Rihmasto

TUNNELMA

Näkymä sateiselle
kadulle. Repivä nauru
― monenko oluen
jälkeen. Sataa.
Vesi valuu
pitkin nahkatakkia,
Peter-Hatun lieriä
alas. Väsyttää.
Väsyttää joka
päivä. Kaapissa
espressoa. Muruja
lakanoilla. Pitäisi
imuroida ennen
erotiikan kohtaamista.

”Mikä herjaus
ruumiillisuudessaan onkaan
nuoruus.” Tekstillä
merkitystä tullessa
nähdyksi. Nauru
muuttuu takanani
humalaiseksi. Äänensävy
kohoaa. Mielipiteistä
itsevarmempia
― alkavat vaikeudet,
tappelut puhelimessa,
parisuhteessa ― jossakin
ihmissuhteessa.

Liian itsevarma
ääni ärsyttää.
Väsynyt keskiluokkaiseen
omahyväisyyteen. Minulla
ei mitään
menetettävää. Ei
”sorsaa” vadilla.
Hopeasta, omanarvontunnosta,
oikeudenmukaisuudesta en
luovu.

LAINAUSMERKEISSÄ OLEVAT KOHDAT: ”HELVI HÄMÄLÄINEN”: ”SÄÄDYLLINEN MURHENÄYTELMÄ”.

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

DIMENSIO

”Nykyaikaa etsimässä.
Olavi Paavolainen.
Tulenkantajien raukea
venyttely itämaisilla
divaaneilla. Auton
vauhti Keski-Euroopan
kallioisilla, mutkaisilla
rinteillä. Gibraltarin
salmi Atlantin,
Välimeren välissä
erottaa Euroopan,
Afrikan toisistaan.
Kuumat auringonsäteet
hyväilevät retkeilijöitä.
Auto kiitää
eteen päin.

Futurismi ― koneellisen
Euroopan vauhti.
Kaupunki toisensa
jälkeen. Vischypullo
― esimerkki sarjatuotannosta.
Tuhansia samanlaisia
pulloja tehtaassa.
Yhä uudelleen
toistuvat, mekaanisen
teolliset liikkeet.
Huomenna rockataan
Reckless Loven
tahtiin. Siinäpä
etäisyyttä kerrakseen.

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

ESPANJALAINEN LAULU 2

”Jacob, morsiamesi
solassa. Nouse
ratsuun selkään,
riennä rakastasi
vastaan!” Vallankumoussoturit
viheltävät merkkivihellystä.
Illalla kihlajaiset.
Torilla paistetaan
nautaa vihanneksilla.
Juodaan punaviiniä.
Vie rakkaasi
yöstä nukkumaan
kylän laidalle,
toiseen taloon!
Miehet nostavat
morsion hevosen
selästä, siirtävät
matkakirstun uusien
vartiosoturien keskelle.

”Tervetuloa, Alexandria,
kylään!” ”Ei
Alexandria ― Alexia.
Jätin kaiken
taakseni. Tulin
rakentamaan tasa-arvoista
maailmaa. Yksi
teistä. Kaikki
yhden, yksi
kaikkien puolesta”,
kuuluu morsion
kuuluva ääni.
Jacob ratsastaa
saattueen luo,
hyppää notkeasti
hevosen selästä.
Polvistuu naisen
eteen, pujottaa
sormuksen nimettömään.
”Rakas Alexia,
yksi meistä”,
sanoo liikuttunut,
mustaviiksinen, nuori,
ahavoitunut mies.

Miehet hurraavat.
Joukkio matkustaa
soiton, rumpujen
lyöntien tahdissa
kylän torille
väen keskelle.
Yö juhlitaan.
Vuoren rinteillä
nuoret miehet
vartioivat pientä
kylää. Vaihtavat
vuoroa toisten
kanssa. Rumpujen,
torvien etäinen
ääni kuuluu
alas laaksoon
― hiljaiseen kaupunkiin.
Canción española.

