Rihmasto

vanha verkonkukku

Se makas venneen alla taas aatellen,
kohta koettavi jälleen suvi
ja verkkomerkiksi peäsen taas,
se oli sille mieluisin huvi

Sinä mehua aijjemmin olla taes
sitä tiivistettä, tiijjättä kyllä
ja maistui tuo tietysti makkealta
eikä sijjaa oo eppäelyllä

Vaen nyt se makasi venneen alla outellen
ja jo takana sen kukkuili käki
ja kun illalla nukahti paekalleen
unta verkkomerkin hommasta näki

Se näki kuinka ohi ui hilijalleen
tavi-emo ja poikasie kuusi
ja kuuli kun likellä kaarrellen
pari lokkie ja tiiraki huusi

Ja joskus sen vartalo nytkähti
kävi verkkoon hauki tae taemeen
sillon ylypeyttä tunsi tuo rinnassaan
oli kuin oisi verkkojen paemen

Sillon vasta sen syvämmessä lähekähti
paeno haaveillen silimäsä umpeen
kun se verkkojatan merkiksi laetettiin
liki parraalleen kukkivan lumpeen

Eikä kukku tuo elämältään outellu
kuin tavallisen kaunista kessää
ja kohta tuo oliki kuulevinaan
teki telekkäki likelle pessää

Vaen eipä tullukkaa törpölle
tänä kesänä noutajaa
taesi kyyneleen muutaman vuojattaa
oottaen tuttua soutajaa

Ja sitä verkkojen tuoksuo se kaepasi kans
sekä rippaasa sijottua narrua
vaen ei taennu tuo tottuuttaa aavistaa
sitä synkkää ja melekosen karrua

Ne oli rysselin herrat niin keksineet
taekka Helssinkin herratko laati
sen uuvven kalastulaen pykälineen
joka verkkokeppijä lipuilla vaati

Näen venneen alle jäe mehupullo tuo
taetaa kasvaa polut sen umpeen
ennää nähneköö tavija poekasineen
saati päässekkö vierehen lumpeen

Hyvät ystävät menkääpä rannalle,
siellä vanhat kukut oottaen makkaa
niihin voepi vielä marjamehut tallettaa
ja näen ne iloa voe vieläki jakkaa

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Sulla se on kyky romantisoija vaekka koeranpaskaläjä. Mukava niitä on lukia. Kiitosta alusta ja ketjua niin palijo kuin Musta juoksee!

helekkeri, että jopa koeranpaskaläjästä, siinä sitä oesikki haastetta. Pitänee kuitennii kehuna ottaa, vaekka joku voesi eppäellä että vittuiluo

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Putos kerran kavun reonaan ihan vähän koeran kakkaa
se jotenkin vaen tuli sieltä jostaen villakoeran takkaa
no huomasihan koeran omistaja toki tappauksen sen
kun se käsilaukkuvasa kaevo kakkapussie etsien

Ja se tarkotus oli mukkaan ottaa, niin on taajamissa tapana
vaen pahukkeri siihen viereen, sattu yksi poronpapana
ja se vahinkossa poronläjän muovipussiin otti
ja sen koeranpaskan kokonaan siihen unuhotti

Niin jäe se koeran jätös siihen, ja pijan oli juttuo lehessä
että on toas paska jeäny nurmikolle, ulukoeluva tehessä
ja se kakka tunti ihtesä, niinkuin iso rikollinen oesi
ja iltarukkouksessa pyyti, josko taevaan isä hälle avun toesi

Ja siellä jossae piliviin peällä, ite peänaatikka sen kuuli
tae toekohan sen nennään, joku tuoksahtava tuuli
ja se laetto kaatosatteen sinne ja katuojat patosi
näen koerankakka poijjes toesten silimistä, jonnekkin vaen katosi

Niin on runossani,( ihan itkettääpi), kovin onnellinen loppu
kun ei kavunvartta kulukijoella, mene hummeetista roppu
ja ehkä joku kalanpoeka, saapi ravintova tuosta koerankakasta
ja vielä sanon, etten tuota koerankakkaa vihhaa, tosin en myöskään kovin rakasta

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

vesissäsilimin se sae taas Zorropoeka aamupaskalla istuksie, kun näki noen ylyvään sittaatin herra Oivan kirjottamana, se on mukava kun on immeinen joka on tajunnu koko assien eksosysteemin, vae oliko se ekolaattori...

