Rihmasto

Vaikka maailma on vakaa
aina silti tavantakaa
joku mielessänsä hoksaa
etsii vahvaa männynoksaa
taikka alkaa julistuksen
kuinka avaat taivaan uksen.

Peloitellen katras karttuu,
kuolonpelko rintaas tarttuu
rukoillet jo suurta luojaa
sulle pelastuksen tuojaa
Kauhu tarttuu taudin lailla
kaikki on kuin mieltä vailla.

Hallelujaa huutaa kansa
kauhu pitää ansassansa,
löystyy kukkarosi nyörit,
sisäpiirissä kun pyörit,
kärkipaikka sulla varmaan,
kun sä jätät pallon harmaan.

Euroilla pääset iloon taivaan,
köyhät jäävät alas vaivaan
odottamaan päivää tuota
jota huonolle ei suoda,
Tallella on toivonsiru,
kaippa köyhän noutaa piru?

_________________
Mistä sen tietää kuka on oikeassa?
-----
http://oivapenna.vuodatus.net/

Teille hyvän huomenen
täältä nakkaan toivoen:
- Päivä kaikkein paras on
hellii paiste auringon.

En riitaa tahdo rakentaa
siihen aikaa kuluttaa.
Tänään aamuun ainakin
herätessäin, hymyilin!

Sisko lapsenlapsosen
sai toisen eilen, tyttösen.
Itki mummo onnesta!
On vauva terve, topakka.

Lapsen isän synnytti,
muistan, sisko ensiksi.
Vielä lisää kolme sai.
kaks' plus kaksi, tottakai.

Nuori silti mummoksi
Luullaan vauvan tädiksi.
Vaan mummon viran vakaana
haltuunsa on ottava.

Minä lastenvaunuja
katson epävarmana:
- Ehkä joskus minäkin
siihen toimeen pääsisin?

Vannon, hyvä mummoksi
olisin, ja varmasti
karkkia en syöttäisi
vanhempiaan mollaisi.

Tiedän, ne on viisaita
joill'ei lapsenlapsia.
Hoitamaan he parhaat on
kasvatuksen kuvion

taitaa kirjanoppineet.
Totuutta ei tavanneet
arkipäivin olekaan.
Siksi parhaat neuvomaan.

Vaan jos saisin yhdenkin
onnellisin olisin!
Syli huutaa tyhjyyttään.
Vieläkö sen päivän nään?

Mutten siskon onnea
toki tahdo polkea.
Hän sen riemun ansaitsee!
Kas, aurinkokin hymyilee!

Kuinkahan vanhaksi
ihminen eläisi
sitten jos oppisi
antamaan periksi?

Laihdutusopeille
kuntoiluknopeille
ravinnetropeille
autoille nopeille

olkiaan kohauttais
kädellään heilauttais.
Rauhassa tallustais,
tahtiinsa ponnistais.

Kiitokset kuittaisi.
Tuskaa ei muistaisi,
päätään vaan puistaisi!
Tietäisi varmasti:

Olenhan tällainen,
oikea ihminen.
Sopivan ikäinen,
itseni kokoinen.

Kukapas tässä nyt riidellä voisi,
pahaamieltähän sellainen toisi,
paras on kuitenkin juttua jatkaa
se keventää mieltä ja lyhentää matkaa.

Monilla loppuvi huumorimieli
pistäen kohta jo laulaa kieli
huulen jos muutaman heittelee
riemusoppaa sakeaa keittelee.

Miksi pitää olla aina aikuisten lailla,
pysyä asiassa aina, kaikkee leikkiä vailla,
kyllä raskasta siten on taivaltaa,
kun arkea kaikkia on tulvillaan.

Heittäkää te herjaa, siitä sietämys kasvaa
se antaa jutuille voimaa ja rasvaa,
mutta totisuus kai kaiken myrkyttää,
jos faktaa vai toisille tyrkyttää.

_________________
Mistä sen tietää kuka on oikeassa?
-----
http://oivapenna.vuodatus.net/

No, se koira älähtää...
mutt' heti päähän välähtää:
Heinäpoutaa lien tyrkyttänyt!
Mieliä kai en myrkyttänyt!

