Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 21 Elo 2018, 09:35

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 187 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 13  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Muutamia runoja
ViestiLähetetty: 09 Maalis 2009, 10:39 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
Lumisokeus

Valkoista villaa
myssys, lapases, huivis
enkä tiedä
ohitse vai läpikö
katsoit kun vastasit
’ niin minäkin’

valkoista hiljaa
sulaa hiutale, tunne
valkea hymy
alla tummien silmien
taivaalta alas
’niin minäkin’

valkoista viljaa
talven rakkaus
hiljaa sulaa muisto, jää
pois hiutalehymy, sulaa
maa maaliskuinen musta
’niin minäkin’.




Pilvet rotkon yllä


Matalalla ja valkoisina
eteenpäin kehottavat pilvet
ja osaan odottaa
hakkua, köyttä ja kypärää
ihastunutta seikkailijaa

Miksi epäilisit
kauniilla säällä
reunalle saapuessasi
kun alhaalla välkkyy joki
tiedän että kiinnität köytesi

Jos haluaisin
en osaisi varoittaa
mykkänä seuraan
matkaasi alas
etkä huomaa tuulten yltyvän

Alhaalla valkoisina
suolaisen veden seassa
seikkailijoiden luut
ja silloin kauhistut
mutta rankkasade saapui jo

Vesi tulviva köytesi irroittaa
pohja tosi olemuksen paljastaa
pilvet muuttuvat, rotko ei
minä tiedän kertyneet luut
sinä näit valkoiset pilvet



Onnen oravanpyörä


Maailman äärissä
ihminen irvessä
missä vain
onnen oravanpyörässä
juoksukilpailu juoksuhiekassa
mitä sain
neonsydän rakas
panssarilasin takana.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 21:35 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1221
Paikkakunta: Jutunjuuri
Tässäpä Tonylle hyvin ansaittua palautetta. Sanoisin niinkin rohkeasti, että näistä runoista tulee jotenkin Tuomas Anhava mieleen. Sellainen runo nimenomaan kuin "De amicitia". En muista ihan varmuudella sitä nimeä, en ole latinisti.

Lumisokeus: Tässä on minusta kivasti keksitty tuo että sana "rakkaus" esitetään vasta viimeisessä säkeistössä. Vielä säväyttävämpää on antaa lukijan tajuttavaksi se hieman kulunut lause, johon runon sinä vastaa. "Valkoista villaa" ja "hiutalehymy" kuulostavat oikein kauniilta. Vaikea muisto vaan silti niin kaunis! Hienoa!

Pilvet rotkon yllä: Tämän runon alku kuulostaa suorastaan tankarunonomaiselta kerronnalta. Ei mitan suhteen vaan kuvailun. Runon viimeisessä säkeistössä on ainut kohta, jota toivoisin kirjoittajan vielä miettivän:

Vesi tulviva köytesi irroittaa
pohja tosi olemuksen paljastaa


Tämä kuulostaa hieman kankealta. Ei kannattane käännellä sanajärjestystä näin suomenkielenvastaisesti. Ehdottaisin esimerkiksi:

"Tulva lyö köytesi irti
totuus, totuus on pohjalla"

Päätä itse mitä teet vai teetkö mitään.

Onnen oravanpyörä: Tässä on hyvin keksitty tuo juoksukilpailu juoksuhiekassa. Lopun onnettoman rakkauden kuvaus sopii runojen yleisilmeeseen.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: kommenttia palautteeseen
ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 22:10 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
Ensinnäkin isot kiitokset erittäin asiallisesta ja harkitusta kommentista, siitä oli hyötyä. Mitä sanot tuosta kohdasta 'Vesi tulviva köytesi irroittaa
pohja tosi olemuksen paljastaa', en edes itse tullut aiemmin ajatelleeksi miksi tuollaisen sanajärjestyksen tuohon olen laittanut, mutta nyt kun siihen huomion kiinnitit, niin mielestäni alkuperäinen toimii. Suosin runoissani fyysistä läheisyyttä, ts. sanoja tai sanapareja jotka ovat joko lausessa tai vierekkäisissä lauseissa lähekkäin. Tässä tapauksessa 'vesi tulviva' on suoraan 'pohja tosi' ilmaisun yläpuolella, jolloin ylhäältä alas tuleva vesi ja vastaanottava pohja ovat - eivät pelkästään ajatuksissa - vaan runossa itsessään polarisaationa. Niinikään irroitettu köysi ja seuraavan lauseen paljastettu olemus ovat suorassa suhteessa toisiinsa, eivät vastakohtina kuten edellä, vaan toisiaan täydentäen. Kiitokset sinulle vielä. Terveisin,

Tony


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: lisää runoutta
ViestiLähetetty: 17 Maalis 2009, 17:13 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
Täytyy olla


Miten voisi olla sanottavaa
jos hädin tuskin kyynärpäällä
uskaltaa maailmaa koskettaa?