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Järven pohojalla muvassa , makkaa yks liekopuu
sen vieressä toenen, lieneekö ihimisen luu
oesko Eevertti Mykkäsen vasenta jalkaa
pijä Oeva jakkarasta kiinni, sillä nytten se alakaa

Oli syksy värjänny maeseman, rantakivviissä kuuraa
kävelee heikoella jäellä, pittää käjessään tuuraa
muuvvan Mykkäsen Eevertti, liekkö akkaakaa hällä
kun sen mottona oli, mittää ei saavuta hättäelemällä

Ei se heinijä koskaa tehenynnä ajoessa,
ja ne viikatteet jossaki, liekkö kallihtuspajoessa
vanaha äeteesä heinät sae sirpillä kiskova
Eevertti haasijon takana makkoeli, seorasi sisiliskova...

Vaen oli yksi pahempi vika, vaekka ette kae piittaa...
kun veti talavesta vaenuva, ja teki halla veen päälle riittaa
sillon villiksi pasahti, tuon Eevertin älli
eikä niin paksuja köysijä, että oesi pysyny poes järveltä sälli

Ja sen arvata voepi jo, miksi Eeverin seäriluu järven pohojassa makkaa
ja pikkusen tuuranki terrää, kuikistaa liekopuun takkaa
kahtokas sillon oli jäetä, vaen tuuma, vähän vajjaa
ja ne hummetin paeneet, Eevertin järvelle ajjaa

Ja kun kollautti jeähän sillä tuurallaan ruoja
ote käjestä kirposi, tämän totistanneepi luoja
ja samassa votakassa, petti jeä alta vasemman jalan
eikä oo ollenkaa heivuuta, se tökkäsi selekään melekosen kalan

Jonka paenova sanovat, olleen melekeen viiskytä killoa
vaen samapa sille, siitä ei kalastuskilipaeluun illoa.
Ja se hauki, tae osko tuo lohi ollu, sen jäläkeen Eevertti kiisti
sen Eevertin jalan terävään jeän reonukseen viisti

Ja se oli kerrasta poekki, niinhän se Ylitalon Tarjaki laulaa
vaen onni oli siinä, että ei kohalle sattunu kaulaa
sillonhan peäkallo kuikistaes sieltä likopuun takkaa
suunnillen sieltä, missä se tuuran teräosa makkaa...

Nyt uus rotteesi jatkaapi, Eevertin vasempaa jalakaa
ja sehän syksyöki tekköö, ruskaa värjäämään alakaa
ja kohta Eevertin aevoessa alakaapi joka syksyinen horkka
ja voepi likopuun alle, ilimaantuo toenennii sorkka

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Voe ihime! Nyt voe sielun silimin nähdä Eevertin murheellisen vammautumisen. Silimijä pyyhkijen lujin ja elin Eevertin tuskan mukana. Koin sellaisen elämyksen joita ei sanomalehistä repästyt lainat voi koskaan antaa.

Ite runohan oli hyvinkin lyyrinen, siis sen tyylinen joka värisyttää lukijan herkimpijä tunne-elämän kieliä. Soittaa niin että kieli ei katkija, vaan antaa suloista värinää - jopa seksuaalisesti. Runoilija on osannut kaapia ylimääräsen lihan luusta. Jäljelle on jäänyt puhdas luu joka loistaa puhtaan valkoisena sille joka jaksaa sukeltaa sinne järveen sitä katsomaan. Se on kuitenkin turhaa. Taiteilija vetää vahvalla pensselillä kuvan lukijan sielunpeiliin, että mikään ei jää arvailun varaan. Kaikenkaikkiaan : Satuttava ja ah, niin monimuotoinen runo että yksikertaiselle lukijalle - ehkä liian vaikea. Melein olisi tarpeen liittää lukuohje mukaan. Kiitos vielä tunne-elämyksestä!

on kuulemma tosijaan niin hyvväää tavarata, että naamakirjassa sannoevat muutamat jo tunteneesa tuon Eevertin ja olivat onnellissie kun tuo loppu ei ollukkaa lopullinen... Passovaa tässä aallonharjalla kellistellä, kun oekea kirjaelija kehhuu. Kiitoksie. Tuo saattasi olla runoraatissa kovvaa valluuttaa...

