Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 13 Joulu 2019, 02:09

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 685 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 46  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 14 Loka 2008, 21:21 
Poissa

Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
Viestit: 2163
TAKAPIRU

Älä tule
lähelleni! Älä
tule ympyräni
sisään. Anna
minun olla
rauhassa! Anna
minun vielä
levätä. Joko
tullut aika?

Älä tule
uniini! Painajaisunet
yksityisomaisuuttani. Vedä
kätesi pois
minusta. Anna
minun ”herätä
omaan huutooni,
nukkua lopun
yötä rauhallisesti”.

Välillä vihaan
sinua, sillä
Sinä et
säästä minua.
Teen tämän
omaan tahtiini.
Sinä pakotat
minut nousemaan
yhä uusille,
vihreämmille
kalliojyrkänteille.

Puolivälissä vuorta
huudat alhaalla.
Käsket nousta
vielä ylemmäs!
Saan asetettua
jalkani taas
uuteen kallionkoloon,
käteni etsivät
uusia tarttumapintoja.
Huudat alhaalla.
Haluaisin huutaa:
”Turpa kiinni!”
Minua väsyttää.
En uskalla
sanoa Sinulle
mitään vastaan.

Tiedän Sinun
olevan tavallaan
oikeassa. Se
vituttaa minua,
saa raivon
syöksähtämään
läpi elimistöni.
Jatkan kiipeämistä.

Et sinä
tee tätä
piruuttasi, ilkeyttäsi.
Et tekisi
tätä, jos
et nähnyt
jotakin sellaista,
jonka minun
vaistoni jo
aavistaa.

© Paula Tauriainen-Vahtola

TULI

Tekemisissäni
Tultasi palvon,
jos se
taiteen Tulta.
Tulesi vuoksi
valvon. Tultasi
tarvitsen. Tulesi
saa minut
liikkeelle yhä
uudelleen. Jonka
Tulesi pelastanut
kerran, aina
osa Tultasi.

Pimeässä metsässä
lämmittelemme Tulesi
loisteessa. Liekkisi
sytyttävät minut
yhä uudelleen
kaiken kauneudesta,
rytmistä, musiikista,
Sinusta.
Sinussa, Tulessasi,
Inspiraationi Tulestasi.

Tulen tavoin
kuljet. Tulta
olet. Erilainen
kuin Sinä.
Liekkini hiljaista,
kestävää. Tulta
minussakin jokin.
Intohimo, kapinointi
vallankumous. Passion,
Rebellion, Revolution.
Tulen siivittämänä
valikoin, sytyn,
kuljen.

© Paula Tauriainen-Vahtola

KYSYMYS

Mietin, onko
minulla oikeutta
tällaiseen onneen.
Tiedän Sinun
miettivän samaa
kysymystä. Älä
mieti. Kun
vihan, hyljeksinnän
vuodet menneet
ohi, jokin
tuli elämääsi.
Pehmein, hiipivin
Koirasuden askelin,
terävin vaistoin.
Kun vihan,
hyljeksinnän vuodet
menneet ohi,
ohi.

Rakkaus jalostaa,
voittaa kaiken
pahan. Niin
kasvatan Sinusta
aikuista, lujaa
Koirasutta. Sinä
annat minulle
toivoa huomiseen,
vaikkei toivoa
ole. Sinun
uskollasi teen
ihmeen. Pääsen
päämäärääni. Päivääkään
en jaksaisi
ilman lujaa
uskoasi. Kuilun
reunalta huudan
Sinulle. Sysipimeästä
yöstä vastaamme
toistemme kutsuun.
Kun vihan
vuodet menneet
ohi.

Elämäni yhtä
rukousta, jossa
en pyydä
itselleni mitään,
vain Sinulle,
rakkaillesi, joita
luotsaat huomiseen.
Tunnet olevasi
kuilun reunalla,
muttet tipu,
sillä yö
yön jälkeen
kannan Sinut
rukouksillani aamuun.
Toiseen aamuun.
Huomiseen, toisenlaiseen,
uuteen todellisuuteen.

Olen onnellinen,
sietämättömän onnellinen
siitä, että
olet olemassa.
Kiitän Sinusta!
Mieti sitä!
Kaikki mennyt
tuntuu turhalta
kuonalta, jossa
ei lainkaan
rakkautta. Amor
vincit omnia!

Olen Soturi.
Oman itseni
Soturi, Sinun
Soturisi, läheistesi
Soturi. Koirasutesi.
Tiedän yönkin
keskellä, miten
tunnistat minut,
ja yö
muuttuu aamuksi.
Näin teemme
ihmeitä päivästä
toiseen, toisillemme.
Jo se
yksistään ihme!
Ihme tullut,
kun vihan,
harhailun vuodet
menneet ohi.
Lopultakin uusi
syntyy!

© Paula Tauriainen-Vahtola[/url] Siirry sivulle 1.[/quote][/list]

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


Viimeksi muokannut Paula Tauriainen-Vahtola päivämäärä 16 Loka 2008, 21:12, muokattu yhteensä 5 kertaa

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Loka 2008, 08:08 
Poissa

Liittynyt: 05 Touko 2003, 09:32
Viestit: 11096
Paikkakunta: Kempele
Kysyn vaan miksi Paula tekee aina uuden avauksen. Pistä kaikki samaan ketjuun. Pysyy muidenkin tuotteet kauemmin etusivulla.

_________________
Mistä sen tietää kuka on oikeassa?
-----
http://oivapenna.vuodatus.net/


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Loka 2008, 11:07 
Poissa

Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
Viestit: 2163
Ketku kirjoitti:
Kysyn vaan miksi Paula tekee aina uuden avauksen. Pistä kaikki samaan ketjuun. Pysyy muidenkin tuotteet kauemmin etusivulla.


Paula tekee, niin kuin parhaaksi näkee :wink:. Yhtenäisen kokoelman kohdalla teen saman ketjun. Näille en ole vielä miettinyt kokoelmakohtaisia paikkoja. Riittäähän noita uusia etusivuja.

1) Olen niin tuottelias, kuin minulta syntyy tekstiä.
2) Mieleeni ei tulisi rajoittaa kenenkään muun sananvapautta siten, että käskisin jotakuta menettelemään siten, kuin minulle itselleni parhaiten sopii.
3) "Ketkulla" on mahdollisuus tuottaa tekstiä niin paljon, kuin "Ketkulta" lähtee aiheita. Toivotan tässä suhteessa "Ketkulle" mitä parhainta menestystä!

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Loka 2008, 21:38 
Poissa

Liittynyt: 02 Huhti 2006, 16:37
Viestit: 345
Ei kyse ole sananvapauden rajoittamisesta vaan siitä, että kohta etusivulla ei ole kuin Paula Tauriainen-Vahtolan aloittamia keskusteluja. Tuotteliaasti tekstiä sopii samankin topicin alle, kuten esim. Syrinx, michelangelo ja markku l tekevät omissa ketjussaan. Ketkun mahdollisuuksia tuottaa tekstiä ei enää kukaan täällä kehtaa edes yrittää rajoittaa. Tappeluksi menisi kuitenkin :wink:

Minun mielestäni fiksumpi malli on tuo Ketkun ehdotus, mutta Paulahan tekee niin kuin parhaaksi näkee.

_________________
"Ikuiseksi elon onneni luulen,
kunnes mun kummullani veisataan."
-Jarkko Martikainen


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 10:55 
Poissa

Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
Viestit: 2163
LeLu kirjoitti:
Minun mielestäni fiksumpi malli on tuo Ketkun ehdotus, mutta Paulahan tekee niin kuin parhaaksi näkee.


Mitä näenkään? Viimeisimmän aloittamani keskustelun jälkeen "Pöytälaatikko"-osastossa on käyty ainakin vähintään kolmella eri otsakkeella. Jos "Ketku" ja "Lelu" neuvovat minulle ketjuttamisen periaatteet kohteliaasti ja asiallisesti, voin harkitakin sitä ja peräti siirtyä siihen.

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 11:14 
Poissa

Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
Viestit: 2163
JOKIN SINUSSA

Saat minut
räjähtämään välittömästi
tai pienellä
aikaviiveellä. Olen
sytytyslanka, sinä
kipinä, joka
tarttuu minuun.
Minä dynamiitti,
sinä tuli.

Nukun yöni
levottomasti. Taivaanvuohen
samea, jauhemainen
maku suussani
vaivun pehmeään
uneen. Keskellä
yötä herään
painajaisiini hikisenä.
Vuodevaatteet punoksena
ympärilläni, kun
taistelen sisäisiä
aaveitani vastaan.

Nukun uudelleen
Taivaanvuohen tuomaan
pehmeään uneen,
joka vaihtuu
taas painajaiseksi.
Tätä samaa
kamppailua kestää
aamuun asti.

Tappelemme jo
neljättä päivää.
Kiistelemme yksittäisistä
konnotaatioista, sanoista,
ilmeistä, eleistä.
Taistelemme niistä
katkerammin kuin
kuolemasta. Riitelemme
aina aidanseipäistä,
emme aidoista.

Päivisin aika
olla luja,
periksi antamaton.
Minä tarvitsen
Sinua kuin
sitä puoliskoa,
joka osin
kuvastaa minua.
Kovalla kädellä
opetamme toisiamme.

Kun riidelty
itsemme tyhjiksi
merkityksettömistä asioista,
aika ryhtyä
hieromaan sopua.
Selventämään olennaisuuksia.

