Meillä on jo luppoovasti lumet vähempänä heti kun on ollunna nuo vualit lähempänä. Jouhtenija pohjoseen oun nähnä muuttamassa. Kaupasta on poessa ollut tuittupäenen kassa.
Eilen kävin vetämässä viivan vihertävän. Siellä männii pitkät jonot kansan eänestävän. Enimmäkseen vanahempoo siellol kopukkata, nehän vielä hallihtoovat joka sopukkata.
Nuorille on enimmäkseen tämä netti jeänä. Kopukat ei tiällä oukkaan aena suuna peänä. Jottei nuorkaan kansanosa unehtuisi pettiin, pitäs eänestys jo suaha koti-internettiin.
Sillä keinon kansavvalta nousis jalan piälle, talavesta yhen äkin piästäs suvisiälle. Muamies! Liota vakos uuvven virren sävelillä: yhteisvastuu rehottakkoon muamme vilijelmillä!
Sinä, joka vastoot, jottei vastuu mahhoo täötä, jos sen tiijjät Tellukselta sekkii seutu näötä, missä vielä ellee voepi niinkun tähän asti, jottei kerran kuatus piälle sivvuun luotu lasti.
Rahavelat yhteiskunnan ouvvat totta tosin, mutta metät niittämällä haehtuuvat vaen osin. Mikä siinä haehtuu kohta, voepi olla happi, melekein ku venneestä oes muille myyty tappi.
Luonto, se on meillä vielä, pyhät sekä aret. Arkoo väkkee pohjosessa ouvvat luonnottaret. Mitä nuita hättyytellä, antaa riekon laoloo, vaekkei kovin lyyrillistä sille suotu kaoloo.
|