Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 10 Huhti 2021, 17:22

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 25 Helmi 2021, 07:08 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1312
Paikkakunta: Juorupolku
Kävin joitakin vuosia sitten nopeaan tahtiin läpi muutamia kirjailijavieraskeskusteluja eri vuosilta ja totesin niitten noudattavan aika pitkälti samanlaista draaman kaarta riippumatta siitä keitä keskusteluun osallistujat olivat ja miten monta sivua keskustelua kertyi. Erään kirjallisuuttakin opettaneen ihmisen mielestä tarinassa tulisi olla kolme keskeistä osaa: alku, keskikohta ja loppu. Näitä käyttäen rakensin kirjailijavieraskeskustelun rooleista ja kommenteista rautalankamallin. Uudet kirjailijavieraat voivat vilkaista luomaani mallia ennen kirjailijavieraaksi antautumistaan niin tietävät mitä on odotettavissa. Malli on muovattu aika pitkästä langasta joskin melko olemattomalla sytytyksellä.

Annoin keskustelijoille nimimerkit, joita ei toivoakseni ole Rihmastossa kukaan käyttänyt. Jos joku osuu lähelle, olen pahoillani ja vakuutan että niin samankaltaisilta kuin käydyt keskustelut muodoltaan vaikuttavatkin, ja myös monien keskustelijoitten kommentit, ovat ainakin nämä tässä käyttämäni nimimerkit oman mieleni ja kieleni sisäisen räpellyksen tuloksia.

ALKU:

Aloittamo: Käykää lukemassa joulukuun Kirjailijavieraan essee Romaani on tunteiden kaleidoskooppi essee-osastolta ja osallistukaa keskusteluun.

Maamies: No tervetulloo, kirjaelijavieras! Jahka halakojen motitukselta kerkijän niin suatampa lukkee sen sinu essees vae mikä essuse nyt oli. Niettä kuhan tuota tunnustelen ni eihän sitä tiijjä vaekka kysyvä pärskäytän jottaen, kun enistään itekkiin paremmin tiijjän mistä minä oun tänne tullunna turisemmaan. Mutta tervetulloo, nyt kumminnii!

Jyräkkä: Eihän tuommosesta sivistyssanojen käytöstä kansakoulupohjalla ymmärrä mistä siinä esseessä puhuttiin vaikka usejampaan kertaan lukis. Kyllä kirjoittajalla pitäis olla ymmärrystä käyttää suomenkieltä, kun suomen kielisellä palstalla ollaan. Maamiehen kommentille täyvet pisteet!
Semmosta voisin kirjailijavieraalta kysyä, jos tässä nyt tämmönen kouluja käymätön saa kysyä, että minkä takia nykyään kaikki taideapuraharunoilijat saavat kaiken huomion ja perinteinen riimirunous on täyttä höttöä, ainakin kriitikoitten mielestä?

Terttu Kertoja: Anteeksi vain, Kirjailijavieras, kun meillä nämä pojat on tämmöisiä. Eivät he sillä mitään pahaa tarkoita, mutta vihaksi tuo joskus pistää.
Kirjailijavieraan essee on loistava! Olen juuri tekemässä porkkanalaatikkoa, joten en ehdi nyt enempää siihen tarttua. Lämmitin uunin niin kuumaksi, että rappaukset tippuu seinältä. Olen kyllä aikeissa ensi viikolla lainata kirjailijavieraan kirjat, jotta voisin kommentoida laveammin. Toivottavasti saadaan paljon keskustelua aikaiseksi. Ja aitoa keskustelua, joka keskittyy siihen esseeseen.

Kirjailijavieras: Kiitokset vain tervetulotoivotuksista! Kyllä täällä voidaan porista ihan vapaastikin, ei se tuo essee niin tiukasti sitova ole. En minä itsekään ole omia kirjojani lukenut ja silti olen valmis niistä keskustelemaan.
Jyräkälle toteaisin, että en ole ehkä paras henkilö vastaamaan kysymykseesi runouden tilasta maassamme, sillä kirjoitan reaaliscifiä, mikä tarkoittaa vähän samaa kuin jos motillinen halkoja pantaisiin vastaamaan valtiontalouden kassavaranto-ongelmiin noin laaja-alaisemmin.

