Rihmasto

Soepi satteen ropina korvissani
pihatie jo pahhoen liejutuu
kärpäsparvi pörrää huoneessani
rieskanpallaa vätkyttellee, oma suu

En ees kuvvaa aurinkosta muista
kuuta nähny, en monneen viikkoon oo
roekkuu kostehina lehet puista
kumiterät jaloessani lotisoo

Vaen empä tuota surra taejja laesin
kun on taloen katto ehejä lie
jospa hijaseen toas juosta uskaltaesin
maalikyllään meikän veisi tie

Poejjes kulettaesin roenat, rauvvat
vanahat akut veisin aejjan taa
varastoon jäes vaen sukset, sauvvat
toasa talavea outtoa passovaa

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Tihvanaräppi

Tuli Koston taevaalle
tännään pilivijä tummija
iltapäevän puolella
sattu melekosen kummija
kun tuli kartano-volovo
kyyvvissä Tihvana julukku
oli kuskina hällä
yksi Sotkamon Juha

Minä verhojen välistä
niitä seorasin sallaa
takaovestako pakenen
oesko verkoessa kallaa
vaen sitten mieleni rohkasin
aukasin porstuvan oven
näe neitosen nätin
ja sen sykkivän poven

Oe Tihvana pertteeni
sinä Saarijäven pimu
sinä meleesä oot ku se
vanaha sitruunalimu
ja tehän muistatta miten
siinä poksahti korkki
vaen jo aatteeni katkesi
kun atjutantti käsipäevää sorkki

Niin ne pirttiini puskeusi
ihan vilunkija vaella
niitä tolokkuja ompi
myöskii etelän maella
vaekka kuulemma ovat
melekeen keskeltä suomea
piti meikällä melekeesä
kuivata luomea

Vaen se Tihvanan pertteeni
se vaen nauro ja rälläsi
vaen hyyty sen hymy, kun
meikä kahvipannun tulelle tälläsi
kae se luuli nyt taetaapi pallaa
vesi poejjalla pohojaan
vaen raatini siitä
toesiin seikkoehin ohojaan

Ja ne raatasi kovasti
aeko muka Murhiperrään soutaa
sieltäkö helikopperi-sepe
ne poekkeen pijan noutaa
kun ei ne tietenkää muista
sitä tappija, paekalleen panna
eikä sen iijojen vesi
etes nyky Jeesusta kanna

Vaen muuten ne vissiin
meleko mukavasti jaksaa
ja mikä parasta
se ehti velekasa maksaa
ja kun taevaalle katoen
kun ne takasi lähti
niin jo auringon valo
hummeetisaen välähti

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Yksinäinen rantapallo
Koston selkää ui
se rantahiesikolta sinne
pyörimällä laskeutui
tai liekkö syynä ollu
joku tuulepuuska vaen
sen autollani ajellessa
nähä hemestin kans saen

Sen pallon suunta oli
kohti merimaita
miten lienee palloparan
asioitten laita
tunteeko se ikävää
vai riemuako pukkaa
kun ei nyt sitä potki, heitä
kivikoihin kukkaa

Hetkisen se levätä saa
lahen tyvenessä
ja kummallinen rauha on myös
pallon syvämmessä
vaan kohta joku tuulenpuuska
sen pyörähtämään saapi
ja luonnon armoilla se ompi
toki pallo tajuvaapi

Sitä vejen alta kahteleepi
joku taimen, kenties hauki
ja muikkuparvessakin joku
sitä kahteloo suu auki
vaan matikka ei tiejä tuosta
se vain syvänteessä lymmyy
mutta kenties pikku särjen suupieliin
ilimestyypi hymmyy

Näin yksinänen rantapallo
antoe aiheen runnoeluun
sae meikäläesen arki-illan
outoon tunteiluun
vaen mitä tästä opimma
kenties on hyvä kysyä
no syvviin vessiin päällä viisaenta
pinnalla on pysyä

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...