Hyväksytyksi tuleminen on ehkä paras motivaationi kirjoittaa, oikeasti. Minulle parasta antia on, kun kuulen kehuja ihmisiltä, joiden mielipide merkitsee minulle paljon. Samoin olen älyttömän herkkä kuulemaan kyseisiltä ihmisiltä pienintäkään kritiikin sanaa ja pyrin heti korjaamaan tekstini sellaiseksi, että se miellyttää lukijaa enemmän - tietenkin omilla ehdoillani. Tähän mennessä olen ollut vain kiitollinen muutos-ehdotuksista, joita olen sisareltani saanut romaanikäsikirjaani, sillä kun hän on sanonut mieliteensä hyvin perusteltuna, päähäni syttyy lamppu ja innostun: "Hei, miksen minä keksinyt tuota!" Kaiketi olen sen verran samanlainen sisareni kanssa.
Romaanini on nyt valmis ja puhtaaksikirjoitettu, mutten ole vielä lähettänyt sitä kustantamoon... luulen syyn olevan siinä, että minua pelottaa nimenomaan torjutuksi tuleminen. Hävettäisi suunnattomasti, jos teos, jota olen puurtanut tajuttoman pitkään, ja josta olen jaksanut jauhaa innostuneena lähimmäisilleni, palautettaisiin minulle takaisin suuri punainen ruksi pinon päälle lyötynä. Luulenpa, että kerään paraikaa voimia jotta jaksan kestää takaiskun, mikäli sellainen on tullakseen. Pakkohan minun on jossain vaiheessa yritettävä kustantamoa, sillä muuten en koskaan saa tietää, olisiko Blue'sista ollut ainesta kirjaksi asti.
Kertokaapa minulle, mitä mieltä kustantajat ovat paksusta, 500-sivuisesta kirjasta? Jaksavatko he edes vaivautua avaamaan sellaista? Oma isäni luetteli sen heti "raskaaksi luettavaksi" ja kehotti minua pilkkomaan se kahteen osaan, mikäli en kykene karsimaan sieltä mitään pois...
|