Täytyy olla

rakkikoira: pää edellä okapensaisiin
raivolla turhan perässä rynnätä

elämäänsä leipääntynyt
verta nenästään kerjäävä
viheliäinen sinkkiämpäri
pillillä ruokansa syödä
kun hampaita puuttuu
ja joka paikkaa kolottaa

ihon joka neliömillimetri
niljaista liisteriä valuva tapetti
maailman seinää vasten

sittisontiainen tuulilasissa
lätsähtäen huomio herättää
ja sitten pitää pestä koko tuulilasi
tai oikeastaan samantien koko auto
liallasi maailman saasta osoita

Kun kärsii kunnolla
ei tule laiskanläksyjä
turhia pelkoja
eikä oleminen tunnu siltä että

Täytyy olla.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20 Maalis 2009, 09:26 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1221
Paikkakunta: Jutunjuuri
Runossa on vauhdikkuutta, mutta pärjääkö sillä kilvassa yliviritettyjen mopojen kanssa? Niljaisuus on tapetissa, sittisontiainen tuulilasissa. Eikö se ole aika sisäsiistiä? Onneksi on koira okapensaassa ja verta nenästään kerjäävä. Viheliäinen sinkkiämpäri joutuu kovaan kisaan jo kuoriämpäriä vastaan. Mutta näihin jämähtäminen olisi tietysti runon jujun sivuuttamista. Tämän runon oivallus lienee tuon Täytyy olla -otsikon kääntäminen kahdella tapaa. Eli täytyy olla ettei tuntuisi siltä että täytyy olla. Siitä täydet pisteet!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20 Maalis 2009, 09:38 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
Kiitos taasen kommentista, oppia ikä kaikki ja on mielenkiintoista kuulla miten ihmisten näkemykset eroavat/yhtyvät oman näkemyksen kanssa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Maalis 2009, 08:37 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
Varjo, tahto, valo


Syvyyksistä tummista
jos sua hahmo lähestyy
varjoista, jaettua matkaa
varjolla jonkin ehdottaa

ei varjolla ole varjoa
kun tiet eroavat
mustaa mustempi
sielu varjostettu

kädestä
sydämestä
sielusta

ote

kuin iiris keskellä silmän
tuo pimeä näkökyvyn
mitä salaat, sitä olet
se tiedetään, se siedetään

ei valolla ole varjoa
keskellä pimeän järveä
valon valtameressä
valitse mitä tahdot

totuus on siellä missä
valo saa varjot.



Heijastus itse


Silmistäsi heijastuksen näen
suuri tuntematon kääntyy
minuun kun katson sinuun
ja tahdon rinnaltasi nostaa
päiviesi helminauhan
aukaista mustavalkean
sillä mitata pohjatonta
kobolttiin käärittynä
valtamerihauta
Sinussa
loputon rauha
vihdoin unohdan unohtaa,
vajota mielin
kohti ajatonta.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 10 Huhti 2009, 21:42 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
Isälle


Keskellä karviaismarjapensas,
vuodet ovat kateellisia valokuvalleni
ympäriltä vievät ihmisiä pois.

Kevät ei ole vielä saapunut
eikä lapsuuteni elokuu palaa.

Raakileiden maku suussani
käy kirpeämmäksi
aina piti maistaa

liian aikaisin.


28.3.1950 - 30.3.2009


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Huhti 2009, 20:43 
Poissa

Liittynyt: 04 Helmi 2007, 09:53
Viestit: 162
Sinulla on mielenkiintoisia runoja. Näen, että osaat todella kirjoittaa, mutta jäin kaipaamaan tasaiseen, varmaan tyyliisi jotain säväyttävää. Jotain, joka rikkoo runon täydellisyyden. (Jos ymmärrät, mitä tarkoitan.)

Runoistasi löytyy elämänviisauksia, onnistuneita kielikuvia ja tunnelmaa. Oli viihdyttävää lukea sanojasi.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Huhti 2009, 21:08 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
Kiitos Pilvenpiirtäjälle! Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat kommentillasi...otan tämän kritiikin kohteliaisuutena...jos runoon kaivataan jotakin joka täydellisyyden rikkoo, niin uskallan olettaa että huonomminkin voisivat asiat kirjoittamisen laadun suhteen olla. Näen vain asian siten että maailmassa on aivan tarpeeksi kirjoittajia jotka käyttävät ilmauksia jotka 'rikkovat täydellisyyden', eli käyttävät voimasanoja, karkeita ilmauksia, alatyyliä, puhekieltä, kaiken kaikkiaan kieltä joka on ehkä jo liiankin huomiotaherättävää ja josta voi jo aavistella että kyseessä on huomionhakuisuus, shokeeraaminenkin. Tällaista kirjoittamista en halua omaksua itseeni, ja ehkä et ihan tätä tarkoitakaan...mutta ymmärtänet tästä suurinpiirtein miksi kirjoitan tällä tyylillä. Varmaankin kirjoitustyyli minulla - kuten muillakin - muuttuu ajan mittaan(toivottavasti parempaan suuntaan), mutta näin tällä hetkellä. Aika näyttää ja opettaa. Kiitos vielä kommentistasi, siitä oli erittäin suuri apu!