KESKIKOHTA (noin viikon kuluttua):

Jyräkkä: En edelleenkään ole saanut vastausta kysymyksiini. Eikö kansanmies ole oikeutettu osallistumaan keskusteluun? Mitä! Minä olen aika pitkään toiminut täällä rihmastossa ja aina on ollut sanojia, että ”Jyräkkä häiriköi”. Mä mittään häiriköi! Minä puhun sitä kieltä mitä mitä osaan. Mutta jos se ei taaskaan kelpaa niin olkoon.

Kirjailijavieras: Minun mielestäni kaikilla mielipiteillä on oikeus tulla esitetyiksi, ellei tarkoitus ole vahingoittaa ketään. Näissä nettikeskusteluissahan ongelmana on se, että emme näe toisiamme. Toisaalta se voi olla hyväkin. Mutta kaikki tuollainen vähän vino huumori saattaa helposti tulla väärin ymmärretyksi. Ja yhdestä väärinkäsityksestä voi helposti versoa vaikka minkälainen mittelö, kunnes huomataan, että koko ajan puhuttiinkin eri asioista keskenämme. Nimittäin jos huomataan.

Päärmäri: Paavo Haavikko taisi kirjoittaa, että Menneisyys ja tulevaisuus nukkuvat samaa vuodetta. Tuntuu että tämäkin keskustelu on käyty monta kertaa. Ulkona olisi hyvä ilma, kun jaksaisi laittaa kengät jalkaansa ja lähteä ulos. Taidan kuitenkin katsella taas telkusta jotain viihdettä.

Terttu Kertoja: Älkää nyt hyvät pojat luovuttako! Nämä kirjailijavieraat ovat meillä vain kerran kuussa eikä aina silloinkaan. Käytetään tilaisuus hyväksemme ja keskustellaan.
Olisinkin kysynyt Kirjailijavieraalta, miten jaksotat päiväsi? Kirjoitatko heti ylösnoustuasi vai oletko yökukkuja? Onko joku tietty sivumäärä, jonka asetat päivittäin tavoitteeksi? Ja ketkä ovat lempikirjailijoitasi? Keitten kirjojen pariin pakenet tätä maailmaa?
Minä käyn tänään pitkällä lenkillä koirien kanssa. Saatan käväistä uimassakin. Niin, niin, minä uin kesät talvet. Jos on kylmä vesi niin vain koirat uivat.

Nemsis: Oliko täälä tarkouitus keskustella tunteista kirjallisuudessa? Kuuluisa kullttuurintutkija Konraad Loorents kirjoittaa kirjassaan ”Koiran elämää” eläinten leimautumisesta. Noutakaa netistä, en muista tarkkaan, mitä.
Eivät tunteet ole mikään epämääräinen nippu ajatushalkioita. Niilä on tarkka nimittäjä ja ihmisen sekä eläimen kohdalla kuten kaiken elävän kohdalla se on itsekkyys. Se on ainoa teoria, jota alitajunta tarvitsee. Jos sellaista on.
Ihminen, joka on aina liikkeessä tunteineen, tulee niille turraksi eikä käsitä enää niitten mekaniikkaa. Meitä kaikkia vaaniin alati vauhtisokeuden vaara. Se onkin sitä lajia sokeutta, että näöntarkastukseen joutuu suorittamaan itse, eikä hopeapäistä keppiä siihen ole olemassa. Tai sitten se oli sioltava kaikilla.