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

ESPANJALAINEN LAULU 3

Keskellä toria
paistuvat vartaassa
naudat, vuohet
― vihanneksilla täytetyt.
Kuu paistaa.
Rumpujen kiihkeä
tahti kuuluu
yössä. Huilut,
huuliharput soivat.
Kuu paistaa.
Tuokaa sulho,
morsian torille.
Tehkää tilaa
keskimmäisen nuotion
ympärille. Kylä
juhlii kihlajaisia.

Neidot, miehet
tanssivat nuotioiden
reunamilla. Vanhat
miehet istuvat
piippu hampaissa.
Tarinoivat ― katsovat
nuorten tanssia.
Naisilla juhlahuivit
hartioilla. Muistellaan
menneitä ― suunnitellaan
parempaa tulevaa.

Kylän laidassa
pieni mökki.
Jacob, vie
morsiosi sinne
varhain aamunkoitteessa.
Mies kävelee
takaisin kylän
laitaan. Astuu
autioon ― tulevaan
kotiin. Vanha
nainen tarjoaa
kuumaa teetä
Alexialle lohjenneesta
saviastiasta. Kertoo
miehen lapsuudesta.

Tekee vuoteen
vastakkaiselle seinustalle.
Peitteeksi köyhän
mökin ainoa
silkkitäkki. ”Sinustahan
saan huomenissa
tyttären. Nukahda
aamuyön soittoon.
Herätän aikaisin.
Nuoret naiset
tulevat pukemaan
Sinut. Jacobin
vartiosoturit saattavat
vihkipaikalle. Kovin
odottanut päivää
tuota.” Koko
kyläkunta virittelee
soittimia juhlapäivään
― häihin huomisiin.

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

SYKSYN PIMEYDESSÄ

Lämmittelen linnan
keittiössä takan
loisteessa, istun
intohimon tulen
vierellä. Sydämeni
huoneita hallitaan
jo. Puhumatta,
sanomatta sanaakaan
vaalin salaisuuksia.
Linnoitus, Soturi
linnoituksen harjanteella.
Viitta harteilla
tuulisessa säässä.
Kevyet sadepisarat
kasvoilla, kaulalla
― Sinua varten.

Yön hiljaisuudessa
kuulen myrskyn
äänet. Kesytät
valkoista ratsua
kolmen päivämatkan
päässä. Potkii,
teutaroi, hyppii
korkealle kokemattoman
tallipojan pidellessä
suitsia käsissä.
Hyppäät hevosen
selkään kysymättä
ratsulta lupaa.
Alat taivaltaa
päivämatkoja teitä,
polkuja puunrunkojen
yli hypäten
ravakkaa vauhtia.

Linnan muurit
― sanattomat, hiljaiset.
Tumma, toinen
mies huutaa
tuuleen raudikon
selästä. Pyytää
avaamaan linnan
ovet, päästämään
pihalle, sisälle.
Suljen ovet
salvalla. Väsynein,
kyllästynein askelin
kävelen keittiöön

Syksyn pimeydessä
valmistan Sinulle
ateriaa kaadetusta
kuusipeurasta. Kypsennän
lihaa takan
tulessa. Vien
kellariin. Kaadan
viiniä tinatuoppiin
― nuuhkin tuoksua.
Kypsät, hedelmäiset
marjat käyneet.
Katson isoihin
astioihin. Yhtä
kypsää kaikkialla.

Kuuntelen myrskyn
ääntä. Viidakon
varjoissa värjyy
alaston nainen
― silhuetti, kuvajainen.
Tumma mies
odottanut puoli
päivää raudikon
selässä linnan
pihalla. Joutunut
kääntymään takaisin.
Suljetut portit,
hiljaisuus, hiljaisuus
― hiljaisuus. Älä
sano minulle,
tuntematon, miten
minun tulisi
elämäni elää.
Odotan Sinua
ratsuinesi kolmen
päivämatkan päästä.

