvet ja matteetki oesi Koston törmälle lentävä
ja jaksaapi rekkeäki vejellä, vaekka oesi kyytissä isompi sakki
ja siinä kuulehan on, semmonen sähkönen pakki

Heikki taskujaan kaevelee, on vaen vanaha nestuuki siellä
on pakko taas miekkosen ylypevys niellä
kun ei ollu akkuokaa hyllyssä, niin on tottuus taas karu
kottiin viemisinä ompi, vaen uusi käynnistysnaru...

Vaen pikkusen lohtuttaa, se pittää maenita mulla
että ihan uusi akku, saattaapi meikän lynksiin ennen jouluva tulla
sitten toas passovaa lähtejä, matikkaa kelekkova pihhaan
ja liikutuksen kyyneleen, voepi kuivata hihhan

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Nousoo harmajan mökin piipusta savuja
pihalla Veeliksi Huttunen, kantaa rapun etteen havuja
keittelöö vaemosa-Viira pannulla kahvija
porstuvan akkunaan paekaksi pantu on pahvija

On he kahestaan olleet, jo vuosikymmenen ajan
kohta kae aeka on mennä yli viimmesen rajan
vaen vielä kerran kun saesi, Veeliksellä ottamaan etteen
miettii köökissä touhuillen, Viira laetellen höystojä vetteen

On toki tapletit syötetty, on tyveen sen piikkijä pantu
vaen ei tehonnu ropit, on mulukku ku roekkuva rantu
eikä se pystyyn oo noussu, vaekka Viira lehtijä osti
ei mittää tehova ollu, kun Viira pilijä sormillaan nosti

Vaen erräänä päevänä, kun oli jo järvessä jäetä
ja Veeliksi perkkasi ahvenie, irrotti särkiiltä päetä
kesken se touhu piti jättää, kun täytyi vettä nurkan taa heittää
kun se Viira ahaneesti, sitä pöönävellijä keittää

Tuskinpa käsijään pesasi, ja ne kovin kalalle haesi
ja siitäpä kikkeli Veeliksin, luuli nyt pimpparaa saesi
jo nosti peätä veheje ja muutennii kasvamaan alako
ja kohta tuo oli kuin pyörejä hellapuunhalako

Niin vielä Viira sae munnaa, ja eihän se riitä
kun harva se päevä, sannoo mee Veeliksi verkoelle siitä
näen mökissä harmaassa, jatkuu elo aejjempaa raju
ei aena ne siniset pillerit... vaen joskus riittääpi pelekkä haju

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

voe perkele kun tuli hyvä... pikkusen rytmihäerijötä

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

KUUSEN HAUSSA


Tuli aika taas joulukuusta etsiä
Minä kiertelin, kaartelin metsiä
Kunnes kuusikon reunassa, huomasin
Seisoi kuusi kaikista kaunehin

Otin repusta sahan ja kirveenkin
Juureen kuusen varoen konttasin
Silloin silmänurkastain huomasin sen
Tuo toinen kuusi vasta on kaunoinen

Niimpä menin sen luo, sitä kaatamaan
Mutta arvaat sen, vielä nään kauniimman vaan
Aina kun päätin, että sen ottaisin
Toista puuta mä kaukaa jo katselin

Siinä kuljin, ajan kulunkin unhoitin
Kohta eksyneeni melkein huomasin
Samaa reittiä kotiin vielä palata vois
Joku kuuset kauniit oli vienyt pois

Miksi kuljin aina puun uuden luo
Ehkä kohtalo mulle uuden eteen tuo
Jonka otan, enkä millään hyljätä voi
Silloin sielussain kaikki joulunkellot soi

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

On se vaekijjaa