Losautan tähän kerralla usejamman virren ja loput kolme sitten jonkin verran myöhemmin.
Mikkelinpäivän virsi
Mikkelinä enkelillä kädessään on miekkansa. Voimillansa säihkyvillä voittaa Taivas taistonsa. Pahan tahto raukeaa, näin kun Taivas aukeaa.
Hikiotsin taistelleelta miekka maahan kirpoaa. Väsyneenä, vaienneena työnsä tehnyt istahtaa. Tippuu kyynel enkelin, taiston vaikka voittikin.
Taivaan järven puhdas vaahto kirkastaako vaatteensa? Rauhallinen aikain saatto tyynnyttääkö aatteensa? Mikä miete enkelin päivänä on mikkelin?
Kuolon virsi
Kuolon aika vihdoin koitti, voitti minut voitetun, tuulikanteletta soitti aika jälkeen arvelun.
Rukoilinko, kaipasinko tätä maailmaa suurempaa? Jotain muuta odotinko, kohtaloa kukkeaa?
Olen pian kasa tuhkaa, tuota älkää surko vaan, minua ei paha uhkaa, pian olen oma maan.
Nyt ei tunnu tuiverrukset, heilahda ei eväkään. Hauta saanee kaiverrukset, niitten alla levätään.
Elämä jatkuu -virsi
Jälkeenjäävieni valtaan jätän päättää mielikseen mitä tältä maailmaltaan odottavat itselleen.
Tarpeeksi jo itselleni sain, en muuta toivo, en. Selkään sain ja korvilleni, vähemmistä vaikenen.
Nyt on uuden polven vuoro kokea tuo ihanuus, vähättelijöitten kuoro, lähimmäisten paremmuus.
Pasianssissa on ok lyödä pöytään korttinsa. Muille toivottele: joo, joo! Anna pitää luulonsa.
Loppuaan jos joku huokaa, lasillinen tarjotkaa! Riemun valheelle se juokaa, sepä murheet maaduttaa.
Isän päivän virsi
Isälle laulan virteni, hän on mun kurkihirteni, asun kattonsa alla.
Kun äiti minut synnytti, isäni varmaan istuksi varjossa tupakalla.
Sain kasvatuksen isältä, joskus se pursuu sisältä, ketsuppi korkin alta.
Jumala ompi linnani, isäni kattopalkkini, suojani maailmalta.
Näitten lisäksi kirjoitan, jos vain elonpäiviä riittää vielä seuraavat: Valvomisen virsi Tuomiopäivän virsi Kirkkovuoden jälkeisen viikon virsi
|