LOPPU (joulunpyhien aikaan):

Hyväksikkö: Kerkesimpäs mukaan keskusteluun minäkin! Olin pitkällä matkalla Etelä-Euroopassa. Jestas kun siellä oli kuuma! Eivät nämä kotimaan kelit tunnu nyt yhtään pahalta.
Keskustelusta on jäljellä enää rippeet niin kuin viime viikon lahnasta, mutta tässä muutamia ajatuksia joita Kirjailijavieraan essee minussa herätti.
1.Tunteet ovat tärkeä elementti kirjoittamisessa. Jos kirjoittaja ei tavoita aluksi omia tunteitaan, ei hän saa kiinni lukijankaan tunteita ja päinvastoin. Kirjoittajan tehtävänä tunteitten välittäjänä ei ole opettaa vaan näyttää lukijalle peiliä – ja samalla itselleen.
2.Onko lukijalla vastuu siitä, jos hän ei tavoita kirjoittajan välittämiä tunteita tai tavoittaa joitakin ihan toisia tunteita? Mielestäni on. Ja toisaalta vastuu on myös kertojalla. Hänen taidoistaan on kiinni, välittyykö sanottava lukijalle ja ellei se välity, lukija tuskin tarttuu toista kertaa hänen kirjaansa. Mitäs meni ostamaan.
3.Voiko kirjoittaja olla tunneongelmainen ja kirjoittaa silti tunteisiin vetoavaa tekstiä? Pitäisi tietysti määritellä minkä tason tunneongelmista on kysymys. Kaikille meillehän on riesaa tunteistamme. Milloin nauramme, milloin itkemme väärissä paikoissa. Oikeastaan vierastan koko sanaa ”tunneongelmainen”. Ihminen voi tuntea niin monella tavalla. Se mikä on toisen ongelma, voi olla toisen tavoite.
Olinkohan nyt liian vaikeaselkoinen. No, laittakaa se aikaeron piikkiin, vaikka ei tosin ollut kyse kuin parista tunnista.

Kuuhaaja: Tunteista puhuminen aiheuttaa vastenmielisiä väänteitä ajatteluuni. Mieluummin puhuisin itse elämyksien tuottamista mielteistä, joita alitajuinen purske sävyttää aivojeni primaarikerroksen käsiteltäväksi ja joihin sitten omat odotukseni yksilönä ja niitten taustalla olevat kaikille ihmisille yhteiset arkkityypit tuovat oman lisänsä. Tunteista ja moraalista puhuminen yhtäaikaa on kuin rinnastaisi uskovaiselle Buddhan ja Jeesuksen tai psykoanalyytikolle Jungin ja Mikki Hiiren. Jumalaan, kaiken olevaisen alkusyyhyyn, en halua tässä edes mennä, se on jonkun toisen keskustelun aihe.

Nousiainen: Olen kirjoittanut kymmeniä ilveilyjä, jotka ovat olleet yleisö- ja arvostelumenestyksiä ja täytyy sanoa, että tunnetta siinä on täytynyt löytyä, sillä rahasta tällaista ei totisesti kukaan rupeaisi tekemään.

Raakel: Tämä on ollut kiinnostava ja mukaansa tempaava keskustelu. Vielä kun olisin ymmärtänyt jotain. No, ei vaineskaan, kyllä minä jotain ymmärsin. Nyt kun vielä muistaisin että mitä. Paljon en ole täällä äänessä ollut, mutta olen kyllä käynyt ahkerasti lukemassa teidän ajatuksianne. Hyvää Uutta Vuotta!

Kirjailijavieras: Niin, kuukausi on kulunut ja vuosikin tässä vaihtuu. Tämä vierailu näin joulun seutuun on ollut monessa mielessä antoisa kokemus. Toivon että kirjoittamisen kipinä säilyy mielessänne ja jaksatte sinnikkäästi edetä kohti kirjoittamisellenne asettamianne tavoitteita. Olipa niitten mielekkyydestä mitä mieltä tahansa. Ja toivottavasti mahdollisimman monen lahjapaketista on paljastunut minun kirjani. Ainakin tietäisin kenenkä hyllyyn se on päätynyt.

JÄLKINÄYTÖS (parin kuukauden kuluttua):

Jyräkkä: Milloin saadaan uusi kirjailijavieras? Vai eikö enää kukaan uskalla tulla? Olis taas mukava porista jotakin.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com