© Paula Tauriainen-Vahtola

SALAINEN TIETO

Vaistoni vastaus
kysymyksiisi, joita
esität. Et pelkää.
Heittäydyt hullun
rohkeudella vaistoihini.
Ihailen Sinua.
Pyydän Viisautta,
osatakseni ohjata
Sinua oikein.
Sano sana,
kerron tarinasi.

Sinulla lupa
heikkouteen, tarvitsevuuteen.
Hakea Voimaa
Voimastani, Uskoa
Uskostani Sinun
ehdoillasi. Itke,
anna tulla!
Teen Sinusta
vahvempaa. Vain
todellinen vahvuus
kasvaa heikkoudesta.
Ylitämme rajoja.
Kyyneleeni kuivuneet
ajat sitten.
Niitä ollut
liikaa. Sinun
kyyneleesi tulossa.
Kyyneleidesi kautta
kasvat vahvaksi,
voimakkaaksi Koirasudeksi,
joka osaa
oikeaa pehmeyttä.

Sinulla lupa
nojata minuun.
Tuntea sydämeni
turvallinen syke,
opetella turvan
tunne, käsite.
Tämän kaiken
annan lahjaksi,
koska olet
tarpeeksi arvokas
saamaan sen.

Minulle Sinussa
riittää kaikki.
Ihmeellistä, sillä
olen perin
vaativainen, ankara,
perfektionisti. Perfektionistin
perfektionisti. Pyrin
täydellisyyteen, menen
sinne. Silti
Sinä riität.
Kaikki Sinussa
riittää. Haluan
huutaa yöhön:
”Se riittää.”
Yön keskelläkin
kuulet huutoni,
sanani, kuiskaukseni:
”Sinä riität!”

Tiedän Sinun
uskovan Minua,
sillä tätä
asiaa en
valehtele Sinulle.
Minussa Voimaa
Minä. Kaikki
Minussa Minua.
Ihailen Sinussa
rohkeuttasi. Uskallat.
Uskaltaja voittaa
itselleen huomisen,
koko elämän!

© Paula Tauriainen-Vahtola

AARNIVALKEA

Lämmittelen
öisen nuotion
loisteessa.
Sydämeni sisimmät
huoneet sulavat
hitaasti jäästä.

Kuubalaisesta nauttien
parvekkeeni Veronan
kaunein.

© Paula Tauriainen-Vahtola
_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


    Viimeksi muokannut Paula Tauriainen-Vahtola päivämäärä 16 Loka 2008, 15:28, muokattu yhteensä 2 kertaa

    Ylös
     Profiili  
     
    ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 11:18 
    Poissa

    Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
    Viestit: 2163
    VALTIATAR

    Tanssin nuotion
    valossa alasti
    hiukset valtoimenaan.
    Liekit nuolevat
    ahnaasti puuta.
    Syleilen pimeää
    avaruutta, kuten
    sinä mies
    makaat alasti
    edessäni.

    Tule, ja
    vien Sinut
    yön villiin,
    pakanalliseen tanssiin,
    jossa joudut
    todistamaan minulle
    yhä uudelleen
    olemassaolon oikeutuksesi.

    Katso minua
    syvälle, kutsuviin
    vihreisiin silmiini.
    Käy kauttani
    ”yön kuumaan
    yrttitarhaan”. Tule,
    sillä sinun
    käytävä portista
    sisälle voidaksesi
    todistaa minulle
    olemassaolon oikeutuksesi.

    Tule, vien
    sinut nuotion
    loisteessa villiin
    tanssiin, jossa
    voimasi raukenee
    vasta aamun
    sarastaessa. Koko
    yö aikaa
    tälle tanssille,
    joka nuotion
    liekkejäkin kuumempaa.

    Aamun ensimmäisten
    sarastusten valaistessa
    nuotion ympärillä
    tanssittua, vieteltyä
    maata sinä
    lopulta uuvut
    alasti makuulle
    jalkojeni juureen.

    Ja minä
    olen valmis
    taas uuteen,
    kipunoivaan tanssiin!

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    ”ALWAYS ON MY”

    Olen pettynyt.
    Sydämeni vetäytyy
    jäätävään huurteeseen
    kohdatessani pelkureita,
    yhtä totuutta.
    “Always on my…”
    Always on my…
    Always on my…”

    Vain Sinä
    minussa. Armo
    hahmottelee tilan
    ongelmallisesti. Joka
    antaa mennä,
    saa jotain
    takaisin. Antaisinko
    mennä, olla?
    ”Always on my…
    Always on my…
    Always on my…”

    Olen Soturi.
    Nukun öisin
    tikari vieressäni.
    Älä tule
    herättämään minua
    suden hetkellä,
    sillä nukun
    koiran unta.
    Ettei kävisi
    niin, että
    unohdin, kumpaa
    edustit, oikeaa
    vai väärää.
    Salamannopeasti toimisin
    Soturin tavoin,
    jolloin elämästä
    tulisi kuolema.
    ”Always on my…
    Always on my…
    Always on my…”

    Sinä minussa.
    Siksi poikettava,
    valittava, mentävä,
    tultava, poltettava.
    Minussa…
    Risteytymä aina
    erityisen vaarallinen,
    sillä se
    voi tappaa
    saman lajin
    edustajat. Siksi
    opetat minulle,
    että rakkaus
    voi voittaa.
    Vain rakastamisella
    merkitystä.
    ”Always on my…
    Always on my…
    Always on my…”

    Minun lämmin,
    suorastaan kuuma.
    Onko nuotioiden
    aika mennyt?
    Vieläkö puhaltaisin
    hehkuviin hiiliin
    sytyttääkseni ne?
    Tiedän kuitenkin,
    missä minun
    lämmin. Tiedän
    kuitenkin, milloin
    minun lämmin.
    Tiedän kuitenkin,
    miten minun
    lämmin.
    ”Always on my…”
    Always on my…
    Always on my…”

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    PAINAJAINEN

    On suuri
    ja mahtava
    taas voimissaan.
    Teräksinen, neliskulmainen,
    ikkunaton rakennus
    piirtyy vasten
    talvista yötaivasta.
    Sitä ympäröi
    vahva teräsaita.

    On yö.
    Herään taas
    samaan painajaiseen.
    Vaatteet nihkeänhikiset,
    mutten jaksa
    vaihtaa niitä.
    Tämä vasta
    yön ensimmäinen
    partioreissu. Herättyäni
    tiedän, mitä
    rakennuksen Neuvostoliitto
    merkitsee. Kapteeni
    sissijoukkoineen minä
    tukijoineni. Ulkona
    pimeä. Sade lyö
    ikkunaan. Jäseniäni
    särkee. Huomennakin
    siis sataa.
    Lohduton, syvästi
    yksinäinen olo.
    Selviänkö tästä
    koskaan yli!

    Kapteenina viittaan
    kättäni nostaen
    partaisille, väsyneille
    hiihtojoukkueeni miehille.
    Pysähtykää! Hiljaa!
    Älkää herättäkö
    huomiota! Älkää
    menkö teräsaidan
    sisäpuolelle! Miehet
    maastoutuvat puiden
    siimekseen käsi
    konepistoolin kahvalla.
    Rakennuksesta kuuluu
    outoa huminaa.
    Se elää,
    hengittää. Sen
    sisällä vallitsee
    yksi totuus — suuren,
    vahvemman oikeus.
    Jos jäätte
    kiinni, valehdelkaa.
    Salatkaa totuus.
    Puhukaa muunnettua
    asiaa. Vastaan
    sanominen hyödytöntä.
    Pelastautukaa vetäytymällä!

    Johdan mieheni
    metsikköön Raatteen
    tien suuntaan.
    Vihollisen kohdatessaan
    mieheni jakautuvat
    tottuneesti kahden
    puolen metsikköä.
    Nopea, tunteeton,
    taitavan tappava:
    äänetön, kylmä
    taistelujoukko — Kuolema.
    Yksittäiset vihollissotilaat
    kohtaavat kohtalonsa
    öisessä metsässä.
    Heidät riisutaan,
    peitetään puoliksi
    lumeen. Kaikki
    tapahtuu äänettömästi,
    paikalta katoaminenkin.

    Yö yön
    jälkeen tehtävänä
    palata Raatteen
    tienhaaraan. Tarkistaa,
    ortodoksisen tsasounan,
    tai kirkon
    vahingoittumattomuus.
    Tultuamme paikalle
    ne aina
    ehjinä vastassa.
    Merkki siitä,
    että hallitsemme
    taistelua ylivoimaista
    vihollista vastaan.

    Hiihdämme Kuusijoen
    rantaan. Ylitämme
    kosken riippusillan
    tasapainoillen liukkaiden
    kivien yli.
    Hautaamme omat
    kaatuneet. Siistimme
    sotilaittemme kasvoilta
    noen, ruudin
    jäljet. Peittelemme
    heidät hellävaroin.
    Hautaamiseen ei
    mahdollisuutta kiireen,
    uhkan vuoksi.
    Kaikki tuntuu
    niin ylivoimaiselta!

    Herään hätkähtäen
    toisen partioreissun
    jälkeen. Ehjän
    tsasounan tai
    kirkon olemassaolo
    varmistettu. Joudumme
    hiihtämään takaisin
    päin, ylittämään
    rajalinjan. Rajan
    takana rinne,
    joka omien
    joukkojen puolustuslinja.
    Sieltä näkyy
    harmaa rakennus,
    avoin maasto,
    jota helppo
    puolustaa hyökkääviä
    vihollisia vastaan.