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Mähösen Kalevi, vanahempi motokuski
metässä pitempää vuorova puski
ei juuri öesin ukkeli ehtiny nukkuva
ja rahaa tuli niin, ettei tarvinu laskuihin hukkuva

Oli mehtäki melekosta, oli petäjää ja kuusta
teki sahhoelle tukkie ja pöllie paperipuusta
sae ajella kaksi ajokonetta Kalevin tekemie puita
niijjen kuskit näen ruokkivat perreesä suita

Omisti Kalevi konneita, pomo hankinta virman
pientä yritystä pyöritti, kera vaemosa Irman
Irma laskuja hoeteli, renkiille palakkoja makseli
ja varaosat tilas, kun meni renkas tae akseli

Vaen erräänä aamuna, tuli tilanne uusi
seiso leimikon reonassa häeskijä kuusi
oli naamoessa morrija, tukat mallija rastaan
ja ne kettinkiin kanssa tuli Kalevie vastaan

Ja ne ihtesä petäjiin sittoe ja lukihtivat ajokonneen puomiin
peäsi Kalevi näen tutustummaan, uusiin junan tuomiin
ne oli niitä pösilöetä, riinpissin sakkija
ja ne saallaattija ellää ja purrenevat kasvisnakkia

Kae ne outtelivat että Kalevi polliisin tillaa
vaen vanaha motoukko näejjeen ajatukset pillaa
ja sannoe että eipä tässä mittää hättää mulla
ja lupas viikon peästä piiipertäjjie syynäelemmään tulla

-Kun on Kanarijalta tultu, otan koko virman sakin mukkaan
ja eipä taejja teitä teältä tulla pelastammaan kukkaan
että terve vaen ja, syökää vaekka sitä ajokonneen tellaa
ja muuten... huomasittahan te että teällä eivät kännykätkää pellaa....



jatkuu... jos jatkuu, kun näkkyy tulevan heleeevetin pitkä

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

joo, eiköhä tuossa alakuun

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Pala juurisaavista

Keväällä kun haravalla nurmikkoa raavin
niin löysin pienen palan vanhan juurisaavin
siinä olin vielä tuntevani hapanjuuren hajun
ja se päähäni sai aikaiseksi tunnekuohun rajun

Ja mieleen tuli tulvimalla lapsuusmuistot armaat
ja muistin leivinuunin valkoisen ja seinähirret harmaat
ja kuinka äiti liinallansa saavin yöksi peitti
ja miten vesi tuli kielellein, kun äiti muikkupotut keitti

Aamusella lypsynjälkeen, äiti pisti leivinuuniin tulen
ja siinä ääneen uksi, kun jaloissansa levotonna kulen
eikä millään leivän paistumista, voinut ootta meikä
voi miten maistui mahtavalta, se raaka leivän reikä

Entäpä kun uunista, levis leivän paiston tuoksu
niiin hetkiseksi seisahtui pienen pojan juoksu
ja muistan leivät kuivumassa, orressansa katonrajassa
sen näky on niin harvinaista, tässä nykyajassa

Keväällä kun haravalla nurmikkoa raavin
niin löysin pienen palan vanhan juurisaavin
ja siinä muistin äitiäni, oikein kätenikin ristin
ja sen pienen palan juurisaavin, kuin aarteen, talteen pistin

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Runoilija on ottanut tässä huomioon luijn mahholliset kielivaikeuvvet. Nyt selevijää sanoma turussaki? Hyvä välistä näinkin. Mulle ei murre tuo esteitä.
Ite runohan on sisällöltään kaunis ja herkkä. Sellainen joihin ei ostoslista runot tunnetasolla ei pysty- Muutamija sanoja olisin jättäny tarpeettomana poes 9 annoen

kiitoksie arvijoennista ja hyvästä numerosta, se kun oesi ollu muikkukkaa aamusella verkossa, niin jopa oesin pikapostina toverille laettanu. Vähähä tuo on kiireellä pilattu tuo runo, vaen kun muka piti illalla saaha valamiiksi, tae siis eihä tämä valamis, niin tuli raakana nakattuo maalimalle. Alotin kyllä murteella, vaen hoksin puolessä välissä että pertteeni ne mämä korkejalentosemmat tahtoo kääntyö kukkaeskielelle, niin muuttelin sitte. Yks säkkeistö pitäs tuohon viimmeseen rakkoon leipoa, vaen saa nähä tullooko ikinä tehtyö.

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

naputtelinpa sitte sen yhen säkkeistön lissää...

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...