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

SILENZIO!

Tumma mies
ratsastaa ympyrää
linnan pihalla.
Pyytää kertomaan
sanoja hiljaisuudesta,
vaiteliaisuudesta, sanattomuudesta.
Seison linnan
harjanteilla. Juon
tinatuopista punaviiniä
― yhtä punaista
kuin huulesi
kolmen päivämatkan
takana. Jätä
raudikko rauhaan,
älä vaadi
minulta mitään.
Mene ennen
hänen tuloaan!

Ihmisen iho
ei valehtele
kosteuden, tunteen
voimasta. Tunnustan
kuumuutta, alastoman
ihon lämpöä.
Painautumista toista
alastonta ihoa
vasten lusikaksi.
Vahvaa vartaloa
vasten valoisan
yön nihkeydessä.
Kuovit huutavat
suon takana.
Sudet valmiita
puremiseen, paritteluun.
Minulle kelpaa
ehdoton puhtaus.
Mene ennen
hänen tuloaan!

Yhtä vaadin,
yhtä haluan.
Minulle rauhaa
luoda uutta,
antaa aikaa
itselle, kyntää
saviset pellot
sanoiksi. Jaan
kaiken vain
yössä kulkevan
suden kanssa.
Sytytän kynän
voimalla metsät
palamaan. Raavin
selkään nimikirjaimet
punaisin kynsin.
Jos et
tätä ymmärrä,
et jaa
olennaista kanssani.
Mene ennen
hänen tuloaan!

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

SILENZIO 2

Ehdottomuuden sanat

Haluan miehen
metsästävän vaatteet
päälleen. Kulkevan
metsässä hiljaisin,
hiipivin askelin.
Armoton saalistaja
tuijottaa saalista
ennen hyökkäystä.
Tuo pataan
aterialle lihaa.
Kulkee sänkisin
poskin linnan
ovista sisään.
Istuu hikisenä
punaviinin ääreen.
Tuoksuu tulelta,
suden askelilta,
metsältä. Kävelee
kylpypaljun eteen
pyyhe huolimattomasti
vartalon peittona
välittämättä sovinnaisuuksista.

Pesen myskin
tuoksun koko
paljuun. Kylven
itse salaisissa
vesissä. Kuiskaan,
kerron kaikki
salaisuudet pyytämättä,
vaatimatta. Koirasusi
kulkee saalistajien
jäljessä, ulvoo,
uikuttaa, vetäytyy
käskystä pehmeästi
nurkkaan. ”Hiljaisuus!”
Illalla teen
kaiken valmiiksi.
Valmistelen yhteisen
vuoteen, pirskotan
täyteen mausteita,
erilaisia tuoksuja.

Mies käy
makuulle, ottaa
viereen, painaa
vartalon vartaloa
vasten. Jättää
paperit, maalaukset,
näkemykset rauhaan.
Ei koske
kyniin, pensseleihin,
väreihin, ajatuksiin.
Ei tarjoile
sovinnaisuuksia nälkäisen
raatajan iltapalaksi.
Palvelen sellaista
auliutta parhaani
mukaan. Annan,
luovutan viimeisenkin
voimanrippeen ennen
aamun sarastusta.
Ymmärtäväisen metsäinen
rohkeus palkitaan!

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

SYKSYINEN MARJAMATKA

Katson Sinua
vihreässä maastopuvussasi
hymyillen. Seisot
mustissa kumisaappaissa
sangon edessä.
Sangossa punaisia
karpaloita monen
suon takaa.
Kasvoillasi nöyrän
metsämiehen ilme.
Kävellään läheiselle
nuotiopaikalle. Pilkon
puut. Terävin
puukon iskuin
hakkaat kiehiset.
Sytytät nuotion.