    On edelleen
    pimeää. Ulkona
    sataa vieläkin.
    En kestä.
    En jaksa
    enää samalle
    yöllä kolmatta
    samanlaista partioreissua.
    Sytytän valot.
    Otan veden
    kanssa puolikkaan
    rauhoittavan. Menen
    makuulle. Lääke
    toimii toivotusti.
    Se leikkaa
    painajaisen voimaa.

    Näin helpolla
    en pääse.
    Joudun vielä
    kolmannelle partioreissulle
    saman yön
    aikana. Siistimme
    taistelupaikkoja.
    Kaatuneita ei
    näy. Vain
    raiskattu, puuton,
    autio metsä.
    Sekin kasvaa
    joskus ensimmäiset
    ruohot. Kaikki
    tämä unohtuu!
    Uusi parempi
    elämä alkaa.

    Näen painajaisia
    viikkoja. Kun
    Sinä ilmestyt
    elämääni, painajaiset
    loppuvat kuin
    seinään. Pahin
    nyt kestetty.
    Kaikki koettu
    jättänyt jälkensä
    minuun. Minusta
    tehdään vahvempaa
    lujalla kädellä.
    Kun käy
    yksin pahimman
    läpi, selviää
    mistä vain!

    Sinun ilmestyttyäsi
    koko elämäni
    suunta muuttuu.
    Useita myönteisiä
    asioita ilmestyy
    yhtaikaa elämääni.
    Ymmärrätkö, miten
    onnellinen Sinusta,
    ystävyydestämme!

    © Paula Tauriainen-Vahtola
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


    Ylös
     Profiili  
     
    ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 11:23 
    Poissa

    Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
    Viestit: 2163
    KOIRASUSI

    Kuljen omia
    teitäni. Minussa
    sutta, koiraa,
    puolet molempia.

    Tahtoessani voin
    olla lauman
    jäsen, sen
    sivustaseuraaja,
    tarkkailija tai
    alfanaaras, johtaja,
    jonka ympärillä
    urokset kieppuvat.

    Voin halutessani
    johtaa laumaa.
    Voin ulvoa
    kuuta yhdessä
    muiden kanssa.
    Voin ulvoa
    seurakseni toista.
    Kaltaistani Koirasutta,
    jossa heimoani,
    vertani, mutta
    joka täysin
    metsän eläin.
    Minussa molemmat
    puolet toisiaan
    kuulostellen.

    En tarvitse
    kuitenkaan lauman
    suojaa. Olen
    tarpeeksi rohkea
    kulkemaan yksin,
    äänettömänä. Olen
    voimakas, vahva,
    väsymätön. Soturin
    tavoin valppaana
    valveilla yössä
    itseäni sekä
    ympäristöäni vartioiden,
    tarkkaillen koirasuden
    unta nukkuen.

    Olen Koirasusi.
    Laumaton, lauman
    jäsen tilanteen
    mukaan siten,
    kuin haluan.
    Suuttuessani voin
    raadella laumanikin
    jäseniä, eikä
    pelastajaa
    silloin ole.

    Olen Koirasusi.
    Jos lähestyt
    minua oikein,
    saat minusta
    uskollisen ystävän.
    Olen vahtikoirasi,
    pää polvellasi.
    Valmiina pienestäkin
    vihjeestä tottelemaan
    laumani johtajaa.
    Kuitenkin minussa
    suden vietit
    tallella, jolloin
    kuljen lauman
    tavat hyläten.

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    HARTIAT

    Ei enää
    koskaan yksin.
    Ei enää
    koskaan yksinäisyydessä
    liian vahva.
    Ei enää
    koskaan ilman
    toisen tukea.

    Kävelin eräänä
    päivänä elämääsi.
    Bootseissa, mustassa
    huopahatussa, prätkärotsissa.
    Ketjut kupeellani.
    Huopahattuni varjosti
    kasvojani, sillä
    minäkin tottunut
    yksinäisen kulkijan
    vahvuuteen. Halusin
    varjella kasvojeni
    kauneutta: olen
    sydäntenmurskaaja. Sinulle
    haluan olla
    tuki, turva.
    Selkänoja. En
    halua satuttaa.
    Sinua. Ystävä,
    Soturi-, metsästäjätoveri,
    Taistelija. Tärkeys,
    Vastaus, Oppi.

    Pelkäsit minua,
    sillä todelliset
    kasvoni Sinulta
    salassa. Sydämeni
    huoneita vahingoitettu.
    Ajattelin, etten
    päästäisi sisimpiin
    huoneisiini enää
    ketään. Kolmesti
    Sinä koputit
    sisimpääni tiedostamatta
    sitä itse.

    Ensimmäisellä kerralla
    minulla huono
    päivä. Olit
    hiljaa, sanoitta,
    vaistomaisesti.
    Sanattomuuteesi vei
    minut turvaan.
    Pelasti päiväni.

    Toisella kerralla
    sanoit haluavasi
    tarinan jatko-osan.
    Ymmärsit ominaislaatuni
    kertalaakista. Tiesit,
    etten, samanlainen
    kuin ”ne
    muut”. Mp-3-soittimen
    nauhat vaelsivat
    omia teitään.
    Nostit ne
    ylös. Eleesi
    kertoi, että
    Sinua ei
    tarvinnut pelätä.

    Kolmannella kerralla
    iltalehdissä hauska
    juttu. Huomasin
    kanssasi voivan
    heittää läppää.
    En voinut
    pitää suutani
    kiinni, lähdit
    leikkiin mukaan.
    Säikähdin, miten
    hyvin jokainen
    repliikkisi sopi
    edellisiin repliikkeihini.
    Esimiehesi seisoi
    taustalla, katsoi:
    ihmetteli hauskanpitoamme.

    Sydämeni ovi
    auennut. Kävelit
    varovasti sisään,
    asetuit taloksi.

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    TANSSI

    Pohjoisessa, valkean
    yön kaupungissa.
    Tanssimme porukassa,
    halveksitussa. Kohteliain,
    elegantein liikkein.
    Käyttäydyn kuin
    mies: kohteliaasti,
    tyylikkäästi, sillä
    meillä kaikilla
    yhteinen salaisuus.

    Rituaalien jälkeen
    tanssimme tuntikausia
    yhteisin liikkein,
    vaatteita vähentäin.
    Mustissa farkuissa,
    T-paidoissa. Jauhavan,
    yhteisen rytmin
    — tanssin sisässä.

    Sytytän savukkeeni
    savukkeestasi ahnain,
    hilpein, pelokkain
    vedoin. Poltan
    sen nopeasti
    loppuun. Sillä
    viinaa vielä,
    rajattomasti, eikä
    kukaan
    saa tietää.

    Tanssimme saman
    rytmin tahtiin.
    Jokainen sun
    liikkeesi vastaus
    liikkeisiini mun.
    Taakse, eteen,
    sivulle, yhteen,
    yhä uudelleen,
    samaan kiellettyyn
    rytmiin. Laulan
    sanoja ”Sex
    Machinen”, Silmäsi
    kiinni, suusi
    liikkuu tahtiin
    salaisuuden kielletyn.

    Jokainen liikkeesi
    vastaus liikkeeseeni
    mun. Silmäsi kiinni
    sun, ettei
    paljastu salaisuus,
    yhteinen, niin
    laulan tahtiin
    sun, vaik’
    se myöhemmin
    johtais ehkä
    tuhoon mun.

    Tuntikausia jaksamme
    tätä. Kunnes
    saapuu aamun
    kajo, aamuauringon
    ensi valo.
    Aika lopettaa.
    Elämä opettaa.
    Elämän totuutta
    turha paeta.

    © Paula Tauriainen-Vahtola
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


    Ylös
     Profiili  
     
    ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 11:26 
    Poissa

    Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
    Viestit: 2163
    VIENOLAN PUUTARHA

    Istumme jälleen
    kerran upeasti
    katetun päivällisen
    ääressä. Viini,
    alkoholiton olut,
    vissy virtaavat.
    Ennen ruokailua
    tarvitsen pikkusikarin
    ruokahalun aperatiiviksi.
    Muut polttavat
    savukkeita. Tämä
    upeus, tyylikkyys
    saa minut
    vapautumaan, rentoutumaan.

    Aurinko paistaa
    täydeltä terältä.
    Linnut laulavat.
    Ihastelemme säätä.
    Päivällispöydässä keskustelu
    soljuu erilaisten
    aiheiden läpi.
    Käsittelemme yhteiskuntaelämän
    ilmiöitä briljeeraten,
    blaseeraten. Tästä
    hienovaraisesta röyhkeydestä
    pidän eniten.
    Meillä todella
    reteästi, hillittömästi
    varaa siihen!

    Ateria loistavan
    onnistunut. Ojennan
    jalkani täysin
    rentoutuneena pöydän
    alla suoriksi.
    Nojaan huokaisten
    tuolin selkänojaan.
    ”Chanel 5” tuoksuu.
    Ilmapiiriä leimaa
    hienovireisen laiska,
    eroottinen ilmapiiri.

