Järven pohojalla muvassa , makkaa yks liekopuu sen vieressä toenen, lieneekö ihimisen luu oesko Eevertti Mykkäsen vasenta jalkaa pijä Oeva jakkarasta kiinni, sillä nytten se alakaa
Oli syksy värjänny maeseman, rantakivviissä kuuraa kävelee heikoella jäellä, pittää käjessään tuuraa muuvvan Mykkäsen Eevertti, liekkö akkaakaa hällä kun sen mottona oli, mittää ei saavuta hättäelemällä
Ei se heinijä koskaa tehenynnä ajoessa, ja ne viikatteet jossaki, liekkö kallihtuspajoessa vanaha äeteesä heinät sae sirpillä kiskova Eevertti haasijon takana makkoeli, seorasi sisiliskova...
Vaen oli yksi pahempi vika, vaekka ette kae piittaa... kun veti talavesta vaenuva, ja teki halla veen päälle riittaa sillon villiksi pasahti, tuon Eevertin älli eikä niin paksuja köysijä, että oesi pysyny poes järveltä sälli
Ja sen arvata voepi jo, miksi Eeverin seäriluu järven pohojassa makkaa ja pikkusen tuuranki terrää, kuikistaa liekopuun takkaa kahtokas sillon oli jäetä, vaen tuuma, vähän vajjaa ja ne hummetin paeneet, Eevertin järvelle ajjaa
Ja kun kollautti jeähän sillä tuurallaan ruoja ote käjestä kirposi, tämän totistanneepi luoja ja samassa votakassa, petti jeä alta vasemman jalan eikä oo ollenkaa heivuuta, se tökkäsi selekään melekosen kalan
Jonka paenova sanovat, olleen melekeen viiskytä killoa vaen samapa sille, siitä ei kalastuskilipaeluun illoa. Ja se hauki, tae osko tuo lohi ollu, sen jäläkeen Eevertti kiisti sen Eevertin jalan terävään jeän reonukseen viisti
Ja se oli kerrasta poekki, niinhän se Ylitalon Tarjaki laulaa vaen onni oli siinä, että ei kohalle sattunu kaulaa sillonhan peäkallo kuikistaes sieltä likopuun takkaa suunnillen sieltä, missä se tuuran teräosa makkaa...
Nyt uus rotteesi jatkaapi, Eevertin vasempaa jalakaa ja sehän syksyöki tekköö, ruskaa värjäämään alakaa ja kohta Eevertin aevoessa alakaapi joka syksyinen horkka ja voepi likopuun alle, ilimaantuo toenennii sorkka
_________________ Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...
|