Rihmasto

Minuus


Minuus minussa,
harhaa harhailen.

Taivaan ranta rusoittaa,
punaisena verevä näky.

Piirtyy verkkokalvolle,
liikutun väreistä sen.

Vihreä horisontti kumpuilee,
alla taivaan.

Tuulet ristikkäin aaltoja taivuttaen,
veden pintaa muokaten.

Väreillen valoa.


Lokit kirkuen piirtää kuvaa,
taivaan kanteen kaaria.

Huimia syöksyjä

Puolustaen pesää.

Pienen pieniä rääpäle lokkeja
pesä täynnä.

Jälkikasvuaan silmä kiiluen
vahtii emo tää.

Sama minuus meissä,
piilossa kellä lie.

Huolehtia.

R.S
03.12.2007

_________________
Koboltti

Se saapui sittenkin




Nietos toisensa päälle kasaantuu,
Muokaten maisemaa.

Pakkasen nipsauttaessa pienet pisarat,
kiteiksi lasin pinnalle taideteoksen luoden.

Aatos lennossa tuulien mukana,
ei niin vapaana, mutta vapautettuna elämään.

Hengitän keuhkopurjeet täyteen elävää ilmaa,
jonta harva kahlita voi.

Seisoa hyvä on vasten pohjoistuulta,
kuin kivenä mutta elävänä.

Nauttia ja tuntea luonnonvoimien temmellystä.

Olla osa tätä hetkeä, ajatella.

R.S
09.12.2008

_________________
Koboltti

Hento ote




Kasvojen iholla viipyilevä,
silkkinen hipaisu.

Voimakkaat kädet kietoutuneena,
sinun hentojen sormiesi ympärille.

Rakkauden lämmön siirtyminen,
aaltoina ihojemme kautta.

Hetki hiljaa, kaikki pysähtyy ja sanottu on,
huulemme eivät liikkuneet.

Olemme kahdestaan tässä ajassa, vain me,
ei ole kuin tämä hetki välillämme.

Rakkaus syvenee otteemme voimistuessa.

R.S
10.12.2008

_________________
Koboltti

käytät runoissasi vuoroin suoraa, vuoroin käännettyä sanajärjestystä,
Miksi ?
Joissakin kohdissa luulin sen johtuvan riimeistä, muttei se niinkään ollut , siis miksi?
Onko se sinusta runollisempaa, vaiko rytmikkäämpää ?
Minusta joissakin kohdissa olisi käännetyn sanajärjestyksen voinut jättää tykkänään pois runosta.
Älä loukkaannu vaikka ruodin runojasi..runot ovat omiasi ja voit runoilla miten vaan,mutta lukijana voinen sanoa mitä niistä ajattelen ,eikö vaan.

_________________
ullawelin

_________________
Koboltti

Sydän laineilla.


Rakkauden suuressa meressä
aallon harjalla.

Katselemme mainikien yli että,
näkisimme rakkauden.

Suuren ja mahtavan
taruako se lie.

Kaipausko loputon vain jatkuu.

Suuri sydän vaahtopäiden keskellä
sykkii harvakseltaan.

Etsien valtamerestä
toista yksinäistä.

Rannan näen lähestyvän
josko siellä.

Aurinko lämmittää
sydäntä vanhaa
niinkö se vain on.

Veri läikähtää
kohisten se ampautuu
suoniin.

Joku siellä jo oli,
olisiko se ystävä.

Syöksyn lailla myrsky tuulen.

Kohti häntä.

R.S
22.01.2008

_________________
Koboltti

Myräkkä



Myrskyn reunalla.

Pilvet tummat pienellä
hopeareunalla koristeltuna.

Laukkaavat nopeaan
taivaan kannella.

Rajuilman riepotellessa
pitäjää pientä.

Tuulen tuiskiessa
pitkin niittyjä.

Viiman vihotellessa.

Hirren rakosesta ujellus ulkoilman.

Tuvan sisään kylmän viiman kiemuraisen
pyörien pitkin permantoja.