    Aterian läpi
    kuuntelemme musiikkia.
    Jussi Björling.
    Olavi Virta.
    Kuvittelemme istuvamme
    1930-luvulla Viipurin
    Pyöreässä Tornissa.
    Vaihdamme kevyempään.
    Modern Talking.
    1960-luvun rautalanka.

    Ennen jälkiruokaan
    siirtymistä nautimme
    pikku- tai
    arkisikareita, piipputupakkaa,
    savukkeita. Jälkiruokana
    tumma, arabialainen
    kahvi ruokosokerilla,
    suklaakääretorttu. Korjaamme
    päivällisastiat. Siirrymme
    lukemaan puutarhan
    toiseen osaan
    kuka mitäkin.
    Niin hienostunutta!
    Niin tyylikästä!

    Vaellan suihkulähteiden
    solinan keskellä.
    Ihastelen yksityiskohtien
    maailmaa, joka
    lumoaa minut
    yhä uudelleen.
    Kuljen patsaan
    luota toisen
    luo huomaten
    aina jotakin
    uutta, toisenlaista
    kuin viimeksi.
    Nautin kaiken
    kauneudesta ympärilläni.

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    HYLÄTTY PÄIVÄLLISVIERAS

    Teen joka
    päivä kahden
    kalan, viiden
    leivän ihmeitä,
    vaikka olen
    vain kuolevainen.
    Lankean, itken,
    nousen yhä
    uudelleen pystyyn
    harjoittelemaan ihmisenä
    olemista.

    Kohtasin harvinaisuuden,
    jonka silmissä
    paljon surua,
    tietoa, elettyä
    elämää — nälkä.
    Sitä nälkää
    ei ravittu
    pitkään aikaan.
    Liian monet
    kulkivat sanattoman
    pyynnön ohi,
    joka naamioitu
    monen panssarin,
    muurin taakse.

    Niin minä
    valmistin päivällisen.
    Pistin parasta
    pöytään, siivosin.
    Tiesin harvinaisen
    vieraan tulevan!
    Olit ollut
    liian kauan
    omillasi. Sinulle
    jätetty tarjoamatta
    monta rakkauden
    ateriaa. Rakkaudettomia
    aterioita olit
    saanut jo
    kyllin. Minähän
    sen tiesin,
    joka olin
    syönyt manattua
    leipää riittävän
    ruuan äärellä.

    Päivällistä valmistaessani
    minua itketti
    maailman julmuus,
    kovuus, rakkaudettomuus.
    Koska olen
    arvoton, hyödytön,
    tiesin, miten
    helposti ihmiset
    kulkevat toistensa
    ohi syyllistyen
    joka päivä
    välinpitämättömyyden syntiin.

    Valmistin aterian
    kaikella sillä
    rakkaudella, mitä
    minulla jäljellä
    monien lyöntien,
    potkimisten, ilkeiden
    sanojen, ylenkatsomisten
    jälkeen. Söimme
    päivällistä
    viisi tuntia.

    Olin nähnyt
    silmäsi, enkä
    voinut enää
    perääntyä, sillä
    kaikki entisyys
    kadonnut. Heitin
    toisen helmen
    myöhemmin roskiin,
    sillä ihminen
    ei voi
    palvella kahta
    asiaa yhtaikaa:
    roskaa ja arvokkaista
    arvokkainta. Valitsin
    äärettömän arvokkaan
    tietämättä tulevaisuudesta
    mitään. Kuuntelin
    pelkkää vaistoani,
    välittämisen käskyä.

    Minulla tunne,
    ettei tätä
    valintaa tarvitse
    katua koskaan.
    Teemme joka
    päivä valintoja
    vihan, välinpitämättömyyden
    välittämisen, rakastamisen
    ehdoilla. Niin
    minä valitsin
    oikein. Niin
    sinä valitsit
    oikein. Siten
    valitsimme ikuisuuden.
    Soturilla ylitse
    muiden — yksi,
    ehdoton laki:
    ”Amor Vincit
    Omnia”. Valinnalla
    pelastamme toisemme,
    koko elämän.

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    RAKKAUDEN ATERIAT

    Unet Sinussa
    Minun Totuuteni.
    Tule kanssani
    voittojemme huoneeseen.
    Asetu taloksi,
    valmista ateria.
    Olimme nälkäisiä
    kyllin pitkään.
    Katsomme Sinuun.

    Kata parhaat
    hopeat. Pidä
    liesi lämpimänä.
    Olemme palelleet,
    kärsineet tarpeeksi
    nälästä, vihasta,
    typerien ymmärtämättömyydestä.
    Nyt juhlan
    aika, jota
    rakkaus hallitsee.
    Sinun Sanasi
    Minun totuuteni.

    Ikävöin sarkasmiasi.
    Keität perunoita.
    Ne kiehuvat
    jo. Saat
    minut nauramaan.
    ”Vanhasista” kieltäydymme
    yksituumaisesti, sillä
    keskinkertaisuus suurin
    synti maailmassa.

    Kukaan ei
    profeetta omassa
    kylässään, siksi
    meitä vihataan.
    Hullut koirat
    räksyttävät hulluuttaan
    huomaamatta. Kärsimys
    aina läsnä.
    Sytytä nuotio,
    voidaksemme suojautua.
    Soitetaan gongia,
    tanssitaan aamuun
    asti. Yöllä
    eletään alitajunta
    todeksi, päivällä
    nukutaan kuviksi.
    Jokainen ateriasi
    rakkauden täyttymys!

    © Paula Tauriainen-Vahtola
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    Takaisin alkuun


    työkkärin#setä



    Liittynyt: 26 Hel 2007
    Viestejä: 626
    Paikkakunta: Jutunjuuri
    Lähetetty: Tii Lok 07, 2008 9:07 am Viestin aihe:

    --------------------------------------------------------------------------------

    Vienolassa on tosiaan sikamaisen hienoa! Kiitos tästä runollisesta kierroksesta Vienolaan!

    Hylätystä päivällisvieraasta tulee mieleen yhtä sun toista, mutta semmoinen hauskempi muistokin löytyy. Sain nimittäin kerran lukiossa esittää "hylättyä kosijaa". Naurunremakasta päätellen olin ehdottomasti paras valinta osaan.

    Rakkauden ateriana perunoita. Perunassa on totuus.
    _________________
    Ei ole syytä pelkoon. Haaksirikko on jo tapahtunut.
    (Juho Mäkelä kokoelmassa "Häviäminen" v. 1966)

    Takaisin alkuun


    Paula Tauriainen-Vahtola



    Liittynyt: 21 Syy 2008
    Viestejä: 30

    Lähetetty: Tii Lok 07, 2008 1:13 pm Viestin aihe: Vienolasta perunoihin...

    --------------------------------------------------------------------------------

    Kiitos itsellesi! Minulle Vienola on Kaikkeus, Inspiraatio ja Tuli, joka polttaa metsät puhtaiksi, jotta "vain valitut pelastuisivat".

    Niin mieleenhän voi tulla yhtä sun toista. Älä välitä hylätystä kosijasta, kirjoituksistasi päätelleen Sinua on lykästänyt jälkikäteen.

    Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä. Perunassa on totuus. Vielä suurempi totuus on perunoiden keittämisessä.
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


    Ylös
     Profiili  
     
    ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 11:31 
    Poissa

    Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
    Viestit: 2163
    SALAISUUTENI

    Kohtasin Sinut
    arjessa, arjen
    keskellä, arkisena.
    Kuitenkin sisäinen
    hehkusi valaisi
    Sinut etäisyyksien
    päähän. Aloin
    odottaa kohtaamisiasi.

    Kulmille vedetty
    hattuni, nahkapusakka,
    bootsit
    saivat Sinut
    pelkäämään minua.
    Vetäydyit tarkkailemaan.
    Jonakin päivänä
    näit silmäni,
    toisena päivänä
    suuni. Aloit
    opetella minua.
    Opetella tuntemaan.

    Ennen kuin
    huomasinkaan,
    olin alkanut
    kertoa Sinulle
    elämäni tarinaa,
    jota hallitsee
    kirjoittaminen. Kun
    tunnistit tämän,
    lähdit mukaan
    seikkailuun, joka
    täynnä henkilökohtaisia
    salaisuuksia.

    Palattuani kaukaa
    takaisin sanoit
    haluavasi tarinan
    loppuosan. En
    ole koskaan
    kuullut kauniimpaa
    kohteliaisuutta. Huomasin,
    sinun miettineen
    asiaa, harkinneen
    sen, päättäneen
    ottaa seuraukset
    vastaan. Poissa
    ollessani ajattelin
    Sinua, vaivuin
    hiljaisuuteen, hajamielisyyteen.

    Hiljaisuudessa sydämeni
    huoneisiin käveli
    uusi ihminen.
    Varjelin päiväkausia
    salaisuutta, sillä
    en halunnut
    kenenkään mustamaalaavan,
    deletoivan, poistavan
    minulta Sinua.
    Suojelin Sinua
    hiljaisuuden
    muuttuessa
    kiduttavaksi.

    En halunnut
    luopua etsijän
    aarteesta, sillä
    timantit tulee
    löytää itse.
    Sinä olit!
    Maksoin salaisuudestani
    kallista hintaa:
    hajamielisyyden, salaisuuden
    täyttä hiljaisuutta.

    Vain päivisin
    oman huoneeni
    rauhassa kasvosi
    ilmestyivät hetkeksi
    eteeni, hävisivät.
    Olin yhtä
    muistoa rikkaampi,
    salaisuuden orja,
    vartija, hallitsija.

