Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 27 Loka 2021, 16:10

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Lyhytkuunnelmia
ViestiLähetetty: 27 Touko 2021, 09:00 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1315
Paikkakunta: Juorupolku
Juna

(Asunnon ulko-ovi kävi, joku tulee sisään.)
Vaimo: Ai hei, tulithan sinä sieltä!
Mies: (tuskastuneesti) Joo, perillä ollaan. Onpa hyvä olla kotona...!
Vaimo: No, sehän on kiva kuulla..., vai? Onko jotain sattunut?
Mies: Sain ylinopeussakot.
Vaimo: Taas! Nehän ottaa sulta kohta kortin!
Mies: Ottivat jo.
Vaimo: Herranen aika! Miten sinä pääsit kotiin?
Mies: Soitin Petelle, se kävi hakemassa. Auto on siellä moottoritien poskessa.
Vaimo: Käydään hakemassa se, kunhan on syöty. Hyvänen aika... (miettii) Mites sinä nyt työssä käyt?
Mies: No, autolla niin kuin tähänkin asti.
Vaimo: Et kai sinä kun ei ole ajolupaakaan...?
Mies: Ei sitä kortilla ajeta.
Vaimo: Et ole tosissas. Laittavat sinut tiilenpäitä lukemaan – ja pahempaakin.
Mies: Mitä pahempaa? Katekismustako?
Vaimo: Siellähän ne kuulemma panevat suuhun sekä aunukseen vuorotellen.
Mies: Yrittäkööt.
Vaimo: Tiedätpähän sitten miltä minusta tuntuu.
Mies: Miten niin? Sinähän nautit siitä!
Vaimo: Vai niin sinä luulet. Se on kuule joka kerta lahja sinulle.
Mies: Lahja? Lahja! Mistä muka?
Vaimo: Siitä että jaksat pyörittää tätä arkea, käydä työssä, maksaa velkoja minun kanssa.
Mies: Onko se sinulle sitten vastenmielistä?
Vaimo: Mitäs luulisit? Haluaisitko sinä jonkun molon analuikkariis? Tai edes suuhus?
Mies: No, helsingfors! Olisit sanonut, ettet halua.
Vaimo: Mutta kun sinä vaikutat haluavan. Ja kerrot että kaverit saa kanssa.
Mies: (häpeissään) Ei kai ne oikeesti... taitavat vain leuhkia... helsingfors että oon tyhmä!
Vaimo: (silittää miehensä päätä) Voi sinua ressua...!
Mies: (halaa vaimoaan) Voitko sinä kyytiä minua sinne työhön? Kai se ajokielto päättyy muutaman kuukauden kuluttua.
Vaimo: Voinhan minä. Vaikka aikaa siihen kyllä menee. Mutta kyllä me tämä hoidetaan.
Mies: Eikä tarvii enää kertaakaan... suihin eikä peppuun...
Vaimo: Voidaan me silti muuten. Ei anneta periksi. Syödäänhän nyt.

(Ruokailun jälkeen.)

Mies: Sitten kun tämä ajokielto on hoideltu... minä alan ajaa rajoitusten mukaan.
Vaimo: On syytäkin.
Mies: Ja sitten palkitaan sinua.
Vaimo: Miten?
Mies: Käydään Pariisissa – omalla autolla!
Vaimo: (empien) Ahaa... ihan kiva ajatus, mutta...
Mies: Ei mitään muttia, sinä olet sen ansainnut.
Vaimo: Tuota, kun minä oikeestaan en haluis sinne Pariisiin.
Mies: Kaikki naisethan sinne haluaa, romanttisten kahviloitten ja puistokatujen kaupunkiin.
Vaimo: Entäs jos käytäisiin Saksassa? Minulla luin koulussa pitkän saksan, mutta ei ole vielä tullut Saksassa käytyä.
Mies: Mikäs siinä! Ei tarvitse ajaakaan niin pitkään. Pitkään Saksaan.
Vaimo: Minun mielestä voitaisiin mennä lentokoneella Frankfurtiin ja sieltä voitaisiin jatkaa Weimariin ja Berliiniin ja vaikka Gdanskiin.
Mies: Ahah. No, saahan sieltä vuokra-autoja.
Vaimo: Ajattelin, että liikuttaisiin siellä Saksassa junalla.
Mies: Ei hitossa, eihän sitä tiedä kuka tulee viereen istumaan!
Vaimo: Otetaan vierekkäiset paikat.
Mies: Mutta siellä vaunussa voi olla vaikka minkälaista porukkaa.
Vaimo: Ajattelepa minkälaista porukkaa linnasta löytyy. Eihän siinä vaunussa olla kuin lyhyt aika – pari tuntia ehkä. Tärkeintä on saada olla yhdessä matkalla, nähdä uusia paikkoja. (haaveillen) Frankfurtissa on vanha roomalainen hallintorakennus ja Main Tower, sellainen pilvenpiirtäjä, paljon upeita vanhoja julkisivuja...
Mies: Mennäänkö tuonne sohvalle. Saat kertoo mulle kaiken Frankfurtista.
Vaimo: Entäs se auto? Eikö se pitäis hakee?
Mies: Ehtii sen sieltä. Mennään sitten vaikka linja-autolla. Otetaan vierekkäiset paikat. Mutta sitä ennen tehdään juna...