Ei ole naama nutturalla
vaikk' pölykoirat sängyn alla
älisee ja haukku käy.
Siivousintoa ei näy.

Tuulettelen aivoja.
Se helpottelee vaivoja.
Kipupeikot karkoittaa
tunne, alkaa runottaa!!!

Päivän tämän heinäkuun
vietän kanssa jokun muun
joka myöskin kipuilee,
vaan iloisia juttelee.

Ketku, koitas ymmärtää,
ei kaikki jaksa kiihdyttää
aamusta heti kiehua.
Kirjaimilla riehua.

Näin silittelen myötäkarvaan
se suuttumusta nostaa, arvaan.
Vaan rohkenen mä uhmaamaan.
Et tänne yllä puremaan.

Älähdelly ei täällä ole kukaan,
hauskaa kun ehkä saan sinut mukaan
näitä joutopäiviä virkistään,
riimitellen aika menee itsestään.

Minua ei vaivaa nuo siivoushuolet
valitsen elämästä parhaat puolet
tässä otan kaljaa ja makkaraa,
mitäs se haittaa jos lihottaa.

Kokeile sinäkin kaljan voimaa
kirjoitus saa vauhtia roimaa,
esteet kaatuu ja näppis laulaa,
kylmä kalja kun virkistää kaulaa.

Voiko enää elämä paremmin olla
joku väitti, olen kukko tunkiolla,
mutta täytyy mun kuitenkin tunnustaa
kyllä muakin "kana " komentaa.

Toki muninhan minäkin sen sinä arvaat
siitä on seuraukset joskus karvaat,
emäntä kuritustaan kun jakelee,
niin hetkeksi maailma mustenee.

Mutta taas kun mä pääsen riimin makuun,
saat olla varma , siitä annan takuun,
aivan selkeä eloni taivas on,
heti kun olen kärsinyt tuomion.

_________________
Mistä sen tietää kuka on oikeassa?
-----
http://oivapenna.vuodatus.net/

syön torpparin leipää, loinen kun oon,
enkä syntynyt aurinkoon.
siellä se paistaa, räkittää,
ja maalainen heiniä häkittää.

tässä ketjussa saa
ainakin nauraa,
murheensa unohtaa -
ei hallaa, ei itkukauraa.

illan vesiväritaivaalla huusivat pääskyt.
tulivat päästäni ajatuksen rääskyt.
pelko, kauhu, himo ja viha,
kuihtuneet lehdet, luminen piha.
tutuissa maisemissa,
keravan kaupungissa..

eikö hän huomaa:
sinulla on siivet.
taakse jää maa,
taakse jäävät pilvet,
otetaan (pussista pullosta ruiskusta) vahvempata sorttia,
(auttaneeko) kun ei ole yhtään valttikorttia..
miten olisi, verta ja seksiä?
- loppuja ei ole vielä ehditty keksiä..

kalja ei tuo enää lohtua moista,
haemme siis akileijan lehtiä pusikoista..
ne maistuvat pahalle, totta kyllä,
eivätkä liimankaan tasolle yllä..

punainen kuolema, rakas ja tuttu,
jälkeenpäin haukut, aina sama juttu..
eikö täällä saa olla missään rauhassa?
- ei kai, kuin vasta omassa haudassa..
ill. on kipeä ja menee ulos nyt,
on jo tarpeeksi teidän kesämieltä häirinnyt.. ^^

_________________
timetosaygoodbye.

Aioin teille etsiä
runon riimillisen.
Tsekkasin bittimetsiä,
löysin kopallisen.
Niitä hetken perkailin
paremmiksi muuttelin
mutta sitten tajusin
väliäkö laisin?

Kertoo tääkin jostakin
yhteiskunnan viasta.
Lienee siinä muutakin,
pelin tämän liasta.
Kelan virkakielestä,
kurjastakin mielestä
jonka ovenpielestä
jonotella taisin.