    Hiljaisuudessani kytivät
    jo muutokset.
    Seuraavaan, uudenlaiseen,
    kohtaan, jota
    hallitsee muutos.
    Muutoksesta kasvaa
    uusi todellisuus,
    rohkeampi, erilainen.
    Olemme alkaneet
    muuttaa toisiamme,
    vapaaehtoisesti, ehdoitta.

    Mikä helpotus,
    että kaikki
    nyt julkista!
    En ala
    silti vieläkään
    huutelemaan! Ei
    aarteenlöytäjäkään pidä
    meteliä löytämästään!

    Muutamme toisiamme,
    jotta selviäisimme
    kovasta elämästä.
    Eilispäivän taakat
    muuttuvat voimavaroiksi.
    Kuljettu yksinäinen
    matka muuntui
    jaetuksi, joka
    vapautti molempia
    Puolet hartioistasi
    nyt minun.

    Haluan sanoa
    Sinulle kaiken
    sen, minkä
    ohi muut
    kulkevat, jotta
    oppisit tietämään,
    miten ainutlaatuinen
    olet. Haluan
    viedä Sinut
    vuorille ja
    näyttää, miten
    koko maailma
    Sinun!

    Matka silti
    vielä alussa,
    kesken. Nyt
    vasta lähdemme
    kulkemaan, voidakseni
    näyttää Sinulle,
    miten ihmeellinen
    paikka maailma
    onkaan. Haluan
    Sinun saavan
    osan sen
    tarjoamista aarteista.

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    KOHTAAMINEN

    Tapaamisesi aina
    jännittävä hetki.
    En tule
    koskaan luoksesi
    ilman tuliaisia.
    Varaan Sinulle
    aina intohimonpunaisia
    ruusuja kunnioitukseni,
    arvonantoni, kiintymykseni
    osoitukseksi. Mukanani
    myös savukkeita
    aski, pari.

    Halaamme tavatessamme.
    Joskus vaihdamme
    ranskalaiset poskisuudelmat
    tai muunnamme
    ne suomalaiseen
    muotoon. Ojennan
    Sinulle ruusut.
    Hajuvesi tuoksuu.

    Ihailen varmaotteista
    tapaasi olla.
    Ihailen myös
    raffinoitua röyhkeyttäsi.
    Olet opettanut
    minut nousemaan
    yhä uudelleen
    ylös elämän
    antamien haavereiden
    jälkeen! Olet
    opettanut minulle
    kyvyn näyttämättä
    iskujen jälkiä!
    Olet opettanut
    minulle kovuutta!
    Ihailen sitäkin.
    Luonasi voin
    levätä pitkällä
    matkallani haasteiden
    voittajaksi. Sellaista
    Soturien veljeys.

    Olemme Soturikolmikko!
    Istun parvekkeellasi
    pikkusikari imukkeessa
    savuten. Ihailet
    tapaani käyttää
    imukkeita — slutseja.
    Kartanostasi tullut
    kotini maanpakolaiselle.
    Siellä voin
    rentoutua, toipua
    maailman antamista
    iskuista! Tiedän
    Sinun antavan
    luvan lepoon,
    suojelevan minua!
    Monellako sellainen
    Soturi rinnallaan?

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    ARVOITUS

    Kuume runtelee
    ruumistani. Sinä
    istutit tämän
    kuumeen minuun,
    mutta syy
    ei ole
    Sinun. Nukun
    ikkuna auki.

    Miksi et
    kerro uniasi
    minulle, mutta
    tulet sydämeni
    huoneeseen? Minun
    Vastaukseni sinun
    Kysymyksesi. Minä
    kirjoitan sinusta,
    sinuun, sinulle.
    Sinä näytät
    vuorenhuipun minulle,
    käsket kiivetä
    sille. Sinussa
    hän. Ruutukuningatar
    — Sinäkin.

    Armottomuudessasi et
    säästä minua
    vaan syötät
    minulle Totuuden
    leipää, ja
    minä syön
    halukkaasti, jotta
    ruhjottu käteni
    paranisi. Jotta
    oppisin olennaisen,
    ennen kuin
    liian myöhäistä.

    Hänen Tuli,
    hän tullut Tulesta.
    Sinusta en
    tiedä. Lämmität
    huoneeni liettä
    hetkittäin. Haavani
    sidotut. Sinä
    sidoit, laitoit
    minut matkaan.
    Jokin osa
    sinusta aina
    kanssani, vaikket
    ymmärtäisikään jokaista
    siirtoani. Loit
    uuden huomisen!

    © Paula Tauriainen-Vahtola
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


    Ylös
     Profiili  
     
     Viestin otsikko: "Nainen", "Mies", "Pappi"
    ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 11:36 
    Poissa

    Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
    Viestit: 2163
    NAINEN

    Olen nainen.
    Olen tiikeri.
    Näen maailmani naarastiikerin
    tavoin,
    narttuettani peittelemättä.

    Olen nainen.
    Koen maailmani naisen tavoin,
    miehen askelin.
    Näen maailmani pelien kentäksi,
    saalistajan ja saalistetun
    väliseksi leikiksi.

    Olen nainen.
    Rakastan maailmaani naisen intuitioilla,
    naisen vaistoilla.
    Rakastan maailmaani naisen tavoin, vietellen
    ja vietellyksi tullen.

    Minussa on enemmän naista,
    kuin voin vielä aavistaa.

    Olen nainen.

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    MIES

    Vastakohtien summa.
    Kysyy, kun ei saa
    vastausta.
    Vastaa, kun ei saa
    kysyä.
    Yhteentörmäys.
    Yhteinen vastaus.
    Ja taas uusi ero.
    Loputtomasti, yhä uudelleen.

    Vain vuoteessa
    mies ja nainen
    ovat tasa-arvoisia,
    kun nainen
    saa määrätä
    tai mies
    osaa ottaa.
    Jomminkummin,
    sama vastaus.

    Jokaisella naisella
    pitäisi olla
    oma rakastaja.
    Valmiina palvelukseen.
    Sillä nainen
    aina sabiinitar.
    Onnellinen se mies,
    joka oivaltaa tämän.
    Hän saa
    naisen omakseen,
    jos rakastaa
    naisen sielua
    uskaltamalla olla mies.

    Sellaisena haluamme sinut.
    Sellaisena saat meidät.
    Mutta monestako
    teistä ottajaksi?
    Te kysytte ja kysytte,
    te haluatte tietää,
    mutta kuunteletteko te
    todella?
    Totuus ei miellytä.
    Te kysytte ja kysytte,
    te haluatte tietää,
    mutta kuunteletteko te
    todella?

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    PAPPI

    Älkää tehkö,
    niin kuin
    minä teen.
    Tehkää niin,
    kuin minä
    sanon ja
    silloin te,
    veljet ja
    sisaret, pelastutte.

    Vaikka näkisitte
    ympärillänne millaisia
    tekojamme tahansa,
    älkää epäilkö,
    sillä epäusko
    on pahasta!

    Sanat tulevat
    todeksi teoissa.
    Ottakaa siis
    työttömältä se
    20 euron
    seteli ja
    menkää kauppaan,
    vaikka saisittekin
    omaa palkkaa.
    Valmistakaa juhla-ateria,
    jakakaa se
    ja nauttikaa
    hyvillä mielin.

    Oikein te
    teette, sillä
    ottakaa siltä
    joka antaa
    silloinkin, kun
    annettavaa ei
    enää ole.
    Rakkaus pelastaa.
    Mutta älkäämme
    puhuko siitä,
    kenen rakkaus
    pelastaa kenet?

    Käyttäkää ystävyyttä
    hyväksi. Älkää
    käsitelkö vaikeita
    aiheita, sillä
    anteeksipyyntö- ja
    -anto pyyhkivät
    kaiken pois.
    Näin te
    voitte jatkaa
    väärintekemisenne kehää,
    sillä käsittelemätön
    synti muuntuu
    aina uudeksi,
    erilaiseksi synniksi,
    joka on
    vanhan synnin
    kertausta. Näin
    synti kasautuu
    synnin päälle.
    Älkää epäilkö!

    Nähkää hirsi
    lähimmäisenne silmässä,
    mutta älkää
    huomatko malkaa
    omassa silmässänne!
    Näin pääsette
    parannuksen tekemisen
    vaivasta. Kasvaminen
    tekee kipeää,
    joten kivun
    pakeneminen on
    hyväksyttyä, oikeutettua.

    Sanon kuitenkin
    Teille sen,
    että älkää
    katsoko peiliin,
    katsokaa minuun.
    Jos joku
    käskee Teidän
    katsoa peiliin,
    kääntäkää katseenne
    toisaalle, ettette
    näkisi itseänne.

    Jos lähimmäisellänne
    on hätä,
    vedotkaa kiireisiinne
    ja harrastuksiinne
    ja käskekää
    kääntyä ammattiauttajan
    puoleen. Teidän
    tehtävänne on
    vain sielunhoito,
    ja se
    tapahtuu virka-aikana.
    Älkää ymmärtäkö
    kiivastumista tai
    vihastumista, sillä
    vaikeat tunteet
    eivät kuulu
    ihmisyyteen, inhimillisyyteen.
    Katkaiskaa sielunhoidolliset
    puhelut. Älkää
    vastatko seurakuntalaistenne
    kysymyksiin ja mieltä
    askarruttaviin vaatimuksiin,
    sillä ne
    voivat johtaa
    teidät liian
    vaikeiden asioiden
    äärelle.