Istutaan hiljaa
räiskähtelevän nuotion
ääressä. Kuunnellaan
metsän huminaa
― kuovien huutoa
läheiseltä suolta.
Kaadan kuksaasi
kahvia. Juot
sokeritta, mustana.
Makkarapaketti jaetaan
puoliksi. Jälkiruuaksi
suklaakeksejä, lisää
kahvia. Hyvää,
tummaa piipputupakkaa.

Noukit muutaman
kirpeän karpalon
suuhusi. Lisätään
vuorotellen puita
nuotioon. Tulta
katsoessa luonnon
tahtoa kysyvän
metsämiehen ilme.
Villiriistan etsijöiden
mietteliäät silmät,
sänkiset miehen
kasvot. Läheisen
järven pinta
riittynyt, pienesti
pureva pakkanen.

Luonnossa kulkijan
erämainen miete.
Mielikin ― metsät
emännän ― punaiset
herkut kotiin
vietäviksi. Tapion
― metsän isännän
― mielevä silmänisku
― erästäjien jälkeen.
Puiden muhoileva
hymyily. Ikipitäjien
syksyisestä laulusta
paluumatkan tarina
pitkospuita ylittettäessä,
mäntykankaita kävellessä.

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

KEVÄTTÄ ODOTELLESSA

Kasvavaa ruohoa
haluat, aurinkoa
odotat. Koskessa
sulavat vesipurot
kieppuvat kivien
pyörteissä. Myskiltä
tuoksuen kävelen
kaupungin katuja
ylös alas.
Olen jokainen
merkkiviiri jokaisessa
kadun kulmassa.
Siniset illat
säteilevät, värähtelevät
kaupungin salaisten
katujen ― kujien
sokkeloiden yllä.

Kävelet röyhkeän
pehmein askelin
hädin tuskin
kuivaneilla kaduilla.
Askelissasi hehkuu
kuumuus, jättää
asfalttiin suden
jäljet. Höyry
nousee askelista.
Sekoittuu makean
ruohon, mahlaisen
koivun tuoksuun.
Nuuhkit aurinkoa.
Nostat nahkatakin
kaulukset pystyyn.

Katso minua.
Takanani rajat,
rajojen takana
palaa postmoderni
metsä. Tulen
tuoksu sekoittuu
viileän illan
aromeihin. Terävillä
kynsilläni raapinut
farkkuisi naisen
jäljet, kirjoittanut
tulevan kevään
ensimmäisen runon.
Tarjoat sytyttimestäni
tulen sikariin
herrasmiehen rennoin
elkein. Puissa
tuoksuu alkava,
viileä, makea
kevätyön vihreys.

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

PONNISTAMASSA LIIKKEESEEN

Se tulee
kohta! Kevät
― kevät. Vaaleat,
hoikkarunkoiset koivut
seisovat metsässä.
Vielä ei
hiirenkorvien aika,
mutta kohta…
Puun vakaissa
kaarissa asuu
sanaton viettely.
Hiljainen ― kovin
hiljainen metsä.
Kaikki värähtelee
ennen ponnistusta.
Seisoo liikkumatta
― liikkeen rajalla.
Luonto elää
hiljaisuuden, värähtelyn,
viettelyn maastossa.

Taivaalla tähtiä.
En etsi
niitä, tunnustan
vain kuutamoa.
Tänään ei
revontulia, talven
valta taittunut.
Northern Lights
etsii aikaa,
voimaa salassa
― ensi talveksi.
Koivun kaaret
elävät hiljaisuuden,
värähtelyn välimaastossa.

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

KEVÄÄN LAULU

Keinu korkealle
keinu! Vihreän
nurmen laulu
soi yhdessä
puiden kanssa.
Puut lehdettömiä
― eivät hiiren
korvalla. Isoin
siveltimenvedoin maalaan
maalia. Valuu
paksusti lasia
pitkin. Sininen,
valkoinen ― valuva,
raikas asetelma!

Keinu korkealle
keinu! Isoista
unelmista uusi
pelto. Siemenistä
kylvetty. Ruoho
halajaa aurinkoa
kohti ― kasvun
maisemat. Väsymys,
epätoivon unet
jäävät taakse.
Hopea, myski,
korvakorut, sormukset.
Painetut sanat.
Runo ei
selitä.