Kylmyyden tarttuessa luihin immeisten.

Pakkasen natistuttaessa
puita pihalla.

Värjötellen talitintti
pienen lepän oksalla.

Ravistellen lunta tuppuraista siiviltänsä.

Jalkaansa nostellen vuoroin irti oksasta koleasta.

Rinki kylmä kurjimus paikallansa pyörien,
otteesta seutukunnan irti laske ei.

Kinostaa lunta nietoksille
vasten torpan pienoisen.

Rauhoittuvi tuuli, kirkastuu jo taivas
pilvet kaikonneet,
jonnekkin paenneet pelkurina
peläten aurinkoa kirkasta.

R.S
24.01.2008

_________________
Koboltti

Mitätön


Mitättömyydestä,
Rikotusta ruumiista
ehjäksi ihmiseksi.

Kasvava sielu,
tilan jättimäisen tarvitsee kasvuun.

Suuri yksinäisyys.

Kaikki ympärillä,mutta ei ketään,
lokeroissa piilossa kaikki.

Täytettynä kuin vanha huuhkaja,
kuivuneeseen oksaan istutettuna,
lasisilmillä tuijotellen.

Raastavan pitkä matka,
kanervikon oksat taipuneen alla painon,
kynsillä raapien eteenpäin.

Puolukoiden rusentuessa kouriini,
raahaudun kohti lähdettä.

Kristallin kirkkaana pulppuavaa
elämän vettä.

Virkistävän veden ääreen,
painaudun vasten sammalta

Hiljaisena kuuntelen kuinka
elämänilo pulppuaa maan
uumenista, kylmän kirkkaana.

Kaikille tarjolle, odottaen ottajaa.

Tuohen käppyrällä kauhoen,
virkístystä janoiselle, iloa voipuneelle.

R.S
11.2.2008

_________________
Koboltti

Tuleva tuska



Tuskasta nousee tietoisuus,
olemassa olomme hetkestä.

Siinä välissä kipujen,
huomaa elävänsä pienissä jaksoissa.

Jokaisen työlään hengenvedon välissä,
ajattelemme kaukaisuuteen.

Tulevia tai jo nurkan takana lymyäviä yllätyksiä.

Elämä niitä aina meille poloisille järjestää.

Joku niitä saa pienen kasan,
jollekkin siunaantuu muutaman vuoren verran.

Tasan ei vaakakupit näytä koskaan asettuvan,
Viisari vaakakoneen villisti heiluu.

Se kestää, joka taipuu elämän laineilla.

Myötäelämisen taito, Osata olla ja kuunnella,
jaloimmasta päästä oleva apu ihmisyyden.

Päivien muodostamaan helmi nauhaan,
pudottelemme pieniä helmiä.

R.S

16.5.2008

_________________
Koboltti

Töyhtöhyyppä



Silmäni haravoivat pellon reunaa.

Tutun linnun, leikkisän siellä nään.

Hyyppä iloinen koikkelehtija,
töyhtöllä pienellä koristeltu lintu.

Kevät rinnassaan siell ilolla hyppelee.

Etsiessään elämän pitäjää rinnan alle.

Odottaessaan päivää uutta.


R.S

21.05.2008

_________________
Koboltti

Talven odotus



Tumma maa
vaipuu harmaaseen sumuun.

Odotellen pakkasta

Kaivattu lumi hitaasti
leijailee maalaten
maan kirkkaaksi.

Valkoiseen peitteeseen,
pehmoiseen.

Pakkasen koittaessa,
tuulen yltyessä.

Sinisen valon hämy
muuttaa maisemaa.

Koivun oksalla
valkoinen hattu,
ripaus lunta.

Valaisee puita metsän,
kirkkaus on saapunut.

Loistaa puhtaana
hanki tuo.

Odotellen kevättä
aurinkoa kirkasta,
häikäisevää.

Sokaisee hanki kulkijan.

Ihanaa kulkea katsoa
sulavaa lunta.