    Kestäkää
    ihmiset, olkaa
    lujia vaikeissa
    tilanteissa, mutta
    älkää missään
    nimessä epäilkö
    ja kyseenalaistako!

    Mitä teidän
    ahdistuksenne meille
    kuuluvat, sillä
    päivällisemme, lounaamme,
    on kesken.

    Älkää etsikö
    kadotettuja lampaita,
    jotka janoavat
    puhdasta vettä,
    anteeksipyyntöä ja
    -antoa. Älkää
    antako lähimmäisillenne
    tilaa. Välttäkää
    armoa! Älkää
    olko, veljet,
    virkatoverit ja
    -sisaret, huomaavinennekaan
    kirkon tyhjiä
    penkkejä, sillä
    silloin meidän
    sanomamme on
    ymmärretty väärin!
    Jos sanat
    ja teot
    ovat ristiriidassa,
    uskokaa sanoja.

    Luottakaa omaan
    leipäänne älkääkä
    murtako sitä
    lähimmäistenne kanssa.
    Näin yksi
    pysyy yhdessä
    ja kaikki
    valta teillä.

    Älkää antako
    armon käydä
    vahingossakaan oikeudesta,
    sillä jakamalla
    mikään ei
    ainakaan enenny.
    Parempi on
    leiviskä kokonaisena
    itsellä kuin
    jakaa sitä
    tarvitsevalle lähimmäiselle.

    Rakkaudesta minulla
    on kovin
    vähän sanottavaa
    Teille, sillä
    en tunne
    sitä. Teologiassa
    ja asioiden
    vääntelyssä olen
    kovin etevä.
    Kuunteleminen, armo,
    rakkaus ja
    anteeksianto ovat
    minulle hepreaa.

    Ennen kuin
    kukko kiekuu
    kolmasti, olen
    minä kieltänyt
    lähimmäiseltäni rakkauden.
    Siksi minä
    saarnaan tyhjille
    penkeille ja
    uskon vasta
    sitten, kun
    herään kipeään
    heräämiseen itkuun.

    Ehkä teillä,
    hyvät seurakuntalaiset,
    on silloin
    minulle jotakin
    sanottavaa, minkä
    olen nyt
    toistaiseksi unohtanut!

    © Paula Tauriainen-Vahtola
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    Takaisin alkuun


    työkkärin#setä



    Liittynyt: 26 Hel 2007
    Viestejä: 626
    Paikkakunta: Jutunjuuri
    Lähetetty: Per Lok 03, 2008 7:56 am Viestin aihe: Re: "Nainen", "Mies" ja "Pappi"

    --------------------------------------------------------------------------------

    Runot ovat selkeäsanaisia ja ne on helppo lukea.

    Kirkossa olisi kiva mietiskellä tuota "Pappi"-runoa. Saattaisi vain käydä välillä naurattamaan ja eikö sellainen olisi setälle nolo tilanne!
    _________________
    Ei ole syytä pelkoon. Haaksirikko on jo tapahtunut.
    (Juho Mäkelä kokoelmassa "Häviäminen" v. 1966)

    Takaisin alkuun


    ullaw



    Liittynyt: 23 Lok 2004
    Viestejä: 529

    Lähetetty: Per Lok 03, 2008 11:26 am Viestin aihe: upeaa

    --------------------------------------------------------------------------------

    ueaa runoutta naiseudesta..ja outoja runoja pappeudesta--
    en ole törmännyt sellaiseen pappiin kuin Bergmanin elokuvassa--
    minun pappini ovat olleet huumorintajuisia ja avarasydämisiä, halanneet hellästi ja lohduttaneet surussani ylenpalttisesti..
    -- kun tulin sotalapsena ,kielipuolena, olivat niitä harvoja lakeuksilla jotka ymmärsivät pienen tytön puhetta ja silittivät hiuksia..punainen ei polttanut heidän näppejään..--
    (niin herkästi lällätettiin : punatukkaset ei pääse taivaaseen, lällällälllää ).
    --- Minun runoni ovat liian arkisia tänne laitettavaksi..sanoisitten ystävät vielä että tuommoisiako se runoiksi...
    -- ihailen rohkeuttasi laittaa runot lukuun.mutta ne ovatkin hyviä runoja
    _________________
    ullawelin

    Takaisin alkuun


    Paula Tauriainen-Vahtola



    Liittynyt: 21 Syy 2008
    Viestejä: 30

    Lähetetty: Per Lok 03, 2008 9:45 pm Viestin aihe: Re: upeaa

    --------------------------------------------------------------------------------

    [quote="ullaw"]ueaa runoutta naiseudesta..ja outoja runoja pappeudesta-
    -- ihailen rohkeuttasi laittaa runot lukuun.mutta ne ovatkin hyviä runoja [/quote

    Kiitos! Kaikki runous on yhtä arvokasta. Samaa työtähän me kaikki teemme täällä. Käsittelemme taiteen keinoin elämää ja siihen liittyviä ilmiöitä. Siksi laita omia runojasi meille muillekin luettavaksi.

    Taide on merkillinen asia, samoin rohkeus. Kun on vain yksi tie kuljettavana eteenpäin, uskaltaa mihin tahansa. Kohtaamissani papeissa on ollut monenlaisia henkilöitä: niitä, jotka eivät ole toimineet niiden käskyjen mukaan, jotka liittyvät rakkauteen ja niitä, jotka rohkeasti uskaltavat lähteä muuttamaan kirkon sanomaa siksi, mikä se alun perin oli. Nyt ei ole niin. Ihmisen pitäisi täyttää uskon alueella tiettyjä listoja kelvatakseen joillekin uskoville. Kieltäydyn jyrkästi menemästä ennalta annettujen määritelmien mukaan, elleivät ne ole mielestäni järkeviä ja tarkoituksenmukaisia tai sovi itselleni. Olen iloinen siitä, että kohtaamasi papit ovat osanneet toteuttaa rinnalla kulkijan tehtävää. Heitäkin on olemassa.

    Minulle taide on viimeiseen asti kyseenalaistamista ja sen lisäksi kaikkea muutakin. Kun esittää liian vaikeita kysymyksiä, elää elämäänsä rikkoen ja kokeillen kaikkia, mahdollisia eri rajoja, niin moralistille sellaisen asian kohtaaminen voi olla liian vaikeaa. Elämätön elämä huutaa tällaisen henkilön taustalla. Minulle on annettu ymmärtää, että olisi parempi, jos eroaisin kirkon jäsenyydestä. Juuri tästä syystä en lähde kulumallakaan.

    Kun vaikeiden asioiden esille nostajat ja totuuden puhujat vaiennetaan ja ajetaan pois kirkon helmasta, silloin kansankirkossa on varmasti tyyntä ja rauhallista. Herää vain kysymys siitä, onko se enää kansankirkko, jonka seinät ovat leveällä ja katto korkealla? Näin toimiessaan kirkon ei tarvitse muuttaa käsityksiään ja rakkautta voi toteuttaa valikoivasti. Kysymys ei ole enää rakkaudesta.

    Seurakunnissa kukoistavat kiusaamisen eri muodot. Pappeus on yksi vallankäytön väline. Teokratia on valtaa, jota tukee valtiovalta. Kun asiat institutionalisoidaan, silloin on syytä ryhtyä varovaiseksi. Julkisissa muistomerkissäkin kirkon pihalla voidaan häpäistä ja sortaa kuolleiden ihmisarvoa. On vain yksi totuus. Elämässä ei ole olemassa kuitenkaan absoluuttisia totuuksia.
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


    Ylös
     Profiili  
     
    ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 11:42 
    Poissa

    Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
    Viestit: 2163
    MUSTA RATSU

    Kämmenselässäni on
    arpi. Hymyilen
    sitä katsoessani.

    On yö,
    ja varjot
    jo tulleet.
    Päätämme mennä
    ratsastamaan — pienessä
    maistissa — satulatta.

    Kieltäydyn käyttämästä
    suojavarusteita, kypärää.
    Haarniskani musta
    nahkapusakka, mustat
    spittarit helisevine
    kannusvitjoineen, musta
    stetson kulmille
    vedettynä. Elämä
    elättävä riskillä.
    Saat sen
    itsellesi, mistä
    luovut — turvan.

    Kahdesti putoan
    satuloimattoman orin
    selästä. Kolmannella
    kerralla päätät
    satuloida mustan
    ratsusi. Et
    anna pelolle
    valtaa, siksi
    viet minutkin
    pelkoni läpi.

    Nousen satuloidun
    mustan ratsun
    selkään. Siirrän
    painoani jalustimilla
    kantapäillä taakse.
    Otan ohjat
    käteeni ja
    olen korkealla
    maan yläpuolella.

    On yö,
    ja varjot
    jo tulleet.
    Haluat hevosen
    menevän pimeään.
    Se luimistelee
    korviaan, pelkää.

    Puhelen hevoselle
    rauhoittavasti, sivelen
    sen suittua
    kaulaa ja
    pitelen ohjista
    kiinni vain
    yhdellä kädellä.

