Rihmasto
http://www.rihmasto.ma-pe.net/forum/

Runojani koboltti
http://www.rihmasto.ma-pe.net/forum/viewtopic.php?f=8&t=3411
Sivu 6/36

Kirjoittaja:  Koboltti [ 21 Syys 2009, 12:22 ]
Viestin otsikko:  Kostea maa

Kostea maa


Kosteiseen maahan osuva lämmin aurinko.

Nostaen usvan päälle maan leijumaan,
kuin jättiläisen kannattelema kansi.

Heräilevät linnut suoristelevat äänijänteitään,
aloittaen kauniin laulunsa.

Lisääntyvä valo,
kauneutta kuorruttaen kultaisilla säteillä.

Saaden maiseman uuteen kukoistukseen.

R.S
10.09.2009

Kirjoittaja:  Koboltti [ 25 Syys 2009, 10:53 ]
Viestin otsikko:  Syysmyrsky

Syysmyrsky



Tuulen voimistuva ujellus,
kahisevat lehdet koivupuun.

Värikkäinä heiluen, jotkut tippuen.

Tummanharmaa taivaanranta,
enteillen myrskyn saapumista.

Pisara jo tavoitellen kulkijaa,
kastellen mutta ei viluksi asti.

Vielä on syyskuun lämpöä jäljellä,
kuivaten kaiken, minkä sade kostutti hetki sitten.

Sen jälkeen iloksemme tuoksuva luonto,
hellii meitä parhaillaan.

Odottaen ajan muuttuvan,
se tulee jo seuraavan pilven mukana.

Viileys.

R.S
12.09.2009

Kirjoittaja:  Koboltti [ 28 Syys 2009, 13:05 ]
Viestin otsikko:  Syksy huutaa

Syksy huutaa



Värisevä elämän liekki, jo mailleen laskeva.

Pienellä hehkulla valaisten tummaa syysiltaa.

Puut paljaana lehtensä jo tiputtaneena,
huutaen tuskaansa.

Syysmyrskyn piiskatessa kalvakoita runkoja.

Oksat ojentuneena kohti taivaita,
kuin viimeiseen avunpyyntöön ilmojen herralta.

Armahda meidät poloiset kylmältä.

R.S
16.09.2009

Kirjoittaja:  Koboltti [ 30 Syys 2009, 11:12 ]
Viestin otsikko:  Huokaa kostea suo

Huokaa kostea suo



Hiljaa kuiskivat suot.

Vaikeroivat vuosisatojen kosteaa elämää.

Usvaharson suojakseen vetäen,
piiloutuen maailmalta.

Tehden itsensä näkymättömäksi.

Helppo on sumuun kadota,
tehden itsestään henkiolennon.

Leijua kosteikkojen yllä,
arvokkaasti lipuen.

Aamun sarastus repii ja raastaa,
valonsäde leikkurilla piilomme hajalle.

Vapauttaen uuden aamun.

R.S
18.09.2009

Kirjoittaja:  Dragon [ 30 Syys 2009, 12:18 ]
Viestin otsikko: 

Näissä runoissasi on raastavaa, rikkinäistä ja kuolemanläheistä kauneutta. Pystyn eläytymään, ainakin omalla tavallani.

Kirjoittaja:  Koboltti [ 02 Loka 2009, 13:31 ]
Viestin otsikko:  Tuulen elämää

Tuulen elämää



Tuuli tuulen reunaa kurittaen,
repien pilviä hajalle.

Taivaanrannan reunamilla,
myrskypilvet odottaen,
tummana ja uhkaavana aikaansa.

Aika tulla,
tuhota kaikki eteensä tuleva.

Voimapilven pullistellessa tuhonsa äärinmmilleen.

Taipuva mänty uhmaten tuulta,
runko valittaen.

Ottaa nöyränä vastaan voimat myrskyrintaman.

Ei katkea se kestää kaiken,
oppinut se on ajan mittaan.

Joustaen koittaa huominen,
vahvistaen varttansa tulevaan.

R.S
21.09.2009

Kirjoittaja:  Koboltti [ 07 Loka 2009, 13:39 ]
Viestin otsikko:  Yksinäinen piha

Yksinäinen piha



Aitan ovi jo tovin hiljaa,
kukaan kulkenut siitä lie,
ruosteessa saranat sen.

Pihapolussa jo heinä kasvaneena.

Jalkoja vanhusten siinä ei astella taida.

Hiljaisuus.

Hiljaisuus.

Pihapiirissä autiossa,
vain huokaa,
tuuli yksinäinen vailla ystävää.

Niityllä niittäjää ei näy,
kaikki lähteneet kuin,
syysmuutossa linnut etelään.

Vain tyhjyys vastaan tulee.