Seisten puolen tuntia,
istuen toinen meni.
Kaikenlaista ”kuntia”
kanssain jonotteli.
Kellä pulaa rahan on,
puuttui avain asunnon,
taikka vanha kelvoton.
- Jos uuden jonottaisin?

Eihän tämä tekstini
toimi kuten silloin
Kun asia ol’ uudempi
ja valvotteli illoin.
Jos menee vuosi, toistakin
jo virkailijan paperin
saa syödä kita silppurin.
Mä senkö unohtaisin?

On paperia Kelalla
minusta kaapillinen.
Ruokaa pian velalla
on kai hankkiminen.
Eläkettä anelen
rukoilen ja sanelen
vaan jälleen uuden, arvelen,
mä hylyn mapittaisin.

No, toki menee aika näin
odottelemalla.
Päivät valuu peräkkäin
kurjan olon alla.
Päätöksen kun myöntävän
saisin, ehkä hymyyvän
näkisitte riimijän.
Jos vaikka laulahtaisin?

Runoni, jonka tavoitin
lie ajankuva, aina.
Vaan vaikka kuinka tarjoisin,
ei Kela lehteen paina.
Se on kai liian äkäinen,
sanasto kovin väkäinen,
tunnelma tosi häkäinen,
jos runon julkistaisin.

Foorumissa tässäpä
on paikka kloonin oiva!
Muuttelin vaan tekstiä.
Vaan vieläkin on loiva,
ja aivan vailla rähinää.
Kunnollista kähinää,
todellista jähinää
lisää haluaisin.

Siinä hommaa Ketkulle
ja monillekin muille.
Jarrut herrain metkulle,
konsteille todetuille.
Pois turha virkakankeus
lomakkeiden ankeus
turha velkavankeus.
Jos lottovoiton saisin?

Ketkua vaivaa ei
herrojen metkut,
nehän on tietää
ne vietävän retkut,
ymmärrä eivät
he ihmisen tuskaa
syksyin nauttivat
Lapissa ruskaa.

Kalliit on torpat
hienoja juomat,
raskaasti juhlivat
nuo luojan luomat
perseitä olalle
pohjanmaan kautta,
heikoimmat korjaa
Tuonelan lautta.

Juhlat vain kiihtyy
maksajan piikkiin
aviokumppani
ei saa nyt kiikkiin,
parit kun uudet
vierelle valitaan
kännissä syvässä
ensiksi halitaan.

Sitten jo syrjässä
riisutaan takkia,
kiimassa kovassa
kaivetaan nakkia,
vinkuen halkee
riemujen rieska
kuumana jokainen
suusta käy lieska.

Kerran taas loppuu
juhlat nuo jalot
mieleen jo muistuu
kumppanit, talot.
palataan kotiin
hyppelyt salataan
synkeään arkeen
jälleen palataan.

_________________
Mistä sen tietää kuka on oikeassa?
-----
http://oivapenna.vuodatus.net/

Ei kai ne kaikki lie konnia moisia?
Oiskohan sentään joitakin toisia,
jotka välittää hiukkasen meidänkin huolista?
Eivät vain pitele omasta tuolista?

Niin tahdon uskoa, silmin niin sinisin.
Että on toivoa, pinteestä pääsisin?
Ei tartteis pyöriä mun sairaslomilla,
vaan olla voisin jo tuloilla omilla.

Eläke tulisi, vaikka vain pieni?
Helposti kuluisi elämän tieni.
Istuisin tässä ja kertoisin juttuja,
Pumpussa kävisin, tapaisin tuttuja.

Kahvi ja pulla, ne kerralla ostan
kunhan saan rahani, itse ne nostan.
Makselin aikanaan jokaisen laskun
eipä ne muhineet pohjalla taskun.

Yrittäjyyttä nyt kovasti tuetaan.
Niinhän me ainakin lehdistä luetaan.
Vaan älä sairastu, yrittäjä-rukka!
Se on nääs menoa, perii sun hukka.

