Rihmasto

Johannes Kastajan virsi (juhannusvirsi)

Kohtasi vesi taivaan
kädestä Kastajan.
Hän tunsi: ”Tietä raivaan
tulla Lunastajan.”

Vilpasta vettä Jordan,
elävää, virtasi
ja somerikko pohjan
paikalla kumarsi.

Kyyhkynen Pyhän Hengen
tervehti Jeesusta
ja viesti Taivaan äänen
kuvasti Korkeinta.

Johannes tehtävänsä
nöyrästi toimitti.
Lyhyen elämänsä
pimeys nielaisi.

Ei pimeyden taikaan
valkeus sammukaan,
taas keskikesän aikaan
juhannus juhlitaan.

Matkalla jossakin Liettuassa


Nyt minä lennän,
nyt minä liidän
niin kuni mainen kotka.
Päässäni liehuu,
päässäni kiehuu
liettualainen votka.

Jollei mun matkani
kotio kanna,
korkin saa kiinni painaa.
Arkkuni kanteen
laulavat naulat
Liettua kyllä lainaa.

nyt kuulostaa t-s olevan loma tunnelmissa...

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Hellevirsi


Paahtava hellekausi kun maata korventaa,
jokaista kasvinjuurta jo kuivuus karhentaa.
Ankara päivän lamppu, pistely auringon,
yö hiostavan lämmin, levoton, armoton.

Sadetta ukkosmyrsky tuo vihdoin viimeinkin.
Saavista vettä kaatain tien murtaa vankankin.
On jälkeen myrskyn sentään tuulinen pilvisää.
On poissa painajainen, helpompi hengittää.

Hellettä talven aikaan kai moni odottaa,
lämmintä poutasäätä, valoa voittavaa.
Kun sitten sitä saadaan mikä on mielessä,
saattaakin hyvin käydä, on kaikki pielessä.

Tuleepa mitä sattuu taivaasta tulemaan
otettava on vastaan maan päälle mahtumaan.
Ihminen pienin voimin ei muuta taidakaan
kuin ottaa vastaan mitä kulloinkin tarjotaan.

Kaetasethan ne on tosijaan valtuuvvet meillä... vaen mukava kun jaksat sinnäe pittää tätä pirttie pystyssä. Lukijoeta näyttäsi olevan kymmenittäen, mutta ovat mahottoman ujoja

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Nuo käväisynäpäytykset tuskin läheskään aina tarkoittanevat lukijoita, hakurobotit ne vain siellä kuiskailevat ja jotain kirjoihinsa meistä merkitsevät. Vai liekö noilla mitä kirjoja? Tämä seuraava ei ole virsi, tulipahan vain yhdestä kuvasta mieleen:


Ugrimieli


Polku vietteleikse
rinteen rintaa
kohti järvenrantaa.
Olisipa turha
väärin selin
sinne vettä kantaa!

Moista tarpeetonta
tekemistä monta
löytyis' aika helposti,
joskin koko lailla
riuhtomista vailla
selviää kun ottaa veltosti.

Kun kirjekuoren selkämykseen
runolliseen sepitykseen
tarmokkuuden tuhraan,
sijaan turhan hosaaminen
vähänlaisen osaamisen
taiteen alttarille uhraan.

Ruotsin vaaleet


Hetki huomiota Ruotsin vaaliin,
jossa suuren äänisaaliin
jakoi kolme blokkia.

Liian monta kokkia
Svea-mamman kyökissä,
kerrosta kuin lyökissä.

Esdepee ja moderaatit
sekä Ruotsi-mokkuraatit
ponkottavat pinnalla.

Centterit ja vasemmisto
pinnanaluskerroksisto
toistensa on rinnalla.

Lipilaarit, kristilliset,
ympäristöviherjäiset
ytimessä kepsottaa.

Jotensakin repsottaa
yhteishenki ruotsalainen.
Jos nyt maailmankansalainen
keittäisi sen sipulin,
saisikohan ripulin?

Siinäpä se tuli yhteenvetona koko joloha, ite oon laittau telekkarin heti eri kanavalle jos ovat ruottiin vaaleista puhuneetja jotku tummista

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Losautan tähän kerralla usejamman virren ja loput kolme sitten jonkin verran myöhemmin.


Mikkelinpäivän virsi


Mikkelinä enkelillä
kädessään on miekkansa.
Voimillansa säihkyvillä
voittaa Taivas taistonsa.
Pahan tahto raukeaa,
näin kun Taivas aukeaa.

Hikiotsin taistelleelta
miekka maahan kirpoaa.
Väsyneenä, vaienneena
työnsä tehnyt istahtaa.
Tippuu kyynel enkelin,
taiston vaikka voittikin.

Taivaan järven puhdas vaahto
kirkastaako vaatteensa?
Rauhallinen aikain saatto
tyynnyttääkö aatteensa?
Mikä miete enkelin
päivänä on mikkelin?


Kuolon virsi


Kuolon aika vihdoin koitti,
voitti minut voitetun,
tuulikanteletta soitti
aika jälkeen arvelun.

Rukoilinko, kaipasinko
tätä maailmaa suurempaa?
Jotain muuta odotinko,
kohtaloa kukkeaa?

Olen pian kasa tuhkaa,
tuota älkää surko vaan,
minua ei paha uhkaa,
pian olen oma maan.