(höyryveturin puksutusta ja junan pillin vihellys)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Lyhytkuunnelmia
ViestiLähetetty: 14 Kesä 2021, 06:59 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1315
Paikkakunta: Juorupolku
Laulujoutsen

Vaimo: Annas nyt kun minä teen sen kitkemisen. Ja minä voin asetella ne kukatkin.
Mies: No, tee niin kuin tahdot. Minä vien sitten ne irtirevityt kasvit tuonne sivummalle.
Vaimo: Vie vain.
(Tuuli suhisee. Muuten on hiljaista.)
Mies: (kävelee sivummalle viemään kitkettyjä rikkakasveja pois, ajattelee ääneen vaimeasti puhellen.) On se sentään hyvä että tuulee, ei ole itikoita niin kuin täällä tavallisesti on. Vanhat hautakivet on siinä nurin maassa. Ei niitä paljon nostella. Eivät ole edes ruohoa leikanneet. Niin on kuin niittyä koko hautuumaa. Tämmöistä se on syrjäisillä hautausmailla. Äidin veljen hautakin on kateissa. Miten lie sekin mahdollista, pidetäänhän niistä haudoista kirjaa. Vai olisiko ollut niin pitkään hoitamatta? Erikoinen nuori mies se oli ollut. Liekö ollut liian erikoinen? Ja liian pitkään hoitamatta. Mitähän jos se nyt tulisi vastaan ja sanoisi vaikka ”Terve mieheen!” Näyttäisi nuorelta pojalta niin kuin valokuvissa. Noh, tuohon vain rikkaruohot. Sinne menivät samaan kasaan muitten kanssa, rikkaruohojen hautuumaahan. Mitäs tuolla niityllä on? Ihan kuin olisi laulujoutsen. Onkohan se jokin teelmä? Ei, nyt se liikkuu! Ihan se on laulujoutsen. Einehtimässä niityllä.
(Siirtymä haudalle.)
Vaimo: Nyt on kukat istutettu ja kasteltu. Se oli helppo homma! Ei ollut itikoitakaan, kun niin tuuleksi.
Mies: Pitäisikö kastella nuo naapurihaudan kukat, kun näkyy olevan maa ihan kuivaa.
Vaimo: Pitää kastella. Minä haen vettä.
(Vaimo palaa kahden kastelukannun kanssa.)
Mies: Ai, sinä otit oikein kaksi kannullista! No, ainakin riittää.
Vaimo: Kastele sinä se hauta niin minä kastelen tämän.
(Kastelevat.)
Mies: Minä tuolla rikkaruohoja viedessä ajattelin, että mitäs jos tulisi vastaan se äidin veli, se joka kuoli nuorena, ja se sanoisi jotain että ”Terve mieheen!”. Sitten katsoin tuonne niitylle, tuonne noin. Ja siellä oli (parahtaa itkuisesti) laulujoutsen. Siellä niityllä. Ja katsohan nyt! Nyt niitä on siellä kaksi.
Vaimo: Pentti on löytänyt kaverin.
Mies: Tai kaveri Pentin.
(Siirtymä. Kävelevät sorakäytävää kohti parkkipaikkaa.)
Mies: Aika pitkään ja hartaasti laittoi tuo mies hautaa kuntoon.
Vaimo: Vanha mies. Jos hän otti sen jonkinlaisena mietiskelynä.
Mies: Liekö vaimonsa haudalla...
Vaimo: Sinä olet viime aikoina muuttunut jotenkin pehmeämmäksi.
Mies: Ai, päästäkö?
Vaimo: (naurahtaa) Sinä puhelet eri tavalla kuin ennen.
Mies: Puhelen pehmeitä, niinpä kai.
Vaimo: Älä nyt rupea tuommoiseksi ihan kokonaan. En minä jaksa sinua kaikissa asioissa kannatella. Rikkaruohot kitken ja hautakukat istutan ja ajan autoa, mutta pysy sinäkin lujana.
Mies: En minä ihan kokonaan ole pehmennyt.
Vaimo: Se on hyvä.
Mies: Niin että jos vaikka ajat jonnekin suojaisaan paikkaan, niin voidaan vähän...
Vaimo: Voi, hyvänen aika, enhän minä nyt sitä tarkoittanut.
Mies: Mitäs pyllötit siinä niitä kukkia laittelemassa. Ei sitä ihan pehmeänä voi katsella.
Vaimo: Onhan tämäkin sitten... No, ei kai meillä niin kiire kotiin ole. Voihan minä ajaa johonkin soramonttuun.
Mies: Aja, aja. (laulelee:) ”Ja pastorin hiekat ne rapsahtaa.”


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com