Hetki talven, lyhyt
aika ennen kevättä.

Kukoistuksen alkua.

Ounastelee valo tuo.

R.S
6.11.2007

_________________
Koboltti

Rakkauden kutistuminen


Suuri rakkaus
ajan hampaassa.

Revittynä ja rattaiden,
murskaamana.

Kutistuen vuosien vieriessä.

Ohitse elämisen,
havahtua elämään,
tajuta elävänsä.

Henkäisy.

Rakkauden piste.

Kämmenellä herneen
kokoisena pienenä,
ryppyisenä.

Siihenkö kaikki,
tunteet suuret.

Kutistuneena.

Laitanko likoamaan.

Rakkauden turpomaan
isoksi ,isommaksi kuin ennen.

Elvyttää voiko sen.

Kohteesta rakkauden
riippuvainen se on.

Kaikua tunteiden,
siirtää voiko.

Itse antaen,
toiselle sylin täydeltä.

Rakkautta suurta.

vaiko siirto rakkautta.

Suurentaa sitä.

R.S
18.01.2008

_________________
Koboltti

Vanha talo



Hirret valittaa painoa pärekaton.

Vanhan talon nurkan kimakka narahdus.

Kiirien tuulettomassa loppukesän lämmössä.

Kimmoten kivistä kaikuna,
poukkoillen jonnekkin.

Pihan reunalla, yhtä vanha vanhus kuin talokin.

Koukkuisella selällä astellen vekkaisesti,
lyhentyneellä askeleella.

Katsellen mennyttä elämäänsä.

Muistojen kirvotessa silmäkulmaan pieninä pisaroina.

Huokaisu, ehtoopuolella jo ollaan pitkän matkaa,
sanoo vanhus.

Rukkaskäden pieni heilautus,
terve vaan ja hyvästi viimeistä kertaa.

Jaksa ei vanhus taloaan asustaa.

Kääntyy hän, tippa silmäkulmasta isonee,
hihalla hän peittää tunteensa.

Hän on mies.



R.S

13.8.2008

_________________
Koboltti

Sininen pallo


Saastunut maailma
tukehtuu itseensä,
haukkoo henkeä.

Pallo sininen

Voi se pahoin
oireilee.

Syvällä sisällä sen
kuumaa.

Sisältä sula sisus,
voimaa arvaamatonta
purkautuen tuhoten.

Meidätkö.

Ehkä kyllä.

Ihmiskunta ei viisatu,
silloin antaa mennä.

Luonto näytä voimas,
tao järkeä ihmisten
tyhjään omahyväiseen
päähän.

Me elämme tällä
pallolla.

Tuhoamme surutta
sinistä suuruutta

Elollisten viimeiset
hetket.

Aika muuttaa
suuntaa pysyvästi.

Pian tuhehtuu
keuhkot pallomme.

R.S
21.11.2007

_________________
Koboltti

Rakkaus hehkuu



Hehkuva hekuma
hillitön halu.

Takassa loimottava tuli
monihaaraisena liekkinä Lepattaa.

Punaisena kuin rakkaus

Räiskähdellen kipunoita,
sinne tänne tunteiden vesi soikkoon
sihahaten sammuksiin.

Tunteiden ja kaipauksen järvessä,
intohimolla täytettynä rakkaus ui.

Hämähäkin kutomassa
verkossa nälkäiset,
rakkautta hamuavat sielut
riuhtoen itseään irti.

Antaa rakkauden tulla,
hiipien suurentuen
päivä päivältä.

Voimistuen vahvaksi
pitelemättömäksi voimaksi
jota kukaan ei kahlita voi.

Kuivattaen järvet
kuumalla liekillä.

Voimalla murskaten vuoret
murusiksi jalkojen juureen.

Sydämmen lyönnit vahvempia kuin
miljoona pajavasaraa.

Täyttäen mielemme autuudella,
olotilalla omenaisella

Rakkauden hehku valaisee meidät

R.S
25.01.2008

_________________
Koboltti