Tony


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14 Huhti 2009, 22:23 
Poissa

Liittynyt: 04 Helmi 2007, 09:53
Viestit: 162
Hei, tony

Kiitos, että ymmärsit ottaa kommenttini kohteliaisuutena. En missään nimessä kuitenkaan tarkoittanut tällä "täydellisyyden rikkomisella" mitään karkeita tai alatyylisiä ilmauksia. En. Ja ymmärrän toki, että kukin kirjoittelee tyylillään. Niinhän minäkin. Mutta. Itse näen, että hienoimmissa runokokoelmissa on kyse monipuolisuudesta - tavalla tai toisella. Ja joskus sitä monipuolisuutta tuo rikkoutuminen. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan.

Edelleen sanon, että pidin runoistasi. Halusin vain jotenkin "herättää" sinua kirjoittajana. Tällaisia herätyksiä kun ainakin itse kirjoittajana toivon saavani.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Huhti 2009, 07:03 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
Joo, kuten jo viestissäni aavistelinkin, et ehkä tarkoittanut pelkästään alatyyliä ynnä muuta sellaista. Ymmärsin pääpointtisi kyllä...mutta tuo alatyylistä puhuminen ehkä selvensi mitä itse tarkoitan ja ajattelen aiheesta. Kyllä, monipuolisuus on valttia ja nämä muutamat runot tässä ovat uusinta tuotantoani, olen valinnut mielestäni laadukkaimpia runoja tänne...mutta sehän on tietysti vain minun näkemykseni. Esikoiskirjani runot ovat aika laidasta laitaan, mistä ehkä jotkin lukijoista ovat johtuneet ajattelemaan että kokonaisuus on ollut jopa hieman rikkonainen. Tämä on varmasti ollut myöhempien runojen kirjoittamisessa mielessäni, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Tasapaino on teema joka askarruttaa minua alinomaan...se tulee eteen asiassa kuin asiassa. Jotkut haluavat vaihtelevaa ja räiskyvämpää tekstiä, jotkut haluavat hillitymmän ja koherentin, tasapainoisemman kokonaisuuden...näiden kahden yhdistäminen voisi ollakin varteenotettava haaste. Mutta kaikkia on vaikea miellyttää, enkä siihen pyrikään. Suurin periaatteeni kirjoittamisessa on olla tosi itselleni, ja kun runo tämän kriteerin täyttää - joidenkin muiden vähempiarvoisten tyylillisten ynnä muiden kriteerien ohella - olen yleensä tyytyväinen. Kiitos herätyksestäsi, näkökulmia kaipaa aina lisää, niistä oppii.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 19 Huhti 2009, 20:33 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
Meren ja sateen välissä


Älä sano että elämä on kuivaa
onhan meillä kyyneleet

Älä sano että on vain surua
onhan meillä ilon kyyneleet

Älä sano että paatumus kivun voittaa

Syliin kyynelten, valtameren pohjaan
pakottaa paino oma kivisydämenkin

Älä sano että on vain kuolleita ja kuolevia
onhan meillä eläneitä ja eläviä

Sen todistavat kyyneleet

Älä sano että ylhäällä ei välitetä
kävele ulos sateeseen


tunne kyyneleet.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 06 Kesä 2009, 10:50 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
Välikysymys runoilijalle


Mitä välittävät sanat?

Miksi raapia riimejä raameihin
kun voi syliin ottaa itkuisen lapsen
puhaltamalla kivun hävittää

Saada pikkupojan nauramaan

Kun ohjesääntöinä ovat
perspektiivi ja etäännyttäminen

Välillä on hyvä muistaa
välissä ei saa olla mitään
välittämistä estämässä

Eivätkö oleminen ja tekeminen
ole korkeinta runoutta?

Sanat välittävät asioita
mutta kuka välittäisi ihmisestä?

Sano, välitätkö?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Kesä 2009, 11:59 
Poissa

Liittynyt: 03 Maalis 2009, 20:48
Viestit: 169
Paikkakunta: Tampere
...valolta suojattuna


Älä tuo minulle ruusuja
reikiä ei toivo
tyhjiöpakkaus.
Parasta ennen,
kierrätettävä,
uudelleensuljettava,
moderni rakkaus.

ote esikoisesta





Juicelle


Voiko tarpeeksi usein kukittaa
ruusuin sankarien päät koristaa
ne jotka sanoin aatokset nostaa
maan ja taivaan, mielen ja sydämen
yhteen saattaa, vääryydet kostaa
säkeillä kivun poistaa, kuoleman
aina uudelleen pakottaa polvilleen,
ne jotka huolta muista kantavat
ohjein teitämme viitoittavat,
matkaan siunauksin saattelevat
ennen kuin kerran suuruus holvilleen
haudan oman, hiljaa saatossa kannetaan.

Mikä maa on tarpeeksi syvä
peittämään tahdon hyvän?
Voiko tarpeeksi usein polvistua
edessä muiston ja suuren sydämen,
mitkä sanat riittävät kunniaksi?
Puoleesi katson, on päälläsi kukkameri
enkä unohda niin kauan
kuin suonissani virtaa veri.
Minä olen herännyt, sinä rauhassa,
katson liljaa, muistan, eikä sydän ole hiljaa.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 187 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 13  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com