Nyt ei tunnu tuiverrukset,
heilahda ei eväkään.
Hauta saanee kaiverrukset,
niitten alla levätään.


Elämä jatkuu -virsi


Jälkeenjäävieni valtaan
jätän päättää mielikseen
mitä tältä maailmaltaan
odottavat itselleen.

Tarpeeksi jo itselleni
sain, en muuta toivo, en.
Selkään sain ja korvilleni,
vähemmistä vaikenen.

Nyt on uuden polven vuoro
kokea tuo ihanuus,
vähättelijöitten kuoro,
lähimmäisten paremmuus.

Pasianssissa on ok
lyödä pöytään korttinsa.
Muille toivottele: joo, joo!
Anna pitää luulonsa.

Loppuaan jos joku huokaa,
lasillinen tarjotkaa!
Riemun valheelle se juokaa,
sepä murheet maaduttaa.


Isän päivän virsi


Isälle laulan virteni,
hän on mun kurkihirteni,
asun kattonsa alla.

Kun äiti minut synnytti,
isäni varmaan istuksi
varjossa tupakalla.

Sain kasvatuksen isältä,
joskus se pursuu sisältä,
ketsuppi korkin alta.

Jumala ompi linnani,
isäni kattopalkkini,
suojani maailmalta.


Näitten lisäksi kirjoitan, jos vain elonpäiviä riittää vielä seuraavat:
Valvomisen virsi
Tuomiopäivän virsi
Kirkkovuoden jälkeisen viikon virsi

tuo isänpäevä virsi on kyllä helemi, noen kuustoesta kertaa oon sen lukenu

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Hyvä, että on joku virsi tärpännyt! Olenkin pitänyt hyvän runoteoksen merkkinä, jos siellä joukossa yksi hyvempi runo löytyy.
Tänään kirjoitin viimeiset veisut tähän virsikirjaan. Kirkkovuosi tulee sillä läpikäytyä, yksi virsi on jo vähän ylipuolella. Tämä oli minulle ihan kiva harjoitus, vaikka välillä vähän työlästyttikin ruveta rusikoimaan virsirunoa.


Tyhmät neitseet (Valvomisen sunnuntain virsi)


Yössä on matkaa taitettu,
taivallus pitkä kuljettu,
määränpääkin tavoitettu –
eessä on portti suljettu.

Hääjuhla siellä riemuineen,
leikkiä tuskin säästellään,
yhteinen ilo irralleen
suojissa muurin päästellään.

Vaan meidä ulkopuolisten
joukko on vaisu, pettynyt.
Ei kirkonmäki kuhisten
täyttyisi riemustamme nyt.

Ellemme sentään voimaamme
yhdistä kammitsoimaamme?
Meillekin Luoja loi maamme,
suottapa tuota soimaamme!

Paikkansa muurin tälläkin
puolella täytettävä on.
Voi varjohäitä kumminkin
juhlia joukko onneton.

Siis varjon lapset, riemuihin
rientäkää siskot, veikotkin!
Vaikkei parempiin geimeihin
päästy, elettiin sittenkin!


Maailmanlopun virsi (Tuomiosunnuntain virsi)


Maailmanloppu tuloaan
tekee kaiken murskaten.
Kaukainen jylinä täällä
jo piankin raivoaa.
Ja välttää sitä vaikkakaan
en voisi, niin pakenen
metsikköön, jossa harju
vaivainen kohoaa.

Kun mäen päälle pakenen
ja sieltä katselen,
näen tuhon syöksyessä
tuon metsän hiljaisen.
Jo ryskyessä runkojen
virittäydyn virtehen:
”On kaunis kotimaani,
maat, metsät, järvet sen.”


Kirkkovuoden päätyttyä


Kirkkovuosi päättyi ja se pantiin sakastiin.
Alttarilta ehtoollisen jäljet lakaistiin.
Kirkko on nyt hiljaa, joskin Kristus kuningas.
Hetkiseksi nukahtaako Kaikkivaltias?

Epäpyhä, tyhjä aika – kutsu pohtimaan
mistä kysymys on ollut vuodenkierrossaan.
Kumpiko on ensin: loppu vaiko alkuko?
Voiko alku olla aikaisemman jatkumo?

Adventtia odottaa jo monta oottajaa,
viikko vain ja uusi kirkkovuosi sarastaa.
Pimeässä siemen itää seimenpimeää,
ettei loppuun kirkkovuotta nä'y uuden pää.

jo vaen, eiku sävellyshommiin, nuita lukkiissa alakaa veisuuttammaan

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Varjojen katsoja


Ohikulkijat eivät kai varjojaan luoneet,
ja siltikin varjonsa täyttivät huoneet,
katulamppujen valossa hahmoja meni:
parit hölkkääjät, mies, jolla narussa peni,
joku pyöräili, joku taas puhelimeensa
solkotti, jolkotti asumukseensa.

Minä makasin lattian raossa melkein,
avoimin silmin vaan hyytynein elkein,
avoimin korvin vaan jäätynein mielin,
puhuvin huulin – kivisin kielin.

Syksykö se saapinuin melankolisia kirjottamaan?

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Syksykin vetäsee hiljaseks. Ja kelläpä ei sitä muutakin murehtimista olisi. Ja kun ei muuta ossoo niin tuollaista kopion kopion kopioo sepittellöö. Ihan muuten vuan nuotin vierestä.