R.S
22.09.2009

Kirjoittaja:  Pieta [ 09 Loka 2009, 07:09 ]
Viestin otsikko: 

Pidän runoistasi. Ne ovat minusta hyvin kauniita, tasapainoisia ja herkkiä. Tallennat luonnonmuutoksia ja ikuistat runoihisi kuin valokuvan maisemasta ja säästä. Hyvin, hyvin kaunista.

Kirjoittaja:  Koboltti [ 16 Loka 2009, 12:47 ]
Viestin otsikko:  Raakaa totuutta

Raakaa totuutta



Vallan kahvassa roikkuvat ihmiset,
silmänsä savella sotkeneet,
eivät näe tornistaan kuinka kansa kärsii.

Himossa omistuksen ja vallan omahyväisen.

Pupillit kääntyneet katsomaan kohti omia aivoja,
nähden halunsa valtaan ja maalliseen vaurauteen.

Ovatkohan he edes ihmisiä päällä maan,
sydämettömänä syntyneet.

Kahmien isolla lapiolla itselleen kaiken,
minkä näkevät.

Mistään välittämättä,
tuskaa taakse jättäen.

R.S
02.10.2009

Kirjoittaja:  Koboltti [ 22 Loka 2009, 11:36 ]
Viestin otsikko:  Kohmeinen ruoho

Kohmeinen ruoho



Syysviiman kylmettämä ruoho,
orpona kylmyydessä.

Vahvana kiirii ääni sen,
katketen rapsahtaen poikki.

Tuulen taivuttaessa hentoa vartta.

Kohmeisena viimeiset hetket.

Peittyen valkoiseen kuorrutukseen.

Unohdettuna mutta uudistuen jälleen.

R.S
09.10.2009

Kirjoittaja:  Pieta [ 23 Loka 2009, 17:50 ]
Viestin otsikko:  Re: Syksy huutaa

Koboltti kirjoitti:
Syksy huutaa



Värisevä elämän liekki, jo mailleen laskeva.

Pienellä hehkulla valaisten tummaa syysiltaa.

Puut paljaana lehtensä jo tiputtaneena,
huutaen tuskaansa.

Syysmyrskyn piiskatessa kalvakoita runkoja.

Oksat ojentuneena kohti taivaita,
kuin viimeiseen avunpyyntöön ilmojen herralta.

Armahda meidät poloiset kylmältä.

R.S
16.09.2009


Aivan upea runo. Pidin todella paljon.

Kirjoittaja:  Pieta [ 23 Loka 2009, 17:57 ]
Viestin otsikko:  Re: Raakaa totuutta

Koboltti kirjoitti:
Raakaa totuutta



Vallan kahvassa roikkuvat ihmiset,
silmänsä savella sotkeneet,
eivät näe tornistaan kuinka kansa kärsii.

Himossa omistuksen ja vallan omahyväisen.

Pupillit kääntyneet katsomaan kohti omia aivoja,
nähden halunsa valtaan ja maalliseen vaurauteen.

Ovatkohan he edes ihmisiä päällä maan,
sydämettömänä syntyneet.

Kahmien isolla lapiolla itselleen kaiken,
minkä näkevät.

Mistään välittämättä,
tuskaa taakse jättäen.

R.S
02.10.2009


Luen tähän astisen elämäni suosikkirunoilijani runoja, kun luen näitä. Enpä kauheasti kyllä ole runoutta lukenut. Saima Harmajaa lapsena ja jotakin sieltä täältä. Pidän näistä aivan älyttömän paljon.

Kirjoittaja:  Koboltti [ 03 Marras 2009, 07:37 ]
Viestin otsikko:  Intohimon syli

Intohimon syli



Kaksi syliä sulkeutuneena,
intohimon pyörteisiin.

Valo ei vartaloiden välistä paista,
mahdu ei ilmaa väliinsä heidän.

Rakkaus on rakastamista varten.

Hetket hellyyden muistamista varten,
vielä tulee hetki jolloin ei käsi toisen vartalolle taivu.

Muistoihin aika vaipua jo silloin on.

R.S
13.10.2009

Kirjoittaja:  Koboltti [ 10 Marras 2009, 13:28 ]
Viestin otsikko:  Pysyvä haava

Pysyvä haava

Rikotut lupaukset,
haavat jotka ne ovat tehneet,
ei parane koskaan.

R.S
21.04.2009

Kirjoittaja:  Koboltti [ 20 Marras 2009, 12:59 ]
Viestin otsikko:  Ulkona vihmoo

Ulkona vihmoo



Kylmä tuulen piiskatessa rantoja.

Kourassaan pakkasta pitäen.

Ei palele ihmistä , ei kylmä luuhun tartu.

Lasi välissä, takassa tuli,
vanhat villasukat jalassa.

Hyvä siinä on olla.

Vaikka kuinka tuuli nurkkia kalvaa
viima vihmoo rannan reunaa
räntä vaakatasossa lentoaan tekee.

Lämpöisessä katsellen.

R.S
20.10.2009

Sivu 6/36 Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
http://www.phpbb.com/