Keinu korkealle
keinu! Vihreä
ruoho voimakasta
― kevään, mullan,
raikkaan ilman
tuoksu ― toivo.
Ilman rohkeita
unelmia puoliväli.
Rohkeat taistelevat
rynnistäen ratsujen
selässä rinnettä
alas. Kulkevat
kevään vihreän
ruohon läpi.
Ruoho nousee
uudelleen hevosten
kavioiden jälkeen
taivasta kohti!
Toivosta rohkeat
päivät!

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

TOISENLAINEN RATKAISU

Levitettävä hiusvaha
reilusti vasta
leikattuihin hiuksiin.
Pestessä käsiä
kumartuminen lähelle,
hiusten nuuhkiminen.
Ihastuttava tuoksu.
Hetkessä huikeaa
jännitettä. Hyvää
tuulta. Vaikuttava
myski. Toisenlaisen
ajatuksen kauppaaminen,
hyödynnys, suosittelu?

Kaupan hiusgeelihyllyissä
perustuotteita ― jäykkiä,
hedelmäntuoksuisia, samanlaisia
― persoonattomia merkkejä.
Tuoksu, notkeus,
helppous, ei
mainostuote. Rohkeasti
valittu. Kuin
hyvät vaelluskengät
― toisenlaiset kuin
perusmallit. Omia
teitään kulkeville
naisille!

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

POSTMODERNI YLITYS 2

Teen uutta
kieltä ― toista
sanojen polkua.
Ei vaadi
ymmärrystä. Olen
huominen. Metsät
― sytytetty tuleen.
Murrettu leipä.
Rakkaudesta puhun,
Rakkautta kirjoitan.
Rakkautta teen
tiettäväksi teoilla.

Muuta ei
ole, muun
vuoksi eivät
ruohot puhkea
uudelleen viheriöimään.
Metsissä, kaduilla
ei mikään
kasva, elä
Välittämisen voimatta.
Rakkaudetta
ei mitään.

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

BOHEEMI RUNOILIJA

Huolimaton runoilija.
Paperi kastunut
alkoholittomasta oluesta.
Luonnosvihkoja pitäisi
pitää mukana
voidakseen kävellä
suden askelin
metsässä. Ulkona
sataa. Vesi
valuu pitkin
T-paitaa, prätkärotsia,
hiuksia. Kastelee
meikin.

Epämääräinen harmistus
vaihtuu julkeaksi
hilpeydeksi. 0,33
litraa alkoholitonta
olutta edessä.
Pidän tummasta
patinoinnista, hillitystä
äänten sorinasta,
paikasta. Älä
tule neuvomaan
minulle, miten
minun pitäisi
elää. Älä
puhu sateenvarjon
käytöstä. Huomenna
pelaan, jos
aurinko paistaa.

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.

RAKKAUDELLA

Olen totta
jokaisessa kadunkulmassa.
Liikun haluamaani
suuntaan. En
anna minkään
estää silittämästä
toista Koirasutta.
Puren jokaista,
joka urputtaa
Sinusta. Minulle
sama, vietkö
toisen töihin,
tankkaatko auton,
menetkö kauppaan,
ruokaostoksille yöpuvussa.
Rakastan Sinua ―
vain sillä
väliä minulle.

Ylitä boheemisti
jokainen raja.
Mitä se
kuuluu muihin?
Puren vihollisesi
ontuvaksi. Välittämättä
veren hajusta,
toisista, ontuvista
askelista. Puren
puolustaakseni, Rakkaudesta
puren. Teen,
kuten haluan.
Varoitan ketään
näykkimästä Sinua.
Se tietää
taistelun tilausta
jokaisessa metsässä.
Rakkaudesta Sinuun!

© Paula Tauriainen-Vahtola

_________________
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.