    Olen Valon
    lähettiläs. Siksi
    kerron ratsulle
    olevani Varjojenkin
    valtakunnan valtias.
    Kerron, ettei
    ole mitään
    pelättävää, sillä
    ratsu, ratsastaja
    aina yhtä.
    Ratsastaja suojelee
    ratsua, ratsu
    ratsastajaa. Armottomasti
    painan polveni,
    pohkeitteni etuosat
    hevosen kylkiin.
    Tartun molemmin
    käsin ohjista,
    pakotan hevosen
    pelkoon, pimeyteen.

    Puhun hevoselle
    koko ajan
    rauhoittavasti, sivellen
    sen kaulaa,
    vaihdan ohjat
    vasempaan käteen.
    Käsken ratsun
    tehdä unelmistani
    totta, viedä
    minut uneen,
    olla unikuvieni
    hevonen, luoda
    unelmistani totta
    menemällä eteenpäin.

    Seuraat henkeäsi
    pidätellen, miten
    keskustelen ratsusi
    kanssa. Se
    tottelee minua,
    ja astun
    pimeyteen kulkien
    keinahdellen hämärässä
    elokuisessa yössä.

    Tunne on
    huimaava, olla
    yhtä luontokappaleen
    kanssa. Et
    voi käskeä
    tai komentaa
    sitä. Voit
    vain hallita
    ratsua ottamalla
    sen huomioon,
    kohtelemalla sitä
    hyvin, lempeän
    määrätietoisesti.

    Ohjaan ratsun
    takaisin Valon
    piiriin. Olemme
    voittaneet
    Varjojen vallat.
    Sanot, että
    joku toinen
    olisi jo
    luovuttanut kahden
    putoamisen jälkeen.
    Luovuttaminen ei
    kuulu tapoihini.
    Haluan hallita,
    vallita, mutta
    rajallisissa määrin.

    Saadessani yhteyden
    ratsuun saan
    yhteyden muihinkin
    — ihmisiin, eläimiin.
    Sain mustan
    ratsuni tottelemaan
    kohtelemalla sitä
    vain rakastavasti.
    Siten valloitetaan
    koko maailma!

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    JAKAJAN KÄSI

    Unelmat kuolleet.
    Pelkkä todellisuus.
    Tavoiteltava kuningassarjaa.
    Minä sen
    sijaan haen
    korkeinta
    yhdistelmää,
    tiettyä sarjaa,
    voittajan kättä.

    Olen korttien
    jakaja, panoksien
    pyytäjä, ruutukuningatar,
    — korteista korkein.
    Vaikutusvalta, voima,
    menestys. Pakka,
    joka ei
    voimalla aukene.

    Olen korttien
    jakaja, ruutukuningatar,
    korteista korkein.
    Jaetuissa korteissa
    ratkaisu, jota
    ei voi
    voimalla koettaa.
    Miten pelata
    korteista korkeinta,
    parasta yhdistelmää?

    Uusi pakka
    — nainen. Pelin
    nimittäjä — nainen.
    Toisenlainen todellisuus
    — nainen. Korkein
    kortti elämässä:
    aina — nainen.

    Olen korttien
    jakaja, ruutukuningatar
    — korteista korkein.
    Unelma, peli,
    mahdollisuus, unelmapeli.
    Korteista korkein,
    ruutukuningatar — nainen.
    Taitavasti pelattu
    peli. Aina
    — nainen. Paras haettu
    yhdistelmä,
    uusi mahdollisuus.
    Korteista aina
    korkein, ruutukuningatar.
    Korteista korkein:
    aina — nainen.

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    DADA

    ”Dada on,
    jotta dadaa
    ei olisi.
    Dada on
    ja ei
    ole”. Dadassa
    kaikki järkevyys
    ja järjettömyys
    yhtaikaa, erikseen
    irrallaan, sovittamatta.

    Kivi, hiekka
    ranta, hiekkaranta.
    Kivi, säkki,
    sakset, paperi.
    Kymmenen tikkua.
    Piilo ja
    huutaja. Konekaupunki.
    Juppihippi, huominen.
    Kerjäläinen, rikas
    rakas, köyhä,
    tyhjä, varas.

    Humma, keinuhevonen,
    pörssi, salkku.
    Osake, sijoitus.
    Kiikkutuoli, ranta.
    Hiekka, lapio,
    leikki, lapsi,
    eilinen, menneisyys.
    Aarre, temppeli.

    Oikea ja
    väärä vastaus.
    Viittaus, ehdollistus,
    koe, kierto,
    ympyrä, mahdollisuus.
    Leikki. Metsän
    eläin. Metsäneläin.
    Vihollinen. ”Susi
    ja saalistaja”.
    Kuu, puhe,
    selvitä.

    Dada dadadaa
    didaadi. Dada,
    dadasta, dadaan,
    dadana, dadaksi.
    Keinuhevoseksi,
    keppihevoseksi
    planeettojen radalle.
    Pyy pivossa
    parempi kuin
    kymmenen oksalla.
    Västäräkistä vähäsen.
    Pääskysestä ei
    päivääkään. Kesästä
    kukkivasta ?.
    Revi siitä!

    © Paula Tauriainen-Vahtola
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    Takaisin alkuun


    Höntti-Hente



    Liittynyt: 01 Hel 2006
    Viestejä: 676

    Lähetetty: Kes Lok 01, 2008 8:21 am Viestin aihe:

    --------------------------------------------------------------------------------

    Tuliki meleen että kirkolle lähtiissä pitäs laatie puutelista

    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


    Ylös
     Profiili  
     
    ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 11:45 
    Poissa

    Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
    Viestit: 2163
    MERKKIVIIRI

    Olen päivän
    valo, yön
    varjo. Olen
    kesytetty koira,
    öinen koirasusi,
    alfa-naaras, jonka
    ympärillä kieputaan.

    Olen kolmas
    huone, ja
    Totuus on
    Kolmannessa Huoneessa.
    Olen arvoitus,
    olen ratkaisu.

    Olen se,
    jota kutsutaan.
    Olen se,
    joka tulen.
    Yö, silkki,
    satiini, Pariisi.
    Kujakollien käheä laulu
    ja itämainen tuoksu.
    Villi tanssi,
    nuotion liekit,
    vietelty maa,
    sarastuva aamu.

    Olin ratsastaja,
    viestinviejä, huomisen
    sanantuoja.

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    UNEN MAAILMASTA TODELLISUUTEEN

    On yö,
    ja matkaan
    jälleen ahdistukseen.
    On aika
    nukahtaa syvään
    uneen. Taivaanvuohen
    luomaan, vapauttavan
    keveään uneen.

    On yö,
    ja matkaan
    jälleen ahdistukseen.
    On aika
    nukahtaa Taivaanvuohen
    pehmeänsameaan makuun.
    Vaipua unten
    maille, antaa
    tilaa puhdistaville
    painajaisille. Herätä
    taas ja
    nukahtaa, käydä
    epätasaista kamppailua
    aamuun asti.

    On yö, ja
    matkaan jälleen
    levottomaan unen
    maailmaan. On
    yö, ja
    herään jälleen
    painajaisiin. Unet
    ovat outoa
    sekoitusta todellisuudesta,
    ja erilaisista
    hämmentävistä kuvista.
    Aamulla olen
    taas yhtä
    selitystä viisaampi.

    On yö,
    ja matkaan
    jälleen entistä
    syvempään uneen.
    Jokin kääntyy.
    Jokainen ongelma
    muuntuu vapauttavaksi,
    uudeksi ratkaisuksi.
    Unissani ei
    ole enää
    painajaisia, uhkaa.
    Alan hallita
    uniani, matkustaa
    todellisuuden hallinnan
    toisenlaiseen, valoisaan
    maailmaan.

    On yö,
    ja matkaan
    jälleen alitajunnan
    maailmaan. Vien
    päivän mukanani
    vaistojen kuvastoon.
    Luon siitä
    uuden, entistä
    ehomman tuomisen.
    Rakennan itselleni
    onnistumisen, rakastamisen
    huomisen.

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    SUSINAARAIDEN AIKA

    En pelkää
    enää mitään.
    Olet kanssani
    joka päivä,
    jokaisessa hetkessä.
    Kannan rinnallani
    merkkejäsi, joiden
    merkitys muille
    salattu, suljettu.
    Kuljen kevein,
    hiipivin askelin.
    Kuljen susinaaraan
    askelin. Olet
    tehnyt minusta
    Suden, joka
    ottaa omansa.

    Olemme astuneet
    naarassusien aikaan.
    Yön hiljaisuudessa
    ulvot. Vastaan
    ulvontaasi, kutsuusi.
    Olet tuntenut
    sydämeni sykkeen,
    nojannut turkkiini.
    Vereni kiertää
    suonissasi. Vahvuudestani
    Sinunkin Vahvuutesi.
    Kevein, hiipivin
    askelin kuljemme
    naarassusien askelia.
    Tietoisina itsestämme,
    tekemästämme vaikutuksesta
    omia polkujamme
    pitkin. Haemme
    vahvuuden toisistamme.
    Vahvuudella muutamme
    toisiamme. Toistemme
    vahvuutta kasvattamalla
    muokkaamme todellisuutta.

    Kannat merkkejäni
    mukanasi. Vain
    minä tiedän,
    mitkä ne
    ovat. Olen
    opettanut Sinut
    brassailuun. Olen
    antanut Sinulle
    luvan siihen.
    Olen vienyt
    Sinut tyylin
    salaisuuksiin. Alat
    luomaan itsellesi
    omaa brändiä.
    Omilla ehdoillasi.