Töitä tee väkisin vaikk’ pumppusi pätkii.
Yritä kovemmin, kyllä se sätkii!
Aamusta aloita, iltaan myös lisää.
Kyllä ne aikanaan kiittävät isää

perijät haudalla, äitiä muistaa.
eipähän muuta voi kun päätä puistaa
lapsoset puurtajan: - Oli reipas ja sitkeä!
Ainut mitä voimme, on puolestaan itkeä!

Mutta sisulla sinnitän pitkänkin matkan
Elän tään elämän, reippaana jatkan.
Mua ei lannistaa voi rahahuolet.
Jos ei lie vanikkaa niin huutakoon suolet.

Maailmaan ääniä mahtuu niin monia.
On paljon lääniä, se kakofonia
jonka kurjien kuoro saa ilmassa soimaan,
herrat sen lannistaa nauruunsa roimaan.

Kiittäisin kuitenkin tukijoukkoja omia.
On tehneet työtä, ei liikoja lomia!
Ei yksi virkamies voi rattaita pysäyttää.
Jarruttaa, kempäties, vaan ei kiinni jysäyttää.

Taisinpa hiukan
pistellä eholle
pitäiskö äijä
viedä jo teholle
ajatus samplaa ja
korvissa humisee
kallo on ontto
se tyhjyyttä kumisee

Arvokas poika
jos arvioi rahassa
monen viikon eväät
lilluvat mahassa
vartalo jäykkä
käytös on kopiaa
syömmessä kultaa
tukassa hopiaa.

Pieni on mullaki
tuo eläketulo
olo on ankia
suorastaan nulo
silloin kun rahat
nostelen OPosta
ei taskun pojalla
montakaan roposta.

Vaan mitä siitä,
en piiloon lymyä
nokkani nostan
ja eespäin rumyän
kaippa ne korjaa
kun tyhjää potkin
anteeksi vaan jos
muiden ympyrät sotkin!

_________________
Mistä sen tietää kuka on oikeassa?
-----
http://oivapenna.vuodatus.net/

minulle on tulossa sitten joskus yhteensä 25 euroa eläkettä.
ostetaan sitten joskus sillä lisää votkaa tai mineraalivettä.

tää on turhaa, kun mun runot ei ole koskaan olleet mitään kovin hyviä.
ei niitä viitsi edes kilpailuun lähettää, enimmäkseen akanoita ja harvemmin jyviä.

_________________
timetosaygoodbye.

Strateginen valinta

On variksella aikaa katsoa ja miettiä
kun harakka jo ryntää ja seuraa viettiä.
Kun varis antaa oudon ensin olla
harakat ne etsii palat parhaat tunkiolla.

ib.

Kun haikua en vetele,
en polta kessua,
jos vaikka toisetkäryää
en nosta messua,
mut tangat voisi kiinnostaa
jos naisen jalassa
vois ohimennen lammella
kai käydä kalassa.

On kalamies niin onnellinen
kun saa saalista
mutta jos on hukkareissu
ottaa kaalista.
Viehe pitää olla kai
tarpeeksi kiehtova,
ja asennekin tietenkin
tunteita liehtova.

Kalassa sattuu usein
että siima katkeaa
ja kalamies jo varmasti
kiroomaan ratkeaa.
vaan mato uusi koukkuhun
ja toinen yritys
voi vavan päässäkohta olla
suuri yllätys.

Jokainen kalamies kai
tekee hukkamatkoja
tai fiiliksissä muuten on
pahoja katkoja
vaan tavallamme jokainen
kaloja ongitaan,
ja parhain kalamies kaisen
suurimman kalan saa?

_________________
Mistä sen tietää kuka on oikeassa?
-----
http://oivapenna.vuodatus.net/

Menestyjä

Korppi, kun syöt toisten
silmät ja suolet,
muista vaan, varmasti
sinäkin kuolet.
Kun onnesi hylkää, niin
haavojas nuolet,
myös sulle käy tutuksi
tuskat ja huolet.
On kaikessa elossa
varjoisat puolet.
Ei koskaan käy niin, että
kultaa vain vuolet.

ib.