    On yö.
    Rukouksen voimin
    vien Sinut
    pentuinesi turvaan.
    Alat noudattaa
    vaistojesi kuvastoa,
    kasvaa vahvuuteen.
    Katson askeleitasi,
    tapaasi kävellä,
    olla, tehdä.
    Teet takapakkeja,
    mutta tulet
    yhä uudelleen
    tietoisena uudesta
    voimastasi, vahvuudestasi.

    Päivisin kuljemme
    hiljaisina, sanattomina.
    Muutaman sanan
    vihjein ihmisten
    keskellä. Kannamme
    toistemme merkkejä,
    täysin turvassa
    niiden keskellä.
    Askeleissamme uudenlaista
    hiipivää tietoisuutta,
    irtonaisuutta, voimaa.

    © Paula Tauriainen-Vahtola
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


    Ylös
     Profiili  
     
    ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 11:48 
    Poissa

    Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
    Viestit: 2163
    PIENIÄ ISKUJA

    Epäluulo on
    synneistä pahin.
    Anna pieni
    isku luottamukselle.
    Lyö vain
    vähän välittämistä.
    Näin olet
    turvassa. Riskin
    ottaja panee
    itsensä likoon,
    mutta kuka vapauttaa
    pelosta?

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    MAINILAN LAUKAUKSET

    Tee uhatusta
    uhkaaja. Osallistu
    provokaatioon, Harrasta
    väsymätöntä härnäämistä.
    Tunnista, päivästä,
    viikosta toiseen.
    Jo on
    ihme, jos
    et saa
    aikaan täysimittaista
    ottelua, sotaa.

    Lavasta vähän.
    Valehtele hiukan.
    Totuutta ripaus
    soppaan sekaan.
    Näin saat
    asiat järjestymään
    tahtosi mukaan.

    Valheella on
    lyhyet jäljet.
    Joku voi
    nähdä rakennelmasi
    sisään. Älä
    katso peiliin.
    Puhuminen hopeaa,
    vaikeneminen kultaa.
    Näin pääset
    parannuksen tekemisen
    vaivasta vähäksi
    aikaa eroon.

    Jostakin se
    aina repeää.
    Totuus tulee
    ennen pitkää
    esiin. Se
    voi johtaa
    syviin itsensä
    tutkiskelun vesiin.
    Sielun pesuun.
    Älä pyydä
    minua pyykkäriksi.
    Sielusi eriasteisten
    sotkujen selvittäjäksi.

    Minun päiväni
    vielä valoa
    täynnä.

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    SUSINAARAS

    Käheä naurusi.
    Matala äänesi.
    Katson tapaasi
    kävellä. Silmäni
    siristyvät viiruiksi,
    mutta pysyn
    hiljaa, sanattomana.
    En paljasta
    Sinua. Suojelen
    Sinua. Hyökkään
    käskystäsi, jos
    niin tahdot.
    Muuten olen
    sanaton, vaitelias.
    Tarkkaavainen, suden
    vaistot omistava.

    Tunnen olevani
    huikea. Valloitan,
    viettelen, kontrolloin.
    Vain Sinun
    annan juosta
    vapaudessa, tehdä
    ratkaisusi vapaudessa.
    Olen oma
    tyylini, brändini.
    Tietoinen voimastani.
    Vielä viimeistä
    silausta vaille
    valmis. Kohta
    koittaa aika!

    Olet susi. Olet
    ollut aina
    Susi. Nyt
    Sinusta kasvaa
    susinaaras. Vaarallinen,
    rauhallinen, voimastaan
    tietoinen. Laumasi
    omistaja, vartija.

    Naarassusi. Susinaaras.
    Susinaaras. Naarassusi.
    Narttu. Susinarttu.
    Narttususi. Susinarttu.
    On Fire!
    Hetkessä, nopeasti!
    Räjähtäen. Kuva
    kuvastani, Siksi
    olen helpottunut.
    Joku muukin
    toimii samoin
    vaistoin, tavoin,
    vietein, kuulostellen.
    Uhmaaja laukaisee
    Susinaaraan. On
    fire! Antamalla
    palaa! On
    Fire! Olemalla.

    Susinaaras, naarassusi.
    Opiskelemme voimaa,
    hillintää, hallintaa.
    Olet suojassani!
    On Fire,
    With Fire.
    Rauhallisesti. Easysti,
    Nainen. Voimalla.
    Avain hallussasi.
    Näytän Sinulle
    Avaimen Voiman.
    Kepein, hiipivin
    askelin, Naarassuden
    voimakkain askelin.

    © Paula Tauriainen-Vahtola
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


    Ylös
     Profiili  
     
    ViestiLähetetty: 16 Loka 2008, 11:51 
    Poissa

    Liittynyt: 21 Syys 2008, 20:10
    Viestit: 2163
    EXCURSIO

    Etsi tunnustusta, saat
    lauman viattomia.
    Ryyppäsin kymmenen päivää
    ja päädyin lopulta
    rukoilemaan kirkkoon.
    Tein sen kuitenkin
    vilpittömin mielin, ja
    rukoukseni kävi toteen.

    Suurin tottelemattomuus edustaa
    yleensä suurinta rakkautta.
    Kohta venäläiset panssarit
    tulevat. Vasta niiden
    jälkeen saapuu vapaus!

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    ENNEN KATASTROFIA

    Vaelsin aamun
    hiljaisina tunteina
    Tallinnassa. Viattoman
    nenä ratkesi
    ja veri
    vuoti kadulle,
    enkä minä
    tehnyt mitään
    — eihän veri
    ollut minun.

    Kuitenkin päädyin
    nuhtelemaan synnintekijää
    — ja aiheesta.
    Vieläkään en
    kadu, vaikka
    menetin kaiken.
    Jotkut myyvät
    rakkaudesta ruumiinsa,
    minä myin
    sieluni, jotta
    toinen pelastuisi.
    Vieläkin tekee
    vähän kipeää!

    © Paula Tauriainen-Vahtola

    SALAMA

    Halkaiset kirkkaan
    yötaivaan, ja näytät
    minulle elämäni
    kipupisteet.
    Et tee
    sitä tahallasi,
    sillä sinua
    ohjaa rakkauden
    kaksoiskäsky. Et
    tiedä sitä
    tai ehkä
    tiedät. Ehkä.
    En katso
    Sinuun, vaan
    pakotat minut
    katsomaan peiliin,
    josta näen
    kaiken salatun.
    Ne sanat,
    joita en
    uskaltanut ajatella,
    saati sanoa.

    Pidän yli
    kaiken käheästä
    naurustasi, jossa
    maistuu eletty
    elämä, poltetut
    savukkeet, naidut,
    kaikki miehet.
    En tiedä
    ainuttakaan ihmistä,
    joka polttaisi
    savukettaan niin,
    ettei se
    ärsyttäisi minua.
    Sinä teet
    sen oikein.
    Se on
    niin oikein,
    etten edes
    huomaa sitä.
    Sinä olet!
    Oikein, Oikein!

    Olet kadottanut
    sytyttimesi, tai
    se ei
    toimi. Annan
    Sinulle omani,
    onhan noita!
    Olet sytytyslanka,
    minä sytytin.
    Olen elämäsi
    salama, joka
    kerron Sinulle
    kaiken sen,
    jonka muut
    haluavat piilottaa
    sinulta. Sinä
    olet liikaa
    kaikille. Nainen!

    Olen rahaton
    lurjus, mutta
    tavaroista tavattoman
    rikas tyylinikkari.
    Olen arvoton,
    mutta arvottomuutemme
    on toistemme
    arvo. Siksi
    sanon sen
    ääneen. Olen
    maailman rikkain
    nainen. Light
    the Fire!

    Hattuni reuna
    peitetty katseesi,
    piilotettu suuni
    kuuntelemattomat sanasi.
    Siksi Sinä
    tunnistit Minut.
    Minä tulen
    tilaan ja
    täytän sen.
    Minut on
    pakko huomata.
    Sinä teet
    samoin tilallesi.
    Siksi näen
    vain Sinut,
    sillä Sinä
    hallitset kutakin
    tilaa niin,
    että se
    tekee muiden
    mielestä kipeää.
    Ja minä
    tunnistan toisen,
    Sinut, kaltaiseni!

    Pidän yli
    kaiken tavastasi
    kävellä, kun
    olet vapaalla.
    Olet salama,
    joka halkaisee
    ympäristön tietoisuuden.
    Sinusta eivät
    näy Sinuun
    lyödyt haavat,
    leipätyön raskaus,
    muiden halveksunta.
    Tapasi kävellä
    halkaisee tietoisuuden.
    On Fire!
    Viimeinkin, vihdoinkin!
    On Fire!
    Minun vihjeestäni,
    Sinun oivalluksestasi!
    On Fire!
    Kokonaan. Täysin!

    © Paula Tauriainen-Vahtola
    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

    _________________
    "Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.


    Ylös
     Profiili  
     
    Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
    Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 685 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 46  Seuraava

    Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


    Paikallaolijat

    Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


    Et voi kirjoittaa uusia viestejä
    Et voi vastata viestiketjuihin
    Et voi muokata omia viestejäsi
    Et voi poistaa omia viestejäsi
    Et voi lähettää liitetiedostoja.

    Etsi tätä:
    Hyppää:  
    cron
    POWERED_BY
    Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com